Friday, August 17, 2012

The time for sleep is now/ It's nothing to cry about


Raskas ja itkuinen olo. Tuntuu ettei tämä keho ole minun, se on jotain eri paria, vieras ja väärän lainen. Ei sillä lailla kuin Lindsay Lohanin teinikomediassa, jossa äiti ja tytär heräävät toistensa ruumiista. Ennemmin että olen itseni, mutten minä, en sillä lailla joka tuntuu omalta. Miksi muut saavat olla laihoja, mutta minä en? Tuntuukohan leikkauksesta herääminen tältä? Paitti ettei edessä odota uudet silarit, korjattu nenä tai amputaatio. Vain minä ja kuoreni, joka elää omaa elämäänsä, kontrollin ja itsekituutuksen ulottumattomissa.

"Haluan olla niin hyvä työssäni, että ulkonäkööni liittyvät asiat unohtuvat" 
-Sofi Oksanen
Kirjoitin päivyriini hyvän lainauksen, yritän sitä ajatellen päästä johonkin suuntaan elämässäni. En ole ikinä tuntenut teinitytön inhoa nenääni, hiuksiani tai luomiani kohtaan, ainoastaan ilmiselvää realistista tietoa, että olen valtavan kokoinen. Yritän päästä johonkin suuntaan elämässäni ja hyväksyä luitteni rakennetta, silmien paikkoja, lyhyitä nakkisormiani ja jos en lopeta syömistä niin tukkani on paksumpi, kuin kellään naapurin Pirkolla. Se vielä onnistuu jotenkin, sormet sentään liikuttavat kyniä ja näppistä, kasvattamalla ja lakkaamalla kynsiä voi luoda illuusion naisellisimmista käsistä.

Muuten kehoani katsoessa tunnen vain vastenmielisyyttä. Makaan jumppasalin lattialla ja ihmettelen ettei käsivarteni kyynärpäästä alaspäin ole paksummat. Ehkä ne käy. Ehkä, vaikka arvet hyppivät silmilleni kuin kiiltokuvat Tiimarin albumissa. Mutta en saa enää peukaloa ja keskisormeani hauiksen ympärille. Kelvottomat, lihavat, hyllyvät raajat. Näillä alleilla voisi lentää. Tunnin jälkeen päätän olla menemättä suihkuun, ja yritän varovasti sulautua pukukoppien sävyyn, livahtaen vieressä pukeutuvan anorektikkotädin ohitse. Miten helvetissä toi pysyy edes pystyssä. Miksi helvetissä en voi näyttää itse samalle.

Stressaa ja ahdistaa mennä reilun viikon sisällä kouluun. Hukun jo nyt rästityömärään, ja löydän itseni pupeltamasta heti stressin puristaessa kurkkua, ja sessioimasta jos tulen liian kylläiseksi. Valvon, syön, koomaan, syön, nukun, syön, repeat. Angst viil.

Olen ajatellut taas kuolemaa. Omaa, ja. Päästyäni blogin alkuaikoina opiskelemaan kävin eri luokkaa kuin nyt, ja sain kuulla yhden vanhan luokkalaiseni kuolleen tänä kesänä. Ei ehkä tunnettu kauan, hyvin tai nähty pitkään aikaan, mutta jos muistan jonkun minulle jutelleen paria tyttöä lukuunottamatta, niin hän. Koko luokka oli hautajaisissa, kukaan ei vain sattunut kertomaan minulle. Kiva tässä nyt itkeä, tietäen miten moni tuttuni käyttää aineita, tuskaisa hiljaisuus tekee kipeää.

3 comments:

  1. Oon nyt viimeiset puolituntia yrittänyt keksiä jotain kommentoitavaa.(how lame??) Ihan vain sen takia, että tykkään lukea tekstejäsi.

    En usko, että olet niin ruma kuin ajattelet olevasi.

    Sokeripaloilla sinua heitellen,
    Hannah

    ReplyDelete
  2. Voi Kafi rakas, sä et todellakaan ole valtava! Usko mua, kun sanon niin. Ja haloo, ei peukaloa ja keskisormea kuulu saada hauiksen ympärille (kyllä sä tiedät sen). Olisitko oikeasti valmis uhraamaan kaiken voidaksesi taas elää nälkäkuoleman partaalla sormet "onnellisesti" käsivarren ympärillä? Tuskin. Oikea elämä on paljon parempaa, vaikka siihen kuuluukin kaikkea paskaa eikä asiat aina ole reiluja. Meillä on kuitenkin vielä mahdollisuus elää, toisin kuin sillä luokkakaverillasi, joka menehtyi. Ennenaikainen kuolema on aina hyvin surullista :( Pidäthän siis kiinni elämästä etkä luovuta sitä syömishäiriölle?

    Kunpa mä voisin jotenkin helpottaa sun oloa ja saada sut näkemään kaiken sen hyvän, mitä mä näen sussa: kauneuden, taiteellisuuden, rehellisyyden, muista ihmisistä välittämisen... Kunpa voisin halata sut ehjäksi ja saada kaiken ton ahdistuksen katoamaan, mutta sun pitää käydä tämä taistelu itse. Muista, että on ihmisiä, jotka välittävät susta juuri tuollaisena♥

    ReplyDelete
  3. mun peukalo ja keskisormi yltäisi tsäkällä ehkä vastasyntyneen vauvan hauiksen ympärille. lyhyet sormet? :D

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥