Monday, June 04, 2012

I'm glad I'm not back in school

Muistatteko kun marisin esiintymiskauhustani? Lopulta pidin puhe-esitykseni privaatisti opettajalle, kun muu luokka oli siirtelemässä salaatinpalasia lautasillaan. Olin naurettavassa kipsissä vaikka näykin bentsosia ennen tuntia, ja kuinka ollakaan purskahdin itkuun kun joku yritti tulla luokkaan noutamaan takkia. Sain kurssista vain kolmosen, mutta opettaja muisti minua häkellyttävän lämpimällä meilillä: hän tsemppasi ja toivoi minun hoksaavan, kuinka arvokas olen ja omaan tärkeitä mielipiteitä.. Että olen myös fiksu ja sympaattinen nuori nainen. Ei opettajat meilaa noin! Ei ellei oppilaalla ole pää kuin kävyllä! Hyvin kovalla kävyllä. Säälillä saatu kolmonen nakertaa kilpailuhenkeäni, vaikka tavoitteeni oli vain päästä kurssista läpi. Olisin halunnut kiittää kauniisti tsemppaamista, mutta menin kipsiin. Taas.

Ei käy järkeen miksi heittäydyn koulun kanssa katkaisuhoisosta karanneeksi duracellpupuksi. Työskentelen kerran-pari vuodessa lasten taidekoulun sijaisena, enkä stressaa samaan tapaan mukuloiden dominointia. Monen tunnin monologi vapaaehtoisesti paikalle tulleille lapsille ei ole mitään verrattuna siihen esilläolon tuskaan, kun 1 koulutyöni on kehystettynä käytävällä. En oleta työni kiinnostavani ketään, mutta oviaukon edessä olevaa seinää on pakko katsoa. Kaikki näkee lävitseni. Laihana olin autuas, nyt jäljelle jää vain laiska ja lahjaton valittaja, joka ei ansaitse opiskelupaikkaa ~15 hlö/vuosi -linjalta. Olkoot unelma ammattini, olisin parempi nyppimässä tupakantumppeja kaduilta. Aloin aiheellisesti jo pelkäämään elokuun vikoina päivinä loppuvaa kesälomaa (eli n. 3kk päästä).

En kadu etten hakenut kesätöitä. Opetan vain parina päivänä 11-vuotiaille (+/- 2v.) ihmisen piirtoa, tussiterän käyttöä ja sarjakuvailmaisua. Palkka on olematon, mutta otin jälleen duunin vastaan, sillä muuten superkaunis, lahjakas ja työelämässä loistava ystäväni olisi tullut tilalleni. Hävettää myöntää, mutten olisi pystynyt iloitsemaan toisen menestyksestä, vaan katkeroitunut kuin kaktus omasta surkeudestani.. Ihmekös läheiseni hakeutuvat parempaan seuraan. Inhoan opettamisessa esillä oloa, omaa ääntäni ja auktoriteettinä oloa, vaikka useamman kerran kokemuksella alan uskoa asianosaamiseni olevan natiaisia korkeammalla. Tosin "asianosaamistani" ei olla ikinä varmistettu, eikä mieltäni ylennä olla sokeasti pestattu. Säälipisteitä. Säikyn käytävällä opettajia ja pelkään lasten kirjoittavan pahaa palautelomakkeisiin.

Kaikki pitävät minua toipilaana, hyvin-jo-voivana. Epäilyttää, väsähdän tunneilla 3-4 kertaa pikkulapsia nopeammin. Alan ravata vessassa, monistamassa, etsin paperivarastosta käsivoidetta ja kierrän ympäri luokkaa etten näkisi kelloa. Pelkään tukehtuvani ahdistukseen, koska en pääse halutessani pois pois POIS! En muista milloin viimeksi oon saanut migreenioireita, eli tietty tänään toispuoleinen kipu alkoi porautumaan aivokuoreeni 1 1/2h ennen tunnin loppua. Olisin voinut kaivaa silmäni ulos lusikalla, mutta feikkasin hymyä opehuoneessa kun särkylääkettä ei löytynyt. Yhtä riemuissani juoksin tunnilta vähän lisää WC:n etten vain oksentaisi lasten päälle. Syyllistin itseäni tunnin päättämisestä 10min etukäteen, ja pahoinvoinnin sietokykyni rajoilla konttasin kotiin.

Iltaa vähän lohduttaa itse keräilty nokkostee ja E3. Miten teillä? Jaksamisvaikeuksia, pääsykokeita tai kesätöitä?

7 comments:

  1. Heiii, blogissani on sinulle haaste (silläkin uhalla, että muistelen ettet niitä tykkää itse postailla:>) Ja muuten, tsemppiä sinulle, itsekin painiskelen usein sen kanssa, että on pakko esittää jaksavansa vaikka tekisi mieli lukkiutua kotiin vollottamaan ettei pysty mihinkään. Ole sinä rohkeampi ja sano ääneen ettet jaksa, ei se ole väärin! haleja♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kaunis chrystal ♥ Ei sunkaan pitäisi joutua esittämään tunnetilojasi, ansaitset sellaista seuraa, joka pitää ja välittää sellaisena kuin olet. Kiitos kiitos myös haastiksesta, olen aina älyttömän iloinen ja otettu, kun sellaisen saan!

      Delete
  2. Saatko jotain tukia, kun et ole kesätöissä? Mietin vaan, että millä maksat vuokran ja muun elämisesi? Itse pohdiskelen tässä vähän niitä asioita. Ei yhtään huvittaisi tapella toimeentulotuen haussa sossun luukulla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen kuntoutustuella eli eläkkeellä, siinä sallitaan pieni työharjoittelu ja opiskelu (saikulla kai ei?). Sitä maksetaan automaattisesti kun sairasloma ylittää tietyn määrän päiviä. Toimeentulon hakeminen on ihan hirveää, en ole itse enää hakenut, koska kuntoutustuella taidan tuloni menenee juuri ja juuri "plussan" puolelle. Vuokran, matkakortin ja vähän ruokaa sillä saa, mutta tiukoille menee. Mietin olisiko parempi saada pienempää tukea, jotta voisi juosta sossun luukulla hakemassa matksusitoomusta lääkkeisin.

      Delete
  3. Oon nyt lomalla, yritän tsempata itteäni, etten viettäis ties kuinka monetta päivää sisällä/liikkumatta:D huomenna olis varmaan töitä, en oo varma, jaksanko mennä. On mahdollisuus luistaa, kun se on vaan alustavasti sovittu päivä, eikä työnantaja muista. Varsinainen kesätyörupeema alkaa vasta heinäkuussa.
    Tsemppiäää!!!!(((: aina ei tarvi jaksaa, jos ei vaan jaksa

    ReplyDelete
  4. jaksamisvaikeuksia nimenomaan: kirjoituksiin pitäisi paahtaa lukea mutta äiti päätti järjestää vuosisadan melodramaattisimman riidan. varmistin jo yhdeltä kaverilta et se suostuu hakemaan mut täältä ja toiselta, että saan mennä sen luokse loisimaan. tosin karkumatka nyt olis ehkä kaikkein lapsellisinta mitä keksiä voi, mut epäilen ettei mun pää jaksa nyt olla kovin kypsä ja rakentava. varsinkin kun äiti ei sitä ole.

    no, minkäs teet. meen järkiavioliittoon ens kuussa (jos löydän itselleni puolison) ja raha-asiat järjestyy sillä tai ainakin toivon että kela uskoo mun olevan ihan vilpittömästi sitoutunut toiseen ihmiseen ja alkaa maksaa mulle opintotukea sen valitun elättämiseen.

    tsemppiä sulle! mä ainakin luotan siihen että kunhan kesä oikeesti tulee ja aurinko alkaa paistaa ni alkaa jaksaa paremmin. ja mun mielestä on vaan hienoa että pidit sen esitelmän kuitenkin, vaikka sitten vaan kahdestaan opettajan kanssa. se olis ollu heikkoutta jos et olis tehny sitä ollenkaan. pienillä itkuilla ei oo niin kamalasti väliä, sen oon ite tullu koekaniinina todistaneeks.

    (joo mulla on kamala puheripuli päällä, en tiedä. randomkommentoijat on kuitenkin aina ihan mukavia yllätyksiä, ainakin mun mielestä, ainakin silloin kun ne ei hauku tai mitään!)

    ReplyDelete
  5. No täällä podetaan kauhua siitä, että irtoaako vihdoin ja viimein (kolmannella yrittämällä) opiskelupaikka lääkiksestä... Ens viikolla tulee jo tulokset... Lasken päiviä siihen, ja toisaalta taas en haluis ees tietää, kun meinaan saada paniikkikohtauksen koko asian hetkellisestäkin miettimisestä. Viime kesän "hylätty"-teksti oli jo niin kova pettymys, että en tiedä miten selviän jos tänäkin kesänä tulee sama....:'( Viime kesä menikin sitten ihan päin persettä, masentuneena ja itsesäälissä pyöriessä. Luet koko kevään ihan v***** ja sitten tulee tollanen äkkikuolema.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥