Saturday, November 12, 2011

Kuulumisia ilman skandeja

En oo nyt pystynyt kirjoittamaan, koska oon ollu oman koneeni ulottumattomissa..
Kai mulle kuuluu ihan OK, paivisin oon reipas ja hyvantuulinen, enka niin valita syomistani kaloreista, hiilareista, sokereista, rasvoista.. illat taas on jotain ihan muuta. Syyllisyys ja ahneus kay yhtaikaa kimppuun. Valilla on niin helvetin vaikeaa, etten tajua miten voin yha olla nain sairas tai sairaan sekaisin..

Munhan pitaisi olla jo terve, oon ollut niin monet kertaa tana vuonna paiviksella, istunut terapiassa puhumassa, ruvennu tietoisesti kaymaan enemman ulkona, olla sosiaalisempi, ajatellut etta ihminen (ainakin noi muut ihmiset) voi ja on kauniita ilman sairaalloista alipainoakin. Etta terve ja onnellinen on natti, ja kaikki muut mielipiteet on oikeasti psykoottisia, sairaita.

Mutta en oo silti terve vaikka haluaisin, kaikki ne samat demonit on aina mun kintereilla vaikka mihin karkaisin. Iltaisin lyo epatoivo, turvotus, ja itsetuhoiset ajatukset, joita olen silti onnistunut valttamaan hankkiutumalla eroon kaikista teravista esineista ja niiden lahelta. Oon lihonut ihan valtavasti, koska en ole laskenut kaloreita ja syonyt paljon ulkona ja mita tahdon. Paljon.

Silti, ihme kylla, paskoista asioista ja helvetinmoisesta todellisuudesta huolimatta, mulla on ollut upeat pari viime viikkoa. Olen reissaillut paljon, tavannut uusia ihmisia, seikkaillut kohti tuntematonta ihan ypoyksin. En juuri nyt kaipaa kotini turvaa ja sohvalle kapertymista, silla sinne pystyn vajoamaan koska tahansa muulloin. Terapia olis ainoa jota ikavoin, mutta Tati Terppa on ollut lomalla.. Just nyt yritan elaa ja antaa itselleni luvan nauttia siita, siitakin huolimatta etta olen yli ihannepainon, en siro tai hento, en voi shoppailla uusia sopoja vaatteita tai pukeutua vanhoihini, en ole mitaan sita mita ulkoisesti haluaisin olla. Mutta kai, siita huolimatta, etta on niin viallinen ja lihava, on lupa elaa ja joskus tuntea onnea, joka ei tule siita miten vahan on paivalla syonyt kaloreita ja mahtuuko kokoon 34.

Afsgfadg... kirjoitan sit taas fiksuja kun nappiskin toimii.
Pitakaa huolta itsestanne <3

8 comments:

  1. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  2. Pinja, kiitos♥ Usko pois, musta tuntuu et oon äärettomän kaukana viela siitä "pystyy elämään" vaiheesta, sillä jotkin illat on niin ylivaikeita. Masennus hiljalleen noussut ja asenne muuttunut, vaikka ajatusmaailma ei olisi kauheasti vaiennut. En pidä näistä mitään valintana, kuten en sairastumistakaan, joten täytyy toivoa asioiden kehittyvän hyvään suuntaan.

    Toivottavasti saat jotain irti kirjasta, usko pois, ajattelen sua yht. lailla. :>

    ReplyDelete
  3. Kuulostat hei nyt siltä että olet matkalla onneen. Älä jooko luovuta, älä tee sitä itsellesi. Paino on toissijaista, olo on ensisijaista. Työnnä ne ajatukset syrjään, kyllä sä pystyt. :)

    ReplyDelete
  4. Hyvä että tuntuu menevän paremmin. Se on aina positiivista, oli se sitten kuinka lyhyt- tai pitkäaikaista. Pidän sulle peukkuja, että pikkuhiljaa ponnistat ylemmäs ja ylemmäs =).

    Joskus todellakin vaan tuntuu siltä, mitä Pinja totesi... Että syömishäiriö ei koskaan jätä rauhaan. Tell me about it, yli kymmenen vuotta häröilyä omalla kohdallani.

    Mutta yritellään jokainen, jookoskookos?

    ReplyDelete
  5. Kuulostaa aivan erinomaisen hyvältä <3 Voimia ja jaksamista jatkossakin. Meillä ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: Elää tämän kanssa tai jättää touhu kesken. Ja elämä ei kuitenkaan ole loppupeleissä kovin pitkä jakso, joten eiköhän me naiset taistella loppuun asti kantaen tätä taakkaa perässämme!

    Itseäni on auttanut seuraavan mallin havainnoiminen: S.häiriössä on aina olemassa: 1) Altistava tekijä. 2) Laukaiseva tekijä. 3) Ylläpitävä tekijä. Itselläni, kuten varmaan sinullakin on syytä miettiä kolmatta kohtaa ennen kaikkea: Mikä tätä vielä pitää yllä?

    Voimahalaus sinulle. Tästä selvitään.

    ReplyDelete
  6. Hei Kafi. Oon lukenut blogiasi jo alkuajoista saakka, silloin kun itse olin myös syvällä kaikessa siinä vammailussa ja ahdingossa. Jossain vaiheessa tein päätöksen parantua, se ei tapahtunut hetkessä enkä voi vieläkään sanoa täysin toipuneena, mutta yhden jutun tajunneena yritän oikeasti aina jatkaa eteenpäin. Dude, you're wasting your life. Ihmiset tykkää enemmän onnelisista ihmisistä, muutama kilo sinne tänne, on vain yksi elämä ja muuta kliseistä schaissee mutta näin se on. Kannattaa edes yrittää nauttia siitä, pikkuhiljaa ja työtä tekemällä joku päivä ehkä huomaatkin että se on ihan kivaa. Ainakin mun kohdalla näin kävi, vaikka ajoittain tekeekin vielä tiukkaa. Pitää muistaa hengittää ja tunnustella itseään. Jossain vaiheessa lopetin blogisi lukemisen, koska en vaan kestänyt enää lukea sitä itsesäälin ja surkeuden määrää, kun itse oli jo vähän päässyt yli siitä kaikesta. Aika ajoin olen kuitenki palannut katsomaan, mitä sulle kuuluu. Nyt tuntuu, että jokin ääni sulla on kellossa muuttunut, jaksat yrittää enemmän kuin ennen ja toivoisin että pysyisit sillä polulla. Kun tarpeeksi, kauan yrittää, vaikka miten turhalta se usein tuntuukin, on mahdollista saada siitä oikeasta elämästä kiinni. Toivotan onnea ja innolla seuraan mitä tulevaisuus sulle vielö tuo tullessaan.

    ReplyDelete
  7. <3 Liikutuin kyyneliin. Luin blogiasi eräs ilta 2009 ja toivoin todella että sulla menis joskus paremmin. En enää sen jälkeen löytänyt blogiasi, mutta nyt 2vuoden jälkeen löysin ja oon niin ilonen.. En oo ehtiny lukee mut toivon et sul ois menny nyt paremmin :o T: se hieno 11vuotias joka jätti kommentin erääseen postaukseesi kuvitellen että kaikki muuttuu hyväksi sormia napsauttamalla... mut ainakin mä yritin?

    ReplyDelete
  8. muistan seuranneeni blogiasi joskus yli vuosi sitten ja samaistuneeni moniin ajatuksiisi ja kokemuksiisi. tänään eksyin sattumalta tänne ja huomaan että voit paremmin kuin silloin ja se on hienoa!
    muista että on muutakin kun ne asiat mitä me nähdään. sinä ei ole yhtä kuin reaktiosi, ajatuksesi ja tunteesi. sinä on yhtä kuin minä ja kaikki muut, se mille ei ole nimeä. ruumis on kulkuneuvo. mielen terveys alkaa tosiasioiden tunnustamisesta.
    mun oloa on helpottanut mm. se ajatus että kaikki on samaa ja kaikki kiertää. kaikki koostuu atomeista ja sä olet osa sitä kaikkea.
    rakkautta ja voimia ja hyviä energioita t: iris

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥