Monday, June 13, 2011

Ajatuskatkoja Ahminnasta

Ahminta. Terrrveen ja norrrmaalin lisäksi sana, jota vihaan. Inhoan, häpeän, vaikenen koska yörgh vain ällöt ihmiset sortuu tollaiseen! Sellaiset 200kg amerikkalaiset hamburgeri-addiktit ihmiset, joista netti on solvauskuvia pullollaan!!! Näinhän se ajatus kulkee. Syömishäiriöiselle on kauheaa olla läski, likainen, ahne. Suomeksi sanottuna tarvitseva, nälkäinen, hallitsematon.


Ylensyöminen on aika subjektiivinen kokemus, jota tapahtuu myös normaaleilla ihmisillä (joulu, pippalot, sydänsurut) - ja useimmiten nestemmäisten kaloreiden muodossa (viikonloppubisset). Ruokavammaiselle ahminta voi olla toisinaan koko keittiön kaataminen ja lähikaupan ryöstäminen tai ylimääräinen annos valkuaisia ja salaattia. Hyvin usein mulle toi jälkimmäinen, mutta on se aika hillitön määrä mitä ihmiseen mahtuu jääsalaattia. Periaatteessa yhdestä päivästähän ei liho, ei ellei syö 15.09 kpl mäkkärin tuplajuustohampurilaista (tarkistin ja laskin! :--D), mikä vastaa yhtä kiloa. Mutta pahinta ei aina ole turvotus tai pelko painon nousemisesta vaan ne tunteet, mitä siitä seuraa. Läski, likainen, ahne! Niin ja kompensointi.

Looginen ajatushan on että jos syö liikaa niin päivä on pilalla, vittuun kaikki, ehkä syönkin sitten samantien *kaiken* koska olen läski, likainen ja ahne! Öö, siis millä logiikalla? Syödäänkö joulunakin ajatuksella "oho tulipas hotkittua kinkkua ja mahaan koskee niin syönpä samantien kerralla kaikki konvehdit ja laatikot!" Tietääkseni ei. Mutta olen varma että 99% ruokaongelmaista ajattelee ja toimii tolla lailla.

Mikä siis on syy ahmimiseen? Ts. trigger. Henkilökohtaisesti jos aamupaino on +400g, ahdistus, jokin tietty (trigger) ruoka-aine, väsymys liian aikaisena tai myöhäisenä iltana. Aa, niin, ja aliravitsemus! Jos syöt liian vähän niin todennäköisyys enemmän syömistä jälkikäteen kasvaa, mutta tätä vaihtoehtoa en yleensä ajattele. Koska siis, enhän mä ole aliravittu jos en ole huomattavasti alipainoinen ja jos silloinkaan. Terapiasta olen oppinut että obsessio johtuu turvattomuudesta. Kummallinen planeettojen välinen tasapaino ei katkeakaan vaan joudun tunnen jotain vaikeaa ja pelottavaa. Oh bummer.

Turvattomuuskin voi muodostua pahaksi tavaksi. Tästä esimerkkinä Äidilläni käynti. Viattomat aamut, kun Äiti on jättänyt suukon otsalle ja lähtenyt aamuvuoroon, ja heräilen yksin koulua varten. En tiedä enkä ymmärrä miksi tämä iskee shokkina: Ykskaks keittiö muuttuu helvetiksi, jossa piruina pomppivat voileivät kuin jäinen piparkakkutaikina. No hyi vittu, eihän noin toimi KUKAAN! Eikö? Anyone else? Jos ei kukaan muu, niin ainakin alleviivaamani kohta M.H:n elämänkerrasta lohduttaa (juu, mäkin yleensä skippaan lyriikat yms quotet blogeissa, mutta jos nyt kuitenkin lukisit loppuun):
"To this day, I cannot stand in my parents' kitchen without thinking about all of the possible foods I might eat. This doesn't happen in my house or anyone else's. /.../ I think that merely bein alone in my parents' kitchen flipped a switch in my head, and a glaring neon sign started to flash: BINGE"
(Wasted: p.222, 1998)

5 comments:

  1. Juu, äidin luona aikanaan laukesi ahmiminen helposti, etenkin kun olin yksin. OMalla kämp'ällä äidin poissaolo ei sitä aiheuta, mutta kotona aiheuttaa, joskus jopa ihan samalla sekunnilla kun ovi menee kiinni..

    ReplyDelete
  2. Hmh, käyn vanhemmillani niin harvoin, että tuosta ei ole ikinä tullut mulle ongelmaa. Siellä nyt joutui aina muutenkin pyytämään luvan ruuan ottamiseen ja useimmiten vastaus oli jyrkkä ei. Hipsuttelin varpaillani ruuan ympärillä koko lapsuuteni ja opin häpeämään jos teki mieli syödä.

    Nykyään mulla on aika selkeä ajatuskuvio ahminnan takana.

    1. Olen syönyt tänään alle x kaloria.
    2. Voin siis ottaa vähän pitsaa/suklaata/leipää/muuta triggeriä.
    3. Maistuipa hyvältä. Voisin ottaa lisää.
    4. Sitten pitää kyllä oksentaa.
    5. No, samapa tuo vaikka syönkin kaapit tyhjäksi, kun olen jo päättänyt oksentaa.
    6. Kaapit syödään tyhjäksi.
    7. Welcome to purgetory!

    Vaikka tunnistan ihan selvästi koska lähtee käsistä, oon silti täysin kykenemätön sitä estämään. Jostain syystä aivot vaan menevät "hälläväliä" -tilaan ja ruoka katoaa napaan vaikkei edes maistu enää miltään. Pffft!

    ReplyDelete
  3. Pidää lomaa vaa'astasi niin tulee parempi mieli :)

    ReplyDelete
  4. Puhut niin totta, tuo pisti ajattelemaan. Kiitos jälleen.<3 Pitää edetä varmoin askelin ,muuten voi horjahtaa. ;>

    ReplyDelete
  5. VAU, uskomatonta kuinka ajatukset osuu yks yhteen.
    Näin upeiden kirjoitusten takia tämä kiistatta lempiblogini.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥