Tuesday, July 12, 2011

you're in and you're out/ you're up and you're down

Aamuyö, aamu, väsymys, mussutushimo ja aivan liian monta miniaamupalaa. Saman tien voisi vetää vituiksi, vaikka en ole koskaan tällä lailla sitä harrastanutkaan: poljin kauppaan hakemaan safkaa ja jaffaa. Likaisena, yöpaidassani, jotkut nuhjuiset verkkarit tungettuna jalkaan. Sitten jäätelöt ja karjalanpiirakat tarakallani takaisin oksentamaan. Kaikki pitää syödä, vaikka ei jaksaisi, sitten kaikki pitää saada ulos.

Loppupäivä menee kevyesti, jopa aika lailla mukavasti, vain jugurtin, vesimelonia ja kahvia kitanneena. Ei ollut erityisen ahdistavaa, ei erityisen paha mieli, ei riitoja taustalla tai itseviha-ajatukset 200%. Mutta päätin toistaa saman illalla, astetta tuhdimmilla eväillä ja ties millä, mikä käteen osui. In n' out, one two three. Tällaisissa tapauksissa ei ole enää kiinni mussutushimoista, vaan itsemutiloinnista. Jos ei voi olla täysin syömättä niin ruumista pitää kurittaa ääripäitten vaihtelulla. Keksillä, jäätelöllä, juustolla, karjalanpiirakoilla, letuilla, pitsantäytteillä, pick'n'mix. Samantekevää miellyttääkö maku, kunhan se on kiellettyä ja pehmeää.

Vessa täyttyy kehoni tyhjäämästä paskasta, ja suoritan kaiken kuin bulimiaoppikirjasta tavattuna. Paitsi etten osaa oksentaa vain vatsalihaksillani. Jatkan kunnes olen mahdollisimman varma saaneeni virtuaalisesti kaiken ulos. Varmistan vielä kunnes vaahtoa alkaa tulla veden pinnalle, mutta en haluaisi lopettaa edes mahanesteitä köhiessä. Yleensä lopetan aiemmin, ettei yrjö ala haisemaan, suuhun tule hapanta makua ja hammaskiilteeni vedä vikaa hengenvetoaan.

Menen keskellä yötä suihkuun, tongin vähän aikaa tavaroitani, kunnes olen ykskaks tosi hikinen ja uuden kylmän suihkun tarpeessa. Päässä vähän heittää, ei pyörrytä, mutta jalat tuntuu löysiltä ja on heikontuntuinen olo. Kädet vapisee ja tavaroita on vaikeata pitää kädessä ilman rikkomisvaaraa. Oi pienet epätasaiset jälkioireet, tätähän mä vain kerjäsinkin, vähän fyysistä pahoinvointia; todistetta että hahaa! teinpäs jotain. Sanon vähän, koska mulla ei ole ikinä heitellyt vaarallisesti kalium/elektrolyyttiarvot, sillä olen teräsihminen. Himoan yli kaiken ostamaani vesimelonia, ja tuhoan ison palan vettä hörppien, kunnes sammun kolmen aikaa aamulla.


Mistä vitusta tämä tulee jos mä enimmäkseen tunnen vain tyhjää. Ohan niitä hetkittäisiä syömishimoja, mutten mä En kieri ja taistele lattialla pakkoajatustani vastaan, not a biggie deal. Yhtä hyvin voisin jättää kaiken tekemättä, en menettäisi mitään. Mutta en voi. Mieleeni istuu ajatus, inception, joka häiritsee, muistuttaa, suostuttelee ja kummittelee. Sessiointi on outo rituaali, joka välttelystä huolimatta vain vainoaa edessäpäin. Antauduttuani olen taas tyhjä, kuitenkin kummallisessa rauhassa.

Yllä olevasta tekstistä on jotain päiviä, mutta en halunnut päättää postittaisinko. Hävettää mitä muut ajattelee ja oon sekaisin, eihän mulla ole ollut oikeaa bulimiaa? Ei nykyläskeistäni ja satunnaislaatoista huolimatta! Mutta nyt olen käynyt ostamassa ruokaa vain tyhjentymistä varten. Ja uudelleen. Pelkään ajatuksen toistuvan, jos en pysty estää itseäni, toimia fiksusti, ja soittaa esim. Terapeutilleni. On vaan pakko tehdä itseään vastaan..

4 comments:

  1. Kuulostaa siltä, että sulla todellakin on bulimia.

    Kehottaisin hakemaan apua, koska oikeasti et ole mikään teräsihminen tai muukaan poikkeus, vaan saatat itsesi todelliseen vaaraan näillä sessioilla.

    ps. Tämä on ihan yhtä "hyvä" syömishäiriö, if u know.

    ReplyDelete
  2. Kuulostaa miltä kuulostaa, mutta en ajattele vielä 1-2vkon haaverin ihan riittävän tautiluokitukseksi. Olen toki miettinyt asiaa, mutta en paastoa/pakkoliiku/käytä laksoja ruuan poistamiseksi, ja ylensyöntikin on mulle subjektiivista (yhdestä salaatista leipään jne). Ahmintaa pitäisi olla useammin ja pidemmän aikaa. Huom. en vähättele tai pidä bulimiaa "huonompana" sairautena, päinvastoin oon pitänyt sitä aina tuhoisimpana sh:sta.

    Edelleen koen kaiken oksentamisen enemmän itsetuhokeinoksi, sillä se ei näy päälle samalla lailla kuin arpiset ranteeni. Ruuat kauppojen hyllyillä ei siihen aja. Avun piirissähän olen koko ajan, in a way, ja diagnoosini on muutettu aikaa sitten anoreksia bulimiaoireilla. Näin.

    ReplyDelete
  3. Ahaa! Mä oon jotenkin sun kirjoituksista ymmärtänyt että oot "aina" oireillut näin. Mut ehkä se kuva on vain välittynyt juuri siitä, mitä itse pidät "ahmimisena".

    Mutta kommenttini pointti oli oikeastaan se, ettei kannata ajatella tyyliin "ei mun kaliumit VOI mennä päin persettä kun oon näin terästä/en oo tarpeeks sairas/oikeesti bulmikko jne jne. Koska se vaara on oikeasti kaikilla olemassa.

    ReplyDelete
  4. Ei, en todellakaan ole "aina tehnyt näin"! Nyt just kesällä keksin tämän metodin, että voisi olla helpompaa ostaa jotain ylös tulevampaa ruokaa kuin yrittää kakoa rehuja.

    Olen aina vähän oksennellut (papruissa mitä vaan), mutta se ei ole ollut pääongelmani. Enemmänkin varakeino satuttaa&nöyryttää itseäni, sekä välillä poistaa liian safkan (tänään aamulla poin morkkista salaatistani, mutta). En ole tullut ajatelleeksi, että teksteistä voisi tulla väärä kuva, kun kokemukset on niin subjektiiivisia. Ymmärsin kuitenkin huolenpitosi, tiedän noi kalium/hammas-ongelmat ja niiden vakavuuden. Kiitos vain<3

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥