Friday, August 10, 2012

Acqua minerale frizzante


Puuh, oma koti, kullan kalliit kissat. Reissu meni hyvin, vaikka on vaikea ikinä sanoa "hyvin", sillä pelkään kaiken positiivisuuden olevan itsepetosta. Turbulenssi saatteli koko lentomatkan, keskiyöllä Suomessa vastassa oli kaksikymmentä astetta kylmempi ilma ja armoton kaatosade. Hyvästeltyäni poikkiksen juoksin kotiin katomaan ettei kissavahtini ollut tonkinut koneeni kovalevyä, valokuvia, tallennettuja salasanoja ja blogiani sivuhistoriasta. Ei ollut. Olin saanut jotain epämääräistä kommenttia blogiin, ja vaikka tässä avoimesti selitän olleeni reissussa, en viitsisi koko maailmalle pettää alibiani.

Tokana hyppäsin kauhusta jäykkänä va'alle tsekkaamaan 2 viikon pitsapastajäätelödieetin damagea. +300g. What the fuck. Ei se voi näyttää noin vähän. Se ei ole noin vähän. Onpas, astun kummallakin jalalla monta kertaa. Ei ole. Ei ainakaan enää, kun olen tämän viikon syönyt kaksin käsin rahkaa ja salaattia laskematta/kirjoittamatta mitään. Jos iltapainoni on näillä mätöillä ton verran niin kaiken logiikan mukaan olisin laihtunut reissussa. Ehkä sittenkin tuli käveltyä tarpeeksi, vaikka toisen viikon linkkasin, sillä varpaastani lähti vaihteeksi nahka ja oli rakkoja ties mitä. Ei rakkulamäärä riitä kertomaan liikunnasta, ainoastaan erikseen suunnitellut rehkinnät lasketaan.

Jos en oikeasti lihonut, niin miksi oloni on näin suunnaton? Vatsani on kuumailmapallon ja norsun rakkauslapselta, syön turvaruokiani kuin rasvakerrosta talvihorrokseen keräävä karhu. Nukun samanlaisia määriä, aikaeroa ei ollut kuin 1h, mutten ole pystynyt maanantaista asi olemaan paria tuntia enempää pystyssä. Syön ja nukun, naama kukkii, koska kotiin tullessa stressi palasi oksentamisen muodossa välittömästi. Reissussakin ko oirehdintaa oli vain kahdesti, vaikka käytännössä elin kielletyillä ruuillani. Miksimiksimiksi ei hetken relaaminen lomalla voinut uudistaa, energisoida, kannustaa syksyyn? Paralyysi on jokaisessa raajassa, vaikka valtavat ja ehdottomat deadlinet hengittää niskaan, onnistun vain masistelemaan, syömään ja nukkumaan Masterchef Australia-maratonin lomassa. Fuuuuck.

Random rant: miksi helvetissä jokanörtin täytyy listata Feisbuukkiin joka heijaheijansa tai säälittävä kertansa salilla? Vaikka olen liikunnanvihaajien kruunaamaaton kuningatar niin en ite yksinkertaisesti kehtaa, en edes tänne, vaikka luulen vihdoin löytäneeni jonkun liikuntaharrastuksen, josta oikeasti nautin. "Melkein" yhtä paljon kuin lomalla nautituista kahveista (espresso shakerato) ja -jäätelöistäni (kirsikka, pistaasi, mustariisi+ruusu (kyllä)). Hah.

8 comments:

  1. Ole onnellinen, Kafi hyvä. Itse olin kaksi viikkoa reissussa lähes täysin syömättä. Se ruoka, minkä suustani sain alas, oli tasan sorbettia (vähän), kahvia (vähän), salaattia (vähän) ja hedelmiä (vähän). Tulin kotiin ja olin varma, että nyt on paino tullut vauhdilla alas ilman, että olisin sitä sen enempää edes tavoitellut. Astuin vaa'alle, ja tuloksena oli -700 grammaa. WTF??? Siis WTF??? Kaksi viikkoa syömättä, eikä edes kokonaista kiloa tippunut. Siitä oli nauru kaukana - ja on yhä edelleen.

    ReplyDelete
  2. Kiitos tekstistä, näitä on jotenkin niin sulava lukea! Kuvailet ajatuksiasi hyvin ja tällaiselle "normaalisyöjälle" toisen maailman ymmärtäminen on todella mielenkiintoista! Hyvää syksyä :)

    ReplyDelete
  3. Ei hei mistään parin viikon syömisistä liho varsinkaan jos se ruoka on rahkaa ja salaattia :D uskon et siel oli varmasti ihanaa jäätelöö, toi mustariisi+ruusu tosin kuulostaa mielenkiintoiselta.

    Asutko muuten yksin vai poikkiksesi kanssa? Katti ilmeisesti on sun ja asuu sun kanssasi?

    ReplyDelete
  4. Ihana Nella, ei nyt ihmekään jos ei paino laskenut (mitä se kyllä teki, 700g oikeaa painonpudotusta on paljon) jos et syönyt mitään.. Aineenvaihdunta, säästöliekki, all that jazz, yadda yadda, tiedäthän.

    Melissa, kiva kuulla! Juuri tätä "tavoittelen" jutuillani, että niistä saisi jotain irti, vaikkei ihan samojen asioiden kanssa painelisi. Kivaa syksyä sinnekin!

    Anonyymi, eikun reissussa oli pari viikkoa pitsa/pasta/jäätelödieetti, ei rahkaa ja salaattia näkyvissäkään (ne on kotona, ja paino.. ei tipu)! Tai no, testasin kyllä täkäläistä kookos-vilja-vitalineajugurttia ja luomuriisikakkuja, mutta käsitys "salaatista" oli yleensä öljyssä pyöriteltyä sikuria tai tomaattia ja mozzarellaa (nam nam).

    Asun itsekseni perusrumassa opiskelijaluukussa kahden n. 4v tyttökissani kanssa. Poikkiksen kanssa olin tosin matkoilla, normisti näemme viikonloppuisin ym. kuitenkin suht usein. :>

    ReplyDelete
  5. Pitkään sinua jo lukeneena nyt uskaltaudun viimein kommentoimaan - kirjoittamasi kuulostaa nimittäin niin tutulta. Minulla ainakin pahimpina vammailuaikoinani (thankgod voin jo melkein käyttää imperfektiä) kävi juuri kuten kuvailit. Reissussa "mättöä" mussuttaessa ja ilman vaakaa paino putosi kuin itsestään, mutta kotona rahkamaailmassa ei niin millään. Itse järkeilin syiksi ainakin tuon oksentamattomuuden ja myöhemmin myös sen, että ainakin mun itseasiassa tulee syötyä vähemmän (onko mahdollista?) kun en sitä jatkuvasti vahtaa. Reissussa nyt toisaalta on myös enemmän aktiviteetteja jne. kuin ihan kotioloissa.

    Muttasiis. En nyt ala omaa historiaani tässä sen enempää selvittämään, kaikenlaista sekavankirjavaa paastoamisesta laattaleikkeihin ja painohissiin löytyy vaikka muille jakaa, mutta nykyään voin sanoa tilanteen olevan RAUHALLINEN verrattuna esimerkiksi vuoden takaiseen. Kiitos mm. venlafaksiini, vaikken lääkkeiden voimaan pitkään halunnut uskoakaan. Se auttoi sen verran yleiseen ahdistukseen, että syömisten tarkkailu jäi pikkuhiljaa vähemmälle JA uskokaa tai älkää, nyt ollaan siinä pisteessä ettei joka suupala enää ahdista. En olisi koskaan uskonut että se, mitä kaikki toitottivat olisi oikeasti totta: syöminen ihan oikeasti tapahtuu LUONNOLLISESTI kun on nälkä ja kun ei ole nälkä, niin ei koko ajan tee IHAN OIKEASTI mieli puputtaa jotain. Näin ollen myös paino pysyy samana vaikka välillä mättäisikin. Minusta edelleen aivan käsittämätöntä, mutta totta.

    Pahoittelen megakommenttia, oli pakko avautua. Näin siis minulla, enkä vuosi sitten olisi mitenkään päin voinut uskoa, että yllä kuvailtu voisi joskus kuulua minun elämääni.

    Tykkään kovasti tavastasi kirjoittaa, kiitos että saan lukea. Voimia jatkoon. <3

    ReplyDelete
  6. <3 uusi lukija ja jo nyt rakastunut!!

    ReplyDelete
  7. Voi ihana Kafi! Toivon sulle kaikkeehyvää ja että SH helpottaisi sinusta!
    Kirjoitat tositosi hyvin -ja blogisi on yksi parhaimmista :>

    ReplyDelete
  8. Miksi sä et pääse elämässäsi eteenpäin? Oot tahkonnu tuota samaa rumbaa vaikka kuinka monta vuotta. Oot melkonen luuseri.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥