Tuesday, November 01, 2011

It takes money and airplanes



Nyt on aika hyvä olo. Olen tehnyt kaikkea poikkeavaa entiseen, ja vaikka samat demonit yhä mekastaa päässä (unohtamatta niitä "normaaleja" ihmisen ongelmia, kuten koulustressiä, ihmissuhdekräniä ja arjen hankaluuksia) niin taidan tarkoittaa mitä juuri sanoin. Yhä vierastan kehua ääneen vointiani, sillä pelkään että seuraavaksi tapahtuu jotain kamalaa, mutta viime päivinä on käynyt niin ihania asioita että hampaisiin sattuu.

Olen yrittänyt olla myös mahdollisimman rehellinen itselleni tunteistani: antaa anteeksi tapojeni vastaisen kiukuttelun, mennä ihmisten ilmoille huulet punattuna vaikka läskini löllyvät, pyrkinyt tekemään asioita huolimatta mitä muut ajattelevat-pelosta, sekä ennen kaikkia ollut avoimempi ja rehellinen. Haasteellista, ihan kauheaa ja kauhean ihanaa.

Tiedän ettei asiat muutu sormia napsauttelemasta, ja olen hyvin itsetietoinen yhä virheistä, ongelmista ja itseinhostani, mutta siitä huolimatta mulla on ollut aika kivaa. En ole kuollut vaikka oon viikon sisään hajonnut ja pillittänyt niin luokan edessä, kuin kaverini pippaloissakin. Maailmani ei ole kaatunut vaikka olen juonut boolia kotibileissä, maistanut macaron-leivosta, ostanut valtavat farkut valtavalle perseelleni, sekä lähtenyt keikkatyöpäivän jälkeen tanssimaan. Bizarre, I know! Ei, mulla on ollut aika kivaa - koska olen tehnyt asioita itseni varten huolimatta hirveydestä ja läskeistäni.

En ole ikinä ajatellut minkään ton olevan mahdollista, koska olen niin valtava ja arvoton. Tuntuu utopistiselta että ikinä tuntisin itseäni erilaiseksi, sillä tämäkin pään nostaminen tyynystä on tarvinnut niin vitusti aikaa, työtä ja rohkeutta. Silti tässä yhä kärvistellään, kaikesta huolimatta. (Mutta tärkeintä on etten ole nyt ihan yksin.. ♥)

11 comments:

  1. Mielettömän kaunis postaus. Kaikkien masennustekstiesi keskeltä tämä nousee päällimmäiseksi, koska tästä huokuu toivo. Se on asia, jota ei pidä menettää. Ikinä.

    Olen huomannut, että itsensä pakottaminen ihmisten ilmoille, mielen pakottaminen positiivisempaan suuntaan ja itsensä aktivoiminen tekemään normaaleja asioita itseinhosta huolimatta, auttavat jo askeleen verran eteenpäin. Sängynpohjalle on helppo jäädä makaamaan, mutta jos tekee päätöksen, että minähän lähden, minä nousen, näytin miltä tahansa tai olinpa miten hirveä hyvänsä, niin sitä huomaa, kuten kirjoitit: minä en kuole siihen.

    Tavallisiin asioihin ei kuole, vaikka tavallisuus on olomuodoista ehkä se pelottavin. Missä on tavallisen ihmisen turva? Missä sitä on kiinni enää jos ei ole omaa hulluutta, surua ja masennusta? Aika irtonaiselta sellainen tuntuu, itsellenikin, vieläkin. Pakopaikka vaanii selän takana ja houkuttelee luokseen heikkoina hetkinä. Mutta kun päättää ASTUA ULOA JA ELÄÄ, sitä huomaa yllättäen että mitään pahaa ei tapahdukaan.

    =) Tulipas taas ajatuksia. Blogisi herättää paljon mietteitä, kiitos siitä. Ja potku takapuoleen tältä suunnalta! =) Elämä voittaa, ollaan tässä minkäkokoisia tai näköisiä ja mielialaisia tahansa! Jokaisella on kaikesta huolimatta ja mistään riippumatta yhtäläinen LUPA elämään. Sitä ei tarvitse ansaita. Halaus.

    ReplyDelete
  2. Sulin hymyyn kun luin tämän tekstin. Olet jotenkin niin ylitsepääsemättömän cute (suomennan varmuudeksi että hyvällä tavalla) + oon superiloinen paranneesta mielialastasi. En tiedä onko jotenkin tökeröä sanoa, mutta mielestäni tokan kappaleen sisältö on revolutional: Hyvä! Halaus sinulle♥

    ReplyDelete
  3. Tämä teksti oli ihana lukea! Olen niin iloinen sinun puolestasi <3 Kyllä elämä on olemassa ja hyvä sellainen! :) Olet ihana!

    ReplyDelete
  4. NO NYT ON OIKEE MEININKI! Mä oon odottanu tätä postausta niin kauan kun oon sun blogia lukenut! Nyt ei oo oikeesti ees sanoja, paitsi et

    UPEETAHIENOOMAHTAVAAOIKEINJEEJEEHYVÄVAU!

    ReplyDelete
  5. Ihana lukea että sinulla on ollut hauskaakin, olet uskaltanut hieman irrotella ja että tiedostat sen että elämästä välillä SAA ja kannattaa nauttia, vaikka arki olisikin näynnä ahdistusta ja masennusta!
    Tsemppiä!

    ReplyDelete
  6. Ihana kuulla, että hyvä hetki päällä! Rohkeutta ja voimaa päiviisi. :)

    ReplyDelete
  7. Kukaan, ei kukaan ole arvoton !
    Kaikki me olemme arvokkaita ♥, muista se !

    ReplyDelete
  8. Hyvä, että edes hetkellisesti tuntuu paremmalta. Itsekin huomaan, että aina joskus tulee joku ilonpilkahdus.

    Lukiessani sun tekstejä tulee mieleen oma elämäni muutamia vuosia sitten. Sitten minusta tuli vastuuntuntoinen työssäkäyvä asuntovelallinen ja otin itseäni niskasta kiinni (vastuuntuntoinen my ass!!). En enää vaan makaa ja syö, vaan nyt ihan oikeasti (TAAS) pyrin kohti laihempaa tulevaisuutta.

    Tunnustan, olen syömisvammainen. Mutta mä pidän peukkuja sulle, että elämä alkaisi helpottaa. Vaikka onko se koskaan nyt niiin helppoa... Mutta yritetään kuitenkin, jookoskookos?

    ReplyDelete
  9. Kirjoitatkohan enää tuonne lj:n puolelle..?

    - samsamm

    ReplyDelete
  10. hienoa, että on asiat menneet myös hyvin. todella hienoa.

    (minä ajattelin palata tähän blogimaailmaan, vaikka ehkä kukaan ei edes ole tekstejäni kaivannutkaan.. itseni takia.)

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥