Saturday, December 29, 2012

Balancing bites

Olin innoissani kun ulkomailta kotoisin oleva ystävättäreni kutsui illalliselle. Saan tällaisia kylään kutsumisia harvoin (lukuunottamatta jotain 30 ihmisen kaljahuuruisia kotibileitä), ja omia vieraita en juuri kotonani kestitse. Ystävättäreni on juuri niin hoikka, kaunis ja nuoren näköinen kuin kotimaansa naisstereotypia, ja aika lailla saa minut lamaantumaan ontuvalla Laudaturin englannillani. Vaikka tiedän että kelpaan oikeille ystävilleni painosta riippumatta, häpeän olla se möhköfantilta, Karviselta, Spongebobilta tai muulta leveästi muotoidulta animaatiosankarilta näyttävä. Oh shi--! sitten vielä se syöminen..

Kafi: "I've stopped eating milk and gluten. If it's too much trouble I can bring something to myself.."
Ystävätär: "Don't worry, I know low lactose vegetarian dishes!"
Kafi: "It's not lactose but all dairy.. oh yeah, and soy as well.."
Ystävätär: "What do you DO EAT? Do you drink any alcohol?"

Tässä tulee pidennetty vastaukseni, sillä tiedän että teitä kuitenkin kiinnostaa. Minua ainakin, sillä ruokapäiväkirjat ovat salainen perversioni, kuten rohtuneiden huulien pureskelu tai sokeriton ketsuppi. Paitsi ettei tämä ole ruokapäiväkirja tai sisällä mittoja, mutta jos sekin ahdistaa niin skippaa loput. ;--)

Before (2006->): maitorahka^n+100, porkkana, soijarouhe, jäävuorisalaatti. Kärjistetysti elin aika monta vuotta pääasiassa noilla 4:llä. Päälle vielä aspartaamimehukeitto, Pepsi Max, Activia jugurtit, on/off puuro ja ruisleipä, ne pakolliset hedelmät ja rehut (paljon pakkasesta), tölkkituna, kumiset juustot, sokeriton jäätelö.. = kaikki rasvaton, keinomakeutettu, etiketillä varustettu ravintoköyhä vatsantäyte.

After (syksy 2012->): tattarista tehty (raw)puuro, vaihdellen kasvikset ja hedelmät, pavut, linssit, tuore kala, idut, chia- ja hampunsiemenet(!), avocado(!!), kookosöljy(!!!), yrtit ja mausteet, merilevä, ravintohiiva, riisikakut, hummus, miso ja hapankaali, kuivatut hedelmät/marjat, sosekeitot, prodejauhe/patukat/valkuainen, raakasuklaa, Poikakaverin kanssa välillä riisiä, bataattia ja quinoaa. Mutta vedän yhä Läkeroleja, sokeritonta Felixiä, kihlaudun keittiöva'an kanssa, käyn Lidlissä,  otan porkkanaöverit, vedän keltuaiset lavuaarista ja juon kahviaEILISTÄ  ja MIKROSSA  lämmitettyä!! There! Shoot me!

Ruokavaliolinjaukset saattanee kuulostaa toisten silmiin rajoittavilta, hippisuperfuud-huuhaalta, orttoreksialta jne, ja valehtelematta ruokakaupassa iskee yhä itku, ahdistus jos tietyn rotuisia luomuomenoita ei löydy, riita viikonlopun yhteisruokailuista, kauhu ravintosisällöistä, kaloreista, rasvasta, hintalapusta, ruumiillisesta halusta, liian hyvästä mausta tai sysirumasta pakkauksesta. Ehkä logokyttäys on eri kirous kuin sh.. Uskon silti suhtautumiseni ruokaan muuttunut positiivisesti loppuelämäkseni; näen prosessoidut teollisuuden tuotteet robottikamana (=keksittyinä ruoan kaltaisina esineinä), en ravintona (=ihmisten polttoaineena).

Miltä kuullostaa? Toivottavasti jaksat vastaa tähän, myös ne eriävät mielipiteet!

Thursday, December 27, 2012

Xmas binge battle

Edellisestä tekstistä tuli turhan pitkä niin päätin erottaa nämä kaksi. Sori jos joku saa tekstit tuplina!

Olen niin kurkkuani myöten täynnä kaikkea "voi ei joulukilot" tai "voi ei ollaan taas ähkyssä" marinaa. Yritä siinä sitten nauttia pyhistä "vääristyneiden" ruokailutottumuksiesi kanssa, kun joka tuutista a) maalataan kauhua joulukiloista b) tyrkytetään lisää ruokaa. Totta kai juhlapäivinä saa syödä, vaikka vähän ylikin, mutta onko heti pakko valittaa samasta asiasta? Ei ne piparit väkisin suuhun väänny; oma vika jos tulee ahnehdittua. Jos tietää että yksi joulutorttu ei riitä niin eikö nauttimisen voi säästää aatton? (Helppo mun sanoa kun inhoon luumuhilloa ja lehtitaikinaa). Tai tehdä ruokaa sopivasti ettei tarvi viikkotolkulla rääppiä? (Helppo mun sanoa kun porukat roudas joulupäivänä kaikki kinkunjämät muuttolaatikossa toiseen talouteen). en myöskään välitä kuulla spinning-tunnilla ohjaajan motivaatiopuhetta kinkkukilojen sulattelusta. Tulin polkee. En arpoo kuinka taas on sorruttu/ mokattu/ lihottu.

Ihan vain kapinoidakseni päätin että tänä jouluna safkailut ei lähde lapasesta, jotta voisin osoitella toisia sormella. Menisin mökille poikaystävän kanssa ja olisin sievästi ja kiltisti. Fat chance!! Riisipuurot, lohet, lanttulaatikot ja mökkiletut upposi oikein hyvin thankyou very much. Päälle vielä suolalla läträys, gluteeniviljat ja maitotuotteet vääntämään mahaa kipeäksi ja kireäksi. Olin ihan yhtä teennäinen "Vitsit tän maku alkaa jo tympiä ... mutta jos vielä vähän". Enkä lähtenyt -18° tyhjentymään puucee-vessaan. Jos räkäkin muuttui jääpuikoiksi niin entä oksennus sitten. ^_^ Rauhoittavia meni kuitenkin vain 1kpl! Ja yleisesti fiilis paljon paremmin kuin 2 edellisenä vuonna, jolloin joulukuu oli yhtä sessiointikierrettä: lasittunein silmin jäistä porkkanalaatikkoa, ikuisuudelta tuntuva 5min kun piparit paistuu, kurkku verille oksentamista, kunnes mitään ei tullut ulos ja syömistä ei voinut lopettaa.

Suunnitelma B oli valmistautua ajatukseen että 2,5 päivänä tulee mussutettua yli tarpeiden, mutta se ei tule kaatamaan loppuvuotta. Ei tule, ei ei! Voin joko makaa mahani päällä mättämässä tästä ikuisuuteen tai 2 päivää, switch off, takaisin terveellisiin tapoihin. Liikuntaa josta tykkään ja puhdasta, ravitsevaa kasvisruokaa. Oli kivaa mennä talvella mökille, syödä läheisten kanssa, nukkua päiväunia, juoda kaivovettä ja tehdä pesä sohvannurkkaan hyvän kirjan kanssa. Paketeista löytyi mm kuulokkeet ja Twin Peaks taidelehti, sekä mummoni neulomat lapaset. Poikkis sai oikein ohjeen mukaan kuvioidut, joka oli aika special. Parasta oli jouluillan lopuksi lillua poikakaverin seurassa ulkona paljussa. Pilkkopimeä ja lumesta raskas metsä, kynttilöiden tuoksu, höyryävä ~40° vesi ja pakkanen oli aika.. maagista. Tähän onkin hyvä päättää.

miten teillä meni joulut?

Wednesday, December 26, 2012

Balancing acts

Joku ehti jo kysyä missä olen ollut, kiitos huomaavaisuudesta.♥ Ihmettelin hetken kunnes huomasin kirjoittaneeni pari kolme tekstiä, mutta en kehdannut julkaista. Hetkittäin innostun purkamaan passiivi-agressioitani ja viljelemään kuihtuneen kuivaa huumoriani, mutta menen lukkoon kun pitäisi puhua Minun Asioista. Nykyään näteillä naamoilla varustettuja blogeja on ihan valtavasti, ja päivä päivältä valkenee totuus miten epäkiinnostava minä ja elämäni olen. (Enkä vieläkään osaa kirjoittaa teknisesti, lyhyesti ja ytimekkäästi.. >_<)

Päivät on menneet.. vaihtelevasti. olen varpaillani, joulukuu on yleisesti ottaen mennyt "hyvin", mitä "hyvin" sitten ikinä määritellään. Oksentanut vähemmän? Ahminut vähemmän? Syönyt vähemmän? Liikkunut enemmän? Suorittanut enemmän? Cheeeeck x5. Jos kehun vointiani muille kuin Poikaystävälle niin pelkään kaikkien olettavan että syömisvamot on nyt selätetty, ahdistukset kuopattu, unet nukuttu ja masennukset maalattu Rachel Rayn kanaviilokkien optimistisella hysteerialla. Että olen vain laiska ja tyhmä, kun kaikki katoaa päästä (paitsi ruoka/ravitsemus) ja tiskirätin nostaminen vaatii suunnatonta suunnittelua, sotanorsuja ja ponnistelua.

Stressi on huomattavasti vähentynyt ja sitä kautta olo virkeämpi, kevyempi.. huojentuneempi? Blackoutteja tulee, unohtelen ruuat uuniin ja asiat ei palaa mieleen. Ilmankos on kevyempi olo jos paikalla on tyhjä preeria, jossa tuuli ulisee ja sellanen risupallo loikkii. Köh. Keväällä muisti pätki etten muistanut tavallisia sanoja, ikääni, missä olin juuri ollut tai mistä viimeksi puhuin.. Siitä peloissani oon kiskonut epätoivon kiilto silmissä pähkinöitä, kookosöljyä, ruusujuurta, lääkesieniä (.. :---D) ja jotain intialaisia ayurvedahihhuli-yrttejä tapellakseni aivojeni toimimattomuutta vastaan.. ehkä ne, vähäiset oppitunnit/rästitöiden laiminlyönti, monipuolisen rajoittunut ruokavalioni, Poikaystävän olkapää ja liikunta on saanut paketin pysymään jotenkuten kasassa. Kiva niin, mutta ärsyttää ettei oma jaksaminen vastaa välillä parempaa mielialaa. Voiko masentunut olla hyvällä tuulella? Virkeä vaikka tiskirätin nostaminen tarvitsee pitkäjänteistä suunnittelua, ponnistelua ja sotanorsuja? Asdsfgf?

Thursday, December 13, 2012

Seven degrees of separation

Ikusesta laihdutuksesta huolimatta kaiken tieto-taidon mukaan pitäisi munkin syödä monipuolisemmin. Vaikkei tämä varsinaisesti paranemisblogi ole niin olen tehnyt rav.terapeutin mielestä oikuista huolimatta tehnyt 'valtavasti edistystä'. Ajattelin että tarpeeksi täsmävinkkejä ruokavammaisille ei ole tarpeeksi, ja ajattelin että tästä listasta voisi olla iloa sairastitpa mitä tahansa tai et. Nämä on henk.koht. kokemuksia ja ei salee tuu toimii kaikille maailman 7x10^9 ihmiselle, mutta pidä mieli avoinnna ja menee varmasti vähemmän väärin. Eli:

miten syödä monipuolisemmin tai päästää irti ruokapeloista:

1) spare yourself.
Mulla on adaptoituja ruokapelkoja/rajoitteita ties mitä, mutta osa on 90% varmuudella peräisin naistenlehtien sloganeista "kilot pois! jätä banaanit niin laihdut säästät x kcal ja laihdut vuodessa 0,00001kg!". Kaikkea ei voi olla lukematta, mutta älä jää märehtimään yksittäisiä kotkotuksia tai ime lisää 'faktaa' suomi24:stä. Ne ei palvele sinua, etenkin jos pöytätapojasi on hysteria, välttäminen tai turvaruokien syöminen.

2) 'cheat' yourself.
Kokeile vaihtamista: jos näkyvä rasva pelottaa, kokeile pähkinöitä. Toimii koska ruokapelot on järkeistämisestä huolimatta tunnejuttu. Tässä pari esimerkki vaihtareista, jos syöt ennestään vaihtoehto A:ta, älä ota itsees vaan kokeile kaikkia:

  • näkyvä rasva = pähkinät, siemenet, liotettu siemengeeli, avocado, salaatinkastike, tahini, maapähkinävoi
  • viinirypäleet, banaanit = rusinat, ensin banskunmakuiset jutut es. hedelmäsmoothie tai jugurtti, sitten koko hedelmä
  • maidon juonti = soijamaito, kauramaito, mantelimaito, latte
  • karkki/herkut = kuivahedelmät, kasvisrasvajäätelö tai sorbetti, jälkkärirahkat, soijavanukkaat, luomuversiot, raakasuklaa(!)
  • (vaalea) leipä = hiivaton 100% luomu ruisleipä, riisikakut, näkkärit, siemenleivät, kasviswrapit, ruuat jossa on leipää es. täytetyt pitaleivät
  • luomu = voi vähentää syyllisyyttä, kun rasittaa vähemmän planeettaa ja kroppaa
On myös maailman käsikirjoitukseen kirjoitettuja ruokia ja -tapoja, jotka sunkin olisi hyvä tietää es. joulukalenterisuklaata ei lasketa päivän energiansaantiin. Tutustu myös näihin ohjeisiin. ;)

3) don't do it alone
Kerro läheisille tahdostasi syödä eritavoin tai ettet yksin uskalla ottaa sitä mitä sinun tekisi mieli. Sovi etukäteen kahvien sijaan muffinitreffit (muffini = muffinssi sanoo äikänopet :D) tai möläytä taktisesti ohimennen että "olisipa kiva joskus ostaa leffassa popcornia .." tarpeeksi usein ja kovaan ääneen. Myös leivonta tai kokkaus kaverin/siipan kanssa on hyvä idea, ja ilahdutat ja yllätät eleelläsi myös häntä.

4) don't just stare the f*ckin' foodie plan
Avauduin viimeisen vuoden sisällä päiviksellä hoitajalle tuskaani kun olin syönyt 2 porkkanaa yli iltapalasuunnitelman, ja nielin tuskaani kun reaktio oli "noudatat sitten paremmin" eli kafinkielellä "läski luuseri, syöt sitten tänään vähemmän!". Sitten kuulin että ateriasuunnitelmat on vähimmäismääriä, joka kattaa normaali-ihmisen ravintoainemäärät ja elintoiminnot yllä. Joustaminen, nauttiminen, soveltaminen ei ole samaa kuin repsahdus, sortuminen tai ylensyöminen. Jos menet ulos älä ala laskemaan paljonko "saat" syödä vaan paljon "pitää vähintään" syödä.

5) 'let food be thy medicine and medicine be thy food' -hippocrates
Unohda vitamiinipillereillä itsesi huijaus, ravintolisät on lisiä, niillä ei voi korvata safkaa. Tuhlaat rahasi tabuihin, joiden imeytymisprosentti on hyvin alhainen. Jos et syö rasvaa, ei vitamiinit imeydy. Jos mikään ei imeydy, kuolet. Simple as that. :--D Hyvinvointi lähtee suolistostasi, kunnioita sitä. Lihavakin voi olla aliravittu, ja toipuessasi ruoka on ravintoa/lääkettä, mitäs jos et "valitse" syömistä vaan asennoidut sinun nyt täytyy syödä. Parhaat mahikset ravinnon imeytymiseen on syödä vähän kaikkea, es. rautaa saa lihasta, mutta myös (ja sitäkin enemmän) vaikka linsseistä, soijajauhoista, auringonkukan siemenistä tai ruisleivästä.

6) less is more? or not?
Inhoan sanaa 'täsmäsyöminen', mutta kantapään kautta on opittu että mitä enemmän ruokailua (määrä, laatu) supistaa niin sen enemmän se kaivelee. Vaikka laihduttaisi niin nälkäisenä nukkumaanmeno ei tuu auttamaan, sillä ahmimishimot seuraa perästä. Ei ehkä huomenna tai ylihuomenna, mutta tulee. Hyvä kikka on ottaa illalla vielä jotain pientä, vaikkei mieli tekisi ja usko jos-nyt-tällä-kertaa kontrolliin olisi vahva.. On epäloogista paastota ennen bileitä tai pyhiä että saa syödä, sillä syöt enemmän. Mitä vähemmän syö sen enemmän obsessoi ja läskisi leviää omissa silmissä. Kiellä pois, mutta näin se biologia menee...

7) fall down seven times, stand up eight
Pääasia että syöt jotain. Vaikka 2kg karkkia päivässä jos toinen vaihtoehto on olla syömättä mitään. Tee uudet ruokavaliolinjaukset vasta voidessasi paremmin, silloin tietää tekevänsä ne muista kuin syömishäiriön sanelemista syistä (lähetän rakkautta kaikille vegeille, mutta en vaihdosta sh:ssa rypeville, ellei ole 100% varmaa sen vähentävän ahdistusta ja lisäävän syömistä). Mustavalkoiselle ajattelulle ei ehkä nyt oo vaihtoehtoa, mutta älä anna 1 (tai 2, 3, 4..) mokan päivässä kaataa loppuelämää - niiiiin paljon kuin se houkutteleekin. Kun omatunto soimaa miten huono anorektikko, vanhempi, lapsi, kumppani tai yhteiskunnan jäsen olet niin heitä vaikka tikkaa jalkaasi, tulee parempi mieli.

8) bonus for binging (**lisätty illalla)
Huomasin yhdestä kommentista menneeni vähän liikaa ana-vaihteelle, mutta epäilin osaanko kirjoittaa ahminnan välttelystä ilman laihisvinkki-fiilistä. Tässä siis jotain, sillä en usko pelkän täsmäsyönnin jankkauksen muuttavan emotionaalista ongelmaa. Terapia. Period. Mikäli ahminnasta voi hetkeksi irtautua, kohta 2.&6. ja ruuan vaihtelu! Lähde pienistä jutuista: hölmöt ja yksinkertaisetkin auttaa. Syön ruokapöydän ääressä - en koneen, ei TV päällä (musiikki OK). Viivytä: pystyisinkö juomaan kupin teetä/siivoamaan kissanpaskan/käymään suihkussa ennen ruokaa? Ole raakarehellinen. Käytä alkuun ruoka- ja tunnepäiväkirjaa, mittoja (ei överisti) tai pieniä annospakkauksia, asettele kaikki kerralla lautaselle - ei ehkä syön vain vähän, oho eka sitä sit tätä. Viivytä: sen sijaan että b/p heti aamusta edes tunnustelen *voisinko* käydä suihkussa/juoda teetä/siivota kissanpaskan ennen ruokaa. Mättösafkaa vainotessa skippaa lähikiska ja katso riittääkö draivi toiselle puolen kylää. Vikana: pelaa VIDEOPELEJÄ ja harrasta seksiä!

tärkeintä on antaa itselleen lupa, loppu tulee perässä. ♥

Monday, December 10, 2012

The girl without the dragon tattoo

"Eikö noi tunnu ikäviltä? Toi on punanen, punanen tarkottaa että on tulehtunut!"
Ei mummo hyvä, ei ole tulehtunut, ja ÄLÄ KIILAA MUA KASSAJONOSSA. Ahem. Sori. Jäädyttelin ärsyyntymistäni piehtaroimalla bussipysäkillä hangessa ja syynäsin näppylänaamaani himassa wc-peilistä. Väriä, mutta ei lähelläkään punaista. Vaikka jutteleva mamma ruokakaupassa onkin kiva juttu verrattuna suomalaisen harmaaseen massaan ja myyjien karjuntaan alaikäisten hedelmäpeliyrityksille (mikä siinä on vittu vikana että pitää olla eka päristä Ee Ässissä ja sitten suunnata niille raharohmuille vempeleille?), niin kiitos, ei, en tarvitse ketään kommentoimaan millaisia killuttimia pidän aina leveissä ruumiinosissani. En sinua, en häntä, enkä äitiäni. (anteeksi äiti)

Jos jostain *pidän* kropastani niin bodymodeista. En naamani palloudesta, en kilometrihartioista, en kilometrihartioista, en mahani sumomaisesta uhkeudesta, enkä taatusti tynnyrin malliin asettuneista kylkiluistani. Vaan ite muokkaamistani kohdista. Ehkä blondaus, kolon nyrsiminen kulmakarvaan tai otsiksen omatoiminen saksiminen kolmioksi ei ole ollut vahvin momenttini, mutta olen pitänyt jokaikisestä reiästä, kolosta ja musteläikästä itsessäni. Ainakin sillä sek. kun sellaisen päätin ottaa.

Random fact: en ole seinäidiootti. Hullu, kusipää ämmä, raivostuttava itsesäälissä rypevä, yli-suora, mutten tyhmä (at least en seinäidiootti). Ei ole oma valinta ettei AO:ni ole toistaiseksi surkastunu yhtä paljon kuin lähimuistini. Tiedän miten hoitaa lävistyksiä tai tatskoja, hyvissä mestoissa et edes voi ottaa sellaista ilman lukematta ohjeita tai allekirjoittamatta papereita. En ehkä joka päivä keitä korujani merivedessä tai hiero nassuani teepuuöljyllä, I get it, mutta en tartte Siwa-mummoa selittämään ihoni väritystä. Minua ei läksytä kuin joku Itseäni Pätevämpi.™ Otin yhden rakkaan lävärini pois ihan siksi että kyllästyin ihmisten huomauttelevan "punaisuudesta", sillä korun lähelle tuli aina finni. Sitkeä sellainen, mutta ei koruun, never ever, vaikka jokainen sanoi "toi kasvaa irti"! Että sori mutsi, sori mummeli, tällä mennään.

Sain ylioppislaslahjaksi lahjakortin haaveilemaani tatskastudioon. Lakki päässä poseeraan Corpse Bridemaisessa koltussani kilttinä tyttönä, mutta kompensoin asiaa pian kuvilla ja metallilla. Kuva oli ollut mielessä jo vuoden, piirsin sen itse ja menin hakkauttamaan. Ei mikään kaunotar, mutta ainakin jälki näyttää käsialaltani, tatskasetä oli rento ja lävistäjätyttö tarjosi hakeutumaan mulle laten Robert's Coffeesta. Toteutin myös unelmani läväreistä ihailtuani tarpeeksi vapaamielisten rokkitähtien, IRC-galleria teinixien ja Suicide Girlsien etumatkaa. Sain vinkkejä miten venyttää lobet korvatopseilla ja kokeilin korviksien päälle naamaa, napaa, muita ulokkeita ja suoraan ihon päälle. Osa sai lähdön läskiahdistuksen takia, osa kissani. Ei mitään eksessiivistä, enimmillään 8 muualla kuin korvissani ja siellä siitäkin enemmän - paitsi traguksessa (korvannipukassa), koska luin että se on nälkää kiihottava akupiste. ^__^

Noh, näin vanhana ja paksuna koruista ei ole juuri jäljellä muuta kuin iloisia muistoja. Tatuoinnit eivät ole vielä lähteneet pesussa, mutta ne ei juuri matkassa näy. En ehkä pääse Japanissa kylpylään, mutta kasvoin silti ihan tasapainoiseksi (...) nuoreksi leidiksi. Ihailen ihmisiä jotka uskaltavat tehdä itsestään makunsa mukaan värityskirjoja tai neulatyynyjä, mutta ei ehkä mulla. Onneksi voin leikkiä yakuzaa pukemalla päälleni tekohihat tai feikkitatskahaalarin! Jokaiselle jotakin, en ikinä uskonut että smiley (ylähuulen ja ikenen välissä oleva jänne) tai septum (nenärusto keskellä) voisi olla kaunis, mutta oikeilla tyypeillä sellaiset nähtyäni olen pyörtänyt sanani.

Millaisia tatsoja, lävistyksiä tai -unelmia teillä on ollut? Vai inhottaako jo kun puhun asiasta? Vastauksia pliis!

Friday, December 07, 2012

Tacks for snacks

Gluteeni sai kyytiä. Seuraavaksi maito. Superterveellisen syömisen piti olla utopistinen out of question, koska en pysty olemaan päivääkään irti maitorahkasta ja mehukeitosta. Psyykkauksen, kiristyksen ja epäjumalien manauksen heitin haasteen josko pääsisin S-marketin läpi ilman Ehrmannin lahtaamista käsikoriin. Ei voi olla näin vaikeaa luopua yhdestä ruvaruuasta 1. päiväksi. Ei ne kylmähyllyt ehdi sukupuuttoon kuolemaan siinä välissä. Eihän? Siitä on nyt reilu viikko.

"Ei meillä Suomessa ole diagnoosia orttoreksialle, mutta kyllähän tuo sinun ruokavalio kuulostaa aika tiukalta terveellisyyden tavoittelulta"
"Jouluna ei sitten gluteenitonta tipu, tiedä se nuori nainen!!!!"
"Taasko sä supistat? Mistä sä nyt saat kalsiumia?!"

Kalsium. Vetonaula, joka otetaan esille potilaan, tyttären tai asiakkaan kiristämiseksi suomalaiseen lautasmalliin. Missään muualla maailmassa maitoa ei ryystetä yhtä paljon kuin Suomessa, mutta pohjola on johtoasemassa osteoporoositilastoissa. Ne maitotuotteet joita proden takia käytin, rahka ja luomu jugurtti/viili, eivät lisättyä kalsiumia edes sisältäneet. Jos maito olisi paras kalsiumin lähde niin miksi sitä pitää vielä lisätä? Koska suomisankari nro. 2 eli reissumiehen fytaatti heikentää imeytymistä? Vai koska maidon prosessointi (separointi, vakiointi, homogenointi, pastörointi, termisointi) tuhoaa bakteereja ja vitamiineja, joita meille myydään gefilusshotteina ja ammujen kanssa niityllä kirmaavalla Heikki Paasosella.


Annoin periksi 1:lle kaupalliselle videolle ja oh wow pakko antaa toisellekin että saan mitään korvausta. :P Keittiökameleontilta löytyy yllä olevasta reseptistä hieno raw-versio, täältä vain maitomarinaa.

Jos maitoa haluaa juoda ja prosessointi ei pelota, löytyy manteli/soija/riisi/kaura "maidoista" varteenotettavia vaihtoehtoja - samalla määrällä kcal ja kalsiumia (120mg/100g). Kuvittelisin kasvismaitojen olevan järkevämpi vaihtoehto laktoosi-intolerantikoille kuin vaivaa varmasti parantava lehmälitku. Luonnollisempia kalsiumlähteitä on mm. tummanvihreät lehtivihannekset (nokkonen 594mg/100g, lehtikaali, parsakaali), siemenet ja pähkinät (manteli 276mg/100g), soija, pienet kalat, superfoodit (lucuma). Pelkkä kalsiumkittaus ei kuitenkaan pelasta luustoa syömishäröilyltä.

Painonlaskun sijaan odotin ja pelkäsin rahkabreikin aiheuttavan loputtomaan proteiininälän, sessiointikierteen ja turvaruokien loppumisen. So far no change. Rajoittamisen sijasta oon tuntenu laajetaneeni syömisiä ottamalla ikuisten rasvattomien maitotuotteiden tilalle scary as hell pähkinöitä, eläinprodea ja kaloripommeja 'superfoodeja'(!!!).. outo olo. Alle vielä kokeilunarvoista reseptiä, joita olen kuluttanut rahkan tilalla:


Kafin aamu'puuro':

- 1,5 dl idätettyä tattaria*
- 2 dl vadelmia tai mustikoita
- 3 liotettua taatelia
- pari rkl lioetettuja manteleita
- 1-1,5 dl taateleiden liotusvettä tai kasvimaitoa
- 1-2 tl lucuma
- 1-2 rkl lupiinijauhoa (tai muu prodejauho)
- 1rkl riisinlesejauhetta/tocoa
- leseitä ja/tai psylliumia
- aitoa vaniljajauhetta
(hunajaa/steviaa ja laadukasta suolaa)
+ 1tl siitepölyrakeita + 1rkl mulperimarjoja

Laita illalla eri kuppeihin likoamaan mantelit ja taatelit. Idätä pari dl tattaria vähintään yön yli tämän ohjeen mukaan (10-20min liotus riittää). Jos käytät tuoreita ja pehmeitä taateleita (es. medjool) liotusta ei välttämättä tarvitse, mutta manteleiden liotus moninkertaistaa ravintoaineiden vaikutuksen ja tekee niistä helpommin sulavia. Käytä mahistesi mukaan luomutuotteita.

Laita mantelit, taatelit ja tattarit blenderiin, lisää haluamasi marjat ja puolet nesteestä. Surrauta pari kierrosta, sekoita mukaan loput jauheet ja asteittain nestettä haluamasi paksuuden saamiseksi. Anna blendaantua samettiseksi ja tarkista makeus - käyttämällä mantelimaitoa/makeaa kasvimaitoa et ehkä tarvitse lisämakeutta. Jos kaipaat paksumpaa 'puuroa' voit antaa leseiden/psylliumin hetken turvota.

*Jos et välitä idättelystä, tee tuorepuuro kaurahiutaleista (höyryttämättömistä eli ei pika): laita 1,5dl hiutaleita kulhoon soseutettujen marjojen ja manteli/kasvimaidon (n. 3dl) kanssa, ja anna turvota yön yli. Helppoa kuin hengitys.

Koristele siitepölyrakeilla ja lievästi toffeelle maistuvilla mulpereilla - nauti! ♥

Lehtikaalisipsit:

- pss lehtikaalia
- 1 rkl vaaleaa misotahnaa
- 1/2 sitruunan mehua
(hipaus hyvää suolaa - misossa yleensä on tarpeeksi)

Lämmitä uuni 45°. Huuhtele lehtikaali ja taputtele kuivaksi keittiöliinalla tai talouspaperilla. Revi lehdet varsineen sipsien kokoisiksi paloiksi. Sekoita miso, sitruunamehu ja suola kulhossa, lisää lehtikaali ja pyörittele hellästi käsin mausteet kaalinlehtiin. Levitä lehdet pellille leivinpaperin päälle ja tökkää uuniin. Jätä uunin luukku rakoselle että kosteus pääsee ulos, esim. pyykeen avulla ja anna kuivua rapeiksi 8-12h. Aika riippuu kuinka paikkaansa pitävä uunisi on pienellä lämmöllä, sipsit kannattaa myös kääntää kerran puolissa välin. Rouskuta pois.

Monday, December 03, 2012

Movemember

Ei, ei ne hyväntekeväisyysviikset vaan Kafin eka treeni *~jumppalogi~*. Kertauksen vuoksi mulle liikunta on ollut yhtä kuin portaat psykakeskuksen 5. kerrokseen ja läppärin-jääkaapin välimatka. Lapsena mummo tunki tahtomattani tennistunneille "koska se on niin nätin näköistä", joista muistan vain ohjaajani haukkuneen kesäleirillä hulluksi laittaessani lihapullan kokonaisena suuhuni ja toisen toruneen etten ole tervetullut takaisin jos käytökseni jatkuu. Väliin mahtui jotain muutakin, mutta mitä enemmän anoreksian jälkeen painoa tuli takaisin niin sen iljettävämmäksi ajatus muodon vuoksi vedetyistä minilenkeistä tai vatsarutistuksista kävi vain vastenmielisemmäksi. Osuisin ihooni, kylkiini, roikkuviin rintoihin, painaviin jalkoihin, rullalle menevään mahaan. Hyihyihyi.

Avain 2 rapun päässä olevalle opiskelija-asuntolan salille ei maksanut juuri mitään, mutta vihasin joka vapaapainon muotoista seinäkelloa tuijottamaani minuuttia krossarin selässä. Vapaapainot pelotti, toisen hlö:n läsnäolo merkitsisi tungosta. Keväällä kokeilin käydä paikkakuntani halpis tätijumpassa, mutta olin kuolla kesken aerobictuntien, ahdistuin bussivaihdoksista 4 hassun kilometrin päähän (ei siis voinu pyöräillä) ja taas epäinhimillisiä tiloja. Siitä vaan jos joku haluaa vaihtaa vaatteensa käytävällä ja skipata suihkun(!!!) lämpimän perhe-Volvon kököttäessä pihassa keskellä kovinta pakkasta, mutta minä kiitoksia en. ^__^

Istutin aivoihini silti jotain positiivisia wiboja sädehtivältä (piraatti) zumbaohjaajalta, ja säästelin roposeni kesäkuuksi toiseen kuntoilumestaan. Törkeän kallista ollakseen halvimpia paikkoja, matka paikalle kestää 1h/suunta ja olen antanut lempinimet ainakin 12:sta eri selkeästi syömishäiriöiselle kanssareenaajalle, mutta mulla on kivaa. Ei vain kalorinkulutuksen takia tai päivitelläkseni sali-statuksia imagon vuoksi feisbuukkiin, vaan koska liikkuminnen tuntuu hyvältä.

marraskuu
body combat 4
body pump 6
kahvakuula 1
kuntosali 2 (+2 minitreeniä)
pilates 4
sisäpyöräily 2
(yht. ~20 kertaa)

Salikertoja on säälittävästi, mutta minkäs teet jos olet laiska masentunut - helpompi raahautua ryhmäliikuntatunnille käskytettäväksi kuin puntille. Harmittaa myös niukat combat-kerrat ja paijaan itseeni tekosyitä armoa, että olen liikkunut vasta kesäkuusta, teen aikatauluihin sopivinta ja mikä tuntuu sillä sek. hauskimmalta. Kunhan hiki virtaa, jalat toisinaan tärisee salista lähtiessä ja saan jääkylmän suihkun niskaani. Viime LesMillsin pumpin tracklistit oli epic win, kahvakuula taas ihan uusi kokemus. Tässä kuussa aion kokeilla parilla tutustumissetelillä hot joogaa!

Millaisia treeni-iloja tai mörköjä olette viimeaikoina saaneet tai saamatta? Kaikki pieni ja lyhytkin  kommentti treeneistä tai lajiehdotukset otetaan lämpimästi vastaan! ♥