Wednesday, August 29, 2012

Those school uniforms made a joke, made a joke of me and you


Koulu alkoi. Now I'm fucked. Menin ensimmäisenä päivänä hyvin sekaisilla fiiliksillä: Alanko itkemään kuollutta edellistä luokkatoveria? Mitä voin syödä lounaalla? Onko kursseja päällekäin? Miten järjestän aikatauluni liikkumiseen? Kuolenko aivoverenvuotoon tehdessäni rästi- ja omia kursseja yhtäaikaa?  Miten jaksan edes ensimmäisen päivän? Hajoanko hallitsemattomasta alemmuudentunteesta luokkalaisteni rinnalla?

Uusi opettaja oli helpotukseksi hyvin mukava ja rattoisa, tosin niin rattoisa että käytimme päivästä ~4h tauotta läsnäolioiden lemmikeistä, näytönsäästäjistä ja Agentsien levynkansista jauhamiseen. Miten sanoisin tämän kauniisti.. Ihan kiva, mutta ei toimi jos oma jaksaminen on yhtä katkonaista kuin kiivin lento. Olisin voinut pukeutua Monty Python-ritariksi ja karjua GET ON WITH IT! Opettaja pyysi meitä vielä esitelemään itsemme, harrastukset ja työkokemukset. Vihaan esitellä itseäni, en heti keksi margariinin jälkeen mitään kamalempaa, mutta en viitsinyt ekana päivänä riistää henkiäni post-it lapuilla viiltelemällä. Opiskelujen puolivälissä ykskaks kaikilta tulvi ammatillista työkokemusta: isoissa brändeissä, tapahtumissa, lehdissä, toimistoissa, tärkeinä assareina, johtajina ja oman yrityksen pystyyn pistäneitä (monta - enemmän kuin Prisman kassaa tuuranneita).. Jotkut kertoivat mielellään myös tarkan palkkansa. Öh. Omalla vuorollani olin jo niin lukossa että kerroin vain sprayailleeni kakkupapereita ponnekaasua sniffaillen koko elokuun.

Luulin lounaan olevan OK: aina voin pyytää salaattia ilman lihaa. Jokin suomalaisen laitosgastronomian neronleimaus oli tunkea valmisannokseen myös pastaa, mustiksi värjättyjä oliiveja ja suolakurkkuja. Yhdessä. Oliivi- ja suolakurkkuvihaajana pyysin sitten salaatin ilman niitä kaikkia. Vakiotylyt keittäjättäret varmaan nauttivat saadessaan kostoksi odotuttaa minua jonon edessä kun häpeän silmät, sormet ja tarjottimet päästäni. Ällöttävää millaista lisäaineilla kyllästettyä, tähteistä kasaan rääpittyä soossihiilarimössöä koulussani tarjotaan muihin yliopistoruokaloihin verrattuna. Pöydässä luokkalaisillani oli se sama kuka-ottaa-vähiten-jättää-eniten kilpailu kuin ennenkin, ja voitin itselleni vain itseinhoa arpomalla menenkö mukaan vai erotunko joukosta.

Löysäilyn jälkeen uusi opettaja suolsi lemmikkihymyä hymyillen ~20 projektitehtävää, vaikka pelkästään yhteen voisi helposti käyttää kokonaisen kurssin. Kotona rupesin tarkastelemaan rästieni korvaavien kurssien lukujärjestyksiä ja minun olisi pitänyt olla ekana päivänä fyysisesti läsnä kolmella eri tunnilla. Edessä odottaa myös pari vapaaehtoista viikonloppukurssia, joihin etevänä tyttönä kävin kesällä ilmoittautumassa. ^_^ Ehkä jos valehtelen tuberkuloosin tai kurkkumädän niin pääsen pois sitovasta ilmoittautumisesta? Ehkä sh-polin lääkäri voi kirjoittaa sellaisen minulle?

Anteeksi pitkä ja epämääräinen teksti, en ole taas saanut nukuttua päiviin. Olen silti toiveikas ja innostunut, koska saan etuoikeutetusti opiskella mitä minua kiinnostaa. Yhtä paljon odotan että säännöllinen päivärytmi ja liikunta auttaa ja motivoi pois bulimiasta. Ehkä selviän jos saan nukuttua ja taistelen ollakseni paikalla. Ja pakkaan omat eväät.

4 comments:

  1. Pöyristyttävää, kuinka joku voi olla näin hyvä kirjoittamaan! Ihan hävettää oma verbaalinen lahjattomuuteni. (Kyllä, oli aivan pakko tilittää, kuinka mielelläni luen tekstejäsi jo pelkästään sanavalintojesi perusteella). Nimimerkillä turhat ja typerät kommentit kunniaan...

    ReplyDelete
  2. Ah mä niin rakastan sun postauksia ja kirjoitustyyliä. Kun itsekin olisin noin lahjakas! Ja hyi kamala, kuka maailmassa ikinä onkaan keksinyt oliivit ja herkkukurkut (ja vielä yhdistyskelpoisina) saisi laittaa hirteen tai ainakin antaa korville oikein isän kädestä!

    ReplyDelete
  3. Anteeks kun utelen mut etkö oo nyt sairautes aikana toista kertaa parisuhteessa? Miten jätkät ovat ottaneet sun sairauden, etenkin masiksen ja ahdistuksen? Itse en ole koskaan saanut mitään ymmärrystä oikeen keneltäkään ihmiseltä, ja tuntuu että tämän ongelman kanssa on niin mielettömän hankala muodostaa parisuhdetta eivätkä ne sitten kestäkään kun miehet eivät vaan jaksa katsella miten rämmin samassa suossa ilman että mitään tapahtuu..tai tapahtuuhan tässä, mut kaikki vaan lipuu silleen ohi you know? Varsinkin koulunkäynnistä olen saanut kritiikkiä, ettei voi olla niin vaikeaa saada persettä sängystä ylös ja mennä pariksi tunniksi kouluun. Mutta kun siellä ahdistaa niin perkeleesti tämä "kilpailu" mitä muutenkin tässä yhteiskunnassa harrastetaan.. En tiedä oliko mitään pointtia tässä, mutta oletko siis saanut enemmän tukea/lohdutusta, tsemppausta (kyllä se siitä, nyt vaan otat positiivisen asenteen) vai haukkumista (teet vaan asioista ongelman jnejne)? Oon varmaan ainut tän asian kanssa, koska kukaan ei koskaan tajua enkä ymmärrä miten masentunutahdistunutjnejne voi olla parisuhteessa kun itselläni ei ainakaan onnistu, kun saan vaan jatkuvasti rutinaa siitä ettei nyrpeetä naamaani jaksa kattella enää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sori etten vastannut heti tähän kommenttiin, olen koettanut saada pääni ympäri jotenkin vääntääkseni postauksen tästä parisuhde-aiheesta. Koulun suhteen olen saanut seurustelusta paljon tsemppiä, rohkaisua ja huolehdintaa, mutta huonoimpina aikoina kaikki muistuttelut ovat tuntuneet painostukselta ja ahdistavalta. Nyt kirmaan heti kertomaan jos olen saanut mitään aikaan, ja odotan paijauksia päähäni. Onneksi saan, se vähän rohkaisee. Koti-kotoa päin tulevat "rohkaisut" otan yleensä painostavina, ja stressaan olevani paska tytär koska en ole pitkätukkainen, ajotaidollinen, siisti ja 5-suoria saava.

      Tsemppiä ja jaksamista sinne. <3 Jos läheisesi ovat arvoisia niin rutinatkin kestetään kuulla.

      Delete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥