Monday, April 02, 2012

Q&A ihmissuhteet

Ylipitkät viestit sotii estetiikkaani vastaan, joten olen jakanut kysymyspostauksen vastaukset pariin viestiin aihepiirin mukaan. Muutama kysymys on yhdistetty, sillä tietyistä aiheista, kuten lapsuudesta ja seurustelusta, tuli useampia kysymyksiä tai komppaavia kommentteja. Ylipäätään kysymyspostaus taisi olla hyvä idea, sillä tunnen saaneeni vähän rohkeutta kirjoittaa muistakin aiheista. Sori jos jotkut vastaukset on kökösti kirjoitettu, lähipäivinä ei ole ihan leikannut..


No niin, nytpä testataan uskallatko kerto jotakin syömishäiriiön tms. vammaamiseen liittymätöntä :D Miten tapasin nykyisen poikaystäväsi? (useampi kysyi)
Tapasimme kaverin tupareista, tiesimme toisemme etäisesti etukäteen netistä. En niiltä ajoilta muista koko kundia, mutta aiheesta sai hyvän jäänmurtajan.

kuinka sun läheisyys (halailu, seksi, yms. tällainen) nykyisen poikaystäväsi (tai entisen) kanssa sujuu?
Nykyään paremmin. Olen ollut tosi haluton kaikkea seksiä kohtaan, sillä se on monimutkaista, sekaista, yliarvostettua, liikaa ruumiiseeni lätsyttävää aktia. Syitä voi olla mieliala että lääkitys, nykyinen lääkitykseni ei vaikuta serotoniiniin, eli seksiin vaikuttavia sivuvaikutuksia pitäisi olla vähemmän. Vielä tärkeämmäksi silti nousee oikea ihminen, eksäni kanssa seksi oli minulle alentava, pakottettu pahe. Nykyiseni kanssa asiat ovat päinvastoin, ja voin paremmin saadessani olla toisen lähellä.

Eli pystytkö olemaan toisen lähellä (paino)ahdistuksesta huolimatta?
En voi kieltää etteikö valtava, pehmeä ja ylimääräisillä ulokeilla varustettu ruhoni ällöttäisi, ja pyrin tietoisesti sitä vaatteilla ja asennoilla piilottelemaan. Kumppanini kanssa tunnen itseni silti rakastetuksi ja pidetyksi, ja pystyn olemaan yhdessä vaikka hän on laihuudessa ja komeudessaan ihan eri luokassa kanssani. Vaikeinta läskien takia on olla yhteisten naispuolisten kavereidemme seurassa, jolloin alan vertailemaan ja epäilemään miksi kukaan haluaisi olla seurassani, kun muut ovat mittaamattomasti viehättävämpiä.


Millainen olit lapsena? (useampi kysyi) Lapsuuden perheesi?
Mitä videolta olen nähnyt niin hävettävän ekstrovertti, reipas, mielikuvituksekas, sukulaisten silmäterä. Olin huono muistamaan ihmisten nimiä, koulussa vaikeaa oli kirjoittaminen ja en kuulunut toisten lasten tavoin kavericliqueihin. Rakastin valtavasti koiria ja istuin 24/7 piirtäen videokasettien ääressä. Vanhempani erosivat ollessani vauva, ja isäni ei ikinä ollut hirveän osallistuva elämääni. Perheeni on aina ollut Äiti ja minä. Ei mitään omituista ja epänormaalia, kuten sisaruksia tai vanhemmat naimisissa..

millaisena näet oman lapsuutesi? vaikeana, helppona? ajatteletko/muistatko ylipäätään paljon asioita siltä ajalta, kun olit lapsi?
Muistan paljon tilanteita, erityisesti syyllisyyteen tai ulkopuolisuuteen liittyviä, mutten koe niillä olevan nykypäivään mitään väliä. Lapsuuteni oli aika tavallinen – ei vaikea tai traumaattisena. Tapanani on työntää ahdistavia tapahtumia mielestäni, mutta en osaa uskoa alitajuisasti torjuvani mitään lapsuudestani. Lääkäri ja terapeuttini saattavat olla asiasta eri mieltä. Oh pliis eikö kaikki psykiatrit *aina* syytä lapsuutta?

koetko olevasi nyt aikuinen vai pidätkö itseäsi vielä "keskenkasvuisena"?
Aikuisena, koska yksin pitää kantaa vastuu omasta elämästä.. keskenkasvuisena, sillä en pärjää sairauteni kanssa omin avuin. Huonon itsetunnon takia olen helposti myös vietävissä, ellen ole asiasta erittäin vahvasti jotain mieltä.

Millaista elämäsi oli 15-vuotiaana?
En ikinä ollut kovin murrosikäinen, en riehunu/ryypänny/polttanut, vaan muistan Äitini valittaneen enkö menisi joskus illalla ulos. :--D Kotona dataava teinitytär.. every parent's nightmare! Inhosin yläastetta, tunsin tukehtuvani ilmapiiriin ja luokkalaisteni lapselliseen pelleilyyn. Olin outsider, se piirtävä pitkätukkainen tylsimö. Peruskoulusta ei jäänyt ketään edes facebookkavereiksi, sillä omat ystäväni olivat paljon vanhempia. Pidin fantasiasta ja kamppailulajeista, eikä olisi tullut mieleeni stressata ulkonäöstä/ruumiista/syömisestä.

Onko sinulla sisaruksia?
Ei varsinaisesti. Isälläni on uusi perhe, mutten ole tavannut lapsia.


Onko sinulla paljon tuttavuuksia netissä jotka luet Ystäviksesi?
Pidän netin välityksellä eniten yhteyttä läheisiini, mutta ystäviä minulla on yleisesti tosi vähän. Luulen tämän tarkoittavan kuitenkin 'vain' netin välillä olevia ystäviä? Subjektiivisia ystäviä on ne bloggaajat/foorumilaiset, joiden teksteihin voin eläytyä tai luen aktiivisesti. En usko monen silti tietävän tätä "ystävyyttäni". ;>

Minkälaisista asioista ihmissä kiinnostut, minkälaisista asioita pidät ihmisissä?
Ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja toisen mielenkiinnon kohteista, puhettavasta ja yleisolemuksesta. Näin varmaan kaikilla? Huumori, rentous, toisten huomiointi, vahva oma maku, valmius puhua syvemmistäkin asioista kuin säästä, sekä samaistuttavuus (mt-ongelmat jollain lailla elämässä tai nörtteys jne).

Entä mitkä asiat ovat ehdoton "turn-off" aka minkälaisista ihmisistä et pidä?
Tekoilopillerit, kadulla tönivät, päälle karjujat, liika häveliäät välinpitämättömyydestä vaikenevat, ylimieliset, turhantärkeät, 'aina oikeassa' olevat ja pettäjät.

Kuinka helppo sinun on tutustua muihin, kuinka helposti sinuun voi tutustua ja kanssasi ystävystyä?
Minun on helpompi tutustua muihin, sillä olen useimmiten aloitteentekijä (tietenkin oon...), jutellessa sosiaalinen, suorahko ja "avoin" puhumaan kaikista muista aiheista vaivatta – paitsi omistani. Ystävystymistä minuun päin hankaloittanee perusoletukseni kaikkien inhoavan minua, luottamuspelko ja siten välttelyni antaa itsestäni pintaraapaisua enemmän irti. Haaveilen silti joka ilta että joku ottaisi minuunkin päin yhteyttä, ja orastava kaverisuhteeni voisi päätyä ystävyyteen. Älä viiti kuvitella turhia, kuka muka sun ystäväs kestäisi olla..

5 comments:

  1. tää on ajatellu ottaa yhteyttä monesti epäonnistuen pahasti, ehkä myös sama perusoletus itsestäni? Ja jotenkin ei haluaisi vain sanoa mo, vaan jotain muuta, jotain jotain jotain... mitä? tökkään ja sanon mo

    ReplyDelete
  2. Tämä oli hyvä teksti. Ihan vain, koska persoonasi tuntui niin käsin kosketeltavalta. Oli todella kiva saada lukea jotain.. todellista ja aitoa! Joistain kohdista tunnistin itseänikin, joissain kohdissa puhisin mielessäni "äh höpsö, älä ajattele noin!". Tiedän alemmuuden tunteen, kiukuttaa että joku(/itse) alkaa miettiä, miksi joku edes pitää itsestään. Niin harmi, ettet aina näe niitä piirteitä, joiden takia kanssasi ollaan, joiden takia sinusta pidetään (tai jos näet, epävarmuus nakertaa sitä todellisuutta/uskoa pois). Herttainen on joskus tyhmä sanana, mutta olet sitä. Niin mielettömän hellyyttävä ihminen, jota tekisi vain mieli halata♥

    ReplyDelete
  3. Lukija nro 503 ilmoittautuu. Löysin noista kolmen viimeisen kysymyksen vastauksista aika paljon samaa itseni kanssa. Erityisesti tuo "tekoilopilleriys" ärsyttää minuakin. Minusta on jotenkin mukavaa kun kirjoitat niin persoonallisen ja avoimen oloisesti. Kiva lukea sellaista. :) Jatkoja!

    ReplyDelete
  4. Ajattelin vain ilmottaa, että mainitsin sut blogissani. Toivottavasti ei haittane :)

    ReplyDelete
  5. oisit vaan tullut mukaan kuuntelemaan! ois ollut kiva nähdä sua pitkästä aikaa :)

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥