Tuesday, December 27, 2011

Mulled wine and mince pie


Joulu meni ok, vaikka söinkin mielestäni turhan paljon (tosin, kuka ei?) ja en ollut missään super-hyper joulufiiliksissä. Hyvään mieleen riitti silti läheisten näkeminen, ne pari normaalia yhteispäivällistä, lahjojen antaminen ja aattona illalla videopelien mättäminen. Ei juuri haittaa vaikka lunta ei ole maassa, voisin mielelläni nyt skipata talven ja mennä suoraan kesään. En mahdu yhteenkään talvitakkiini ja ajatus uusien vaatteiden ostosta iljettää, sillä pelkään paisuvani vain lisää ja lisää.

Eli paljon on tehtävää ennen kesää. Mm joku 'kesäkuntoon' hankkiutuminen, vaikka voisin hakata päätäni seinään joka kerta kun TV:ssä mainostetaan "kinkkujen sulattelua" tai väännetään kättä mikä huuhaa trendiruokavalio on paras. Pakko silti on jotain tehdä tälle ruholle, sillä kohta olen jokaisen normaalinkin ihmisen mielestä muodoton, ja tällä kertaa aion pitää kiinni päätöksestäni. Plärään nettiä ja mietin millaiseen liikuntamahdollisuuteen olisi rahaa ja jaksamista, sillä kaikki kiiltävät kuntosalijäsenyydet ja vihaamani lenkkeily pois suljettu.

Pelottaa silti onko musta yhtään mihinkään, sillä aina kun silmä välttää ja jään yksin, niin olen sotkemassa psyykettä ja ruumistani ruokavammailulla. Olen lihavempi kuin ikinä, mutta samalla kun anoreksia on ensimmäistä kertaa aikuisiälläni hellittänyt niin en tunne samanlaista kauhua ja pelkoa ruokaa kohtaan, tai tunne itseäni samalla sielua repivällä tavalla lihavaksi, että en uskaltaisi kaivaa jääkaapista porkkanaa. Pelkästään lihavaksi. Monet yleistää lihavat ihmiset tyhmiksi tai laiskoiksi, koska "eivät muuta tilannettaan", mutta tunnen itseni täysin kyvyttömäksi ja aseettomaksi oireiluani kohtaan.

Ollessani muiden seurassa koetan käyttäytyä mahdollisimman normaalisti, ja syödä vain toisten seurassa tai jos on oikeasti nälkä-nälkä. Kotona helposti nakerran jotain ylimääräistä, petyn ja ahdistun, ja taas se on menoa. Juuri kun ruvet rystysistäni olivat parantuneet ja kynnet kiiltävät kauniista lakasta, ei, allekirjoittanut kakoo viidesti illassa. Lähiaikoina ahdistus on vain kasvanut ja kasvanut, puristanut kovemmin rintaa ja olen itkenyt mitä lievemmistä asioista. Haluan tästä paskasta eroon enemmän kuin ikinä, mutta olen avuttomampi lihavuuttani kohtaan kuin koskaan.

No comments:

Post a Comment

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥