Monday, April 30, 2012

Time machine にお願い

En ole vappuihminen.. En juhannusihminen, en yhtään minkään örvellykseen tarkoitetun juhlapyhän, jolloin palvelut on kiinni, törkyjä ei siivota, mutta erityisesti siksi koska pitäisi mennä leikkimään somaa ja sosiaalista. Minulle on teennäistä juhlia vappua vain vapun vuoksi, koska teen sen enimmäkseen muiden ihmisten takia. Etten olisi taas se laiskan, antisosiaalinen, ajattelematon luuseri. Puhut kuin siitä oltais muka jossain vaihees päästy.. Tämä ei johdu siitä etten viihtyisi keikoilla tai illanistujaisissa läheisten kavereitteni kanssa, mutta nämä kalenteriin merkityt päivät stressaa erityisesti, koska kaikki olettaa että teet jotain ihmeellistä. Miksen voi olla ahdistumatta ja heittäytyä ilonviettoon muiden kanssa?


Lähipäivät on syömisten osalta mennyt kuitenkin hyvin – olen ollut viikon ahmimatta ja oksentamatta! Vaikka terapeuttinikin on ollut lomalla, ja olen suurimman osan ajasta istunut kotona. Oh wow, aikuinen ihminen osaa olla hetken kokoajan syömättä, kuuntele ny ittees.. Tunnen itseni niin vapaaksi, puhtaaksi ja että jokin kontrolli ja järjestys on elämässäni. Tunnen että tällä hetkellä asiat on hyvin, vaikka masennusoireeni tuntuvat siinä sivussa hyvin voimakkaina.. Nurinkurisesti sovin innoissani menoja ja olen täydellä motivaatiolla tekemässä koulutöitä, menossa inssiin ja toteuttamassa taideprojektejani, mutta itse tekeminen vaatii bentsoja ja pakottamista tai jään peiton alle koomaamaan.

Ongelmallisen muistini virkistämiseksi päätin tonkia läpi blogia vanhempia kirjoituksiani, ja kirjoitin paperille aikajana: koska olin missäkin koulussa, milloin olen muuttanut, keiden kanssa viettänyt aikani, koska olen eronnut, tutustunut, rakastunut, matkustellut, käynyt tapahtumissa tai keikoilla, ruvennut kasvissyöjäksi, hankkinut kissani, ollut missäkin töissä, hakenut ekaa kertaa apua, jonottanut hoitopaikkaa, kertonut syömishäiriöstä läheisilleni ja erityisesti - mistä nämä syömisongelmat alkoi . Hävettää ja harmittaa, että miten en voi noin tärkeitäkään asioita palauttaa mieleeni ilman apua. Kaikkia asioita en silti muista tehneeni tai ihmisiä tavaneeni, vaikka todisteet löytyisikin.

Yhdistän sh:n puhkeamisen tiettyyn elämänvaiheeseeni, ja tekstejä lukiessa havahduin ehkä vähätelleeni ~vuotta aiempaa provokaatiota obsessiviseen laihdutukseen. Syyt sairastumiseen on tietenkin jossain muualla, mutta mitkä seikat kannustivat enemmän ja enemmän laskemaan kcal, mittanauhan käyttöä muuhun kuin eskarin kässätöihin, vertailua ja huonoa paranemismotivaatiota. Olen blogissa kertonut kuinka jonotin ~1v. sh-hoitopaikkaan, pompottelusta yksiköstä toiseen ja terapian byrokratiasodista.

Näilläkin tod näk. oli vaikutusta että "kerkesin" rauhassa sairastua parem.. pahemmin, ja etten lopulta halunnut parantua anoreksiasta. Mutta en ole kertonut kellekään tai edes muistellut, mikä sai minut haluamaan sairastua. Tästä varmasti myöhemmin lisää. Huom! täsmennän ettei kukaan *valitse* sairastuvansa syömishäiriöön/masennukseen/etc, mutta sille tielle jouduttuaan sairauden yksi oire on haluta olla vielä sairaampi/laihempi/huonokuntoisempi.

Pystyttekö nimeämään juuri tiettyä aikaa tai tapahtumaa, josta laskette sairautenne alkaneen? Kuulisin mielelläni, sekä myös millainen se on ollut. Mahdollisimman miellyttävää vappua kaikille! ♥

Friday, April 27, 2012

Q&A: syömishäiriö

Mwäh, toi edellinen postaus oli niin kilometripitkä a) ettei sitä kukaan jaksa lukea b) sattuu silmiini. Tässä siis vielä syömishäiriöön, sairastumiseen ym. liittyvät kysymykset & vastaukset. < / loppu >

Minkä ikäisenä sairastuit syömishäiriöön?
Myöhään teini-ikäisenä.

Mikä/mitkä asiat ovat vaikuttaneet oloosi positiivisesti syömishäiriön sairastamisen aikana (esim. terapia, rakkaus, taide ym)?
Asioiden läpikäyminen tai "kasvaminen", terapia, seurustelu, päiväosastohoito, lääkitys, koulunkäynti ja muu aikaansaaminen, laihtuminen, yleisesti mielenkiinnon ja uteliaisuuden löytäminen elämää kohtaan, kuolemanhalun väheneminen.

Kauanko olet sairastanut?
~6v. Sairastuin pikkuhiljaa niin hankala sanoa, mutta tuon verran asian itse huomanneena more or less.

Mikä on elämän tarkoitus? ;)
Ei ainakaan antaa ruuan dominoida sitä.. Olla onnellinen? Rakastua ja kuolla? Silittää kissoja? Pelastaa luonto tai ainakin tehdä mahd vähän damagea.

Oon lukenut nyt sun tekstejä tagilla "osastolla vol1", ja niissä vakuuttelet olevasi oikeasti ylipainoinen anorektikko, joka vain syö ja syö ja on kaikkia muita potilaita lihavampi, ei oikeasti sairas jne. Niin kiinnostaa, että näetkö nykyään sen hetkisen tilanteesi eri tavalla? Pystytkö myöntämään, että olet ollut *oikeasti sairas*/alipainoinen/anorektinen/aliravittu/jne. Vai pidätkö edelleen kiinni silloin esitetyistä ajatuksista?
Silloiset ajatukseni oli koko totuuteni, välttelenkin siksi käsitettä että anorektikko luulee olevansa iso, sillä sairastaessa vuorenvarmasti on iso. BMI:ni ei ollut ikinä mielettömän alhaalla ja söin kyl määrällisesti paljon, joskin hyvin ravintoköyhästi. 'Anoreksia' on aina ollut jokin pyhä ylösnousemus, ja on vaikea myöntää että olisin sitä sairastanut. Lihominen on tavallaan tullut varkain, sillä silmissäni olen aina ollut samankokoinen. Tuntuu kipeältä myöntää, mutta olen lähiaikoina katsonut vanhoja kuvia (laihimmilta ajoiltani kuvia on paljon, sillä camwhorasin että laihuudesta varmasti jäisi todiste), ja järkytyksekseni katson hyvin vieraan näköistä ihmistä.. kuvat on samat, mutta ottohetkellä olen nähnyt itselleni aivan erilaisena. Muistojen takia en osaa tuudittautua ajatukseen olleeni Laiha, mutta hoikka.. jonkin verran.

Minkä ikäisenä aloit ensimmäisen kerran oikeasti laihduttamaan?
"Irrallisesti" sh:sta ehkä 15-16v? Olin luokkaretkellä ja rupesin vääntämään illalla huoneessani vatsalihaksia, jättämään välipalakahvien kakkuset väliin, marmeladit/rasvat toasteilta. Kärsin syyllisyydestäni syötyäni kaverini kanssa muffinin puoliksi. Olin ihan normihoikka ja en muista mitään tausta-ajatuksiani, ainoastaan miten kummalliseksi tunsin itseni iltaisin.

Miten paljon sun paino on vaihdellut yhteensä? Jos et halua laittaa mitään painolukemia, niin kysytään esim korkeimman painon ja alimman painon prosentuaalinen suhde tmv?
..Paljon. En sano pituuksia/painoja/tarkkoja kcal, mutta ei prosenttiluvut tuskin ketään satuttaa ja olen epäsuorasti sen ilmaissutkin. Yli 65%.

Miten sun päivän saa pelastettua? miten sua voi piristää?
Olen tosi otettu kaikesta muistamisesta, ihan vaikka jos joku jaksaa kutsua minua nimeltä tai antaa ymmärtää, että on ajatellut minua vaikken ole ollut läsnä huoneessa. Kommentit tai yksityisviestit saa mut aina hyppäämään positiivisesta yllätyksestä. Piristyn myös valosta, pienistä lahjoista (joku tarjoaa kahvit tai vaikka tiskaa kuppini puolestani), rauhallisesta kahvittelusta ja elukoiden silittelystä.

Mikä on vaikein juttu, mistä olet selvinnyt?
Itsemurha-ajatukset, luulisin? Opettelu antamaan hiukan armoa itselle, ikävän aiheuttaminen toisille ja sydänsurut.

Mitä arvostat syömisvammailussa eniten tai mikä on paras asia, mitä se on opettanut?
Itsetuntemus tunnetasolla, perspektiivi maailmankatsomiseen, arvojen uudelleen miettiminen, ja kokemuksesta oppinut että olen aika vahvaa tekoa.. Olen myös tutustunut ihaniin ihmisiin ikävässä yhteydessä, sekä saanut kirjoittaa tätä blogia, joka on opettanut minulle paljon.

Miltä tuntui ensimmäistä kertaa saada apua, myöntää ongelma ja katsoa miten läheiset suhtautuu?
Olisikin mennyt noin helposti. Myönsin "jonkin olevan vialla", mutta en saanut heti tarvittavaa apua pitkien jonotusaikojen takia, ja ettei syömishäiriöni ollut vielä "vakavasti otettavissa". Päälle päin oloani ei olisi ikinä arvannut, kavereille oli mahdoton puhua tai näyttää heikkoutta, ja kotona ei (olisi) uskottu. Söin salaa Prozacia ja hakeuduin jonoon Lapinlahteen, kun asuin vielä vanhemmillani. Viimein perheenjäseneni meni lukemaan päiväkirjaani, ja jäin kiinni syömissekoilusta ja alkavasta viiltelystä..

miten kykenet ns. "heittäytymään" kaikkeen paskaan, täysin vihannekseks ja annat ihmisten katsoa vierestä? eikö ahdista että ihmiset ei esim. välttämättä kykene erottamaan sairautta sun omasta luonteesta?
En ole ikinä ajatellut sairauttani toisena olentona tai irrallisena itsestäni, vaan mennyt ns. oman pääni mukaan, ja joku on lyönyt sille diagnoosin. Olen tällainen kuin olen, en tiedä onko jotain erotettavaa. Alun alkaen salasin kaiken, olin tosi sulkeutunut ajatuksistani ja koin voimakasta tarvetta pitää kulisseja yllä - nämä siis ennen blogini aloittamista.

Masentuessani kunnolla en jaksanut enää pitää täysillä roolia, joten aloin eristäytymään ihmisistä. Kesti kauan päästä hoidon piiriin, ja siinä vaiheessa olin niin mukana syömishäiriössäni etten halunnut muuta kuin laihtua ja torjua kaiken muun. Vihanneksena.. ei jaksa välittää mistään. On siis vaikea puhua "heittäytymisestä", enemmänkin syvemmin sairastumisesta, loppuun palamisesta ja nyt oppimisesta elämään sietämään sen kanssa. Nyt en ole näkyvästi sairas niin kulisseja on noussut automaattisesti - en usko monen läheiseni tietävän miten nykyään menee..

Thursday, April 26, 2012

Q&A: henkilökohtaiset

Tämä postaus "vähän" venyi koska osa kysymyksistä oli tosi vaikeita (ja kipeitä). Aploodeja! Eihän menny ku kuukaus! Salee ketään enää kiinnostaa!! Tässä siis vikat vastaukset kysymyspostaukseen ! Jos kaipaatte täsmennyksiä tai lisää aiheesta nii heittäkää kommenttia.

Miksi piirrät, mitä mieltä olet omasta piirrustusjäljestäsi?
Rakastan piirtämistä! Se on ollut lapsesta asti itseilmaisun keino, addiktio, happea.. elän kaikesta visuaalisesti mielenkiintoisesta. Ääriviivani on kömpelö, yksityiskohdat olemattomia, väritekniikka sotkuinen, tyyli huonolla lailla yksinkertainen ja persoonaton.. mutta kehityn harjoitellessa, testien mukaan värisilmäni on aika pro.

Millainen on kotisi?
Sotkuinen kissankarvoista ja loputtomasta ruuanlaitosta. Muuten suht tilava opiskelijaläävä, suurinosa huonekaluista on Ikeaa tai 2nd handia. Seinällä on pari kahviaiheista (omg! ylläri!) taulua, ja työpöytä ui kynä- ja paperimeressä. Ylpeydenaiheeni on taidekirjat ja videopelivarastot (kiusallista!) Kerään vanhanaikaisia peltipurkkeja, ja niitä on jokunen koristeena.

Mistä pidät itsessäsi?
Makuasiani, älykkyys, huumorintaju(ttomuus). Arvostan myös fyysistä terveyttä ja käsiäni.

Onko sinulla ajokorttia?
Ei.. oon ollu kyl ajokoulussa yli 6kk.

Millainen suhde sulla on liikuntaan?
Laiska ja kiinnostumaton.. jos kroppaani ei kohdistuisi niin paljon antipatioita niin nauttisin ehkä oikeasti. En voi sietää lenkkeilyä tai pallopelejä. Nykyään yritän skarpata ja käydä pari krt/vko jumpalla, ihan vaan ollakseni paremmassa kondiksessa. Toivon että tekemällä innostuisin lisää, ja voisin asettaa oikeita tavoitteita kroppani suhteen.

Miten päiväsi on sujunut tähän mennessä?
Ihan OK, vaikka syömisvälit taas venyi. Jaksoin tehdä kotona koulutyötä, käydä polilla ja sosialisoida. Mieliala on ollut parina viime päivänä vähän nousussa koska paino on laskenut.
Kävitkö lukion vai amiksen? Olitko/oletko hyvä koulussa?
Lukio. Olin ehkä keskitasoa hiukan parempi, mutta en koskaan heittäytynyt hikipingoksi tai tehnyt valtavasti töitä kokeitteni eteen. Riitti kun tein läksyjä ja piirsin kuunnellen opetusta. Nyt ehkä keskivertoa näin osaamiseltani, mutta hirveän jäljessä luokkatovereita. En tiedä jos olisin terve.

mitä sä opiskelet?
Viestintää.

Millainen on vuorokausirytmisi?
Unilääkityksellä herään neljästä eteenpäin ja nousen 5-6 kieppeillä, kahvin+aamupalan jälkeen yleensä saan vielä torkahdettua hetkeksi 8-9 asti. Valvon jonnekin puoli yhteen tai myöhempään. En aina saa millään unta, ja uni jää katkonaiseksi ja ei virkistä. Masentuneena otan öitä kiinni koomaamalla jonkun koko päivän viikottain.

Nykyiset ja entiset harrastuksesi?
Oon näitä lapsiparkoja, jotka on lapsena pakotettu pelaa tennistä, uimaan, satubalettiin, partioon, jne niistä kauheasti välittämättä. Äläs selitä, ite menit! Teininä harrastin kamppailulajeja, mm jujutsua! Nykyään välttelen ohjattuja harrastuksia, ja netissä lorvintaan ja populaarikulttuuriin.

Mitä pelkäät?
Lihomista, etten pysty oksentaa, hylätyksi tuloa, huonoja arvosanoja tsemppaamillani kursseilla, näkyvää rasvaa, rikkovani toisten tavaroita.. Korkeita paikkoja ja perhosia!

Kolme asiaa kropassasi, joista pidät eniten?
Kädet, kasvojen luusto, tatska(t).

Niin ikään kolme luonteen piirrettä, joista itsessäsi pidät eniten?
Empaattisuus, herkkyys, suoruus.
Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Haudassa tai valmistuneena, tekemässä minimituntimäärällä jotain etäisesti alaani liittyvää duunia, asun yhdessä poikaystäväni kanssa Helsingin keskustassa, ja karkaan joka viikonloppuna mökille luuhaamaan kirjojen ja menninkäisten pariin.

Millainen on mielestäsi kaunis ihminen(nainen)?
Karismaattinen, huumorintajuinen, luova, joka tuntee itsensä hyväksi omissa nahoissaan. Ulkonäköä on hölmö lähteä erittelemään, sillä pidän tosi monenlaisia kauniina. Luonnollisuus, kalpeus, lävistetyt/tatskatut rokkitytöt, silmälasit, päärynävartalo, silmiinpistävä laihuus tai lihaksikas sporttinen kroppa.. kaikki käy. Naisissa tulee ensin persoonallisuus ja kasvot, muu on ekstraa. En välitä liian klassiseen muottiin silotetusta naiskuvasta (Audrey Hepburn jne) tai barbienukketissinaamoista. Tietty mieluummin sellaiselta näyttäisin kuin itseltäni.

Monday, April 23, 2012

The trick is to keep breathing

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen kun makasin kotona liian masentuneena noustakseni ylös, onneksi menoni peruuntui ja sain koomailla ja kuunnella sadetta. Valitan ihan aiheesta kun elämä tökkii, joo ihan kuin mulla mitään oikeita ongelmia enää olisi, mutta (salaa) teen oikeasti töitä sen kanssa ettei yksi takapakki tuhoaisi koko päivää/viikkoa/kk. Sade kuulostaa ihanalta, sitten päätin kerätä listan mukavista, helpottavista ja piristävistä jutuista, jotka on hiukan helpottaneet viime päiviä:


» Poikakaverini. Saan uskomattoman paljon voimia, tukea ja lohdutusta häneltä - ihan kun hän kuuntelee tai on läsnä. Ennen ihmettelin miten niin ihana ihminen ei mene ja hanki itselleen ihanempaa tyttöystävää, nyt hänen seuransa saa minut tuntemaan itseni niin hyväksi etten mieti asiaa. OK, nyt kun rupesi tulemaan ideoita niin lupaan kirjoittaa sen toivotun seurustelupostauksen!

» Ystävien vertaistuki. Vaikken toivo sh:ta tai masennusta kellekään, niin olen hyvin onnellinen kaikista ihanista ihmisistä, joihin oon tämän paskan myötä tutustunut. ♥

» Telkkari kiinni ja musa päälle! Musa aktivoi että kohottaa mielialaa, ja olo on aikaansaava vaikkei mitään pyrkisi tekemään. Entisenä ruokaohjelma-addiktina pidän TV:n mollausta vanhanaikaisena pingotuksena, mutta nyt preferoin vain tiettyjen ohjelmien katsomista ja taustamöykän eliminointia. Poikkeuksena tähän on laurikarhuvaarojen aamutv, jonka monotooninen puhe jelppii viideltä noustuani saamaan ~1h lisäunta. (Studio55 ei sovi samaan tarkoitukseen, viriileille mummoille tulee niin paljon dildoarvosteluja ja keskitysleirijuttuja ettei viaton sielu saa rauhaa....)

» Uuden oppiminen ja uteliaisuus. Ihan sama onko asia netistä, koulusta, kirjasta poimittu tai itse oivallettu, kunhan mielenkiinto herää hetkeksi, ja depressiivinen välinpitämättömyys saa bitchslappia.


» Päätös lepääkö vai rehkiikö. Märehtiessä "vitsit kun ei jaksais, voivoi oon niin paska ja laiska" –käteen jää vain morkkis. Päätöksenteko poistaa huonoa omaatuntoa levolta ja rakentaa motivaatiota työskentelylle. Itselleni on vaikea antaa lupa lukea es. iltaisin romaania jos tiedän tentin häämöttävän kk päästä. Päättämällä voi kiertää ahdistavaa ajatuksenjuoksua, ja levätä kuolemanväsyneenä sekä tsempata virkeänä. Jos kuulostaa epäloogiselta ja hullulta nii aattele lepo suorituksena ja miten paljon tehokkaampi olet virkeänä työssä/askareessa/läksyissäsi.

» Ruokarauha & pöydän ääressä. Meillä ei kotona ikinä syöty yhdessä saman pöydän ääressä - joku nelijalka oli joulukäyttöön, mutta muuten laitoin oven kiinni ja pistelin ovi kiinni paahtoleipää antiikkisen Compaqini ääressä. Ennen yhdistin ruokapöydät mummolaan tai sairaalaan, nyt olen vartavasten opetellut hyville tavoille - ja aterioista tulee pidettyä nätimmin kiinni.

» Valokuvaaminen. En todellakaan osaa valokuvata, koko ilmaisukeino tekniikkoineen on tosi hankala ja vieras, mutta kuvien räpsiminen, katsominen ja editointi on terapeuttista. Nautin silmittömästi ajantajun kadottamisesta edes 10 minuutiksi, vaikka muuten makaisin koko päivän neliraajahalvaantuneena. Vaikka nykyään halvaantuneena on lähinnä vain aivot ja huumori..


» Konkreettinen unelma, tavoite tai palkinto, jonka haaveilu kannustaa jaksamaan. Kuulostaa kliseeltä ja naivilta, mutta kaikki tietää että maaliin pääseminen on parasta, kun on itse tehnyt asian eteen töitä. Pahan olon ja epätoivon katkeroittamana haaveilukin riittää 'työstä'! Jos siis esim inhoat kämppääsi niin rentoudu asunnonvälittäjien sivuilla (kokeiltu!), käy huonekaluliikkeessä ikkunaostoksilla ja plärää sisustuslehtiä. Oma haave on tällä hetkellä matkustaminen.. niin, ja kamera.

» Siisti kämppä! Imuroitu lattia ja puhtaat pöytätasot on mieletön ryhtiliike kämpälle ja henkiselle selkärangalle. Jos kaikki on levällään niin kohta olen itsekin.. Puhtautta ja valoa niin on tuplatsäänssit onnistua. Hyvä tässä mun neuvoo, kun poikkiskin perustelee mun siisteyskäsitystä poliittisen korrektisti "... Mutta sä oot taiteilija! Sun kuuluu olla sekanen!"

Positiivisiä kliseitä ja lisää täsmäkeinoja arjesta selviämiseen otetaan vastaan! Mikä tahansa käy. ♥ Ihanaa viikkoa!

Friday, April 20, 2012

Nyt en muista

On pitänyt postittaa vikat kysymyspostauksen vastaukset, mutta olen ollut niin aivot jumissa, että en ole pystynyt keskittyä mihinkään lukemiseen. Jos luen niin silmät menee kappaleita eteenpäin, aivot on jääneet jälkeen jo ennen tekstin avaamista. Terapeuttiani on alkanut enemmän huolestuttaa noi mun muistivaikeudet.. Ensin niille oli ihan päivänselvä selitys, eli masennus ja ahdistus. Kun masentaa on vaikea muistaa tekemiään asioita, ja taas ahdistuneena niitä muistoja ei jää lainkaan. Great combo!

Sitten on vielä sellainen juttu kuin rasvat... En ole vieläkään aloittanut niiden syömistä, sillä jos on näin iso niin loogisesti sitä rasvaa kyllä kyljistä löytyy. Piilorasvaa on kaikkialla niin valtavasti, ihan varmaan myös niissä rasvattomissa rahkoissa ja raejuustoissa, joilla keplottelen päivästä toiseen. Terapeuttini pakkasi minulle mukaan pienen pussillisen saksanpähkinöitä, ja pakotti lupaamaan että syön joka päivä ainakin yhden. Siis tiedän! Pähkinöitä ja ei-sairaalaolosuhteissa! Ei päättynyt nätisti.

Lukuvaikeuksista huolimatta olen imenyt miljoonan terveys/super/rawblogien hippitietoutta, ja pakoittauduin peloissani ostamaan manteleita ja luomu kookosöljyä. Jälkimmäistä en ole kuitenkaan sisäisesti käyttänyt: olen kovertanut sitä pannulle, mutta päätynyt pesemään öljyn pois. Ei silleen mitään uutta, mähän pesen aurinkokuivatut tomaatitkin fairyllä.. mutta sillä saa loistavasti meikit pois ja hiukset pehmeiksi! Tsemppifiiliksellä saatan syödä mantelin, mutta ainoa "sallittu" tapa nauttia niitä on punnita, liottaa ja blendata. Ihan sama, kunhan pysyy alhaalla. Kaadoin yli jääneen avaruusolion plasmalta näyttävän smoothieni vinkkulasiin, tökin muraatilla ja blim! päivän annos tekotaiteellisuuttakin on nautittu! :--D

Sunday, April 15, 2012

Gloomy gloomy darkness doom


En ole vähään aikaan kirjoittanut kuulumisia, sillä teksti tökkii hajoillessa ja itkiessä silmät ulos päästäni, joka kerta kun nykytilanteeni nousee puheeksi. Harjoittelen henkilökohtaista ennätystä, kuinka monta nenäliinaa saan kosteusvaurioille yhden tunnin aikana (~6kpl). Hoitohlö tervehtii "Mitä kuuluu?", ja vastaan ulvomalla EI ÄLÄ KYSY EN KESTÄ EI, kuin nyrkiniskun naamaan saanut tokaluokkalainen. Kehittävää.

Ehkä sh-polilla ollaan kyllästytty minuun ja temppuihini. Yritän joka kerta ilmaista epätoivoani ja etten pärjää yksin syömishäiriöni kanssa, mutta saan vastaukseksi vain retorisia kysymyksiä että miten voisin noudattaa ateriasuunnitelmaani "edes vähän". Helvetti, siihenhän minä olen tullut anelemaan neuvoa ja apua, kun en itse pysty! Nyökytellään että minun on pärjäiltävä kotonani, koska ongelmani tapahtuu kotona. Öö kellä ei? Odottelua, muilta kyselyä. Olen joku primitiivinen elikko, jolle riitää taputus olkapäähän, jotta jaksan seuraavaan ~2,5 vko:n päästä olevaan aikaani. Olenhan aina jaksanut, vaikka en oikeasti jaksa. Pliis, sulkekaa mut jonnekin ja heittäkää avain pois.

"Sehän on hyvä että olet lähtenyt ulos ja käynyt koulussa syömässä!" ..kaksi kertaa. Temestan voimalla. Juoksen päivän ensimmäiseksi katsomaan keiton kalorit, jotta tiedän etukäteen saanko syödä koulussa, mitä nypin keitostani pois (perunat, oliivit, minestronen pastat) vai vedänkö salaattilinjalla. Lounastauolla tunnen miten adrenaliini alkaa rushata kohti korviani, tila vääristyy laajakuvaobjektiivin lailla kauhusta, ja kädet haparoiden kaivan laukun pohjalta nappeja selvitäkseni taistelusta läpi ruokajonon.

Ajattelen sairaanhoitajani sanoja ja saan flashbackin vuosia sitten Lapinlahden päiväosastolta, kun silloinen lekurini kannusti nappaamaan rahoittavaa, jotta minut voisi pakottaa saada mukaan 'vapaaehtoiseen' rentoutusryhmään. Rentoutumaan.. rauhoittavalla. That make's sense. Ja wau miten olenkaan *kehittynyt* noihin aikoihin nähden! Siis lääketoleranssien kannalta, en ahdistuksen hallintaa. Hyvä tarkoitus, paskat keinot. Näin. Mitä teille?

Monday, April 09, 2012

Q&A makuasiat

Mikä oli lapsena suosikkikirjasi?
En juuri pitänyt kirjoista, mutta pidin kuulemistani Royald Dahlin tarinoista. Kirjojen sijaan tankkasin sarjakuvia, lemppareitani oli Yoko Tsuno, Sailor Moon ja Ranma 1/2.

Minkälaisista tatuoinneista pidät? Aiotko ottaa lisää tatuointeja?
Kehoa varten sommitelluista isoista customkuvista, etenkin eri valööreillä tai liukuväreillä toteutetut. En välitä "tarrana" iholle lätsityistä muotokuvista, tribaaleista tai old schoolista itse itsessään. Tahtoisin lisää, mutta en nyt toistaiseksi aio. Mielelläni silti suunnittelisin niitä enemmän.

lempi-tv-sarjat, -elokuvat ja -musiikki, eli esimerkkejä kaikista
En uskalla linkata musa+IMDb-accounttejani, mutta tämän hetkisiä suosikkeja on..
TV: ruoka/muotirealityt, Twin Peaks, Misfits, Six Feet Under, Dexter, True Blood..
Leffat: Léon, Pulp Fiction, Goodfellas, From Hell, kauhuelokuvat
Musiikki: En perusta genreistä, mutta suuntaa antavasti britti/indie/alternative rock on 1. sijalla, mutta menee myös post-punk/hardcore, j-rock, electro ja milloin mikäkin. Death Cab For Cutie, The Kooks, Keane, Muse, Incubus, Blindside, capsule, The Wombats, Billy Talent, 30 Seconds to Mars jne.

Tähän astisen tai tämän hetkisen elämäsi soundtrack?
Apua nyt meni vaikeeksi.. pitääkö vastauksen jotenkin kuvastaa elämääni vai olla kirjaimellisesti atm soundtrackini (=mitä looppaan aktiivisimmin)? Heitetään että Muse:n Absolution, se saa aina kylmät väreet ja yhdistän monet biiseistä eri elämäntilanteisiin viime vuosien ajalta.

Omistatko applen tavaraa?
iPod, käytetty ja kovia kokenut luuri, sekä MacBook Pro. Olen tottunut että lähipiirilläni ja koulussa on macit, etten pidä asiaa ihmeellisenä. Toisin kuin PC:t, niitä en saa edes auki ilman apua.

Mikä on suhteesi saunomiseen?
Istun kaikissa saunailloissa kirjaimellisesti kuivana seurana. Saunominen on vähäpukeisista akteista ahdistavinta, minuahan ei saa toisten tuijottaessa hikoilemaan läskieni välistä. Saatan käydä omassa rauhassa puulämmitteisessä mökkisaunassa kerran-pari per kesä, vaikka sielläkin ajaudun rentoutumisen sijasta analysoimaan reiseini leveyttä.

Mistä ruuista ja herkuista tykkäät? (siis oikeesti tykkäät jos vain maku otetaan huomioon)
Vaikea sanoa, sillä ajallaan on ruokailutottumusten muuttaminen muuttanut ihan maku-makuakin. Pidän enemmän kasvisruuasta, sushista ja juustovoileivistä kuin "herkuista".. suklaa on rehellisesti sanoen pahaa. Hiilarit on arkiviholliseni, mutta olen rakastanut jäätelöä, marjapiirakkaa ja muroja/mysliä jugurtilla. Välillä ne maistuvat liian rasvaisilta tai makeanhöttösiltä.

Uskotko Jumalaan?
Olen agnostikko, mutta saanut hyvin kristillisen kasvatuksen.


Pidätkö teestä?
Pidän! Pari vuotta sitten olin lähes kokonaan tee-vaihteella. Pidän eniten vihreästä teestä, suosikkini on maustettu Bambun versoja (myydään irtona HKI:ssä olevassa teekaupassa) ja eräs japanilainen luomu.

Onko sinulla suunnitelmia kesäksi?
Raivokasta piirtämistä, pakenemista mökille rauhoittamaan kirjojen kanssa, sekä paljon puistossa hengailua kavereiden kanssa. Tahtoisin mennä kesäyliopistoon lukemaan kieliä, mutta energiani ei ihan riitä. Jos rahaa jää niin haluaisin kokeilla joogaa ja matkustaa.

Minne haluaisit matkustaa nyt?
Kevät olisi ihana vuodenaika käydä Japanissa, mutta olen pitkään haaveillut Berliinin reissusta. Jenkit on kolmas, ihan vain nähdäkseni onko kaikki niin isoa ja liioiteltua kuin tv:ssä.

5 asiaa jotka ottaisit mukaan autiolle saarelle.
Olin etukäteen miettinyt tähän hyvät vastaukset, mutten kuollakseni enää muista! Öö ottaisin kirjoja, aurinkovoidetta (miellän autiot saaret aina trooppisiksi), kyniä ja Moleskinen kalenterin/vihon, mukavat kengät ja kameran.

Kolme kaunista tytön ja pojan nimeä?
Paula, Lilja/Kielo/Tuuli ym luontonimet. Pojista Leo, Benjamin tai Casper (just niinku kiltti kummitus!)

Pidätkö enemmän narsisseista vai gerberoista?
Gerberoista! Suosikkejani on myös neilikat ja kielot.. ei siksi että ne on hautajaiskukkia. :P


Vaatteita joista pidät (vaikket itse sellaisia käyttäisikään)?
Sydämmeni sykkii rokkipunkkareille ja 60-luvun mod-kuteille peter pan kauluksineen, mutta muuten kauluspaidat ja neuletakit, pillifarkut ja vekkihameet tms yksinkertainen preppy-look viehättää. Pidän kovasti myös (japanilaisten tavasta) yhdistää arkivaatteisiin läjäpäin söpöjä kuoseja ja leikkauksia. En itse pukeudu näistä mihinkään.

Jos saisit olla päivän joku toinen, kuka olisit?
Huippu-urheilija, minua kiinnostaisi kurinalainen ja valmennettu elämä. Arkisemmin ihan toisen kulttuurin tai ammatin tai vaikka sairauden edustaja, sillä yleisesti minua kiinnostaa erilaiset arkikokemukset.

Jos saisit valita jonkin ammatin/työn mitä tekisit, mikä se olisi ja miksi?
Jokin mistä olisi arkielämässä hyötyä vaikka vaihtaisin työpaikkaa. Mainoasala myös, sillä mainoksia tulee nähtyä ja piiloanalysoitua niin paljon. Työssä yhdistyisi kansainvällisyys, mielenkiintoisuus, luova ideointi että se kirottu kaupallisuus, joka eniveis mahdollistaisi hyvän elintason. Ei tulisi kompasteltua liikaa taiteellisuuden takia jos pääohjenuora olisi myydä. Oikeasti en kestäisi myyntiduunia hetkeäkään.

Unelma-ammattisi lapsena ja nykyään?
Pilvenpiirtäjä :--D Ajattelin et ne on tyyppei, jotka maalaa maisemia. Nykyään öö.. ylipäätään jaksaa tehdä 8h päivässä yhtä asiaa. Nykyään jokin videoon ja kuvaan liittyvä, ohjaus, leikkaaja jne.

Jos sulo ois yksi päivä elinaikaa niin mitä tekisit ja mitä haluisit syödä? :D
Makaisin lamaantuneena asuntoni lattialla, itkisin hysteerisesti ja soittelisin lähipiiriäni läpi anteeksi pyydellen. Kirjoittaisin jonkun syvällisen jäähyväiskirjeen ja jemmaisin sen löydettäväksi 10v päästä. Haluaisin olla syömättä mitään, en tahtoisi kuolla maha turvonneena ja viimeisenä ajatuksenani että olen syönyt liikaa.. Oikeasti kiskoisin voileipiä itkujen välissä. Luulen tämän olleen hauska kysymys, mutten nyt pysty repäisee, haha.

Oisitko mielummin tosi pitkä vai tosi lyhyt?
Tuskin sanoisin ei jos muuttuisin gasellisääriseksi, hoikaksi huippumallimittaiseksi naiseksi, mutta fiilispohjalta vastattuna olisin mieluummin lyhyt (ja siro).

Mikä oli kuvataidenumerosi koulussa?
Kasi (8) tai nykyään nelonen (4), nyyh.

Näitä tulee vielä yksi, kiitos kestämisestä ja jos jaksoit lukea 

Monday, April 02, 2012

Q&A ihmissuhteet

Ylipitkät viestit sotii estetiikkaani vastaan, joten olen jakanut kysymyspostauksen vastaukset pariin viestiin aihepiirin mukaan. Muutama kysymys on yhdistetty, sillä tietyistä aiheista, kuten lapsuudesta ja seurustelusta, tuli useampia kysymyksiä tai komppaavia kommentteja. Ylipäätään kysymyspostaus taisi olla hyvä idea, sillä tunnen saaneeni vähän rohkeutta kirjoittaa muistakin aiheista. Sori jos jotkut vastaukset on kökösti kirjoitettu, lähipäivinä ei ole ihan leikannut..


No niin, nytpä testataan uskallatko kerto jotakin syömishäiriiön tms. vammaamiseen liittymätöntä :D Miten tapasin nykyisen poikaystäväsi? (useampi kysyi)
Tapasimme kaverin tupareista, tiesimme toisemme etäisesti etukäteen netistä. En niiltä ajoilta muista koko kundia, mutta aiheesta sai hyvän jäänmurtajan.

kuinka sun läheisyys (halailu, seksi, yms. tällainen) nykyisen poikaystäväsi (tai entisen) kanssa sujuu?
Nykyään paremmin. Olen ollut tosi haluton kaikkea seksiä kohtaan, sillä se on monimutkaista, sekaista, yliarvostettua, liikaa ruumiiseeni lätsyttävää aktia. Syitä voi olla mieliala että lääkitys, nykyinen lääkitykseni ei vaikuta serotoniiniin, eli seksiin vaikuttavia sivuvaikutuksia pitäisi olla vähemmän. Vielä tärkeämmäksi silti nousee oikea ihminen, eksäni kanssa seksi oli minulle alentava, pakottettu pahe. Nykyiseni kanssa asiat ovat päinvastoin, ja voin paremmin saadessani olla toisen lähellä.

Eli pystytkö olemaan toisen lähellä (paino)ahdistuksesta huolimatta?
En voi kieltää etteikö valtava, pehmeä ja ylimääräisillä ulokeilla varustettu ruhoni ällöttäisi, ja pyrin tietoisesti sitä vaatteilla ja asennoilla piilottelemaan. Kumppanini kanssa tunnen itseni silti rakastetuksi ja pidetyksi, ja pystyn olemaan yhdessä vaikka hän on laihuudessa ja komeudessaan ihan eri luokassa kanssani. Vaikeinta läskien takia on olla yhteisten naispuolisten kavereidemme seurassa, jolloin alan vertailemaan ja epäilemään miksi kukaan haluaisi olla seurassani, kun muut ovat mittaamattomasti viehättävämpiä.


Millainen olit lapsena? (useampi kysyi) Lapsuuden perheesi?
Mitä videolta olen nähnyt niin hävettävän ekstrovertti, reipas, mielikuvituksekas, sukulaisten silmäterä. Olin huono muistamaan ihmisten nimiä, koulussa vaikeaa oli kirjoittaminen ja en kuulunut toisten lasten tavoin kavericliqueihin. Rakastin valtavasti koiria ja istuin 24/7 piirtäen videokasettien ääressä. Vanhempani erosivat ollessani vauva, ja isäni ei ikinä ollut hirveän osallistuva elämääni. Perheeni on aina ollut Äiti ja minä. Ei mitään omituista ja epänormaalia, kuten sisaruksia tai vanhemmat naimisissa..

millaisena näet oman lapsuutesi? vaikeana, helppona? ajatteletko/muistatko ylipäätään paljon asioita siltä ajalta, kun olit lapsi?
Muistan paljon tilanteita, erityisesti syyllisyyteen tai ulkopuolisuuteen liittyviä, mutten koe niillä olevan nykypäivään mitään väliä. Lapsuuteni oli aika tavallinen – ei vaikea tai traumaattisena. Tapanani on työntää ahdistavia tapahtumia mielestäni, mutta en osaa uskoa alitajuisasti torjuvani mitään lapsuudestani. Lääkäri ja terapeuttini saattavat olla asiasta eri mieltä. Oh pliis eikö kaikki psykiatrit *aina* syytä lapsuutta?

koetko olevasi nyt aikuinen vai pidätkö itseäsi vielä "keskenkasvuisena"?
Aikuisena, koska yksin pitää kantaa vastuu omasta elämästä.. keskenkasvuisena, sillä en pärjää sairauteni kanssa omin avuin. Huonon itsetunnon takia olen helposti myös vietävissä, ellen ole asiasta erittäin vahvasti jotain mieltä.

Millaista elämäsi oli 15-vuotiaana?
En ikinä ollut kovin murrosikäinen, en riehunu/ryypänny/polttanut, vaan muistan Äitini valittaneen enkö menisi joskus illalla ulos. :--D Kotona dataava teinitytär.. every parent's nightmare! Inhosin yläastetta, tunsin tukehtuvani ilmapiiriin ja luokkalaisteni lapselliseen pelleilyyn. Olin outsider, se piirtävä pitkätukkainen tylsimö. Peruskoulusta ei jäänyt ketään edes facebookkavereiksi, sillä omat ystäväni olivat paljon vanhempia. Pidin fantasiasta ja kamppailulajeista, eikä olisi tullut mieleeni stressata ulkonäöstä/ruumiista/syömisestä.

Onko sinulla sisaruksia?
Ei varsinaisesti. Isälläni on uusi perhe, mutten ole tavannut lapsia.


Onko sinulla paljon tuttavuuksia netissä jotka luet Ystäviksesi?
Pidän netin välityksellä eniten yhteyttä läheisiini, mutta ystäviä minulla on yleisesti tosi vähän. Luulen tämän tarkoittavan kuitenkin 'vain' netin välillä olevia ystäviä? Subjektiivisia ystäviä on ne bloggaajat/foorumilaiset, joiden teksteihin voin eläytyä tai luen aktiivisesti. En usko monen silti tietävän tätä "ystävyyttäni". ;>

Minkälaisista asioista ihmissä kiinnostut, minkälaisista asioita pidät ihmisissä?
Ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja toisen mielenkiinnon kohteista, puhettavasta ja yleisolemuksesta. Näin varmaan kaikilla? Huumori, rentous, toisten huomiointi, vahva oma maku, valmius puhua syvemmistäkin asioista kuin säästä, sekä samaistuttavuus (mt-ongelmat jollain lailla elämässä tai nörtteys jne).

Entä mitkä asiat ovat ehdoton "turn-off" aka minkälaisista ihmisistä et pidä?
Tekoilopillerit, kadulla tönivät, päälle karjujat, liika häveliäät välinpitämättömyydestä vaikenevat, ylimieliset, turhantärkeät, 'aina oikeassa' olevat ja pettäjät.

Kuinka helppo sinun on tutustua muihin, kuinka helposti sinuun voi tutustua ja kanssasi ystävystyä?
Minun on helpompi tutustua muihin, sillä olen useimmiten aloitteentekijä (tietenkin oon...), jutellessa sosiaalinen, suorahko ja "avoin" puhumaan kaikista muista aiheista vaivatta – paitsi omistani. Ystävystymistä minuun päin hankaloittanee perusoletukseni kaikkien inhoavan minua, luottamuspelko ja siten välttelyni antaa itsestäni pintaraapaisua enemmän irti. Haaveilen silti joka ilta että joku ottaisi minuunkin päin yhteyttä, ja orastava kaverisuhteeni voisi päätyä ystävyyteen. Älä viiti kuvitella turhia, kuka muka sun ystäväs kestäisi olla..