Thursday, October 18, 2012

Fathag

AHDISTAA.
(Kaameaa itsekeskeistä ulinaa tulossa.)

Ruumisinho^100+n. Luulin etten enää kapeakatseisen lapsellisesti märehtisi blogiini ruhoni yletöntä ja sairaalloista liiallisuutta, mutten nyt välitä. Se inho ja iljetys on niin iso etten pysty pitämään sitä sisälläni tai vain oireilla lievemmäksi. En voi edes käyttää sanaa "vartalo", se kuulostaa joltain vaalimisen aiheelliselta ihmisyyden jatkolta, ei mun vararasvavarastolta joka piilottelee ihon alla ja sisäelimiä kuristamassa. Sumopainijan ja minun vatsan ympärysmitalla ei ole paljoa eroa, paitsi ettei minun silava/laardi/kamara/läski/silava/valtava/rasva/liika/ylipaino/lihava -kerrosta palvota kansallisaarteena.

Voin kuvitella itseni va'alle, miten kesän ja syksyn aikana pari hassua kiloa ovat tuleet takaisin korkojen kera, kun olen sortunut lämpimiin voileipiin ja muroihin, enkä niellyt laksatiiveja joka sormelle ja edes lievästi arkiliikkunut.  Maha tursuaa fakkujen vyötärökaitaleesta ulos, napa ja jenkkakahvat painautuvat valkeasta XL t-paidastani läpi, enkä pysty olla tarttumatta niihin kynsilläni keskellä koulupäivää. Tuolini kestää juuri ja juuri ylitursuavien reisieni alla, selkäläskit painuvat rintsikoista selkänojani ylitse. Koko luokka yrittää sinnikkäästi tuijottaa eteenpäin, vaikka massani painaa ilmatilaa ja häilyy pahan presenssinä.


Olen koko viikon maannut niljakkaana porukoilla peiton räkimässä ja hikoilemalla paidan toisensa perään märäksi. Ja ei johdu siitä että on flunssa, vaan koska olet liikalihava! Neljäs päivä helvetin flunssaa ja en pääse jumppaan, en salille, en mihinkään. Tekosyitä, et ole edes tarpeeksi kipeä!! En uhraamaan lihaani liikunnan epäjumalille, pelastamaan mielenterveyttäni endorfiiniannoksilla, reippaalla illuusiolla toimintakyvykkyydestä ja pienellä lupauksella että kuluttaisin pois edes mehukeittoni kcal. Ei että sun lihkseton läski ja säälittävä räpeltäminen kuluttaisi yhtään mitään!

Tahdon vetää flunssalääkkeeni wc-pytystä alas, lähteä kesken tunnilta (paitsi etten kehtaa, ovi on luokan etuosassa ja en halua kenenkään katsovan), kävellä Prismaan ja lastata koriin kaikkea vihaamaani hiilari- ja einesmättöä, mennä kotiin, repiä rätit pois päältäni ja sessioida kunnes jokainen verisuoni naamastani on katkenut, kaulan imusolmukkeet turvonneet kuin marsulla, mahahapot hivelevät hammakiillettä ja kurkusta vuotaa verta, ja vaipua lattian läpi unohdukseen, hajoten kadota näkyvästä maailmasta. < / angst >

PS. Mikä sinua ahdistaa nyt? Kerro/avaudu jos vain jaksat, en kestä tätä päätäni yksin.

28 comments:

  1. Minua ahdistaa tulevaisuus. Lähinnä tieto siitä, että en voi valita nykyistä "elämääni" ja sovittaa sitä tulevaisuuteeni, vaan on muovattava nykyistä elämää eri suuntaan jo pelkästään ammatinvalinnan ja itsenäistymisen vuoksi.

    Syömisvammailu/masennus/ahdistuneisuushäiriö ei sovi kuvioon kun aion lähteä yliopistoon. Ahdistus nousee lähinnä siitä, etten ole varma, kykenenkö tarpeeksi nopeaa muuttamaan elämääni. Kun voisi vain olla normaali!

    Voimia sinulle ahdistuksen keskelle. Toivottavasti flunssa menee ohi. :)

    ReplyDelete
  2. Sori kahvi-kulta, mut mä ehkä ihan pikkasen nauroin. Vaikka sä olisit oikeasti lihava kuin sumopainia (mitä epäilen), niin yhteen asiaan itsessäsi voit aina luottaa; terävään älyysi ja nokkelaan kirjoitustyyliisi.

    Mua ei varsinaisesti ahdista, mutta hiukan ottaa päähän se, että koira paskansi sisälle. Yritän peittää hajun leipomalla pullaa..

    ReplyDelete
    Replies
    1. SUMOPAINIA?! oi kirjoitustaidon jumala, anna syntini anteeksi parin vuoden takaisen laudaturini tähden. Vannon etten koskaan tee vastaavaa virhettä ja kunnioitan sinua ainiaan.

      Delete
  3. Aihdistaa sama kuin sinua!
    Kamala, kamalin tunne IKINÄ. Bmi21-22(?) hyivitj*!
    Anteeksi, mutta piti kertoa kerran kysyit. :P

    ReplyDelete
  4. oot kyllä äärettömän lahjakas verbaalisesti(kin)! sun jos jonkun pitäisi kirjoittaa kirja!

    omia ahdistuksen aiheita ovat tällä hetkellä: liian suuri keho, tenttiviikko ja jaksamattomuus tehdä mitään tenttien lukemisen hyväksi. huoh.

    ReplyDelete
  5. Moi.
    Olen pitkäaikainen lukijasi ja tulin nyt varovasti moikkaamaan ja samalla avautumaan
    kun kerran tässä pyysit ja kysyit meiltä lukijoilta.Pienihän tämäkin murhe on mut minkäs teet,on niitä sotiakin syttyny mitättömimmistäkin aiheista?Ottaa päähän ja ahdistaa,kun on tehnyt elämässään kerrankin,ison,ja aika TODELLA ison
    päätöksen,mitä siinä sitten saakaan.Tuntuu
    et jengi venaa mun kuolevan hetkenä minä hyvänsä,jos sorrun siihen vanhaan huonoon
    tapaanis illointällöin.Nyt ajattelin olla
    ilman pitkänpitkän aikaa.Saas,nähä miten likan käy.Nyt tuntuu ja turhauttaa ajatus,ettei mistään heru mitään tukea,sympatiaa,tsemppiä
    ei ei ei yksinekrtasesti mitään!!Ja minä tässä
    mietin ja ihmkettelen miks mä tästä edes kerron kelllekään kun ei ketään KIINNOSTA?!

    By the way thervetuloa lukemaan blogiani.
    Toivottavasti viihdyt t.anskuli.Jaksamisia!<3 jos tahdot kysele s.postini kommentit-laatikossa ni klaitan sen sinne :)

    ReplyDelete
  6. sanoit aika hyvin, nimittäin silava/laardi/kamara/läski/silava/valtava/rasva/liika ymsyms...
    :(

    ReplyDelete
  7. Vältän aina "turhasta" valittamista, mutta tällä kertaa liityn joukkoon, sillä kyseinen asia oikeasti ahdistaa ja mietityttää nyt.

    Mua ahdistaa kaikkein eniten nykymaailmassa se, kuinka epätervettä kuvaa naisesta media tuputtaa joka puolella. Kuinka kaikkien pitäisi olla täydellisen laihoja, huippumallin vartalon, virheettömän ihon, pitkien ripsien ja kauniiden kasvojen omaavia. Ahdistaa se, kuinka naistenlehdet keväisin pursuavat mitä idioottimaisempia epätieteellisiä ja epäterveellisiä dieettiohjeita, tyyliin "näin laihdut 5 kg viikossa nopeasti!". Ja muutenkin sellainen painokeskeinen ja yliterveellisyyttä korostava ajattelu, joka tuntuu olevan tosi yleistä nykypäivänä, ahdistaa. Ruokavalioista on tullut jo lähes uskonto (on karppausta, paleodieettiä, raakaruokavaliota yms.). Ahdistaa, kuinka media ja lehdet tarjoavat epäterveitä ja vaarallisia tapoja laihduttaa. Ja se, kuinka dieettituotteita ja -patukoita, laihdutusvinkkejä, ruokavalioteorioita, terveellisyystutkimuksia, lihavuuden vaaroja ja liikuntaohjeita sekä -suosituksia tunnutaan tuputtavan jatkuvasti ja joka puolella. Missään ei pääse piiloon nykypäivän ulkonäköpaineilta ja terveellisyyden ihannoinnilta. Ahdistaa se, että nykyisin normaalipainoisista yläasteikäisistä tytöistä n. 50-60 % (jonkin tutkimuksen mukaan, jota en valitettavasti nyt muista) tuntee itsensä lihaviksi ja omaa vääristyneen kehonkuvan. Ahdistaa se liiallinen kannustaminen/ohjeistaminen terveellisiin elämäntapoihin, terveysterrorismiksi luokiteltava valistus lihavuuden vaaroista, mikä pahimmillaan sairastuttaa normaalipainoiset ja vaikuttaa joihinkin ihmisiin vain negatiivisesti. Ahdistaa, miten niin moni ihminen nykyisin eksyy dieettiviidakkoon ja suhtautuu syömiseen fanaattisesti ja sairaasti ja sen seurauksena laihduttaa itsensä epäinhimillisiin mittoihin. Ja sellainen "nyt on pakko alkaa dieetille!" -tyylinen puhe on huolestuttavan yleistä ihan terveiden ja normaalipainoisten ihmistenkin keskuudessa Kaikki median ja yhteiskunnan luomat paineet ahdistavat; paineet olla hyvä ihminen, tarpeeksi kaunis, hyvä tytär, opiskelija, paineet valmistua ajallaan ja ympäristön asettamat vaatimukset ja odotukset. Ahdistaa se, miten epäterveitä dieettivinkkejä ylipainoisillekin tarjotaan, kun oikeasti kaikki hyötyisivät elämäntapojen muuttamisesta terveellisiksi, eivät idioottimaisista pikadieeteistä joita joka puolella toisinaan tunnutaan mainostavan. Ahdistaa se, että kaikkia näitä dieettivalmisteita markkinoidaan kaikille ja halutaan, että jokainen (painosta riippumatta) ajattelee mainoksen nähdessään olevansa paska ja huono ihminen ja alkaa ajatella "hei mä tarvitsen ton tuotteen!". Ahdistaa se, että laihdustuotteiden ja muiden markkinoinnissa/mainostamisessa tunnutaan vain ja ainoastaan huomioivan ylipainoiset ihmiset, mutta samaan aikaan ne on kuitenkin suunnattu käytännössä kaikille (jokainenhan niille altistuu).

    Mua vaan ahdistaa kaikki tämä. Etenkin kun itse koko ajan vaan laihdun, vaikken edes haluaisi. Ja viha kaikkea median ja muotimaailman luomia ihanteita kohtaan vaan kasvaa. Etenkin kun tiedän ihmisiä, jotka on niiden takia sairastuneet.

    Ei mulla tänään muuta. Ja en muuten ole koskaan blogiisi kommentoinut, mutta kun tänään sai valittaa, joten tietenkin oli ihan pakko... :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi tätä nolouden määrää. Tuli sitten kirjoitettua vähän liian pitkästi ja ei-jäsennellysti tai millään lailla suunnitellusti (tosin en yleensäkään suunnittele mitään kirjoittamiseen liittyvää). Ensi kerralla läpiluen kaiken kirjoittamani ja lupaan tiivistää. No, ainakin tuli avauduttua, kun pyysit. :D

      Delete
    2. Toivoisin, että täälläkin olisi tykkää -nappula, sllä voisin tykätä tästä kommentista. Onnistuit pukemaan sanoiksi lähes kaiken sen, mitä ajattelen!

      Delete
    3. Amen. Olen samaa mieltä Enkelin kanssa, tykkää-nappi olis poikaa.

      Delete
  8. Koulu ahdistaa ja minä itse masentaa. Olen aivan vakuuttunut, etten sittenkään mene lukioon ("tuskinpa edes pääsisin") tai varsinkaan yliopistoon, kun en pärjää edes yläasteella. On kokeita ja projekteja ja ties mitä, uni jää vähiin ja koko ajan tuntuu kuin pää sanoisi poks. Tämän päälle mietin, miksi minä en riitä, miksi kaikki muut jaksavat ihan hyvin mutta minä sorrun, miksi en osannut pelata koripalloa liikuntatunnilla, miksi olen näin lihava, miksi en laihdu, miksi naamani kukkii ja hiukseni ovat liian paksutkiharatvärioksennukset.
    Ja lisäksi häpeän sitä että viitsin valittaa, koska eihän minulla olisi mitään valitettavaa, kun vain ottaisin itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyisin, enkä marisisi kuin pikkulapsi.
    Anteeksi tämä avautuminen.

    ReplyDelete
  9. Voiei sinua! Ymmärrän kuitenkin hyvin ahdistuksesi ja sen mistä puhut.

    Minua henkilökohtaisesti ahdistaa juuri nyt oma elämäntilanteeni. Annanko painon vain laskea vai en.. Haluan että se laskee mutta haluaisin myös parantua. Mutta parantuminen tarkoittaisi normaalipainossa pysymistä. En tiedä! :(

    ReplyDelete
  10. Nyt olisi ehkä todellisuuteen herättämisen paikka. Mikäs se sun painoindeksi onkaan...?

    ReplyDelete
  11. Komppaan muita, jaksan postaus toisensa jälkeen ihastella verbaalista lahjakkuuttasi. Ja jos jonain päivänä kirjakaupan hyllyllä minua odottaa kirjoittamasi kirja, niin taatusti lähtee mukaani kassan kautta kotiin!

    Ja älä turhaan häpeile "kapeakatseista ja lapsellista ulinaasi", sillä jonnekkin oma inho ja viha on pakko purkaa - ja mikäpä olisi parempi paikka, kuin oma blogi? Kumpa voisinkin auttaa sinua jotenkin, vaikutat niin vilpittömän aidolta ihmiseltä. Minulla onkin varaa puhua toisten auttamisesta, sillä itsekin tunnen olevani kaulaa myöten tässä elämässä, joka ei vaan tunnu omalta. Ei tämä aina niin ylitsepääsemättömän masentavaa ole, mutta ei todellakaan sitä mitä itse kuvittelisin eläväni.

    ReplyDelete
  12. ahdistaa se miten oon viimeisen viikon verran vaan istunu porukoilla telkkarin edessä syysloman merkeissä ja syöny syömästä päästyäni, oikein leiponu erityisesti sitä varten että syötävää riittäis. vanhemmatkin leukailee siitä miten söin koko pellilisen keksejä päivässä yksin. Vihaan itteäni.

    ja ahdistaa mennä takaisin kouluun, kun en tiedä miten mut otetaan vastaan, huomataanko mua edes, saanko istua yksin illat tuijottamassa seinää, onko mulle paria yhyy anggst olen niin ala-asteelta että ei mitään rajaa. mutta mä pelkään mennä takaisin ja nähdä kuinka käy. mua ahistaa, ahdistaa, ahdistaa.

    ReplyDelete
  13. http://millinmaa.blogspot.fi/2012/10/elossa-ollaan.html
    jos jaksat lukea niin sieltä voit lukea täysin perseelleen menneen 22h risteilyn jolla join itseni siihen kuntoon että nyt oon valmis hyppäämään sillalta, koska mokailin taas niin_huolella.

    Tsemppiä sulle.. Vitun ruoka. Pilaa aina kaiken.

    ReplyDelete
  14. Nyt? Ahdistaa edessä olevat hautajaiset. Isoäitini kuoli tänään, pitkän sairaana olon jälkeen. Tuntuu hirveältä, mutta ainakaan mummo ei enää kärsi. Ja minä voin huoletta avomiehen seurassa itkeä kaikkea muutakin ahdistusta, nyt kun on jokin kerrottavissa oleva syy.

    Ne hautajaiset. Enhän minä kestä sitä. Ahdistaa se, että olen niin idiootti ja itsekäs, että mietin lähinnä mitä voin laittaa hautajaisiin päälleni etten näytä lihavalta, ja miten voin meikata ollakseni kaunis mutta niin, etten itkiessäni muutu pandaksi. Isoäiti kuoli juuri, ja mietin naamaani. Ei voi olla normaalia.

    Kiitos, kuitti.

    ReplyDelete
  15. Ahdistaa, että ahmin tänään. Koko vartalo tuntuu repeävän kahtia, ei pelkästään keskivartalon seutu.
    Ai saakeli, olin unohtanut miten kipeää tämä tekeekään.

    ReplyDelete
  16. Oma ruumis. En ole minkään arvoinen, olen taakka. Tanssin veitsenterällä mutta painoni takia veitsi menee jalkapohjastani läpi ja tunnen kaiken sen kivun.

    ReplyDelete
  17. mua auttaa tämä, kun tulee tuo olo päälle
    http://www.youtube.com/watch?v=f5maODHx_sE&feature=relmfu

    <3

    ReplyDelete
  18. Kun tää nyt liittyy ruokaan, niin minullakin on sanottavaa juuri tänään. Olen laittanut ruokaa kaksi tuntia. Ruoka olisi ollut kypsä jo 1,5h sitten, mutta koska en ole ehtinyt juomiseltani syömään, olen lisännyt syötävään tasaisin ajoin juotavaa. Ettei tule paha kakku. Sitten kun juotavat on juotu sopivasti, aion syödä tuon juotavaksi muuttuneen syötävän, ja ihmetellä, että miksi maailmassa kaikki tuntuu ihan samalta.

    ReplyDelete
  19. En ole vieläkään käynyt isoisäni haudalla puolentoista vuoden jälkeen. Enkä ole vieläkään saanut itseäni niskasta kiinni, koska olen niin saamaton möhömaha.

    ReplyDelete
  20. Voimia. Paljon.

    -OT, oletko koskaan miettinyt lukevatko shklinikalla sun blogia niin et sut on yhdistetty ja tunnistettu, päiviksen puoleltakin? Sun blogi tulee kuitenkin blogspotissa ensimmäisenä kun laittaa hakusanaksi syömishäiriö. Mietin vain kun oot kuiteski kirjoitellu ossakokemuksista.

    Sä oot suht nuori, pääset läskeistä eroon vielä jos vain satut tosissaan haluamaan. Sillä välin kannattanee yrittää Elää tavalla jolla haluaa ja on mieluinen. (Joo kaikkea blahblahyaddayaddayltiöpositiivistasettiätuutin täydeltä lisäks vielä mut on tää parempaa kuin voivottelu). Pärjäile:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kaikille kommenteista!! ♥

      Vastaan muihinkin, mutta vastaan nyt ensin tämän, koska se varmaan voi mietityttää muitakin ihmisiä:
      Olen miettinyt kuka blogia lukee, mutta se ei ole enää mulle niin olennaista - ei ole maailmanluokan salaisuus kuka tässä kirjoittaa, eikä minkä painonen/pitunen/ikäinen/blablaa olen. Ne ei vain ole olennaisia. Olen otettu jokaisesta lukijasta, mutta en yleensä vastaa jos joku tulee kysymään kirjoitanko tätä. Toiseksi, päiväosasto- ym hoitokokemustekstit eivät tule yleensä 100% synkassa todellisuuden kanssa, vaan jollain viiveellä, ettei ihan joka ohikulkija voi vetää johtopäätöksiä kuka olen. :>

      ja läskeistä.. erinäisten sairausten vuoksi pelkään etten tule enää juuri laihtumaan. Jos minulla ei olisi sh:ta ja sen muita ilmiöitä niin luulen että painoni tippuisi todennäköisemmin, silä voisin keskittyä terveeseen ja säännölliseen syömiseen, jopa unohtaa hetkeksi ruuan keskittyessäni muihin asioihin. Ehkä tämä tästä vielä...

      Delete
  21. Minua ahdistaa alkoholinkäyttöni ..

    ReplyDelete
  22. Näin jälkijunassa vasta pääsin lukaisemaan tämän merkintäsi, ja tuon viimeisimpäsi, kun aiemmin ei ollut oikein sellaista rauhaisaa hetkeä jolloin olisin voinut paneutua lukemiseen (ja kommentointiin). Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Jännästi mulle tulee usein pakottava tarve kirjoittaa edes jonkinlainen kommentti sulle, vaikkei aina olisi mitään fiksua sanottavaakaan. Sellainen tietynlainen halu sanoa edes jotain, eikä se ole mitään pakkopullaa. Voi kun vois sanoa jotain joka vähentäis ahdistusta, mutta ainakaan omalla kohdalla se ei tunnu ikinä auttavan, sanoivat muut mitä tahansa.

    Olin pitkästä aikaa reissussa toisella puolella Suomea ystävän luona, ja melkein koko sen ajan istuin ahdistuneena lattialla pienessä sykkyrässä ja pidättelin itkua kun en uskaltanut sanoa mitään ja vain pelkäsin sitä, kuinka kaikki, mitä suustani saatan livauttaa, auttamatta johtaisi siihen, ettei ystäväni enää tahtoisi tavata minua. Ahdistaa oma ajattelun paljous, mistä näitä ajatuksia oikein sikiää? Olen viime aikoina tuntenut vahvasti hulluksitulemisenpelkoa, luulin ettei sellainen ole edes mahdollista. Ahdistaa, pelkään todellakin olevani auttamattoman rikki ja viallinen, ettei mikään voi enää tästä alhosta minua ylös kiskoa, en edes minä itse saatika ystävät tai aviomies tai terapeutit tai yhtään mikään. En tunnista enää omia ajatuksiani tai mielipiteitä muiden sanomisista, entä jos tuo onkin oikeassa, entäs jos tuolla on perää sanoissaan, enhän minä tiedä mistään mitään kun en tiedä itsekään oikein enää kuka olen (jos olen koskaan tiennyt). Näennäisesti on helppo nimikoida, on ikää (vanha), nk. "ammatti" (yliopisto-opiskelija, herranjumala, senkin täytyy olla virhe kun minut on tuonne kelpuutettu...), on siviilisäätyä (vaimo) ja siinä se. Peilistä katsoo joka kerta ihminen ketä en tahdo tunnistaa, vaikka onko se mikään ihmekään kun pää on täynnä niin sekalaisia ajatuksia että siihen sekamelskaan on vaikea istuttaa minkäänlaisia kasvoja (tai ruhoa).

    Äh, mikä sanaoksennus.

    Pakko vielä kompata muutamaa muuta ylhäällä kommentoinutta, aina vain ihan ällistyn verbaalisesta lahjakkuudestasi. Käsittämätöntä. Jos todella joskus sattuisi vastaan osumaan kirjoittamasi kirja niin sen tempaisisin mukaani hinnalla millä hyvänsä. (PS. NaNoWriMohan alkaa juuri sopivasti ensi kuussa... ehkäpä silloin olisi hyvä laittaa alulle ensiteoksen luuranko?-))

    ReplyDelete
  23. Ahdistaa olla viimeisiä viikkoja raskaana.. Vatsalaukku litistynyt lapsen tieltä niin olemattomaksi että jokaisesti suupalasta joka jättimahaan uppoaa tulee vanhat kunnon binge-festit ähkyineen ja mahanräjähtämis-fiiliksineen mieleen.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥