Friday, December 02, 2011

Tyttöjen kesken

Istuin eilen iltaa porukassa, jossa sukupuolijakauma oli sattumalta 50/50. Sattumalta tytöt istuivat pöydän ympärillä vierekkäin, ja vanhojen kavereiden kesken tuli vaihdettua kuulumisia, koska viime kerrasta oli vierähtänyt tovi. Sitten jossain vaiheessa tuli viinin maistelun ohella haaveilut tyttöjen illoista, tyttöjen risteilyistä, tyttöjen siitä-ja-tästä porukalla. Hymyilin ja kilistin lasiani, mutta sisälläni muljahteli jotenkin epämiellyttäväksi. Nyt tiedän miksi, se on tämä tyttöpainotus.




Ensin: tämä ei nyt ole mikään feminismi- tai syvällinen sukupuolianalyysi, no worries. Ei ole mun juttu, vaikka kyllä naisten pitäisi olla tasavertaisia, oikeutettu samaan palkkaan, sekä vapaita yksilöitä. Mutta niin miestenkin. En silti sano että sukupuoliroolit pitäisi nyt kärventää tulessa, sillä erot ovat ihan biologisiakin, mutta on naurettavanaa että kaiken pitäisi aina mennä 1800-luvun kaavojen mukaan.
Tokaksi: myönnän että minulla ehkä on enemmän naispuolisia ystäviä, mutta en tule ajatelleeksi sitä koska he olisivat naisia - ennemminkin koska visuaalisissa kouluissa on ollut naisenemmistö yms. Läheisimmät tyyppini kuitenkin miehiä, who cares? Toisin sanoen, en tunne erityisesti lokeroivani ihmisiä naisiksi, miehiksi, lesboiksi tai heteroiksi, siksi tästä asiasta puhuminen on vähän vierasta, sillä minua äklöttää puhua erikseen Naisista ja Miehistä. Siksikö mua kauhistuttaa ideat tyttöporukoista?

Ei, vaan koska olen itse henkisesti epävarma, ulkonäköäni arvosteleva, sekä analysoin jatkuvasti seuraani. Minua tyttöporukassa pelottaa helvetisti olla huonompi, vieraampi, nuhjaisempi toisten seurassa - kyllä muussakin seurassa, mutta ehkä naiset ovat tässä arvostelevampia. Minulla on (yhä) ujoutta jos keskustellaan seksiasioista, vielä enemmän jos keskustellaan vaatekokoista. Toisten iloisuus, ulkonäkö ja makuasiat saavat mut vajoamaan maanrakoon, sillä ne saavat minut jatkuvasti mittailemaan ja arvostelemaan omiani. Kuinka en välitä suklaasta, jaksa puunata ja huolehtia itsestäni, ole intohimoinen happyjoy samoista asioista. Helvetti, minä mieluummin pelaan sotapelejä ja kaivan vaikka kissanpaskaa kuin katson frendejä ja laitan manikyyrejä.

Ja ei, en ole mitenkään erityisen "äijä", vaan ihan tavallinen hamejalkainen ja meikattu tyttö henkilö. Mutta ehkä jotain asenteessani on erilaisempaa, ehkä olen vähän tomboyish ja lonely rider. Tai sitten vain vitun epävarma, epävarma että kaikki itseään sättivät naishenkilöt ovat kiinnostuneet laskemaan lisääntyneitä makkaroita ja kilojani. Uskallan nykyään kysyä tylysti asioista, joista olisi korrektimpia ehkä hiljentyä, sillä en pelkää - tiedän olevani nuija. Mutta että en jaksa olla samasta iloisesta virtapiiristä ja mietin enemmän jaksoinko käydä eilen suihkussa kuin ranskalaisia rakennekyrsiäni. Ja vielä, koska olen epävarma niin muistutan että kukin tavallaan, ja kynsienjatkeista saa pitää jos siltä tuntuu - vaikka ne ei olisi mun juttu.;)

Tämä aihe tuli alunperin mieleeni kun luin lehdestä artikkelia "naiskavereiden" välisesestä kitkasta, kateudesta, syyllisyydestä yms, vaikka en periaatteessa ihan niitä tarkoittanutkaan. Ääh, samoja fiiliksiä kellään koskaan? Anyone?

7 comments:

  1. Hengasin kesällä -11 paljon enemmän mies- kuin naisseurassa, ja tunsin itseni jotenkin niin vapaaksi. Voi olla, että se johtuu minusta, mutta jotenkin naisten kesken on aina hieman kyräilyä ja vertailua, vaikka oltaisiin parhaimpia kavereita. Ja jotkut tyttöjenjutut haluaisin todellakin vain ohittaa (kuuntelin kerran puolen tunnin selostusta meikkisiveltimestä, jolla on ainutlaatuiset harjakset ja sen takia pystyy samaan aikaan poistamaan rasvaa iholta JA lisäämään meikkiä. aSKjfkjsdkfj.)
    Miesporukassa on rentoa ja keskustelunaiheet monesti monipuolisempia. En tiedä, ovatko miehet naisia mutkattomampia, mutta minulla on ainakin mutkattomampi olo miesporukassa, vaikka en mikään äijä ole myöskään.

    Miehet eivät myöskään huomaa ulkonäkömuutoksia, mikä on ihanaa. Tyttöporukassa, ainakin "omassani", tulee aina kommentteja laihtumisesta/lihomisesta/hiusten erilaisesta asettelusta yms. Miehet eivät huomaa, ja jos huomaavat, harvoin välittävät.

    ReplyDelete
  2. Hymy, naiset ovat ehkä vähän enemmän "you are with me or against me". Yhteisillä jutuilla ja mielenkiinnonkohteilla bondaillaan ja jos olet eri mieltä niin mitä hä. Varsinkin jos useampi tyttö on samaa mieltä mutta eri mieltä kuin sinä, nono, ei niin. Ei silleen, että välillä olen itsekin tuollaisella ihkuttelufiiliksellä. Joskus.
    Sit taas miehet, se on silleen "you are with me or.... whatever, let's grab a beer.". Jostain syystä, viihdyn paremmin miesseurassa. Hahaha, mistä tulikin mieleeni että monien naisten mielestä olen tästä syystä kammottava miestennielijä, vaikka arvostan vain enemmän suorapuheisia miehiä kuin seläntakana pa*kaa puhuvia naisia ts kaiken maailman bimboja. Okei hivenen ehkä kärjistän, mulla on oikeasti vaikka kuinka paljon ihania maalaisjärkisiä ystäviä ja tunnen liian luolamiesmäisiä junttimiehiä, mutta meitähän on moneen junaan;) Anyway, väitän että väitteissäni JA väitteissäsi on huikea totuuspohja.
    Ainiin ja paljon halauksia sinulle ihan muuten vain!;>

    ReplyDelete
  3. Mä en tule toimeen toisten tyttöjen kanssa. Läheisimmät ystäväni ovat poikia, ja läheisimmät tyttöystäväni olen tuntenut ala-asteelta. Pidän itseäni ihan naisellisena/tyttömäisenä, mutta jotenkin se tyttöjoukun energia ei sovi minulle. Esim. ennen häitäni kaikki (naiset) tahtoivat kuulla puvusta, kampauksista, fiiliksistä ja täydellisestä *prinsessapäivästäni*. Olin minäkin innoissani, muttan osannut vain mennä mukaan siihen hehkutukseen. Samoin kesällä jouduin myös eräänä iltana tyttöporukkaan, jossa oli vähän vieraampiakin ihmisiä. Olin hermostunut kaikesta kohteliaasti tyttömäisestä lätinästä johon en osannut osallistua. Lopulta kun minulta kysyttiin mitä tein kesän, vastasin olleeni suljetulla psykiatrisella osastolla, pyysin anteeksi ja poistuin paikalta.

    Kärjistit ehkä vähän tuossa manikyyri -kohdassa :D Jos tuosta naisellisuus olisi sotapeleistä ja manikyyreistä kiinni, niin voisi jäädä naiset vähiin.

    ReplyDelete
  4. Hehe, kärjistys on joskus (erit. blogatessa/netissä) välillä ihan hyvä homma ;>

    ReplyDelete
  5. Mä en tuu juttuun naisten enkä miesten kanssa. En ole meikkihaukka tai vaateintoinen, mutten myöskään letkeän rennon suorapuheinen. Mä vaan oon ja kökötän ja mietin missä vika. Kenenkään seura ei viihdytä, ainoastaan väsyttää.

    ReplyDelete
  6. Naiset on ämmiä, sille ei voi mitään
    mut pitää vaan kerätä ympärilleen ne jotka ei sellaisia itselle ole
    :)

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥