Monday, August 15, 2011

"Te kaikki ympärilläni olette ruokavammasii!"

Järkeilystä huolimatta en aina vaan tajua normaaleja ihmisiä. Ahdistun kun seurani alkaa iltapäivällä perustella nälkäänsä "En ole syönyt tänään mitään". Minäpäs olen, en ole ikinä paastonnut, ja tunnen huonommuuden pallon painavan kurkkuani. Tälläinen syömätön tavis voi silti olla popsinut leipää, jugurttia, karkkia, croissanttia, hedelmiä, mitä tahansa nyrkin kokoista tai pienempää. Excuse me, sittenhän olet syönyt!? Ei oo loogista! Jos ei ole syönyt niin sitten ei todellakaan ole! Ei lainkaan! Syömättömyys on sama kuin 0 kcal. Kokemustasolla ajatusmallini ei muutu, vaikka pitkän havainnoinnin & järkeilyni tuloksena: 'ei syönyt mitään' = 'ei [vielä] syönyt lämmintä/kunnon ateriaa'. Eli aina kun muut eivät ole syöneet 'mitään' koetan pitää turpani kiinni etten pikkutarkasti luetteloi jokaista grammaa jugurttia, porkkanaa, torin maistiaismansikkaa ja hypoteettista kahvimaitoa. Jos siis käyttäisin maitoa, hyvin olennaista korostaa. ;--)


Muuten en hätäänny toisten niukemmasta huomiosta omaan kroppaan/ruokaa/epäonnistumiin, päinvastoin. Enemmän saan slaageja jos terveet tuttuni hössöttävät suu vaahdossa yllä mainituista aiheista. Säästän jääkaapissani kananmunia siltä varalta jos joku vielä tulee raportoimaan mulle karppauksesta in detail. Karppikarppi karppiii, voin ja pekonin nimeen aamen! Huh. Tiedän tuttavapiiristäni tarpeeksi karppaajia pieneksi pakanaseurakunnaksi. Ne trendikkäät pinaattipirtelöt ja raakasuklaat vois myös kaikki pitää omana tietonaan. Joku päivä vielä hajoan ja avaudun kaikesta bullshitistä paasto/raw/super food valistuksessa. Mistä lähtien treenaaminen on kans joku partiomerkin arvoinen juttu, jota täytyy jakaa sos.median statuspäivityksissä? Siksi koska liikunta on kivaa ja tulee hyvä olo? Epäilen. Ne tahtoo mut vertaamaan kuinka laiska ja läski olen. Entä miksi muotibloggareiden pitää valokuvata jokaikinen puputtamansa lounassalaatti? Sekä kotona leivotut ihqusöpöt pellilliset cup cakeja.. leipomusten syömistä ei kuitenkaan ikinä kehdata dokumentoida.

Kävin sukulaisellani kylässä, ja hän välttämättä halusi nauttia ostamaansa vadelma&macadamia -jäätelöä kanssani. Ei ole harvinaista jos tarjoaja kiljuu "Ei kun anna mulle se pienempi!", se on tätä pula-ajan suomalaista kohteliaisuutta, mutta en ollut uskoa kun sukulaiseni intti munkin ehdotonta pakkoa ottaa - koska yksin ei vaan voi. WTF, she knows!? Ei tietenkään voi herkutella seurassa jos muut eivät tee samoin! Kaikkia kiinnostaa yksin syöty pulla, koska olet niin läskiahnerohmukakka.

Onneksi olen yrittänyt päästä tuosta neuroosistani eroon, ja uskallan ostaa leffateatterissa pehmiksen vaikkei Poikaystävä tekisi perässä. Mutta että sukulaiseni noudattaa samaa.. logiikkareksiaa? Niin tiukasti että empiessäni pakastinovi vaan paukkui. Lopulta istuttuamme alas lasimaljat kädessä, hän alkoi toistamaan: "Eikö ole hyvää? Minä niin EN PIDÄ jäätelöstä!" Repeat x 3 ... Miksi sitten oli niin tärkeää ottaa yhdessä! Arrgh! Ehkä pitäisi iloita voivani käydä sukuloimassa, jossa pätee sama logiikka, kaikki on ehdottomasti rasvatonta ja Hermesetas-purkki vahtii pöydällä.
To me, it's just weird..


(Huom!! Nyt ei saa ottaa karppi/raw/etc angstejani henkilökohtaisesti! Marinani on kohdistettu yleiseen ilmapiiriin, kahvipöydän keskusteluun ja mediaan, ei teihin. Anteeksi myös huonoa kielioppiani.. väsyttää)
Otsikko on toisen perheenjäseneni vakiofraaseja, ja kohdistuu löyhästi samaan aiheeseen.
EDIT: Postaus no. 444!

11 comments:

  1. ! ! ! Mulla on niin hillittömiä agressioita ihan samoista asioista. Naiset. Ne ei voi ikinä "sortua" yksin. "kyllä sunkin nyt pitää ottaa jos mäkin otan" "et sä voi olla aina syömättä" (siis kun tosiasiassa olen kyllä syönyt hyvin ja kunnolla ja ihan tarpeeksi, mutta ei tehnyt enää siihen päälle mieli pizzaa tuplajuustotäytteillä). En voi edes kuvailla sitä tunnetta, kuinka paljon mua vituttaa että ne sotkee epätoivoiset laiharinsa muhun ja yrittää lihottaa ties millä tekosyyllä. Ja TIEDÄN, että tätä en kuvittele päässäni! Plus toi "mä en tajuu miks en laihdu ku en syö yhtään mitään, oikeesti!" -lause, jota kuulen about 5kertaa päivässä kaikilta (Kamoon, jos et söisi _yhtään_ mitään, niin varmasti laihtuisit. Älkää nyt jauhako paskaa).
    Hermostuin. nyt, anteeksi. Pointtini on: ymmärrän!

    ReplyDelete
  2. I feel you. Jos yksikään hyvänpäiväntuttu tulee vielä hehkuttamaan naamatusten tai naamakirjassa mulle karppauksesta/paleosta/elämäntapamuutoksesta, johon liittyy millään lailla ajatus "hiilarit on saatanasta", niin voi olla, että väännän ne solmuun!

    "En ole syönyt tänään" - paljastusten lisäksi aika ahdistavia ovat myös "hitsi kun on nyt niin kiirettä töissä, että en ehdi syödä ja nyt housut tippuu" - voivottelut. En osaa reagoida niihin yhtään mitenkään. Hymyilen vain tyhmästi ja toivon, että keskustelukumppani vaihtaa äkkiä puheenaihetta. Valtakunta siitä tiedosta mitä normaalit ihmiset sanovat siinä tilanteessa.

    Hitsi kun keksisin jonkun muun tavan lopettaa kommentti kuin "voimia ja jaksamista", mutta kun ihan oikeasti haluaisin jotenkin siirtää suhun niitä molempia. Jos vaan unohdat sen fraasimaisuuden ja sisäistät siitä sen ytimen? :D

    ReplyDelete
  3. oon huomannut, että monilla terveilläkin ihmisillä on tosi outoja käsityksiä syömisestä ja laihtumisesta, ja monesti syömiskäyttäytyminen on vähintäänkin epäloogista. mun mielestä aika harva suhtautuu ruokaan enää normaalisti ja se on ihan vitun pelottavaa.

    ReplyDelete
  4. Nimenomaan pelottavinta syömishäiriöstä parantumisessa on se, että suhtautumisesta ruokaan pitäisi tulla terveempi kuin 90%:lla ympärillä pyörivistä ihmisistä. Kuinka moni nainen, jolla ei ole varsinaista syömishäiriötä, ei koskaan mieti laihduttamista ja puhu herkuttelun syntisyydestä tms.? On aika vaikeaa palata "terveiden joukkoon" ja pysyä siellä, kun kaikki muut eivät riemuitsekaan luvasta sallia itselleen herkkuja silloin tällöin, ja laihdutus-/muotiruokavaliokeskusteluja kuulee toistuvasti... Se vaatii luonteenlujuutta.

    -E.H.

    ReplyDelete
  5. Meidän koulun terveydenhoitaja on virkavapaalla, en uskalla sen sijaiselle mennä mitään selittämään. Syvään, no joo, tiedät minkä näköstä jälkeä saan aikaan.
    Opo ja ryhmänohjaaja on tukemassa mua kovasti, joten kursseilta en varmaan lennä, vaikka poissaolokiintiöt tulis täyteen. Pudotin kurssimääräni nyt kahteen, pitäis sen verran jaksaa.

    ReplyDelete
  6. Minun "pet peeve" on tämä sallin itselleni / palkitsen itseni -ajattelutapa: "nyt sallin itselleni voipullan". Se kuulostaa ällöttävän pikkusievältä, kun taustalla on kuitenkin se tunneperäinen syömishimo, joka ei lähde millään oikealla protsku-hiilarisuhteella mihinkään.

    ReplyDelete
  7. wää, niin - kai! tuntuu etten ihan aina tiedä missä kohtaa todellisuus huijaa ja koska oma pääni. Masennuspointti on hyvin true, mutta toivon, että jos tarpeeksi yritän en sorru jokaisen päälle vyöryvän kasan alle vaikka energiaa vähän olisikin. Toiveajattelua? Ehkä. Mutta kiitos:> haleja ja kukkasia sinulle!

    ReplyDelete
  8. iceblue, sisäistän! Kiitos. <3

    Anonyymi, olen niin samaa mieltä. Eniten ahdistaa miten paljon lapsia ja nuoria on näissä villityksissä mukana, sen kyllä huomaa jos selaa paljonko Bloggerissa on suomalaisia syömishäiriöblogeja..

    E.H., juuri noitten syiden takia on kamalan vaikea kuvitella parantuvansa. Pahinta on kun omassa lähipiirissä tai työympäristössä aletaan vinoilemaan ruuasta ja kropasta. Naistenlehtien vakio-otsikot kesäkunnosta etc tulee ohitettua, mutta auta armias jos joku kaveri alkaa kitisemään omasta pyllystään.

    Kiitos muillekin kommenteista, olette päivieni pelastus! <3

    ReplyDelete
  9. Mulla ei ole tähän mitään sen seksikkäämpää oivallusta, kun että meinaan tukehtua vihaani tota hiton super foodia kohtaan. Miheni mukana kaappiin ovat löytäneet tiensä maca-jauhe, ruususuola ja msm-jauhe.

    Ja me saatiin tämän aatteen nimissä häälahjaksi KÄÄPÄ, josta voi keittää jotain helvetin terveellistä teetä.

    ReplyDelete
  10. Pinja, hajosin sun tarinalle :--D Ei sais, äijät kun ottaa nämä superit niin vakavasti, mutta sieni.. häälahjaksi.

    Yhdestä suosimastani etnokaupasta saa rasiallisen gojimarjoja parilla eurolla, ilman vaan mitään supertekstejä. Olkoot miten terveellisiä pipanoita, minä haistan rahastuksen.

    ReplyDelete
  11. Pakko sanoa että olen todella samaa mieltä koko tekstisi kanssa! Kavereiden himoitessa ruokaa ja kertoessa kuinka eivät ole tänään ´syöneet vielä mitään, myönnän että itselläni on myös nälkä mutta samalla alan luoetella joka ikisen puraisun omalta päivältäni. Ja taas siinä kävi näin: tunnen kavereiden katseet, eivät ne ole syyllistäviä mutta jotenkin kertovat että esittäisit edes ettet syö niin paljoa.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥