Tuesday, October 09, 2012

But I set fire to the rain, I'm glad you came

Onko raskempaa rasitetta kun:

  • illalla sänkyyn mennessä korvissa soi kovaa tyhjyys ja ahdistus rummuttaa pään verisuonten seinämiä.
  • (hyvä) biisi soi päässä, jota ei tiedä, eikä voi "kuunella pois" YouTubesta. Tai ei löydä oikeaa remixiä? Kun LesMills-jumppatunnilla ollutta soittolistaa ei löydy official saitilta? (ne ovat kaikkialla maailmassa samat samaan aikaan).
  • palatessa illalla kotiin bussilla perähikiläinen teinilauma soittaa räkä-äänisestä kännykästä laulaen ja tanssien Gangnam stylea. Op op op op–

Fiilikset on vaihdelleet tosi paljon kuolemanväsymyksestä supersosiaaliseen puheripuliin ja hymyn vääntelystä itkuun. Oireilu on päiväosastojakson myötä vähentynyt, joka tavallaan helpottaa oloani, ja taas tavallaan saa muut tunteet neuroottisen suuriksi (myös tyhjyyden tunteen). Onneksi toiset potilaat ovat avoimia, mielettömän mukavia ja puheliaita. Lappaan porkkanakastiketta porkkanaraasteella ja lämpimillä porkkanaviipaleilla lautaselleni, kertoen itselleni ravitsemusterapeutin sanoin että ensin pitää suhde ruokaan ja syömineen normalisoida, ja normalisointia on syödä leipää, salaatinkastiketta ja suklaapuffettia. Sitten kun tämä on OK niin saan sooloilla luomuviherpirtelöituhippihiilariton-meininkejä.

Lyön päivälliskeittoon muodostunutta juustokalvoa lusikalla. Nyt syö! Saat sitten myöhemmin pistellä mitä tahdot! Toinen pöydässä istuva tyttö kiillottaa margariinin veitsestä servettiin kuin murhaaja hivelee puukkoa, taittelee nopeasti handuukkinsa ja sommittelee kurkkuviipaleet strategisesti leivälle. Tekemisessä on kokemuksen makua. Herrajumala toivottavasti ei ole nähnyt multa mallia, miten noloa.. Jälkiruokana on kolmatta kertaa vispi kipsipuuroa ja hyllyvässä koostumuksessa oli jotain tuttua kuin peiliin katsomisessa. Illalla kotona koetan olla kiltisti ja mussuttaa muroja kuin lapussa lukee.

Ensi viikolla sairaanhoitaja ja Täti Terapia tulevat koululleni palaveeraamaan asioistani 2 opettajan kanssa. Kouluasioista, tosin terapeuttini ja sh-polin henkilökunta eivät ole koskaan tavanneet. Päiviksen lekuri, jota näin viimeksi kevättalvella, on puhunut verkostomiitingistä ennenkin, mutta mitään ei tapahtunut ennen kuin järjestin asian itse soittelemalla neljän eri ihmisen aikatauluja. Jännittää, mutta ehkä tästä seuraisi jotain helpotusta kouluun? Hellemmät arvosteluperusteet tai oma tahti? Dunno.

Päiviksellä ihmettelin miksi kaikki ravaavat jossain fyssariryhmissä ja en itse ole ikinä tavannut koko fysioterapeuttia. Omahoitajani tuntui vastahakoiselta ja yllättyneeltä kysyessäni saisinko ajan, ja nuhteli etten ole näyttänyt aktiivisuuttani osallistumalla rentoutusryhmiin. Koska tartten bentsoja että kestän istua siellä gregoriaanisen ulinan soidessa? Entäs sitten jos en pakkoliiku ja olen ulkomuodoltani tankista seuraava, oon silti parin vuoden niitannut about 15 pojoa BMI:ni lisää eli *ehkä* ruumiinkuvani ei ole *ihan* mitä sen pitäisi. Tänään pöydälläni oli post-it lappu ja säikähdin mitä pahaa olen taas tehnyt, mutta sain kuin sainkin ajan ensi viikolle??!!1(/#€ :---D

Onko teistä kukaan käynyt fysioterapiassa ja millä asialla? Mitä siellä konkreettisemmin tehdään tai kannattaa valmistautua puhumaan?

9 comments:

  1. Saat tunnustuksia/palkintoja varmaan yhtenään mutta silti tahdoin antaa sulle sellaisen, käy kattomassa mun blogi. :)

    ReplyDelete
  2. Päättelin otsikosta päässäsi soivan pummpi biisi: The Wanted - Glad You Came. Mikäli menin ihan metsään, niin yhdessä blogissa on biisilista nykyiseen pumppii: http://onthemoveblog.blogspot.fi/2012/07/bodypump-83.html
    Toivottavasti tästä oli sulle iloa.

    ReplyDelete
  3. Kiitos! Itseasiassa päässäni soi C'est Bleu, jonka sanoja en osannut kirjoittaa, mutta otsikko oli inspis noista 83 muista trackeista. Kiitos vielä :>

    ReplyDelete
  4. mäkin tunnistin otsikon heti The Wanted:in Glad u came:ksi :) !
    Kuuntelen sitä mm. aina lenkeillä. <3

    ReplyDelete
  5. Fyssarilla oon käynyt psyko-fyysisessä terapiassa muutamaan otteeseen koko (pitkän)hoitohistoriani aikana. Lähinnä harjoitukset olivat kehonkuvanhahmottamis/liikkuvuus/venyttelyjutskia. Rentoutusta myös ja jopa (!!!) vähän lihaskuntoa, vaikka paino oli/on mitä oli/on. Itse koin saavani siitä paljon apua. Vaikka ei tuo kehonkuva ole edelleenkään erityisen realistinen...

    ReplyDelete
    Replies
    1. en oikein tiedä, mitä kautta sinua lähestyisin, mutta toivottavasti huomaat viestini täältä :')

      olisiko mahdollista päästä lukemaan blogiasi? omani löydät osoitteesta: www.signedbysatua.blogspot.com

      Delete
    2. No heii, huomasinpas sittenkin :D Voin toki kutsua sinut blogini lukijaksi :)

      Delete
  6. Voi elämän kevät, lähetin erehdyksessä samaistumisentäytteisen vuodatukseni viime postaukseesi. Tätä se stressailu ja liiallinen henkilökohtaisten murheiden läpikotainen vatvominen teettää. Jaksamista ja onnellisuutta sinulle joka tapauksessa! ♥

    ReplyDelete
  7. aaah naminami kipsipuuroooo! ;)

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥