Tuesday, December 20, 2011

Mieleni tekee itkeä ja hiljaa huutaa

Lähipäivinä on ollut tosi vaikeaa, oon ollu herkkä stressille ja onnistun tekemään pienistäkin asioista valtavia, valtavan vaikeita. Tämä näkyy mm. jatkuvana itkemisenä. Mun syvin tuntemuksni on ettei mua haluta, oon tiellä, liikaa, taakka joka mädättää olemassaolollaan muiden ilmapiiriä. Pelkään jatkuvasti tekeväni jotain väärin, enkä uskalla purkaa tätä epävarmuutta läheisillenikään. Pelkään että jos ilmaisen jotain negatiivista itsestäni niin muut loukkaantuvat ja kypsyvät seuraani. Haluaisin vain kertoa miltä minusta tuntuu, ilman että toiset heräisivät samaan totuuteen ja dumppaisivat minut kuin läjän paskaa. Onko väärin toivoa että edes joku ulkopuolinen näkisi minussa hyvää, jos olen sille itse alituisesti sokea?

Olen ahdistunut ja surullinen, mutta koska en saa lupaa pukea niitä ajatuksiksi kellekään niin purkaudun käyttäytymällä vaikeasti ja kiukkuisesti muille, samalla ottaen itseni jokaisesta toisten eleistä. Otan iskut naamalleni ja itken joka päivä (sängyssä, koulussa, kaupassa, kadulla). Tunnen olevani ihan vitun se ja sama, jonka jälkeen mädätän ilmapiiriä.

En kaipaisi muuta kuin jotain rohkaisua, jotain joka jaksaisi hetken rauhotella minua ennen kuin bentsot alkavat vaikuttaa ja potkivat pahimmat palat pois kurkustani. Mutta koska noita eleitä ei tule, loukkaannun lisää ja lisää, sillä olen varma ettei kukaan minusta voi pitää, ei jos ei kukaan edes yritä pitää kädestäni kiinni. En jaksa taistella kaikka vastaan olemalla reipas ja ekstrovertti, ahdistun jo kuollakseni kun pitäisi päättää mitä laitan päälleni.

6 comments:

  1. Voi Kafi :( Toivottavasti sä uskot mua, kun mä sanon, että sä olet aivan uskomattoman ihana ihminen eikä sulla ole mitään syytä ajatella itsestäsi noin! Sä olet tukenut muakin monella tavalla, vaikka sulla itselläsi on ollut vähintään yhtä vaikeaa. Varmasti moni muukin näkee sussa paljon hyvää, vaikka susta ei siltä tuntuisikaan. Kun sulla on henkisesti noin paha olla ja ajattelet itsestäsi kovin negatiivisesti, niin oot varmaan tulkinnut muidenkin sanoja ja tekoja turhan kielteisesti. Mä ymmärrän ton kiukuttelun ja pahan olon purkamisen muihin, mutta valitettavasti se vaan pahentaa tilannetta... Sä sanoit, että sulla ei ole lupaa puhua sun ajatuksista ja tunteista muille. Miksi ihmeessä ei olisi? Sä ansaitset tulla kuulluksi ihan yhtä paljon kuin muutkin! Se on jo hyvä alku, että pystyt avautumaan täällä blogissa.

    Suurensuuri voimahalaus♥

    -Sanni (facebookista löytää, jos joskus haluat jutella)

    ReplyDelete
  2. Mulla on ihan samanlaiset ajatukset! :o ihana kuulla etten oo ainoo, kuka ajattelee noin..

    ReplyDelete
  3. Kyllä sinusta pidetään, vaikka sitä onkin vaikea uskoa. IRL sekä netissä jengi pitää sinusta ja arvostaa sinua juurikin sellaisena kuin olet! Jos joku muka dissaisi, se johtuisi nimenomaan omasta typeryydestä ja ymmärtämättömyydestä. Ei ole meidän tehtävä saada kaikkia maailman ihmisiä puolelleen, heh. Voimia jaksamisia. ♥

    ReplyDelete
  4. :(

    luin tekstisi moneen kertaan, koska mulla on nyt lähiaikoina ollut niin paljon samanlaisia ajatuksia. pienikin ja muille mitäänsanomaton kommentti on saanut mut voimaan erittäin pahoin. loputonta itkua... ja olen vain halunnut kadota koko maailmasta pois.

    voimia sinulle, muista että olet valtavan tärkeä todella monille <3

    ReplyDelete
  5. Tumma taivas jouluyönä,
    tähdet tuikkii valovyönä
    Ilmassa on ripaus taikaa,
    Rauhallista Joulunaikaa ♥
    *halauksia*

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥