Sunday, September 04, 2011

Pedon luvut


Note to self: Tuhdintamalla turva-annosta x grammalla napostelutarve ja santsaus vähenee. Ei pidä myöntää. Vaikea. Kumpi?

Nämä vuodet kun olen punninnut safkojani (huomaa kun, sessioidessa ei todellakaan ole voimassa), en ole ikinä ikinä kasvattanut annoksiani. Nyt en tarkoita keiton tilavuuden kasvattamista vedellä tai muita puolikaloritomia laimenna+lisää kikkailua, vaan x grammaa 'oikeaa ruokaa'. Ärsyttävä metafora! "Syö jotain oikeeta, äläkä kittaa mehukeittoa!", "Ota kerralla enemmän niin ei tarvitse uudelleen", paskaa! Epämuodikkaasti valitsen enemmän kevyttä mahantäytettä kuin pienen palan suklaata. Punnitut määrät on tärkeitä, absoluuttisia, vaikka en olekaan absoluuttinen juuri mistään. Eri merkkisissä raejuustoissa on 5kcal ja 3g P eroja per 100g, mutta minulle proteiinilähteen annoskoko on grammalleen sama. Omenan painon osaan sanoa käsituntumalla.

Sairaalassakin ruokaa otettiin (jos sai ottaa itse) millin tarkasti. Tavallisesti maitolasin piripinnasta tuli erimielisyyksiä, ja helvetti saattoi revetä jos oli enemmän kuin vierustoverilla. Kotonakaan rajat eivät ole mun hallinnassa, astioiden ylle tulee näkymätön seinä, kun x grammaa näkyy digitaalinäytöltä. Grammat on yhtä kuin vakio. Äh, en osaa edes selittää! Se vain menee niin. Hoitajat käskee ottamaan muussia ja kastiketta yhtäaikaa haarukkaan, ne ei tajua että se kuuluu mennä yksi kerrallaan, järjestyksessä ja oikean kokoisina paloina. Kurkku ja mustikat aina ensin, koska sekin menee niin.

En ole neuroottinen tai OCD, mutta tärkeilen. Ja olen ylpeä perintöaterimistani. Taviksillakin on suosikkikahvimukit ja omat lautaset eri tarkoituksille. Kuten tietty lusikka ja kulho marjarahkalle, mutta toiset pelkälle rahkalle. Kolmas kulho jäätelölle, paitsi kevytversiolle, mutta sama lusikka kuin edellä. Lista jatkuu... Itsestäänselvyyksiä, mitä ongelmaa siitä on? (Tiskiä, mutta vain vähän.) Miksi edes miettiä poikkeuksia.. turhaan kiusata ja pelotella itseäni.

7 comments:

  1. Minä olen alkanut pikkuhiljaa nostamaan annoskokoja. Se on älytttömän vaikeaa ja hidasta. Voimia.

    ReplyDelete
  2. usein kiroan päivää jona hankin digitaalivaakani,,..

    kuten sinulla, tietyt ruoka-aineet ovat vakiintuneet tiettyyn annoskokoon, josta ei pysty luistamaan,
    esim. puuroa keittaessani punnitsen
    x g kaurahiutaleita
    y g kauraleseita
    z g maitoa
    kun sitten maitoa lorahtaa w g yli siihen kuivien aineiden päälle, saan itkupotkuraivarin ja päädyn rikkomaan joko itseäni tai astioita ja liian usein jätän kokonaan syömättä,,..

    aaaa, ahdistaa,
    tämä oli tällainen et ole yksin viesti,
    jos minulla olisi yhtään voimia nyt niin lähettäisin sinulle kafi niistä puolet

    kauniita ajatuksia ja sydämeni lämpöä on vielä jakaa, toivotan sinulle hyvää syyskuuta, koeta jaksaa postailla

    ReplyDelete
  3. Mikähän tämänkin postauksen merkitys oli sulle itsellesi saati sitten toisille? Kertoa, että sä oot oikeesti sairas ja neuroottinen, kunnon syömishäiriöinen? Vakuutteletko itsellesi sen vuoksi, että et muuten koe olevasi hoidon arvoinen?

    Tämä ainakin lietsoo kanssasisarissa vain lisää neuroottisuutta omaan käyttäytymiseen. Tyyliin "En mä kyllä sairas (enkä tarpeeksi hyvä syömishäiriöinen) ole kun en punnitse grammalleen ruokiani niin kuin Kafi tekee!1" Ota huomioon, että sua seuraa täällä reilu neljäsataa ihmistä ja osa ei taida suodattaa sun juttuja ollenkaan vaan ihailee sua sokeasti.

    Kiitos ja anteeksi. Ja ihan vilpittömästi kyllä toivon sulle parempaa elämää.

    ReplyDelete
  4. Anonyymin kommentissa on järkeä..
    Älä menetä itseäsi, taistele kaikkea tuota vastaan. Toivon sinulle vain tervettä elämää, tiedät itsekkin, ettei käytöksesi ole tervettä.

    ♥'llä Eris.

    ReplyDelete
  5. Turha pelotella itseään? Parantuminen on mahdotonta, jos ei kiusaa ja pelottele itseään. Kun nyt mietin jälkikäteen, onko pakkomielteiden täytteinen anoreksiamaailma ollut minulle turvallinen, niin ei kyllä. Se tuo turvaa, kun tietää saavansa syödä taas kun nälkä iskee. Nälkää ei tarvitse jaksaa.

    Elämä on lopulta perseestä, kun huomaa, että sen tarkoitus pyörii vain ruokien mittailemisessa.

    ReplyDelete
  6. Olen ihan samaa mieltä sitä, että tämä postaus nyt oli läpeensä syömishäiriössä rypemistä jne. MUTTA en tajua ollenkaan niitä puheita (muissakin blogeissa huomattu) että kirjoittaja olisi jotenkin vastuussa siitä, miten lukijat tekstit ottavat. Jokaisella on oikeus laittaa nettiin vaikka kuvia pyllystään, ja on jokaisen omalla vastuulla haluaako niitä katsella.

    Kyllä se nyt on aika selvää ettei tämä ole mikään parantumisblogi, joten ei varmaan kannata lukea jos alkaa ahdistaa. (ja mitäköhän minä täällä teen..)

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥