Thursday, December 13, 2012

Seven degrees of separation

Ikusesta laihdutuksesta huolimatta kaiken tieto-taidon mukaan pitäisi munkin syödä monipuolisemmin. Vaikkei tämä varsinaisesti paranemisblogi ole niin olen tehnyt rav.terapeutin mielestä oikuista huolimatta tehnyt 'valtavasti edistystä'. Ajattelin että tarpeeksi täsmävinkkejä ruokavammaisille ei ole tarpeeksi, ja ajattelin että tästä listasta voisi olla iloa sairastitpa mitä tahansa tai et. Nämä on henk.koht. kokemuksia ja ei salee tuu toimii kaikille maailman 7x10^9 ihmiselle, mutta pidä mieli avoinnna ja menee varmasti vähemmän väärin. Eli:

miten syödä monipuolisemmin tai päästää irti ruokapeloista:

1) spare yourself.
Mulla on adaptoituja ruokapelkoja/rajoitteita ties mitä, mutta osa on 90% varmuudella peräisin naistenlehtien sloganeista "kilot pois! jätä banaanit niin laihdut säästät x kcal ja laihdut vuodessa 0,00001kg!". Kaikkea ei voi olla lukematta, mutta älä jää märehtimään yksittäisiä kotkotuksia tai ime lisää 'faktaa' suomi24:stä. Ne ei palvele sinua, etenkin jos pöytätapojasi on hysteria, välttäminen tai turvaruokien syöminen.

2) 'cheat' yourself.
Kokeile vaihtamista: jos näkyvä rasva pelottaa, kokeile pähkinöitä. Toimii koska ruokapelot on järkeistämisestä huolimatta tunnejuttu. Tässä pari esimerkki vaihtareista, jos syöt ennestään vaihtoehto A:ta, älä ota itsees vaan kokeile kaikkia:

  • näkyvä rasva = pähkinät, siemenet, liotettu siemengeeli, avocado, salaatinkastike, tahini, maapähkinävoi
  • viinirypäleet, banaanit = rusinat, ensin banskunmakuiset jutut es. hedelmäsmoothie tai jugurtti, sitten koko hedelmä
  • maidon juonti = soijamaito, kauramaito, mantelimaito, latte
  • karkki/herkut = kuivahedelmät, kasvisrasvajäätelö tai sorbetti, jälkkärirahkat, soijavanukkaat, luomuversiot, raakasuklaa(!)
  • (vaalea) leipä = hiivaton 100% luomu ruisleipä, riisikakut, näkkärit, siemenleivät, kasviswrapit, ruuat jossa on leipää es. täytetyt pitaleivät
  • luomu = voi vähentää syyllisyyttä, kun rasittaa vähemmän planeettaa ja kroppaa
On myös maailman käsikirjoitukseen kirjoitettuja ruokia ja -tapoja, jotka sunkin olisi hyvä tietää es. joulukalenterisuklaata ei lasketa päivän energiansaantiin. Tutustu myös näihin ohjeisiin. ;)

3) don't do it alone
Kerro läheisille tahdostasi syödä eritavoin tai ettet yksin uskalla ottaa sitä mitä sinun tekisi mieli. Sovi etukäteen kahvien sijaan muffinitreffit (muffini = muffinssi sanoo äikänopet :D) tai möläytä taktisesti ohimennen että "olisipa kiva joskus ostaa leffassa popcornia .." tarpeeksi usein ja kovaan ääneen. Myös leivonta tai kokkaus kaverin/siipan kanssa on hyvä idea, ja ilahdutat ja yllätät eleelläsi myös häntä.

4) don't just stare the f*ckin' foodie plan
Avauduin viimeisen vuoden sisällä päiviksellä hoitajalle tuskaani kun olin syönyt 2 porkkanaa yli iltapalasuunnitelman, ja nielin tuskaani kun reaktio oli "noudatat sitten paremmin" eli kafinkielellä "läski luuseri, syöt sitten tänään vähemmän!". Sitten kuulin että ateriasuunnitelmat on vähimmäismääriä, joka kattaa normaali-ihmisen ravintoainemäärät ja elintoiminnot yllä. Joustaminen, nauttiminen, soveltaminen ei ole samaa kuin repsahdus, sortuminen tai ylensyöminen. Jos menet ulos älä ala laskemaan paljonko "saat" syödä vaan paljon "pitää vähintään" syödä.

5) 'let food be thy medicine and medicine be thy food' -hippocrates
Unohda vitamiinipillereillä itsesi huijaus, ravintolisät on lisiä, niillä ei voi korvata safkaa. Tuhlaat rahasi tabuihin, joiden imeytymisprosentti on hyvin alhainen. Jos et syö rasvaa, ei vitamiinit imeydy. Jos mikään ei imeydy, kuolet. Simple as that. :--D Hyvinvointi lähtee suolistostasi, kunnioita sitä. Lihavakin voi olla aliravittu, ja toipuessasi ruoka on ravintoa/lääkettä, mitäs jos et "valitse" syömistä vaan asennoidut sinun nyt täytyy syödä. Parhaat mahikset ravinnon imeytymiseen on syödä vähän kaikkea, es. rautaa saa lihasta, mutta myös (ja sitäkin enemmän) vaikka linsseistä, soijajauhoista, auringonkukan siemenistä tai ruisleivästä.

6) less is more? or not?
Inhoan sanaa 'täsmäsyöminen', mutta kantapään kautta on opittu että mitä enemmän ruokailua (määrä, laatu) supistaa niin sen enemmän se kaivelee. Vaikka laihduttaisi niin nälkäisenä nukkumaanmeno ei tuu auttamaan, sillä ahmimishimot seuraa perästä. Ei ehkä huomenna tai ylihuomenna, mutta tulee. Hyvä kikka on ottaa illalla vielä jotain pientä, vaikkei mieli tekisi ja usko jos-nyt-tällä-kertaa kontrolliin olisi vahva.. On epäloogista paastota ennen bileitä tai pyhiä että saa syödä, sillä syöt enemmän. Mitä vähemmän syö sen enemmän obsessoi ja läskisi leviää omissa silmissä. Kiellä pois, mutta näin se biologia menee...

7) fall down seven times, stand up eight
Pääasia että syöt jotain. Vaikka 2kg karkkia päivässä jos toinen vaihtoehto on olla syömättä mitään. Tee uudet ruokavaliolinjaukset vasta voidessasi paremmin, silloin tietää tekevänsä ne muista kuin syömishäiriön sanelemista syistä (lähetän rakkautta kaikille vegeille, mutta en vaihdosta sh:ssa rypeville, ellei ole 100% varmaa sen vähentävän ahdistusta ja lisäävän syömistä). Mustavalkoiselle ajattelulle ei ehkä nyt oo vaihtoehtoa, mutta älä anna 1 (tai 2, 3, 4..) mokan päivässä kaataa loppuelämää - niiiiin paljon kuin se houkutteleekin. Kun omatunto soimaa miten huono anorektikko, vanhempi, lapsi, kumppani tai yhteiskunnan jäsen olet niin heitä vaikka tikkaa jalkaasi, tulee parempi mieli.

8) bonus for binging (**lisätty illalla)
Huomasin yhdestä kommentista menneeni vähän liikaa ana-vaihteelle, mutta epäilin osaanko kirjoittaa ahminnan välttelystä ilman laihisvinkki-fiilistä. Tässä siis jotain, sillä en usko pelkän täsmäsyönnin jankkauksen muuttavan emotionaalista ongelmaa. Terapia. Period. Mikäli ahminnasta voi hetkeksi irtautua, kohta 2.&6. ja ruuan vaihtelu! Lähde pienistä jutuista: hölmöt ja yksinkertaisetkin auttaa. Syön ruokapöydän ääressä - en koneen, ei TV päällä (musiikki OK). Viivytä: pystyisinkö juomaan kupin teetä/siivoamaan kissanpaskan/käymään suihkussa ennen ruokaa? Ole raakarehellinen. Käytä alkuun ruoka- ja tunnepäiväkirjaa, mittoja (ei överisti) tai pieniä annospakkauksia, asettele kaikki kerralla lautaselle - ei ehkä syön vain vähän, oho eka sitä sit tätä. Viivytä: sen sijaan että b/p heti aamusta edes tunnustelen *voisinko* käydä suihkussa/juoda teetä/siivota kissanpaskan ennen ruokaa. Mättösafkaa vainotessa skippaa lähikiska ja katso riittääkö draivi toiselle puolen kylää. Vikana: pelaa VIDEOPELEJÄ ja harrasta seksiä!

tärkeintä on antaa itselleen lupa, loppu tulee perässä. ♥

14 comments:

  1. En oikein osaa sanoa, miten paljon hyvää mieltä, jonkinlaista helpotusta ja itkunsekaista surumieltä tää postaus mussa herätti. Joo mä lässytän just nyt aivan pehmeitä, oon aivan väärässä mielentilassa muutenkin, mutta who cares. Oon nolo muutenkin.

    Ensinnäkin, aivan mielettömän mahtavia neuvoja. En oo mitään tän älykkäämpää, uskottavampaa ja toimivammalta kuulostavaa lukenu toistaseksi mistään, vaikka olenkin kuluttanut hetken jos toisenkin aiheeseen perehtyen. Ihan totta, nää kuulostaa niin toteutuskelpoisilta ja realistisen toimivilta ideoilta.

    Samoin iloitsen siitä valtavasta positiivisuudesta ja suoranaisesta lempeydestä (nauran itsekin sanavalinnalle), joka tässä tekstissä on. Juuri ne saa noi ohjeet kuulostamaan hyviltä, kannustaa että josko sittenkin voisi kokeilla. *tähän koskettavaa ulinaa siitä miten toivoisin että sä oikeasti suhtautuisit noin positiivisesti, kannustavasti yms yms itseesi*

    Ja surettaa vaan kamalasti se, että mä en voi kokeilla näistä oikeastaan yhtään mitään. Joo tää on taas tätä pikkuanan lätinää siitä miten "ah en oo sairas en siis voi parantuakaan joku sanokaa että oon kamalan laiha sanokaa se sanokaa!!!!", mut niin. Sisäinen huomionhakuinen pikkuanani ei voi vastustaa kiusausta sanoa tota.

    Mutta tän postauksen laitan kirjanmerkkeihin, koska näille viisauksille on varmasti käyttöä. Joko omassa elämässä tai jonkun muun. Kiitos tästä.

    ReplyDelete
  2. Ihana postaus, kiitos tästä! Mulla oikein lukee mun kotilistassa "minimiateriasuunnitelma" :>

    - Sanni

    ReplyDelete
  3. Hyvä postaus. Sun ohjeet noudattelee pitkälti omia ohjeitani. Harmi vaan, että olen aika huono toteuttamaan niitä käytännössä, ainakaan ilman ahdistumista, paniikkia, itseinhoa jne.

    ReplyDelete
  4. Tämä on luultavasti hyvä muille
    ihmisille
    mutta itse ahmimishäiriöisenä syön jo nytkin liikaaeli tuhansia kaloreita pävissä.

    mutta silti mielenkiintoinen teksti.

    ReplyDelete
  5. Tää oli kiva postaus ja tykkään muutenkin sun blogista :)

    ReplyDelete
  6. Tää oli hyvä kirjoitus. Halaus <3 t. anna

    ReplyDelete
  7. Pakko kommentoida tuohon, että korvaa näkyvä rasva tahinilla tai siemenillä tms, että itselläni parantuminen lähti nimenomaan siitä ettei keksinyt enää mitään kikkaskonsteja rasvan (=näkyvän rasvan) välttämiseksi. Niin kauan mielestäni oireilee, kun pitää väkisin keksiä jotain korvaushommia. Syö niitä kaikkia.
    Itteeni auttoi alkaa syödä enemmän, kun ajattelin jotain suklaapalaa kädessä pitäessäni, että sen saa syödä eli juuri se luvan antaminen, josta sinäkin puhuit oli toinen avainhomma paranemiseen. Paraneminen alkaa oikeesti siitä, että syö normaalisti eikä mitään tahineja pelkästään, myös se rasva.
    Ex-ano

    ReplyDelete
  8. Ihana teksti :). Allekirjoitan noi kaikki kohdat. Mua ainakin auttoi paranemisessa huimasti juuri tuon tyyliset jutut. Muisthan itsekin toteuttaa näitä!

    ReplyDelete
  9. Voi, pidin kovasti tästä postauksesta♥

    ReplyDelete
  10. Tosi kiva postaus. Just tätä halusin lukee näin parin viikon ruokavamma-ahdistusjaksoni keskeltä. Kiitos. <3

    Omaan vammailuuni on ehkä eniten auttanut se, että hankkii elämäänsä MITÄ TAHANSA SISÄLTÖÄ, mieluiten mahd paljon jotain muuta kuin suoraan ruokaan/kalorinkulutukseen liittyvää. Ihasama onko se sukankutomista vai mitä. Kun ihminen on perusaktiivinen, ei niin paljon ehdi pysähdellä laskeskelemaan kalorien desimaaleja (eikä niin paljon huvitakaan, jos päivä täyttyy mieluisasta tekemisestä).

    ReplyDelete
  11. oon varmaan joku luonnonoikku, kun paranin (psyykkisestä) syömishäiriöstä vaan päättämällä, että nyt vittu riittää tää pelleily. toki aliravitsemustilani oli silloin jo ehtinyt korjaantua vähän, mutta jos en olisi tietoisesti tehnyt päätöstä alkaa syödä normaalisti, laihduttaisin ja söisin päin honkia varmasti vielä nytkin. halu kyetä syömään normaalisti kasvoi suuremmaksi kuin halu olla laiha.

    ihaninta on, että ruualla oikeasti lähtee nälkä eikä tee enää mieli syödä, kun energiantarve on täyttynyt. jos syö liikaa, seuraavana päivänä ei sitten olekaan yhtä nälkä kuin normaalisti, jolloin syömiset pysyy aika hyvin tasapainossa.

    ReplyDelete
  12. oot kyl ihku. oikeesti. ihan sikkehyvä postaus!

    ReplyDelete
  13. Tykkäsin kovasti tästä postauksesta :).

    ReplyDelete
  14. Hei, missä olet? Ei ole kuulunut taas vähään aikaan?

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥