Friday, July 20, 2012

There must be something in the water


Varjot nousee hitaasti ympärille, ulkona kai on kirkkautta, mutta sisälle ei pääse valoa. Tai pääsee, mutta en koske siihen, se ei koske muhun. Mieleni tekee mennä lattialle makaamaan, sohvalle villapeiton alle tai parvekkeelle palelemaan, mutta yritän saada "jotain tehtyä". Ruumiis tuntuu oudolta, väsyneeltä ja veltolta, tunnen keveyden varpaissa, sormenpäissä, kuin olisin vedessä altaan pohjalla. Raskas, mutta irti kaikista pinnoista ja materiasta.

Haluaisin soittaa ja puhua jollekin, mutten jaksaisi käyttää sanoja. Voisiko joku tulla vain eteeni istumaan, ottaa vastaan ja ymmärtää ilman että eleilen. En toisaalta välitä, minua voi kiinnostaa jokin, mutten vaan välitä. En saa minkään tuntumaan miltään. Onneksi keittiönkaapissa on lapsilukotetun purkin vieressä foliollinen helpotusta, pääsen ovesta ulos, enkä jää näkymättömien muurien vangiksi. Pääsee haaveillen odottamaan, jaksaa lukea kirjaa, päällystämättömän kirjastopokkarin sivut heijastavat harsonohuita kuvia. Ja ei enää tarvitse olla tässä maailmassa.

Tulin paremmalle tuulelle hikoillessa vähän, sekä nähdessä ystävää. Ihanaa seuraa ja ihana olla seurassa, olisinpa itse ollut vähemmän koomassa ja päälle puhumassa. Lämmitti että hän (eikä vaan joku) istui ja ymmärsi. Sillä lailla, tavallaan, luulisin.. Terassin tarjoilijapoika ravasi kyselemässä juomatilaustani. Kamoooon! Enkö nyt voisi juoda vain vettä, etkö ny tajua etten pysty noin haastavaan, monimutkaiseen ja suunnittelua vaativaan toimitukseen? Seriously. Pliis mene jo, ei, en halua jääteetä, jos se on sokerisiirapista ja kraanavedestä väännetty.

Poika ei onneksi palaa, mutta tarjoiliatar yllättää tuomalla +25cm korkean drinkkilasin, kauniin keltainen sitruunasta ja vihreästä teestä, free off charge. Puolituntemattoman ele tehdä jotain ilokseni lämmitti, mutta iloisemmaksi tulin kuullessani miten hyvin hänellä menee, kasvoissa ja äänessä aitoa iloa ihan olemassa olemisesta. Tällaiselta varmaan paraneminen tuntuu. Oh wow, oonpa taas pulitzeria kirjottanu..

2 comments:

  1. :-) muakin ilahdutti nähdä sua
    koska usko pois oot jo pitkällä!
    sulla on niin fiksuja ajatuksia ja hyvä asenne,
    Ihan yllätyin

    ReplyDelete
  2. hei ihanainen kafi! tahtoisin oppia tuntemaan Sinut paremmin - käythän kurkkimassa blogini puolelle ja jätäthän pienen jäljen itsestäsi myös :')


    www.signedbysatua.blogspot.com

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥