Monday, December 10, 2012

The girl without the dragon tattoo

"Eikö noi tunnu ikäviltä? Toi on punanen, punanen tarkottaa että on tulehtunut!"
Ei mummo hyvä, ei ole tulehtunut, ja ÄLÄ KIILAA MUA KASSAJONOSSA. Ahem. Sori. Jäädyttelin ärsyyntymistäni piehtaroimalla bussipysäkillä hangessa ja syynäsin näppylänaamaani himassa wc-peilistä. Väriä, mutta ei lähelläkään punaista. Vaikka jutteleva mamma ruokakaupassa onkin kiva juttu verrattuna suomalaisen harmaaseen massaan ja myyjien karjuntaan alaikäisten hedelmäpeliyrityksille (mikä siinä on vittu vikana että pitää olla eka päristä Ee Ässissä ja sitten suunnata niille raharohmuille vempeleille?), niin kiitos, ei, en tarvitse ketään kommentoimaan millaisia killuttimia pidän aina leveissä ruumiinosissani. En sinua, en häntä, enkä äitiäni. (anteeksi äiti)

Jos jostain *pidän* kropastani niin bodymodeista. En naamani palloudesta, en kilometrihartioista, en kilometrihartioista, en mahani sumomaisesta uhkeudesta, enkä taatusti tynnyrin malliin asettuneista kylkiluistani. Vaan ite muokkaamistani kohdista. Ehkä blondaus, kolon nyrsiminen kulmakarvaan tai otsiksen omatoiminen saksiminen kolmioksi ei ole ollut vahvin momenttini, mutta olen pitänyt jokaikisestä reiästä, kolosta ja musteläikästä itsessäni. Ainakin sillä sek. kun sellaisen päätin ottaa.

Random fact: en ole seinäidiootti. Hullu, kusipää ämmä, raivostuttava itsesäälissä rypevä, yli-suora, mutten tyhmä (at least en seinäidiootti). Ei ole oma valinta ettei AO:ni ole toistaiseksi surkastunu yhtä paljon kuin lähimuistini. Tiedän miten hoitaa lävistyksiä tai tatskoja, hyvissä mestoissa et edes voi ottaa sellaista ilman lukematta ohjeita tai allekirjoittamatta papereita. En ehkä joka päivä keitä korujani merivedessä tai hiero nassuani teepuuöljyllä, I get it, mutta en tartte Siwa-mummoa selittämään ihoni väritystä. Minua ei läksytä kuin joku Itseäni Pätevämpi.™ Otin yhden rakkaan lävärini pois ihan siksi että kyllästyin ihmisten huomauttelevan "punaisuudesta", sillä korun lähelle tuli aina finni. Sitkeä sellainen, mutta ei koruun, never ever, vaikka jokainen sanoi "toi kasvaa irti"! Että sori mutsi, sori mummeli, tällä mennään.

Sain ylioppislaslahjaksi lahjakortin haaveilemaani tatskastudioon. Lakki päässä poseeraan Corpse Bridemaisessa koltussani kilttinä tyttönä, mutta kompensoin asiaa pian kuvilla ja metallilla. Kuva oli ollut mielessä jo vuoden, piirsin sen itse ja menin hakkauttamaan. Ei mikään kaunotar, mutta ainakin jälki näyttää käsialaltani, tatskasetä oli rento ja lävistäjätyttö tarjosi hakeutumaan mulle laten Robert's Coffeesta. Toteutin myös unelmani läväreistä ihailtuani tarpeeksi vapaamielisten rokkitähtien, IRC-galleria teinixien ja Suicide Girlsien etumatkaa. Sain vinkkejä miten venyttää lobet korvatopseilla ja kokeilin korviksien päälle naamaa, napaa, muita ulokkeita ja suoraan ihon päälle. Osa sai lähdön läskiahdistuksen takia, osa kissani. Ei mitään eksessiivistä, enimmillään 8 muualla kuin korvissani ja siellä siitäkin enemmän - paitsi traguksessa (korvannipukassa), koska luin että se on nälkää kiihottava akupiste. ^__^

Noh, näin vanhana ja paksuna koruista ei ole juuri jäljellä muuta kuin iloisia muistoja. Tatuoinnit eivät ole vielä lähteneet pesussa, mutta ne ei juuri matkassa näy. En ehkä pääse Japanissa kylpylään, mutta kasvoin silti ihan tasapainoiseksi (...) nuoreksi leidiksi. Ihailen ihmisiä jotka uskaltavat tehdä itsestään makunsa mukaan värityskirjoja tai neulatyynyjä, mutta ei ehkä mulla. Onneksi voin leikkiä yakuzaa pukemalla päälleni tekohihat tai feikkitatskahaalarin! Jokaiselle jotakin, en ikinä uskonut että smiley (ylähuulen ja ikenen välissä oleva jänne) tai septum (nenärusto keskellä) voisi olla kaunis, mutta oikeilla tyypeillä sellaiset nähtyäni olen pyörtänyt sanani.

Millaisia tatsoja, lävistyksiä tai -unelmia teillä on ollut? Vai inhottaako jo kun puhun asiasta? Vastauksia pliis!

14 comments:

  1. napakoru harmittaa että otin sen kun tehtiin vinoon, on tulehtunut nyt, en osaa taikka jaksa hoitaa sitä mutta en halua ottaa pois vaikka mistä sitä tietää parantuuko koskaan vai ei

    ReplyDelete
  2. Itse sytyin tekstistäsi (taas) ja jatkuva ainoastaan-ajoittain-hieman-laantuva läväri- ja tatskakuume nosti taas päätään. Itselläni on reikiä naamassa ja kielessä, korviin ei enää kohta mahdu. :( Oikeaa rannetta koristaa yksi kuva.

    Jokaisella saa luonnollisesti olla oma mielipide lävistyksistä, mutta allekirjoittaneen verenpaine nousee hyvin nopeasti jos keskusteluun heitetään vanhat tutut "et-saa-koskaan-töitä" tai "varsinkin-sosiaalialalla-MIKÄ-HYGIENIARISKI" -topicit. Molemmat olen osoittanut vääriksi, niin omilla teoillani kuin faktatiedonkin valossa.

    Omasta mielestäni eri tavoin tatuoidut ja lävistetyt ihmiset on vaan niin mehukasta silmänruokaa. Luonnollinen on myös kaunista, mutta kyllä omiin mieltymyksiini kuuluvat vahvasti man-made -somistukset.

    ReplyDelete
  3. Mä rakastan tatuointeja, ja hakkaisin varmaan itseni täyteen, jos rahatilanne sallisi! Otin ainoan kuvani 18-vuotiaana, ja sen jälkeen ei ole tuntunut siltä, että olisi tarpeeksi ylimääräistä rahaa :D Kesällä kuitenkin toivon kieriväni fygessä, ja silloin vihdoin saan ehkä varattua ajan pari vuotta suunniteltuun kuvaan. Luultavasti niitä tässä vuosien varrella kertyy. On kuitenkin tosi monta paikkaa joihin en ikinä ottaisi mitään, kuten esim. rintakehä.

    Lävistyksiä on ollut huulessa ja navassa. Huulikoru oli sellanen "on tylsää vois ottaa lävistyksen" -idea :D Napakoru oli lihosmipalkinto painoa nostaessa. Harmi vaan että otin se kun painoa oli tullut vasta pari kiloa, niin ei se mokoma oikein tykännyt jatkuvasta lihomisesta, joten otin pois. Nyt oon täysin lävistämätön, korviksia ei oo koskaan ollut :)

    ReplyDelete
  4. ps. pakotan sut tsekkaan mun pinterestin tatskaboardin <3 http://pinterest.com/pinjaikonen/tattoo/

    ReplyDelete
  5. Hei.

    Eksyin nyt illalla ensimmäistä kertaa sivullesi ja luin useita postauksiasi. Monet asiat tuntuvat hyvin tutuilta, olen sairastanut myös itse aikaisemmin, käynyt läpi melkoisen rock bottomin, hoitoon joutumisen sekä nopean painonnousun ja yritän nyt elää eteenpäin "normaalipainoisena". Tähän omituiseen ja painavampaan kehoon tottuminen on ollut hankalaa ja se edelleenkin aiheuttaa inhotuksen ja häpeän tunteita. Haluan vain sanoa, että vaikka minulla itsellä on matkaa hyväksyä itseni kokonaisvaltaisemmin, olen tämän (toivottavasti hetkellisen) uudentuntuisen vartalon tuskan lisäksi saanut jotain myös tilalle. Ruokavalion ehrmannit ja näkkileivät olivat päivittäinen pakonomainen rutiini, mutta nyt voin nauttia erilaisia ruokia pakottamatta itseäni siihen. Luulen, että suuremman rasvaprosentin takia kehoni ei enää huuda ruokaa, sitä tulee nykyään ajateltua huomattavasti vähemmän kuin ennen ja vartalo on oppinut itse kertomaan nälästä tai kylläisyydestä. Lisäksi olen saanut kuukautiset takaisin (joten olen ilmeisesti taas hedelmällinen) ja näin talvella kylmäkään ei vaivaa niin kuin ennen. Olen huomannut, että etsin silti jatkuvasti täysin epärealistisia vartaloihanteita mediasta ja netistä ja olen yrittänyt rajoittaa tätä ja oikaista kehovääristymääni pienin askelin.

    Haluaisin sanoa, että toivottavasti jaksat uskoa parempaan tulevaisuuteen, jossa voisit olla onnellinen itsesi kanssa. Itsekään en ole vielä siellä, mutta olen ollut paljon huonommissakin paikoissa elämässäni. Toivoa on ja parantuminen on mahdollista.

    Kaikkea hyvää,
    Evey

    ReplyDelete
  6. Tragus on joo eräänlainen "nipukka", mut korvannipukka on se korvan alakärki :). http://fi.wikipedia.org/wiki/Korvannipukka

    ReplyDelete
  7. haaveilin alunperin melko pienestä tatuoinnista ranteen ja käsivarren sisäpuolelle, mutta kun tapasin parhaan ystäväni ja nykyisen eksäni (sama ihminen siis), päätin haluavani hänen kunniakseen tatuoinnin selkääni. jumalattoman kokoisen pöllön. haluan sen edelleen, vaikka ero tosiaan tuli eikä kyseinen ihminen enää ole mun elämässä. tää kuulostaa kyllä just nyt niin teiniltä että ei mitään rajaa... mutta olis sillä kuvalla mulle myös esteettistä arvoa. ja kyllähän hyviä aikoja saa muistella, eikö? mun piti tosiaan ottaa se jo tänä syksynä, mutta sitten rahatilanne heitti kuperkeikkaa ja arvata voi, että mistä päästä oli karsittava. en vielä ranneideastakaan ole täysin luopunut, mutta toi selkä olis eka tavoite.

    koska eihän sitä voi pienemmästä alottaa, vaan heti mustetta koko selän leveydeltä!

    vanhemmat tulee tappamaan mut asian vuoksi, mutta no, se ei niille kuulu. korvissa mulla on toisella puolella kaks, toisella kolme. joskus houreissani haaveilin huuliläväristä, kun se on joillakin tytöillä vaan niin ihanan näköinen, mut en tiedä miten toimis mulla. varsinkin kun metallia löytyy suusta jo valmiiks, koko alahammasrivin leveydeltä. noista telaketjuista pitäis varmaan päästä eroon ennen mitään muita projekteja...

    ReplyDelete
  8. mun olis tehnyt mieli kiljahtaa, että sikskö oon näin lihava! -ja siis siksi, että mulla on tragus.
    smiley olis ihan loisto. en oo vieläkään luopunut sen haaveilemisesta, vaikka se ei taida oikeen käydä yksiin medusan kanssa.
    nyt vaan oottelen, että olis jo esim. toukokuu, jotta voisin koittaa uudelleen niskalävistystä. entinen kun piti ottaa pois, sillä se kasvoi hyvää vauhtia ulos.

    tatuointeja löytyy kaksi, ja niistäkään toinen ei näy, kun on pohkeessa. mutta se onkin se, minkä nyt ei välttämättä edes tarvii niin näkyä. (vaikka kesällä ylpeänä kuljenkin pohje paljaana.)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla on ollut smiley ja medusa ja hyvin passas, kun tähtäili korut oikein. ;) Tosin itselläni oli smiley ensin ja sen jälkeen vasta medusa.

      Nykyään ainoana on smiley ja sekä alahuulesta että ylähuulesta on killuttimet lähteneet. Niskaan haluaisin edelleen...

      Delete
  9. Iteltä löytyy smiley ja napakoru, huulessakin ollut lävistys, tatskoja löytyy tällä hetkellä kaksi, irvikissa selästä ja zombilintu kädestä. kolmatta olen menossa ottamaan vuodenvaihteen jälkeen. olen aina rakastanut tatuointeja ja lävistyksiä ja on hienoa kuulla millaisia tarinoita ihmisten kuviin liittyy :)

    ReplyDelete
  10. Minulla on enää koruttomia ja umpeenkasvaneita reikiä korvissa. Niitä tein teiniahdistuksissa parsinneulalla: en ole ikinä viillellyt tms. mutta se korvien rei´ittäminen oli tavallaan sallittua ja ns. hyväksyttyä itsensä pahoinpitelyä. Enää en siihen pystyisi, silloin se ei oikeastaan edes sattunut.

    Tatuointeja en ole ottanut itse, mutta muille piirrellyt senkin edestä.

    Ensirakkauteni kanssa suunnittelimme ottavamme käsivarsiimme kuvat toistemme puremajäljistä, mutta ei ehditty, kun jo erottiin (purtiin lopulta liikaakin toisiamme). Harmittaa vieläkin (ei ero enää, vaan se, ettei ehditty ottaa kuvia), se oli jotenkin kaunis ajatus ja kuvat olivat esteettisestikin hienoja (ja ainutlaatuisia, koska ihmisethän tunnistetaan kuoltuaankin hampaista).

    Myöhemmin olisin voinut toteuttaa ajatuksen toisen kanssa, mutta se tuntuisi väärältä, sitä ei voi tehdä kenenkään muun kanssa. Eli olen siis ilman kuvia.:)

    ReplyDelete
  11. Tervehdys, ensimmäisen tatuointini otin reilu vuosi sitten. Sen jälkeen olen kerännyt useita ideoita uusiin kuviin. Enää olisi jäljellä säästää rahaa ja valita ideoista ne rakkaimmat, joiden kanssa tahdon viettää loppuelämäni.
    Lisäkommenttina huikkaan, että minäkin löysin tänään ensimmäistä kertaa polkuni blogiisi. Kiitos, että kirjoitat <3.

    ReplyDelete
  12. Hei!Nyt tuli vihdoin lempiaiheeni lävärit&tatskat :D
    Itteeni harmittaa todella suuresti kun jouduin luopumaan rakkasta huuliläväristäni tässä jokune kuukausi sitten nyyh vain ainoastaan sen takia etteivät lekurit (hammas) pitäneet siitä vaikajoskus kysyinkin että onko sellainen koru häiriöksi.Huoh >_<

    Nytten haaveilen kuitenkin korvaan ottavani tohon ylälehteen jonkun kivan killuttimen esim industrialin.Onko kellään kokemusta miten kivulias toimenpide on ja miten kivulias after on ite korva ja kuin kauan?

    Pahin itelläni oli huuliläväri aikoinaan mut siihenkin tottu vaika joutui "opettelemaan" syömisen ja juomisen uudestaan kiitos turvonneen huulen :DJa korvissani on ainakin 6 reikää,3edelleen käytössä sekä nänni ja napakoru niistä en luovu.Ehkä turha postaus nyt tuli sori :D

    ReplyDelete
  13. Haaveilen kulmaläväristä... eipäs ku otan sen pian, ensi viikolla tai tammikuun alussa. On hassua, kun haaveesta tulee totta. Mutta on sitä odotettukin<3 Tän lisäksi sulkatatuointi kylkeen(kuinka kliseistä) on haaveissa tai sitten joku muu tatuointi, pieni teksti tms. (:

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥