Tuesday, July 17, 2012

I left my head over the chicken bone

Heräsin taas aamuyöllä, nousin, söin jotain, ja jäin koomaamaan sohvalle kärttämään koska aamu-tv alkaa ja josko saisin vielä torkuttua. Tällaiset päivät on pilalla viimestään klo 11, ollessani ehtinyt sikailla aamupaloja ja lounasta 6-7h aikana. Ylitsepääsemättömästi liikaa, kun aivot on OFF-asennossa ja satunnaisesti torkahtelen. Tästä ahdistuksesta sessiointi saattaa alkaa..

Muttei tänään (taivaan kiitos!). Join hyvillä mielin mutteripannu-espressoani kahvimukista, Temesta, rasvasin suihkunraikkaana luonnonmukaisella jojoba-kaakaovoilla ja kaivoin valopyödän esiin. En ole blogissa puhunut tärkeästä "kesätyöstäni", johon liittyy paljon piirtämistä. Yllättäen Äiti soittaa (harvoin näin päin), ja kertoo tuovansa mulle jussimökille unohdetut lasit sekä matkalaukun lainaan. Pikasiivotessani kumimuruja lattiolta, en ehtiny tavalliseen tapaan stressata tai pelätä, ja Äippä jäi katsomaan töitäni ja jakamaan matkavinkkejä.

Älytön stressi alkaa muuttua kunnon matkakuumeeksi. Olen viime viikot vain stressannut kauhunsekaisena pastasta, jäätelöstä, öljystä, risotosta, pitsasta, hotelliaamiaisesta, päivällisestä iltamyöhään ja pakkaanko painavat lenkkarit hotellin kuntosalia varten. Äidiltä tuli sanomista ylös kirjoittamista lauseistani "Voiko tämän valmistaa kevyemmin", "Voinko tilata tämän ilman lihaa/kanaa", "..mutta ilman juustoa" jne. Kauhunsekaisena olen jättänyt matkasuunnitelmien selvittelyn viime hetkeen, ja vellonut oliko lentolippujen osto oliiviöljyn ja valkean vehnän luvattuun maahan pahin virhe ikinä. "Ei siinä ajassa ehdi lihoo! Lomasta pitää nauttia! ..ai te ootteki *2 vko:a*" Nii, ja sitten mä en mahdu paluukoneesee. Pelottaa ja ahdistaa yhä, mutta nyt alkaa jännitys lähdöstä ja maailman näkemisestä tuottaa iloa!

Äiti tahtoi Porvooseen ja lähettiin tänään pienelle retkelle. Ulkona satoi kaatamalla, joten mentiin sushille, koska edelliskerrasta oli kummallakin aikaa ja siihen liittyy paljon yhteisiä hyviä muistoja. Ensimmäistä kertaa kävin Japanissa kirjoitettuani ylioppilaaksi, ja maksoin lahjarahoilla sekä useamman duunini palkoilla Äidin seuraksi. :--D Reissu oli yhtä autuutta, escape from reality. Olin jo sairastunut, mutta kiskoin jäätelöparfaita, onigiria ja mansikkamaitoa reilu 2vko:a lihomatta, ja vieläpä mahduin normaalipainoisena 90% paikallisten kledjuihin.

Porvoolaisella raflalla oli ehkä yht paljon tekemistä Japanin kanssa kuin ortopedialla ja kilinpaskalla. Avarassa tilassa oli myös kebabbilatasoinen salaattibaari ja vauvanruuan näköistä jäätelöä myyvä kioski. Sushimenun lopussa oli jotain omakeksimiä makeja, mutta en välitä fuusiosta ja tein Äidin perässä ottaen sushilajitelman 'rullapaloja ja nigireitä'. Yleensä inisen mitä annokseni sisältää ja josko siitä voi jotain vaihtaa, mutta tietoisesti päätin nyt kerran säästää Äitini tältä. Kysyessäni vihreä tee ei sisältynyt hintaan, mutta ystävällinen tarjoiliatar toi minulle kupillisen... vettä ja Twiningsin teepussin. Joo'o.. Äitini rullat oli peitetty paksulla majoneesikerroksella, ja jääkaappiharmaa riisi ja neonkeltainen pakastemunakas ei enteillyt hyvää. Olisi pitänyt arvata ku mestan nimi on englanniksi Tiikeri sushi. Luulisi rantakaupunissa kesäisin tarjottaisiin jotain tuoretta.. nomut mulla oli ees tofurullia! Jee tofua!

Kastaessa kolmatta "tofumakia" soijaan, alapuolella näkyi epätofumainen väri. Peläten sanoinkuvaamatonta pahinta pistin rullan puikoilla palasiksi ja mitä helvetinvittua BROILERI tekee SUSHISSA?! Äidiltäni näky ei ollu mennä jakoon, niin tyrmistynyt hänkin oli, vaikka syökin lihaa. Löysin itseni kassalta lautanen kädessä, ja kohteliaisuudessani menin sanattomaksi, kun tarjoilia totesi broilerin broileriksi - tajuamatta mitä kummallista siinä on. Tällä ajattelulla maan uskottais yhä olevan pannukaku muotoine. Olis ihan kiva silti että se lukisi menussa! Minä *EN* syö lihaa, en kanaa. En oo aurinko, jota muut planeetat kiertää, mutta kyl tyhmempiki olettaa sushin kala-kasvisruuaksi. Äänestäni alkoi pokka pettää, joten menin pöytään pidättelemään itkuani. Riisin syöminen oli tarpeeksi haasteellista ja nyt tämä. Sain anteeksipyynnön ja kämäisiä parsarölleröitä tilalle, mutten pystynyt syömään loppuun.

Loppupvä meni onneksi paremmin. Vanhasta Porvoosta en osannut nauttia, mutta pengoimme yhden kivan vintagekaupan ja ajoimme kaatosateessa kauppakeskukseen kahville. Tulin tosi iloiseksi rennosta päivästä Äitini kanssa, ilman pelkoa että aiheutan pettymystä. Taidan kuitenkin pysyä tavassani tarkistaa ruokani sisältö, sekä harjoitella ulkoa ne ruokafraasit seuraavalle seikkailulle..

6 comments:

  1. oon kattonu kans et kaupas myydään BROILERIsusheja mut en koskaan kyl kuvitellu et ravintolassa niit tulis eteen!! kamala! olisin yhtä paniikissa ja järkyttynyt niinkuin sinäkin. Mihin tässä maailmassa voi enää luottaa jos kerta sushikin menee jo päin prinkkalaa???

    ReplyDelete
  2. Heh. Noista sattumista väärässä paikassa voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Itse olen kerran tilannut kasvispizzan, jonka juustokuorrutuksen alta paljastui harmaa kebablihalötkäle. Toisen kerran sain pikaruokaketjun kasvishampurilaisen välissä lihapihvin. Kumpaankaan paikkaan en noiden vahinkojen jälkeen ole enää astunut pahoitteluista ja ilmaisista jälkiruoista huolimatta. Ehkä ylireagointia, sattuuhan noita inhimillisiä vahinkoja, mutta laittaa aina miettimään, mitä muuta asiaankuulumatonta annoksissa kenties piilee, jos raaka-aineidenkin käsittely on niin huolimatonta.

    Toisaalta en ole kyllä uskaltanut ostaa valmiita pakastevihannessekoituksiakaan sen jälkeen, kun jossain uutisoitiin pussista löytyneestä hiirestä.:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, olen ulkomailla saanut "nauttia" pekonista vaikka kuinka monesti annoksessani, mutta toi et kanaa on kala/kasvisruuassa on samaa kuin sais erikseen ilmoittamatta pitsan ilman pohjaa. Reklamaatiot ja inhimilliset erehdykset on asia erikseen.

      Äitini annoksesta oli reilusti yli puolet kuorrutettu jollain halvalla majoneesilla, että jäi arvotukseksi mitä rullat olivat sisältävinään..

      Delete
  3. Yritän olla kuulostamatta kornilta, mutta yksi elämän iloisimmista asioista on välillä huomata, että Oikeasti, eikä vain psykologien tutkimusten valossa, tuntemattomallekin toivoo hyvää. Arvostan todella paljon, jokainen ajatus tuntuu välillä niin ansaitsemattomalta, kiitos!♥ Ne pienet suuren asiat.

    Tästä tuli niin monta asiaa mieleen. Tärkeämpi ehkä ensin, tai muuten et lopetat lukemisen tulevan höpönlöpön kohdalla!

    SIIS! Jos nyt ihan herätään todellisuuteen, niin useimmat normaalit ihmiset lihovat yksi kaksi kiloa lomalla, jos se pitää sisällään arkea vähemmän liikuntaa ja niin kuin useimmilla, paikallisista herkuista nauttimista. Heille se vain ei ole maailman loppu! "No, loman jälkeen ehtii sitten vähän tiukentaa ruokavaliota, tai syksymmällä sitten kun kesästä on nautittu". Jostain syystä, useimmat syömävaikeuksista kärsivät eivät osaa edes laihduttaa "vain yhtä kahta kiloa". Se on sinnikkäät liiat kilot siihen muutenkin jo uuvuttavalta tuntuvan urakan päälle! TAPPIO, merkki heikkoudesta, ahneudesta, kaikesta mahdollisesta. Mietippä, todella harvalla normaalilla ihmisellä paino pysyy edes yhden kilon heitossa pitkällä tähtäimellä. Italia (olihan se se? ajatuskatkos) voi olla houkutusten ruokahelvetti, mutta myös oikea luonnonmukaisten makujen ruokataivas. Muistan vieläkin, miten uskomattoman herkullista oli tavallinen mozzarella-kirsikkatomaattipasta. (kyllä, Italiassa on tullut käytyä parikin kertaa). Toivon niin paljon, että saisit matkasta kokonaisvaltaisen elämyksen jota muistella vuosienkin päästä, eikä pelkestään aitoja ja rotkoja.

    Epäolennaiset asiat, haluan myös mutteripannun (ja sellaisen pastakoneen jolla itse litistetään taikinasta pastaa). Broilerisushista pääsin ajatuksineni salaattibaareihin, joissa eri "täytteet" välillä tippuvat toisiin "täyteastioihin" (koen myötätuntoa sekä kasvissyöjien että allergisten puolesta). Ortopedia, muistelen että japanilaiset käyvät ortopedillä laittamassa sellaisia kivuliaita jalkojenvenytyslaitteita kiinni luuhun. Hui.

    Pysähdyin muuten jo tuossa aiemmin autolla bussipysäkille lukemaan tätä tekstiä kännykällä. Mietin samalla, että olen outo. Ja nyt sitä että tuo edellistä edeltävä lause kuulostaa oudolta. Ja nyt sitä että aivotoiminta taitaa kaiken kaikkiaan olla aika paikalleen jämähtänyttä. Aika lopettaa kilometrikommentti:) Haleja!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana chrystal kun jaksoit kommentoida! ♥
      Mulle toi 1-2kg tuntuu nyt jo maailman lopulla, sillä oon sinnikkäästi hilannut talven ylipainoa alas, kohti sitä lukua 'biologista normipainoa' niin kuin lääkärit sanoo. Painoni jumittaa tietyissä kohtaa viikko tolkulla, ja olen varma että yksikin lisäkalori vetää sen takaisin tratosfääreihin. Pelkään myös loman olevan pelkkää ahmimista ja oksentelua, koska reissumaan eväät on 99% kiellettyjä ruokiani. Mwäh.

      Luen iteki välillä dösässä rss-syötettä, ei se outoo tai väärin ole :D Kiitos vielä kommentista, tule kilometrittämään ihan koska tahansa!

      Delete
  4. Kafi, yritä ottaa se loma rennosti, ei paniikkia! 1 tai 2 kiloa ei oikeasti ole maailmanloppu, tiedät sen hyvin. ja olen melkein varma että osaat toimia niin fiksusti ettet tule lihomaan. jos pitsat ja jäätelöt pelottaa, yritä valita vaikka salaatteja ja keittoja.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥