Friday, June 22, 2012

Muista aina liikenteessä

Juhannus, vappu, kiitos ei ja näkemiin. Tällä kertaa himoitsin silti järven rannasta, kirjasta, luonnoslehdestä ja niin, grillatuista asioista. Aamu viiden heräämisen, junassa istumisen, bussissa istumisen, autossa istumisen ja viime tinkaan jätetyn kaupankäynnin jälkeen halusin vain saunoa ja lukea. Pitkällisen mietinnän jälkeen olin ostanut huolella valitun valkkarin (luomua, villihiivalla käytettyä) yli neljällä eurolla, ja ihan itsenikin juotavaksi. Sallittua: yksi (1) lasi vinkkua, yksi (1) pitsireunainen lettu.

Ja sit! Ja sit.. Temestat jäi. Olin kerrankin suunnitellut, pakannut ja tarkistanut laukkuni neuroottisen huolellisesti - oo! pakkasit sit ihan omat laturit ja hammastahnatkin? no älä ny liiottele.. - mutta juuri ennen lähtöä sekoitin foliot ja nakkasin napit keittiökaappiin. En ole bentsoaddikti. Tänään vain on niitä päiviä, kun objektiivisesti ahdistaa kaikki ja subjektiivisesti ei mikään. Sydän painaa niin ettei keuhkot saa kunnolla happea, ja jokainen ääni tai liike tuntuu henkilökohtaiselta hyökkäykseltä. Pahoinvointi paisuu kuin kalansilmäobjektiivi: auringonpaiste, järven liplatus ja puiden havina näkyy, mutta vinoutuu reunoille ja ulottumattomiin.

Se siitä viinistä, uinnista ja rentoutumisesta, mieluummin olisin vain mätkinyt muitakin kuin hyttysiä.. Ahdistuksen yleistyessä kaikki on sitä yhtä ininää. Ensin puran passiivi-aggressiotani, sitten ylikäytän 'anteeksi':a, koska ärsyttää että ärsyttää toisten ärsyttäminen. Tiedän kun olen kusipää, ja vihaan etten mahda sille mitään. Helpotusta toi vain Poikaysävän tarjoama halaus ja hellä hokeminen "Ei ahdista, ei ahdista". Hetkeksi, kunnes pakenee taas reunoille.

4 comments:

  1. Ihanaa kuulla, että jollakin muulla on näitä "ahdistu-ilman-syytä"-oloja. Se tunne on vaan niin järjetön ja läheiset yrittää kysellä auttaakseen, että no mikä nyt ahdistaa. Sitten yrittää selittää, että no ei mikään erityisesti mutta silti on ihan kauhea olo.

    Blogiasi on mielenkiintoista lukea joka kerta, kiitos siitä!

    ReplyDelete
  2. Voi sua :( Itsekin käytän pameja olon helpotukseks, tolet vaan nousseet kun jatkuvasti niitä joudun ottamaan. Saanko kysyä miten usein käytät rauhoittavia?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oon ahdistunu keskimäärin 24/7, joten ihan tietoisesti en ota joka väliin joka päivä - juuri kasvavan tolen takia. En osaa arvioida, mut annostukseni on 1-3kpl/pvä. Unohdan vaan koko lääkkeen jos pääsen tarpeeksi ruokapelleilemään.. .__.

      Delete
  3. mulki on lääkkeiden kaa sillee, et jos vaan jääkaapis on muutaki ko valo niin jätän ottamatta ja rupeen rälläämään ahistuksiini

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥