Sunday, January 22, 2012

Fear and Loathing in..


Kolme-neljä päivää ahmimatta (ja oksentamatta)! Fanfaarit ja serpenttiini-insertti nyt tähän, kiitos. Joo, saattaa kuulostaa säälittävältä, kyllähän jokaisen pitäisi osata lopettaa se safkan mussuttaminen. Tiedän miten paljon fiinimpää on pistää blogiin kaikki anorektiset ahdistustekstit ylimääräisistä juustoviipaleista tai Läkerolien kaloreista, mutta ehkä olen mennyt jo sen säälittävyys/nolous-rajan ylitse.

En usko olevani laihtunut, mutta tämän onnistumisen myötä oloni on paljon huojentuneempi, henkisesti kevyempi ja kontrolloidumpi. Eniten minua pelottaakin että menetän taas otteen itsestäni, himon tai pakon demoni käy kimppuun ja hukuttaa mut takaisin b/p-kierteeseen. Eteneminen on kuin lasinsirpaleilla tai hiilillä kävelyä, pitää astua eteenpäin oikein ja tarpeeksi hitaasti etteivät jalkapohjat ole entiset. Onneksi sisälläni asuu pieni masokisti...

Fiilikseni on polaariset, ahminta-banni on tehnyt musta hypersensitiivisen ja ylireagoivan. Flippaan pienistäkin kömmähdyksistä, vahingoista tai pienestä epävarmuudesta. Käyttäydyn tosi lapsellisesti, pahalla tuulella valitan pystyn ja hyvällä puhua selitän turhuuksia minkä kerkeän. Ihan kuin olisin elänyt aikuiseksi saakka laatikossa ja päässyt ekaa kertaa päivänvaloon. Ahdistus nousee kerralla lujaa ja korkealle, koska en pääse turruttamaan tunteitani ahmimalla ja oksentelulla. Rauhottavia on tarvinut enemmän kuin normaalisti, ja satunnaisella jumppatunnillani pompin enemmän bentsopilvessä kuin lattareiden tahtiin...


Olen aika varma ahmivani nimenomaan tunteiden turruttamiseen, niin vahvasti olen lähipäivinä reagoinut. Osoitin mieltäni ruokakaupassa marssimalla ulos ostamatta mitään, koska Poikakaverini ei keksinyt mitä halusi päivälliseksi. En ajatellut ilkeileväni, pelkästään etten pysty syömään mitään.. olin niin loukkaantunut etten saanut tahtoani läpi light-version ostosta normaalin sijasta, että kiukuttelin ja itkin. C'moon, eikö tästä vieläkään pääse yli? Itkua seurasi paljon, paljon lisää näinä parina päivänä. Porasin meikit poskilleni saatuani koulussa rakentavaa kritiikkiä (vaikka pidän palautetta arvokkaana), raivosin lumihangessa kastuneista lahkeista, kirosin kuskia jäätyäni väärällä bussipysäkillä ja haastoin lisää itkuista riitaa ruuanlaitosta.

Jos en olisi ollut ihanan Poikakaverini lähellä niin olisin taatusti kääntänyt kaikki itsevihaani ja purkautunut perinteisesti oireilemalla. Olen niin onnellinen ja kiitollinen että hän jaksaa, kestää ja jopa rakastaa minua. Olen saanut hänen panemaan vastaan, jotta saisin itkupotkuraivari-purkautua kunnolla, sekä ymmärrystä ja lohdutusta tilanteen rauhoituttua. Kiukku on yhä vieras, uusi tunne. Rationaalinen puoleni tiedostaa käytökseni mielettömyyden, mutta silti haastoin riitaa mm. säilyketölkin avaamisesta. En tarkoittanut, mutta tein tahallani.

Niiiin toivon selviäväni ensi viikon stressaavan ja hektisen aikataulun kanssa. En tahdo jaksaa koko koulupäivää, mutta olen uteliaana ja innostuneena haalinut harteilleni liikaa kaikenlaisia hommia koulutöiden ja tenttien lisäksi. Ihan siitä ilosta että saan tuntea muutakin kuin passivoivan depression. Jaksamista ensi viikkoon! ♥

8 comments:

  1. onneksi olkoon ! :> tiedän, kuinka paljon vaatii olla ahmimatta. jatka samaan malliin, sinä pystyt siihen.

    en tiennytkään, että sinulla on uusi rakkaus. paljon onnea siis senkin johdosta :)

    voimia viikkoosi ♥

    ReplyDelete
  2. Pakko kysyä kun en nyt ole ihan varma mitä tässä nyt on tapahtunut. Oletko palannut takaisin yhteen entisen poikaystävän kanssa vai oletko löytänyt uuden? Olen utelias, hih. :)

    Ja onnittelut hienosta saavutuksesta!

    ReplyDelete
  3. Tiedätkö mitä? :) todennäköisesti tuletkin repsahtamaan ja ahmimaan, useastikin. Tarkoitus ei ole lannistaa vaan olla ihan realistinen sen asian suhteen. Tottakai joka päivä on parempi ja eteenpäin, mutta koko homman pointti on siinä, miten repsahduksen ja ahmimiskohtauksen jälkeen päätät jatkaa. Samaa linjaa vai sitä parempaa, josta oot nyt jo saanut maistiaisen? :) kaikkea hyvää!

    ReplyDelete
  4. Kiitos teille ihanat tsemistä ♥

    invisible, juuri nyt on ollut yllättävän helppoa olla menemättä noihin tapoihin. Ei ole ollut sellaista viettiä tai pakko-pakkoa lainkaan, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

    Hailey, aivan varmasti.. Jännittää hiukan meneeko takapakin myötä kaikki läskiksi. En yleensä harrasta helpotuksesta huokailua, mutta päätin nyt jakaa että pari päivää on erilailla.

    Anonymous, olen tässä pari kk seurustellut, mutta en ole pitänyt ovaa melua asiasta. :>

    ReplyDelete
  5. Hei ihanaa, onnea uudesta.. onnesta <3
    Ja jaksamista kaiken muun keskelle. Aikaa se ottaa, mutta ajan kanssa myös helpottaa.

    tiia/digis

    ReplyDelete
  6. Onnea seurustelusuhteeseen ja paljon paljon tukea, että pystyt pysymään poissa kierteestä! <3 t. Sivusta seurannut blogin uskollinen lukija. N.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥