Saturday, March 03, 2012

On mua viety huoneisiin ja murtauduttu mun tunteisiin


Hoko (hoitokokous) ja hermojen päästelyä kaikesta diagnoosi- ja hoitoepäselvyyksistä. Päiväosasto jaksoani ei jatketa koska "se nyt vain on niin että bulimiapotilaiden hoidon pääpaino on avopuolella". Miksi ihmeessä olla kahta viikkoa kauempaa päiväosastolla jos ongelmani ahminta/oksentaminen on kotona ollessa? Kotia siitä! Terapeuttini oli lähettänyt kirjallisen anomuksen että hoitojaksoani jatkettaisiin, mutta sillä ei ollut väliä.

Nielin itkuani ja tunsin itseni epätasa-arvoiseksi muiden potilaiden rinnalla. Silloin kun papereissani oli anoreksia niin kaikki yrittivät mankua minua jäämään ossalle, mutta asenteeni oli ihan haista-sinä-vittua. Nyt kun motivaatiota olisi niin en saa. What the fuck? Ehkä sain ihan hyvät perustelut, mutta en silti sulattele tätä. Lääkäri myönsi senkin että tässä on osa pelkkää sairaalabyrokratiaa, vaikka bulimia saattaa olla vaikeampi hoitaa kuin anoreksia. Kuulin että on ihan tieteellisesti tutkittu että oksentaminen voi luoda aivoissa samanlaisen addiktion kuin alkoholisteilla tai huumeidenkäyttäjillä.

Koska sh-yksikössä hoidon pääpaino on syömishäiriöhoidolla niin diagnoosinikin olivat tietämättäni vaihtuneet ja hyvin epämääräisen kuuloiset. Bulimia ja tarkemmin määritelty masennus..juttu. Minua ohjeistettiin ettei pitäisi keskittyä diagnooseihin, sillä nekin ovat vain "koodeja papereilla". Syömishäiriöitäkään ei olisi oleellista jaotella, vaan selvitellä pelkkiä oireita. Jos asiat on näin niin miksi ei jaksoani voi jatkaa? Koska olen bulimikko.

Ääneni vapisi ja katkeili itkusta, mutta sain rääyttyä miksei minulle tehdä lisätutkimuksia jos niitä kerta uupuu tarkempia diagnooseja varten. Joojoo oireeni on vakavat, kiva että kerroitte, mutta minun on tärkeä tietää mikä minua oikeasti vaivaa! Eihän mulla muuten ole mitään perusteita olla pois koulusta tai saada armoa läheisteni arvostelulta. Ei joku masennuslääkkeiden kiskominen saa olla ainoa todiste että ihminen on masentunut (en ole psykoottinen, mutta syön niitäkin nappeja unea varten). Helvetti haluan jonkin järkiselityksen jatkuvalle ahdistukselle, muuten olen vain se laiska, ahne, itsekäs, yhteiskuntaan sitoutumaton, välinpitämätön paskiainen, joka huvikseen nostaa tukia oksentaakseen ne pönttöön.

Minun olisi parempi siis tyytyä terapiaan (jonka jatkoa ei olla varmistettu), jatkaa bulimiaryhmään ja suunnitella jalkautuvaa kotiinpäin suunnattua hoitoa. Hyi ei ikinä! Siis sitä että hoitaja tulisi kanssani kotiini ruokailemaan tai kokkaamaan kanssani, mahdollisesti myös Unicafeen lounaalle tai välipalalle. Eiiii en halua vieraita ihmisiä kotiini, mittailemaan katseellaan henkistä reviiriäni.. Loppuisipa jo koko paska, jota myös elämäksi kutsutaan.

11 comments:

  1. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pinja oot ihana, tuu ihmeessä aina riehumaan. ♥ Kiitos spesialisti kun jaksat aina vastailla mulle, arvostan hirveästi huomiotasi ja diggaan kovasti teksteistäsi.

      Toi käsite parantumisesta on mulle edelleen vähän tabu. Voin periaatteessa paremmin kuin vuosiin sh-puolella - lähinnä koska olen bulimikko, en kasvis- siis anorektikko. Henkisesti oon tullut valovuosia eteenpäin, mutta vaikea uskoa ikinä tulevani täysin terveeksi, sillä koko aikuisiälläni oon ollu kaikkea muuta. Oon silti pohtinut tota että kaikki keinot kannattaa ottaa käyttöön - menetän korkeintaan palan "ylpeyttäni". Hah! Ihan kuin sitä vielä olisi!

      Delete
  2. Voi ei... kuulostaa niin tyypilliseltä syömishöiriöhoidolta. Itse ajattelen, että sillä ei ole mitään helvetin väliä, missä toivun (ja tippuilen takaisin vanhoihin kaavoihini), koska en kestä tuota sairaalabyrokratiaa kuitenkaan ja se tappaa minut varmemmin kuin oma sekopäisyyteni. Jokatapauksessa, kun tuosta selviät, selviät ihan mistä tahansa.

    <3 Tsemppiä!

    ReplyDelete
  3. iski aika kovaa. oli pakko kommentoida, vaikken ennen niin olekaan tehnyt. ite oon noitten ammattilaisten mukaan nykyisin terve, koska en he eivät enää havaitse anoreksiaan päin taittuvia oireita. bulimia sitten onkin ihan okei, kyllä se siitä menee. vaan kun ei mene.

    ReplyDelete
  4. Elämä, mitä yliarvostettua paskaa.

    ReplyDelete
  5. Uskomatonta byrokratiaa kyllä :( Vetää sanattomaksi. On hoidon taso tippunut entisestäänkin parin viime vuoden aikana! Halaukset <3

    ReplyDelete
  6. Kiitos kommenteista ja myötätunnostanne!

    Minun pitää silti painottaa, että kunnioitan saamaani apua ja pidän arvostamaani hoitohenkilökuntaa hyvin ammattitaitoisena. Koneellinen byrokratia on asia erikseen.. mutta kuitenkin erikseen.

    ReplyDelete
  7. Kokeile ihmeessä sitä hoitajan kanssa syömistä! Ite oon käynyt hoitajan kanssa unicafessa ja kahviloissa ja oon tykännyt vaikka alkuun olin kannsa tosi skeptinen koko homman suhteen. Eikä oo ryysinyt kotiin kun en ole ite sitä meille halunnut :)

    Muista, ettei pelkkä osastolla lilluminen ja pakkosyöttö ketään paranna, vaan halun ja tsempin täytyy löytyä itsestä. Ja tsempata voi yhtä hyvin kotonakin :)

    ReplyDelete
  8. Tiedätkö onko päiväosastolle vielä nykyäänkin joku painoindeksiraja? Eli, että jos painoindeksi on jonkin tietyn rajan alle, niin pitää mennä suoraan kokovuorokautiselle?
    Itsellä tilanne, että BMI 14 paikkeilla ja päiväosasto on ainoa mihin haluan/suostun. Kokovuorokautisella olen ollut enkä totisesti sinne palaa. Motivaatio parantua on KOVA, mutta kokovuorokautisen koen sairastuttavan entisestään.
    Eli vaihtoehdot on päivis tai omin voimin selvitytyminen. Otetaanko päivikselle vaikka olisi ns. "osastokunnossa", osaatko kertoa? Kiitos. Arvostan paljon jos jaksat vastata :)

    ReplyDelete
  9. En ole ees kuullut mistään BMI-rajasta.. SH-hoitoa on viety niin paljon eteenpäin, että uskon että jokaisen potilaan tila arvioidaan yksilökohtaisesti. Pelkkää BMI:täkään ei voi katsoa arvioidakseen jonkun fyysistä kuntoa. Mä rohkaisen sua puhumaan ttä lääkärisi kanssa ja esittämään nämä ajatuksesi (ja tuo tunne kokpovuorokautista kohtaan ei oo harvinainen. Oma motivaatio on omasta kokemuksestani oikea valtti päästä päivikselle. Toiv täst oli jotain apua :>

    ReplyDelete
    Replies
    1. oli apua, kiitos kovasti :)

      Delete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥