Sunday, September 18, 2011

It's final.

Anteeksi etten pysty juuri nyt päivittämään. En pysty puhumaan tai kirjoittamaan selkeämmin. Sanani eivät yksinkertaisesti riitä tähän..

Olen vain niin järjettömän surullinen, että en jaksa muuta kuin eristäytyä ja maata kotona paikoillani. Ahdistus painaa keuhkoja kasaan, silmiä kirvelee itkusta ja väsymyksestä, yöisin uni ei tule, ja herään epäinhimillisen usein ja aikaisin. Juuri nyt kaipaisin viiltelyä, mutta puolentoista viikon takaiset haavat irvistävät ilkeästi ja ennätyksleveästi. Käsitellä tunteeni kehollani.

Olen niin käsittämättömän tyhjä sisältäni.

Olen jätetty. Eikä ole mitään paikkaamaan yli 3 1/2 vuoden muodostamaa aukkoa aukkoa sielussani. Hiljalleen tunteet alkavat tulla pintaan, vallinnut katatonia rakoilee itkuksi ja hysteriaksi.

Kamala ikävä.

15 comments:

  1. <3
    Voimia.
    Muuta en kai osaa sanoa...

    ReplyDelete
  2. Voi ei.. :( Tuntuu kamalan pahalta sun puolesta. Voisimpa jotenkin lohduttaa. Ehkä nämä ovat tyhjiä sanoja, ehkä eivät, mutta paljon jaksamisia siulle♥

    ReplyDelete
  3. sun pitäis päästä osastolle nyt kokovuorokautisesti, siltä se kuullostaa. mä sanoisin että päivystykseen, joku sua sinne viemään. :( toki teet miten teet. <3

    ReplyDelete
  4. Mä olen niin käsittämättömän pahoillani sun puolesta. Oot ollut paljon mielessä viime päivinä.
    Toivon sydämestäni sulle voimia, jaksamista edes pieneksi hetkeksi kerrallaan.
    -digis
    Ps. Juttuseuratarjous on yhä voimassa, enkä tarkoittanut että aivan nyt heti - ymmärrän täydellisesti ettet jaksa. Mutta sitten joskus, myöhemmin, jos vaan haluat. Ja ehkä me törmäillään lokakuussa sillä yhdellä keikalla :)

    ReplyDelete
  5. Hei,
    tällainen hiljainen blogiseuraaja päättää nyt sanoa jotain.

    Ymmärrän tuon viiltelyn kaipuun täydellisesti. Itse en ole viiltänyt puoleen vuoteen, ja välillä tekisi oikein kovasti mieli. Mutta sitten rupean miettimään, miksi teen niin. En saavuta sillä tavoitteitani ja palkaksi saan huonon mielen, kun viillot tikataan yms.

    Lisäksi sanon itselleni joka päivä, että luulen satuttaneeni vain itseäni, mutta todellisuudessa satutin todella monta ihmistä henkisesti.

    Tuon periaatteen avulla olen pystynyt olemaan satuttamatta itseäni. Mutta välillä kaipaan viiltelyä, ihan oikeasti. Silloin kun oloni on oikein paha, ajattelen niitä kaikkia jotka tarvitsevat minua.

    Voimia sinne,
    Nikki Ame

    ReplyDelete
  6. Voi ei! Älä viiltele tai muuten rankaise itseäsi, fyysinen kipu turruttaa mielen vain hetkeksi. Tosin varmasti tiedät sen jo. Toivon että kaikki selkenee ja toivotan sinulle kovasti voimaa.

    ReplyDelete
  7. Voi kultaseni, olen uskomattoman pahoillani puolestasi.
    Muista, että et ole yksin. ♥

    ReplyDelete
  8. Voi ei. Lähetän sulle telepatiana rutistuksen ja voimia jaksaa rämpiä niin pitkälle, ettei tunnu enää niin pahalta ja joskus kaukana sitten ei enää pahalta ollenkaan. Zzzzzmmmm nyt niitä lähetän.

    ReplyDelete
  9. Lähetän sulle hyvää ja toivon, että saisit tiiviimpää apua.. Onko siis jotain sattunut vai?

    ps. Vastaan mailiisi illemmalla niistä tilaustöistä, ei paniikkia.

    ReplyDelete
  10. Voi ei :( Minäkään en osaa muuta sanoa tai lohduttaa kuin toivottaa voimia ja jaksamista näin kommenttiboxin kautta. En tiedä kuinka helpottavaa, mutta olen surullinen puolestasi, todella :/ Voimahalaus sinulle <3

    ReplyDelete
  11. Luin sun vanhempia tekstejä vastaan ja tällainen tuli vastaan (viimenen kommentti):
    http://kahviamustana.blogspot.com/2008/03/sen-ei-sano-vain-hamlet.html#comments
    En mä tiedä lukeeko noita enää moni, saati sitten kommentteja, mutta ajattelin että sun olisi hyvä tietää tosta.

    Paljon jaksamista nyt kaiken keskelle <3

    ReplyDelete
  12. Erot ovat aina ihan helevetin raskaita. Paljon voimia sinulle! Toivon että pystyisit antaa itsellesi vähän armoa ja lohduttaa itseäsi, etkä rangaista. Tiedän valitettavasti itse miten helppoa se on löytää lohtua teristä... Toivon kuitenkin että löytäisit lohtua (myös) jostain muualta. Äidin sylistä, vanhasta nallekarhusta, leffoista, kylvystä, ystävän äänestä, kirjasta, nyrkkeilystä, taiteesta...

    Jaksamista! <3

    ReplyDelete
  13. Ota ittees niskasta kiinni ja lopeta toi masennuksessa rypeminen. Kuin koko blogin läpi ja sun paikkas on suljetulla. Tapa jo ittes, kun sitä kerran niin haluut.

    ReplyDelete
  14. ^^miten kukaan voi sanoa mitään tuollaista... :O

    mua surettaa lukea, että edelleen sinulla on niin paha olla. :( ja anteeksi en oikein ees osaa sanoa mitään tän järkevämpää, mut toivoisin sullekin vaan kaikkea hyvää!

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥