Tuesday, July 19, 2011

feel like I'm living a teenage dream

Poikaystäväni teki eilen illalla mahtavan löydön: "Hei 'Kafi', miksi sulla on porkkana sängyssä?" ... Oho. Vähänkö on noloo. Eikä mitään selityksiä tai porsaanreikää karata kiusallisesta tilanteesta (huomaa kielikuva: porsas.) Skeemani= oon herännyt aamuyöllä, suunnannut ensimmäisenä jääkaapille, ja kesken mussutustani päättänyt yrittää vielä nukahtaa. Olisny edes ollut kokonainen, eikä puoliksi syöty juures vttu..

Tänään on ollut ok, joka hetki ilman sessiointia tai muuta ruokailua helvetin esikartanossa, on hyvä syy olla tyytyväinen. Sain vähän helpotusta napsimalla enemmän lääkkeitä. Nukkumattomat yöt (porkkanoiden kera) asettaa huonon lähdön aamulle, mikä mulla aamuihmisenä usein määrää myös loppupäivän. Jos aamulla syö liikaa niin koko päiväksi on syönyt peruttamattomasti ihan liikaa. Päätin kokeilla ottaa hiukan lisää Ketipinoria aamuyöheräilyyn, ja ainakin viimeiset pari yötä on olleet lupailevia. Kaikki polin hoitoapuni ja Terapeuttini ovat kesälomilla, mutta sain kuin sainkin vinguttua reseptin rauhottaviin. Nyt myös koetan tajuta koska kannattaa ottaa bentso, eikä tyhjentää jääkaappia.

Sitten jotain arkeen kuulumatonta! Olen kauan puoli-tosissani suunnitellut matkustavani Japaniin, jos ystäväni pääsee vaihtoon. Ilmiselvistä syistä koulu perui hänen lähtönsä viime keväänä, ja vaikkei olisi, minä pysyisin kotona kurkkuani myöten sairaalalaskuissa. Mutta onni kääntyi ja hän sai lähtöluvan syksyksi, ja totta helvetissä minä tahdon menen käymään! Ei että vieläkään olisi rahaa, mutta varmana menen! Pakko kun mahdollisuus päästä ystävän luo yöksi Tokiossa!!

Olen kerran aiemmin käynyt Japanissa, ja rakastin pelkkää olemista. Kummallinen, vapaa onnellisuuden tunne, kotoisuus ja rauha miljoonakaupunkien vilistäessä ympärillä. Olen päättänyt jo pääseväni takaisin. En tiedä miten voisin stressata yhtään enemmän rahasta, varsinkin ilman työkykyä ja ansiotuloja, mutta nyt on pakkopakkopakko. 

Löytyisikö kuvataiteelleni lisää kiinnostusta?
Olen pohtinut tuota jo ennen matkahaaveita, kuitenkin rakastan piirtää ja nyt jos ikinä joka jeni olisi avuksi hyvään tarkoitukseen.. Mistä te juuri nyt haaveilette?

13 comments:

  1. Voi että noita sun töitä... Ihan uteliaisuudesta kyselisin että paljon sä velottaisit suunnilleen yhdestä työstä?:) Olisi ihana saada kuva entisestä koirastamme tai sitten (äh noloa...) joistain pelihahmoistani :)

    ReplyDelete
  2. Moi! Ehkä tiedätkin, mutta Ketipinor auttaa nukahtamiseen pieninä annoksina. Isoina se on mielialan tasaaja. Älä siis nosta liikaa. Ja bentsot auttaa nukkumaan. :)

    ReplyDelete
  3. Täälläkin matkustushaaveilua. Olen monta vuotta unelmoinut Malediiveistä ja päättänyt jo ajat sitten, että sinne on päästävä. Mieskin näytti vihreää valoa ajatukselle, joten hitto! Rahaa pankkiin ja äkkiä.

    ReplyDelete
  4. Skinnyemily, aww! Tekisin tosi mielelläni, lapsena piirsin pelkkiä koiria. En ole vielä "julkistanut" hintoja, mutta katso TÄNNE!

    Anonyymi, minulla ei ole ongelmaa nukahtamisen suhteen, vaan se etten pysy unessa ja valvon aamuyöt. :( Olen testannut paljon lääkeviritelmiä, ja tähän asti 500mg(!) Ketipinoria iltaisin on auttanut. Kauhea annos, mutta ihan lääkärin määräyksestä, enkä ole saanut sivuoireita. Kiitos kuitenkin huolenpidosta!<3

    Laura, oon hengessä mukana! Haaveilen myös pääsystä kultani kanssa jonnekkin ulkomaille.. ei tarvitsisi olla edes kaukana.

    ReplyDelete
  5. :DD Olinkohan ainoa jolle tuli jotain ihan muuta mieleen et miks sulla olis porkkana sängyssä.. :D

    krisse

    ReplyDelete
  6. Anonyymi, et todellakaan ollut ainoa. XD Ajattelin että nyt tulee joku tosi nami selitys... ^^

    No joo, mutta asiaan. Aivan upeita töitä! Se nymfi on aivan ihana!

    A

    ReplyDelete
  7. Nyt kun mainitsitte.... :--D

    ReplyDelete
  8. Mulla on käynyt joskus vastaavalla tavalla _suklaalevyn_ kanssa. Aamulla duunikaveri oli jo ehtinyt ihmetellä mun hiuksia ja sitä miksi siinä on sulanutta suklaata oikein kasa, kun kiireessä luulin ettei sitä ollut sentään ihan "iholle asti" päässyt.. En tiedä olisiko puoliksi syöty juures ollut siinä tapauksessa parempi:D haha ja nythän tuossa ylempänä tuli sulle hyvä seivausvinkki seuraavalle kerralle!

    ReplyDelete
  9. Crystal-reppana! Ei käyny valkeasta valheesta et se olisi ollu tukkaan jäänyttä hiusväriä?

    Mä kyl taidan lopettaa läkerolienki imemisen sängyssä-> ku kuolaa niin tyynyt sotkeutuu. Osastolla nukuin kans jemmaamani ruuan sängyssä.. yök.

    ReplyDelete
  10. kiitos Kafi! Taisit lähettää mulle juuri parhaimman kommentin ikinä! <3 Meinasin itsekkin ruveta itkemään ilosta, kun luin kommenttiasi. Normaalipainon saavuttaminen on ollut toosi vaikeeta, ja mikä parasta; olen pystynyt siihen yksin ilman osastoa ja ilman hikisiä ravitsemussuunnitelmia. Oon tehnyt kaiken työn itse! ;)
    Elämä muutenkin tuntuu paljon vapaammalta kuin sairaaala-aikoina. SIlloin kaikki oli niin rajattua ja kapeaa elämää, en kestänyt sellaista. Pääsin osastolta pois keväällä silloin, vaikka painoni ei ollut kovinkaan korkea, mutta osastohoidon päättyessä se rupesi nousemaan ja kunnolla.
    Kiitos kommentistasi, ei se ollut niin imelä. :)) Olet ihana, tsemppiä sinullekkin, piirustuksesi ovat ihan jotain mielettömän kauniita. <3

    <3: Bubble

    ReplyDelete
  11. No, keksin kyllä aina ihan älyttömän hyviä vastaiskuja (mielestäni) noloihin tilanteisiin, mut yleensä vasta pari päivää myöhemmin. Ei auta ku antaa poskipäiden punoittaa! :>

    Sit kukkaruukkuun, Henk.koht mua kiinnostaisi kauheasti, että miten sä selviät seurustelusta? ...Anteeksi puhun sanalla selviäminen, musta se on vaan lähinnä sitä:D:D hahajoojoo ihastuminen ja tuki ja lämmin syli ja lässynlää on kivaa, mutmut luulen että tiedän mitä tarkoitan. Ne tilanteet kun tuntee olonsa typeräksi yhdestä jos toisesta syystä, joko syödessään kunnolla tai epäkunnolla. Millaisena uskot, että poikaystäväsi sut näkee, tai mitä se ajattelee? Siis koko paketti kiinnostaa! Mulla on just itselläni taas tämän asian saralla ongelmia, need some support text!:>

    ReplyDelete
  12. chrystal, mä olen hiukan vältellyt liikaa kertomasta seurustelujutuista, sillä ne ei ole *vain* mun yksityisasioita. Politiikkani on sotkea mahd. vähän muita ihmisiä teksteihini. Poikkikseni myös lukee tätä blogia.. Creepy, I know, mutta hän on sanonut "haluavansa tietää kuinka oikeasti voin". Siitä vähän lisäpaineita kirjoittaa fiksuja lauseita! Mutta lupaan yrittää!

    Btw, toinen nolo tilanne just oli saadessani tekstiviestin "Miksi mun vessan lattialla on verta?", ja rehellisesti sanottuna en tiennyt (haavasta varpaassani?? hänestä?) - mutta vakuuta siinä nyt toiselle, kun omat ranteet on vähän väliä naarmuilla. >___>;

    ReplyDelete
  13. Aivan, ajattelinkin että ehdottomasti täysin yleisluontoisella tasolla! Mitä voisit sanoa vaikka et tällä hetkellä seurustelisikaan. Mutta tietysti voi aiheuttaa tarpeetonta mielipahaa, kirjoituksista voi saada riidan aikaiseksi täydellä väärinymmärryksellä. No mutta omien fiilistesi mukaan:)
    Lukemisesta, niin tavallaan ymmärrän sun poikaystävää. Sä oot sille tärkeä ja se haluaa sun parasta, eikä syömishäiriöinen aina ole maailman luotettavin ihminen kun halutaan vastausta kysymykseen, "miten voit?".

    Ja sivuten tuota edellistä siihen veritahraan, on raskasta tajuta, ettei joku välttämättä usko vaikka oletkin rehellinen. Sit just tällainen tärkeä henkilö, jonka sä haluat uskovan sua. Juuri tällaisia juttuja tarkoitin parisuhteen vaikeudessa.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥