Saturday, May 14, 2011

With shivering hearts we wait

Perjantai 13 ja päivällä hoitokokous lääkärini (jota en ole nähnyt kuukausiin) ja sairaanhoitajani kanssa. Hirvittää, ahdistaa, mä oon vain läskeytynyt ja läskeytynyt viime näkemiltä. Pelkään ettei mua oteta vakavasti koska olen ollut tosikivareipas ja käynyt koulussa ja terapiassa. Pelkään että mua ei voi enää auttaa kun olen lihava. Häpeän ja inhoan niin hirveästi itseäni, kun annan ajatusten luvan tulla, enkä patoa niitä. Valmistauduin tapaamiseen tyhjentäytymällä ja raaputtamalla jälkiä taas itseeni. Ei se ole niin vakavaa, rumaa vain.

Kauhuskenaariot jatkuvat vain. Viikko alkoi sillä että terapeuttini ilmoitti olevansa sairaslomalla koko viikon, enkä minä tietenkään uskalla soittaa hänelle jos voin pahoin, en vaikka kuinka mua siihen kannustettaisi. Ajattelin että viikonlopun olisin turvassa, poikaystävän kainalossa, ilman mahdollisuuksia ruokahäröillä tai mädäntyä kotona. Mutta hän joutui lähtemään viikonlopuksi pois jonnekin tapahtumaan, ja ensi viikon alussa työmatkalle. Äitikin on töissä ja reissussa ensi viikon. Pala nousee kurkkuun, ikävä kalvaa ja harmittaa. Onneksi mulla on kuitenkin koulu, päivärytmi, hetkellinen turvapaikka omista nurkista ja muuta ajateltavaa.



..Kunnes kuulen ettei mulla ole lainkaan opetusta ensi viikolla. Sydäntä alkaa puristaa, ahdistus nousee alhaalta ylös kohti rintakehää, sormenpäitä ja jännittämään kyynelkanavia valmiiksi. Olen yksin koko viikon, ja olen aivan paniikissa. Juuri kun sain syömiseni tällä viikolla "haluamaani kontrolliin" niin se rakoilee pelkojen, epäilysten ja turvattomuuden alla. Löydyn uudelleen ja uudelleen pakonomaisesti tunkemassa ruokaa sisälleni, saadakseni oksentaa että päässä heittää, jalat tärisee ja kuset tulee housuun. Oh wow, how lovely. Ei läheisiä, ei koulua, ei turvallista päivärytmitystä: kaikki syitä jotka ajaa pääni ja syömisteni balanssi ja kuri päin mustinta helvettiä. Juuri kun sain kiinni siitä ettei mun tartte syödä niin paljoa..

En keksi mitään apua tilanteeseeni. Olen kauhun valtaama ajatuksesta että herään puoli viisi joka aamu kaatamaan jääkaapin sisälleni, ulos sisältäni, ja jään mätänemään likaisena kotisohvalleni, asuntoni peittyessä tahroihin, mahani turvotessa turpoamistaan kunnes tukehdun toivottomuuteen ja itsevihaani. Apua, mitä mä selviän vain itseni kanssa koko viikon? Yhtään ideoita tai ehdotuksia? Oon epätoivoinen en enää kestä yhtään ruokaa, saati itseäni..

16 comments:

  1. Mä yritän vastaavissa tilanteissa hyväksyä ahmimisen. Ostan niin kevyitä ruokia, ettei lihomisvaara ole suuri. Kaali-ananas-salaatti auttaa makeanhimoon, tomaattikeitto vie nälän jne. Sokerittomat limsat ei tee hyvää hampaille, mutta ei tee oksentaminenkaan, joten juomat kannattaa ottaa käyttöön, jos ne edes vähän vähentää ahmimisen tarvetta. Samoin mulla auttaa vähän se, että suunnittelen ruokailut etukäteen edellisenä päivänä ja pakkaan annokset purkkeihin odottamaan. (Jos tietäisin jotain oikeesti hyviä keinoja, niin en varmaan olisi sairas.. mutta ehkä noita kannattaa kuitenkin kokeilla)

    ReplyDelete
  2. Suunnittele ja kirjaa ylös joka päivälle jokin meno. Ihan vaikka olisi vain väännettävä tikusta asiaa. Tai lähde joka aamu kaupungille pyörimään samaan aikaan kun lähtisit kouluun. Käy kahvilla. Ota paperia ja kyniä mukaan. Luonnostele jotain kahvin lomassa. Luulisin, että suunnittelu olisi avainasemassa. Pystyisit siten tulevaan asennoitumaan.

    Paljon tsemmppiä!!!!!

    ReplyDelete
  3. Tee jotain mistä tykkäät, katso leffoja, mene pitkälle kävelylle tms. Hyvin sä selviät ensi viikosta.:)

    ReplyDelete
  4. Nyt sulle kyllä on sattunut aivan liikaa huonoa onnea yhdelle viikolle.

    Voisitko sinä yrittää keksiä itsellesi jotain tekemistä (koulun sijaan) joka päivälle? Jotain jonka vuoksi sinun täytyy pakottautua ulos. Vaikka jotain ihan tyhmää... viet vaikka jonkun hiivatin kirjeen postilaatikkoon toiselle puolen kaupunkia tai mitä vain. Tiedän kyllä itsekin miten hankalaa on raahautua ulos ilman syytä kun ahmiminen estää usein lähtemästä vaikka olisi syykin. Mutta mutta kun sulla olisi niin hieno alku ja olet sairastanut jo ihan liian kauan. Ansaitsisit vihdoin oikeasti onnistua!

    ReplyDelete
  5. Aksu, munkin ruoat on tosi low kcal, mutta kyllä siinäkin painoa tulee, turvotusta yms.

    Gea, kun ei oikeasti ole mitään tikkua, josta kiskoa asiaa. :/ Olen niin vähävarainen ettei mulle sovi kaupungilla shoppailu tai kahviloissa käynti. Vaikka muuten ihan hyvä idea, kirjaston lehtisaliakin mietin - mutta koko viikko! Olisipa edes ystäviä joiden kanssa tehdä jotain.

    Kuroine, srsly nauttiiko joku yksin lampsimisesta pääkaupunkiseudun rumimmalla asuinseudulla. Leffoja/TV:tä katson jo 24/7, ja se vetää poikkeuksetta vain jääkaapille. :( Ei oikein ole tollaisia asioita, mistä nauttisi, että voisi "chillailla" koko viikon..

    Halla, jos sulla on lisää noita kikkoja painua ulos niin ehdota ihmeessä lisää. Lähitympäristöni on niin tylsä, rahaa tuskin mihinkään, ja ei ketään seuraa vaikka uskaltaisinkin nähdä jotakuta.

    ReplyDelete
  6. Jos on hyvä sää, keitä kahvi termariin ja mee vaiks ulos piirtämään tai kuvaamaan? Sanoit asuinseutusi olevan yks rumimmista? ota missio ja yritä aktiivisesti etsiä sieltä joku mielenkiintoinen kuvauskohde? piirrustuskohde? kuuntele musiikkia samalla?

    en tiedä auttaako nää yhtään, kunhan heitin ekoja ajatuksia mitä mieleen tuli. Muistaakseni oon saanut joskus näistä ahdistuksen/laattailun/itsetuhoisuuden välttämisestä/viivyttämisestä/poistamisesta jonkun kilometripitkän listan polilta jossa on kaikkia ideoita maan ja taivaan väliltä.

    Hali<3

    ReplyDelete
  7. Elisa, kiitos idiksistä. Pelkään kuitenkin että mun taidoilla ei paljoa kuvata, ja mp3 soittimeni rikoin tänään. >__< Teoriassahan sitä vois mennä viikoksi vaan makaamaan nurmikolle, mutta tulisko niin tehtyä? Ei.. Kerro hei jos löydät ton lapun, siitä olis hyötyä mullekin!

    sanna, mun sumopainijan mahaa ei näy kun vuoraan itseni vaatteilla. Oon oikeasti painavampi kuin ikinä, ja vaikka puhut päiviksen "hirveistä ruokamääristä" niin itse toivoisin sinne pääsyä etten söisi näin paljoa kotona.. Mut voimia hei, älä keskeytä! Se helpottaa päivä päivältä!

    ReplyDelete
  8. Hmmm...Vaikea sanoa mitään helpotusta, kun itselläni ei ole ahmimisen kanssa ongelmia...Mutta mutta itselläni ahdistukseen ja pelkoihin auttaa touhuaminen: Siivoan, kirjoitan, kuuntelen lempi biisejäni, olen ulkona ja hengittelen raikasta ilmaa ja pidän sillä ahdistusta loitolla. Voimia ja halaus, että jaksaisit! <3

    ReplyDelete
  9. Ainur, no mullakaan ei ole varsinaista ahmimishäiriötä (bulimia), että joidenkin "repsahdukset" on mulle ahmimista.. Pahin ongelmani on se että toisinaan on jatkuva mussuttamis-obsessio, jolloin tuhoan litroittain mehukeittoa ja jääsalaattia.

    Mutta tarkennuksena tähän viestiin niin noi häröilyni on puhdataasti itsetuhoisuutta, pahan olon kompensointia, ei että mun tekisi mieli syödä jotain ruokaa.

    Näin depiksenä on aika mahdotonta pärjätä yksinään koko viikko pelkän "chillailun" varassa. :/ Pelkkä yllätyksenä tullut vapaaviikko, sekä rutiinien rikkoutuminen tuntuu ihan murhalle.

    ReplyDelete
  10. Joo en keskeytä, niin paljon hyvää päiväosastossa. :) Voisitko poistaa mun kommentit ku oon harhaluulonen enkä haluu et kukaa lukee tota ylempää, mua hävettää..

    ReplyDelete
  11. mullakin oli joskus sellainen kausi, että jos oli liikaa vapaa-aikaa, se johti useimmiten ahmimiseen. itse taisin turvautua juurikin tv-sarjojen ja leffojen katsomiseen ja musiikin kuuntelemiseen, ja silloin, kun jaksoin keskittyä, luin kirjoja. yleensä yritin jaksottaa päivää jotenkin ja määräsin etukäteen ajat, joina syön ja ruuat ja niiden määrät. pääsin/jouduin ahmimisesta takaisin hieman anorektisiin ruokailutottumuksiin, mutta en valita. :D

    ReplyDelete
  12. Kiitos kommasta :) En aio kuolla ja mul on hyvä olla näin ja jos syön alkaa ahdistamaan ja tuntuu likaiselta, mut kaikki kuolee joskus :S ? ja ihmisen kuuluu syödä, tiedän sen oon vaan tyhmä ja ruoka on vaan mun ongelma. On mul hyvä itsekuri ja ei syöminen oo mun mielessä kaiken aikaa, enemmän mä mietin mun painoa ja sitä et en oo lihonu :/

    ReplyDelete
  13. hei ja moi, luin blogiasi pitkästä aikaa ja ihmettelin miks en oo lähiaikoina seuraillut, sun tyyli ah <3 mut joo, tähän on pakko jakaa kun parahin ystäväni sai terapeutiltaan kans sellaisen "hei näin käsittelet ahdistusta" - lapun, niin siinä oli vinkki että "mene jonkun hotellin odotusaulaan kokeilemaan nojatuoleja ja loju siellä" ovat kuulemma pehmeitä ja mukavia... Aika läppä oikeesti :D vois vaikka toimia jos kehtais kokeilla, heh. Mitään toimivaa ei tosiaan tästä päästä irtoa, kunhan tuli mieleen tuo juttunen aiheen vierestä...sympatiani sinne, vähän turhan kovilla lyödään kerralla...

    ReplyDelete
  14. "Näin depiksenä on aika mahdotonta pärjätä yksinään koko viikko pelkän "chillailun" varassa. :/ Pelkkä yllätyksenä tullut vapaaviikko, sekä rutiinien rikkoutuminen tuntuu ihan murhalle."

    Kiitos kun tarkensit :) Ja juuri tuollaista se mullakin on, jos joku rikkoo ne minun omat rutiini saan kyllä ihan kamalan hepulin...

    ReplyDelete
  15. Hei! Hm, miten on jos sul on jotain tehtäviä koulussa tulossa tai jotain mitä sun pitää tehdä just kouluhommia? Jos koulu on kuitenkin avoinna vaikka ei olekaan opetusta, niin voisit mennä sinne tekemään niitä juttuja samoihin aikoihin ku sulla olisi muutenkin ollut koulua. Ainahan voi suunnitella opinnäytetyötä etukäteen jos ei muuta. :D

    Ja vaikkei sulla ole rahaa, niin pääseehän gallerioihin ja museoihin ilmatteeksi. Sitten on yleensä myös olemassa tapaamispaikkoja nuorille missä on pelejä ja sellaista jotka mielenterveys yhdistykset järjestävät. Turussa on sellainen kuin Toivo, ehkä Helsingissäkin olisi jotain vastaavaa?

    Tärkeintähän olisi ehkä että olisi jotain muuta tekemistä kuin hengailla kotona 24/7 ja vaan miettiä ruokaa koko viikko, niin just se että pääsisi ulos niihin aikoihin ku muutenkin on ohjelmaa olisi ihan hyvä idis.

    Mitäs muuta voisi vielä keksiä? En tiedä miten sosiaalisella tuulella olet, mutta välillä voi tehdä NIIN hyvää tavata vanhan kaverin ketä ei ole nähnyt pitkään aikaan. Tai jos tulet hyvin toimeen luokkakavereiden kanssa, ota yhteyttä johonkin niistä ja viettäkää lautapeli-päivää tai hypätkää metroon ja menkää johonkin kaupunginosaan missä ette ole ikinä aikaisemmin käyneet seikkailemaan. Termari mukaan vaan, niin voi nauttia kaffea sitten jos tulee kylmää. :)

    No, ehkä nää oli ihan huonoja ideoita mutta halusin kuitenkin yrittää auttaa! :)

    /A

    ReplyDelete
  16. A, kiitos kovasti ehdotuksista ja sanoistasi! Tarkoitukseni ei ole väittää vastaan, otan mielelläni idiksiä, mutta tässä pari vastausta mitkä 'hankaloittaa viikkoa'.

    Nämä koulutehtävät tehdään käsin, joten kaikki välineeni on kotona ja niitä on hyvin hankala roudata mukana (tarvitsin varmaan matkalaukun kouluun). Plus, muissa luokissa on opetusta.

    Tsekkasin kovasti näyttelyitä mitkä kiinnostavat (Laura Laine, Ars, Tennari Ateneum etc), mutta ne on kaikki maksullisia. :/ Ilmaispääsy taisi olla vain pari tuntia perjantaina.

    Ja joo, soitin nämä lähimmät kaverini läpi - ei ehdi, on töissä, lähtee Englantiin, jne. Vaihtoehdot on todi vähissä. Mietin kanssa lautapelipäivää, mutta ei ole sitä porukkaa.. en tunne luokkalaisiani niin hyvin että voisin ottaa heihin vapaa-ajalla yhteyttä.

    Mutta pistän pelit ja seikkailut korvan taakse! Kiitos näistä. Yksi kikkani on ollut tehdä kalenteriin "to do"-lista päivälle, lähinnä töitä töitä, mutta sentään jotain. Kirjoittelen huomenna miten on sujunut. :>

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥