Wednesday, November 30, 2011

How are things on the west coast?

Tässä samalla olen pohtinut myös hoitojuttujani. Viime lääkärikäynti oli raastava ja kiusallinen, en löytänyt mitään oikeita sanoja kuvaamaan vointiani. Jos on mennyt 'hyvin' niin ehkä en ole vakavasti otettavissa, en oikeutettu saamaani hoitoon ja lennän oman onneni nojaan.. Jos taas vastaan 'huonosti' niin mut voidaan leimata kroonikoksi, auttamattomaksi sairaaksi joka ei edes yritä, parempi sellainenkin lempata pois! Oli vain vääriä vastauksia, vaikka mitään ei varsinaisesti käynytkään.


Seura tekee kaltaisekseen: lähiaikoina oon lukemalla ja kuuntelemalla altistunut pienten ihmisten valitusvirsille, kuinka he eivät ole oikeutettuja hoitoon koska 'viimeksikin painoin vähemmän', 'on olemassa huonompikuntoisia', 'vien hoitopaikan joltain toiselta'. Tosi tyypillisiä ja ulkoa opittuja sh-selityksiä, joita vasten mun pitäisi olla kypsä ja aikuinen ollakseni välittämättä. Mutta en ole, ja ulinat lyövät naamaan kuin epäsuorat nimittelyt läskiksi. Jos pikku anorektikot eivät ole oikeutettuja hoitoon, niin mitä vittua minä teen?! Mähän olen jo normaalipainoinen (yli vuoden!), eikä papereissani enää edes lue anoreksia vaan bulimia! Eihän se ole vaarallista.

Toisaalta tuntuu myös väärältä pelätä ja märehtiä hoidosta myös väärältä pelätä ja märehtiä hoidosta, kun sen saaminen ei ole kaikille itsestäänselvyys. Ei aikoinaan ollut mullekaan, Tiedän myös kamalia tapauksia, joissa vakavasti sairas on "lentänyt" sh-hoidosta pois yleispsyk. puolelle motivaation tms takia. Miten toi voi olla mahdollista? Motivaatiopuutekin kun voi olla oire, samoin tunne kelvottomuudesta ottaa apua vastaan..

Tiedän tämän hyvin itse, sillä vasta kun oirekuvani alkoi muuttua anorektisesta niin olen paljon ns. ymmärtäväisempi omaa pahaaoloani kohtaan. Otin tietty jo silloin koulusta lomaa, mutta vasta kun läskinä aivoissani leikkaa ja muistini pelaa (jotenkin) niin osaan objektiivisemmin vertailla vointiani. Aliravittuna raastaa sisältä, tuntuu kevyeltä päästä ja jaloissa on miellyttävä tunne kun lihaksisto syö itse itseään, mutta ei se mitään. Huomaa sana 'miellyttävä' = pahaolo on oikein jees, sillä tietääpähän että kuolee laihtuu!!1

Avauduin eilen sairaanhoitajalleni joistain viime aikojen positiivisista muutoksista, ja ahdistuin jälleen kuinka kaikki on hänestä niin hyvä!wau!mahtavaa!.. Ohan se, mutta oon mä yhä aika pimee toisinaan (es. 24/7 ruokarituaalit, pakkoajatukset) nyt hyvinä päivinä vaan unohdan sen koska olen kiireellinen virnumaan hyvästä fiiliksestäni - en koska aivoissani olisi liian vähän rasvaa. Pelottaa aina kun hoitopuolella ollaan tosi tyytyväisiä - oonko mä nyt valmis jatkaa tästä omin avuin? Sairaanhoitsun sanojen mukaan: ehkä en, sillä hyvistä viboista huolimatta se arkinen jaksaminen on yhä niin kortilla. Olen viime kk sisällä tehnyt pari keikkahommaa liittyen harrastuksiini, ja kivankin aiheen kanssa työskentely on ollut shokkiväsyttävää ja ahdistavaa. On vaikea niellä faktaa ettei vieläkään jaksa, vaikka fyysisesti siihen ei olisikaan mitään puutteita.

Mutta, missä vaiheessa syömishäiriöissä ja depressiossa oli mikään kyse fyysisyydestä? Se kannattaisi jokaisen muistaa, varsinkin kun ottaa apua vastaan.
Hyvää loppuviikkoa, murut.♥

2 comments:

  1. Onnea ;)

    <3: Tiia /digis

    ReplyDelete
  2. Pus, pus. <3 <3 <3

    Sairaille jää helposti "en ansaitse/vien paikan toiselta" -levy päälle, mitä en toisaalta ihmettele, kun hoitotaho rankaisee motivaatiopuutteesta (mikä mielenkiintoisesti on oire myös depressiossa, skitsofreniassa yms. mutta näitä potilaita ei ko. oireesta rangaista) ja muut sairastavat/omaiset/tuntemattomat huutaa vieressä, että "painu *** sieltä hoidosta, sä et ees oikeesti halua parantua". No, olen tullut suht illuusiottomaksi nykyhoitokäytäntöjen suhteen. Ts. en ihmettele, että tervehtyminen on helvetin vaikeaa.

    PS. Koko kirjoituksesi oli yksi suuri erinomainen tiivistys riskistä, jonka potilas tuntuu ottavan sanoi sitten mitä tahansa. Been there, done that, every day. ^___~

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥