Sunday, December 22, 2013

Joulu japanilaisittain

Tiistaina on.. jouluaatto? Se vähän stressaa, mutta ei ostamattomien kinkkujen tai lahjojen takia, vaan tiistaina on perus presentaatio, töiden ja raportin palautusta.. Maanantai 23. on vapaa, mutta ei joulun takia, vaan koska on 天皇誕生日 tenno tanjoubi, keisari Akihikon syntymäpäivä. Päivänä olisi mahdollisuus käydä vähän enemmän perällä keisarin palatsissa, mutta taidan mennä koulujuttujen parissa.. Koska en mennyt lauantaina tulostamaan vikan kurssini työtä, hikoilen onko macciluokka tiistaina tarpeeksi aikaisin aamusta auki.


Takaisin jouluun, täällä vietetään sitä myös 24. päivä. Joulu on enemmän ystävien ja rakastavaisten juhlapäivä kuin perhejuhla, vaikka varmasti perheidenkin kanssa sitä vietetään. Syödään kakkua ja Kentucky Fried Chickeniä. Not jokin'. Japanilaiset, kuuluisat terveellisestä ruuastaan, on tosi paljon makean leivän perään. Kombini-kiskat on täyttyneet hyvän aikaa sitten kakkumainoksista, ja tavarataloissa on varmaan pitkä jono. En ihmettele, on täkäläiset kakut aika upean kauniita taideteoksia, enkä usko yksittäisten palojen olevan järkyttävän kalliitakaan. Kuivan hedelmäkakun sijaan joulukakku on yleensä jotain kerma-mansikkakakkua, mutta luulen kääretortun olevan myös jossain muodossa suosittu.. Japanilaiset kun rakastaa kääretorttua. Mikä terveellisyys? Kakku, kääretorttu, kreemipulla, parfait jäätelöanos ja makea paputahna.. japanilaisen välipalaravitsemuksen kulmakivet.

Mutta miksi KFC? En ole lähinurkilla nähnyt koko parlouria, mutta kombineilla ja hampparikiskoilla näkyy omat mainosversionsa kuorrutetusta tapetusta kanasta. Pitäähän keeäfseet tilata mielellään monta viikkoa (1-2kk?) etukäteen, tai saa jonotella niitä tunteja - jos sekään hyödyttää mitään. Ilmeisesti Japanin KFC rikkoo myyntiennätyksiään joka vuosi. Olen lukenut kanaperinteen juontavan taakse n. 70-luvulle, jolloin traditio jäi elämään erittäin onnistuneen mainoskamppanjansa takia. On kai siinä pieni järjen toleranssi, jenkit syö kalkkunaa, elukkaa jota ei täältä saa - KFC is the next best, ne? Suomessa ei joulukokista juuri juoda, mutta kaikki tietää että pukin ykköslitku on Coca cola. :P Kanamenut on aika kalliita, ~2000¥:stä ylöspäin neljään tonniin saakka (ehkä reilu 30€), enkä osaa sanoa onko satsit japanilaisittain kovin isoja. En tiedä, en ole koskaan syönyt pikaruokakanaa.

KFC:n ja kakkutiskien lisäksi rahaa niittää randomit ravintolat, sekä Disney Land, jonne oman pupusen voi viedä treffeille. Luulen ettei leffatreffit ole yhtä suosittuja kuin Suomessa, mutta Disney kyllä myy itsensä läpi. Kaupungille voi myös mennä katsomaan jouluvaloja, jotka on täällä upeudessaan ihan omaa luokkaansa. Vika vaihtoehto on tietysti mennä love hotelliin, vähän fancymmin sisustettuun hotlaan, jonne yleensä mennään.. panemaan, kun kotona asuvat japanilaiset eivät himassa deittejään näytä. Voi valita "rest" tai "yön yli" levon tarpeittesi mukaan, ehkä parin tonnin hintaerolla. Luin, että aikuisia (+25v) naimattomia tyttöjä on joskus aikapäiviä sitten sanottu "joulukakuiksi" (kurisumasu keeki), koska kakutkin vanhenevat tai vedetään myyntitiskeiltä 25 päivä. :P

Me, joilla ei ole treffiseuraa tai arubaitoa eli sivuduunia, menemme tyttöporukalla syömään ja varmaan karaokeen aattoiltana. (^^); Vähän jännittää, koska järkkäävällä luokkalaisellani on ollut taas säätöä erikoisruokavalioni takia.. Mitä tulee lahjoihin, olen kuullut että japanilaiset perheissään antavat yleensä 1 lahjan per naama, joten en ole kamalasti kavereilleni mitään hankkinut. Pari tölkkiä kookosöljyä/levitettä aion antaa pois, ehkä jotain Muumikrääsää maksimissaan. Ei ole ikävä suomalaista hössötystä, lahjastressiä, ruokaähkyä, tappelua kelle sukulaiselle mennään, sokeriglögiä tai vihaamiani joulutorttuja. Glögiä keitin kavereille itsenäisyyspäivänä halpispunkusta ja mausteista, josta tuli yllättävän oikean makuista  mutta vahvaa. Porkkanalaatikkoa on vähän ikävä, syökää sitä puolestani!

メリークリスマスとあけましておめでとう2013!

Saturday, December 21, 2013

Puunausmömöt to come post


Kauneusobsessiot, ah. Minusta tuntuu että siinä missä suomalaiset painuvat salille ja hedelmätiskille, japanilaiset panostavat "oikeaoppisiin" kauneudenhoitorutiineihin ja tuotepuolelle. Kaikenpuolisena laiminlyöjänä innostun välillä kunnostautumaan, etenkin ihoni ollessa kaameassa kunnossa ruokasekoilun ja unettomuuden takia. Se on myös kivaa, täällä ei tule koskaan ylipynttäytynyt olo, Suomessa taas en voinut käyttää kirkasta kynsilakkaakaan tuntematta liikaa huomiota ja häpeää. OK, täällä kotinurkilla kyllä hävettää välillä kulkea meikittä vs huoliteltuna, lähinnä koska uskon oman länkkärinaamani jäävän kaikkialle mieleen. (._.); Paranoiaa? Mutku kombinitädit aina vaihtaa irasshaimase-ilmettään, kun näkee että astun sisään..

Olen jaksanut yhtä sun toista opiskella ruuasta, mutta en kosmetiikan ainesosista tiedä ihan kamalasti, joten en sitä kautta lähde japanilaisia rojuja suosittelemaan. Hammastahnassa ja dödössä käytän ehdottomasti luonnonkosmetiikkaa, samoin saippuat, vartalovoi/öljy, samppoo ym. sattuu olemaan jollain mallin ekoa - usein edullista (kaakaovoi, afrikan musta saippua ym). iHerb-posteja voin tehdä erikseen, nyt on kanavoitava jonnekin apteekkilöytöjäni ym ym. Tulossa:

- päivittäinen kasvojenhoitorutiini suomi vs. japaniversio
- ihonhoitotuotteet (aurinkovoiteista, keshousuista, kosteusvoiteet)
- värikosmetiikkaa (BB, powder, luomivärit, top rank ja edulliset)
- muut, ei-japanilaiset käyttämäni suositukset (MAC, UD, Sephora, iHerb sälä)
- yleinen mielipiteeni täkäläisistä kauneustrendeistä mm. puffy eyes meikistä, glitteristä, luomiteipeistä, syötävästä kollageenista, etanoista tai naaman hieroja-vempeleistä..
(+ mitä ehkä kannattaisi syödä että ei näyttäisi optimaalisen hirveältä..)

Kirjoitetaan nyt johdatuksena, että en varmaan monen naisen mittapuulla omista kauheasti töhniä - es. mitään ihonhoitotuotetta (voiteita, putsareita ym), en omista kuin 1 per laatua. Vaikka en jotain hirveästi rakastaisi, käytän yleensä loppuun, enkä osta uutta. Muutettaessani annoin kaiken mitä en käyttänyt eteenpäin. Kynsilakkoja omistin ennen tänne muuttoa tasan 2 väriä, nyt muutaman enemmän, koska ne on halpoja ja ah kira kira bling bling I like. (*_*) Teen ostokseni lähinnä reissussa, ja käytän drug strore sälää ts. ehkä rumilla sanoilla jenkkien/japanilaisten markettikosmetiikkaa, paitsi että joukosta löytyy niitä Maybelinejä vähän kalliimpia ja parempiakin mömmöjä. Vähän naiivia pitää japanilaisten neonpinkkiä ja hileillä varustettua kolmen euron poskipunaa Lumenea kummempana, mutta oh yeah I do, koska saan ihottumaa rumista mainoksista ja Anttilan alennustarroista.

Hiuksista tai kynsistä tod näk. en kirjoita, koska kumpikin on tosi tylsää ja aikaa vievää. Tiskaus, kokkaus, koulussa askartelu ja nenän raapiminen tuhoaa lakkaukseni äkkiä, ostin viikko-kaksi sitten ekan hoitoaineeni ainakin vuoteen (käytin jotain toissa synttäreilläni lahjaksi saamaani settiä, enkä jaksanut ostaa uutta kun se loppui..). Japani olisi ideali ihmemaa kaikille kynsien, silmäripsien ja peruukkien harrastajille, ja voin tuntea miten gyarubeibet itkee, kun en tahdo edes kokeilla Dolly Winkkejä (as seen above).. En vain tykkää ideasta pitää keinotekoisia/toisten karvoista tehtyjä varaosia, thanks. Kaikkea kyllä harrastetaan (unohdin kokonaan väripiilarit), ihailen usein luokkalaisteni lakkauksia, kunnes iltaisin salaattia lavuaaritapista irti raapiessani muistan etten tiedä ketään a) yksin asuvaa b) omat eväät tekevää ikäistäni japanilaista.

Vaikka diggaankin lukea tuotearvosteluja, pidän vähän häijynä julkaista niitä itse. Olkoot tämäkin harrastukseni, jollain sitä itsetuntoa on kohotettava. (^_^) Naama on yleensä se, mitä kehtaan eniten kropassani katsoa, koska kaikkia muita osia niin palavasti inhoan. Ei että naamani olisi erityisen nätti, mutta koska jotain yhtenäköisyyttä on äitiini, joka taas ei ole ruma ihminen, tällä logiikalla... you know. Plus, bilsanmaikkani opetti lukiossa: jos on läskiä, tulee vähemmän ryppyjä! (FYI Miranda Kerr, rusina sinustakin tulee). Rakastan myös sotkemista ja piirtämistä, mutta viime aikoina eniten pelkään vanhenevani/näyttäväni.. vanhalle. Vittuolenvanha. Jos on jotain erityistä kiinnostusta herättävää, lemme know~

Thursday, December 12, 2013

My mad fat diary

koulun lähellä

Nyt ei ole ihan inspistä kirjoittaa. Ne itsetunnon rippeet, joita Suomessa kasvatin, tai "hälläväliä kiip positiiv en aattele mitä vieraat musta aattelee!" attituudi on sitten kuihtunut pois. Tunnen menneeni pari vuotta taas taaksepäin kun olen jälleen megaitsetietoisempi ja ahdistuneempi kropastani: voinko seistä näin ettei jalkani näyttäisi niin läskeiltä? Tai puristaako rintsikat tästä kainaloläskejä, montako paria jenkkakahvoja on laskettavissa? En voi pukea tätä tai näytän hylkeeltä grillitukussa, en meikata noin tai vedän liikaa huomiota itseeni. Menin tänään jo Donkiin ihmettelemään kaikkia paikkisten naamavöitä, naamarollaattoreita, maskeja laihentamaan kaulaa/leukaa, saunabelttejä keskivartaloläskeille, laihentavia hierontasauvoja alleille, lisäravinteita ja ties.. mitä. Villejä arvauksia mitä ostin..

Reilun kuukauden takainen rakkaus joogaani on myös alkanut valua suohon. En mieti käynkö että minulla olisi parempi fiilis, mietin velvollisuudentunnosta ihmetteleekö tämä ja se ohjaaja, jos minua ei näy. En voi lopettaakaan, sehän olisi ehkä loukkaavaa ja seliteltävää (en oikeasti tunne salilta ketään, sanon vain moi jne). Välillä ärsyttää olla länkkäri, en jaksaisi aina olla viimeisen päälle ulos mennessäni, en tehdä parhaani joka olosuhteessa.

Tahdon olla välillä laiska ja kulkea puolipyllyisesti.

Pitkän tauon jälkeen, menin joogaan ja hikipäissäni talsin noin 3-5min matkaa himaan laittamatta takkia päälle. Täällä on vähän kalseaa, mutta kylminpinäkin päivinä ~11°. Salarimänit ei ees peitelleet möllötystään, käveli edessä, kääntyi katsomaan taakse, jatkoi, kääntyi uudelleen, siinä missä mä meen tukka hiestä jo kosteana, hihattomassa, puolisääreen ulottuvissa adidaksissa ja ballerinoissa - muilla on toppatakit ja korvamuhvelit. Ei mullakaan pitänyt pokka, virnuilitti.

laatu-engrishiä Ginzassa

Syömiset on menneet päin vittua ja on mennyt järkyttäviä määriä rahaa, aikaa ja energiaa ahmintaruokiin. Niinä hyvinä päivinäkin, kun olen ollut valmis ja kaikkea lähtemään kouluun, oon katsonut peiliin ja ollut liian ahdistunut mennäkseni. En nuku. Oon välillä iloinen että nettiyhteys on niin paska, ettei nettipuheluissa poikaystävän tarvitse katsoa pullottavaa naamaani. Syötyäni Suomessa nätisti luomusti ja ruoka-aineyhdistelyä noudattaen leipämaidot sekaisin sai heti jo niin väsyneeksi, että harvoin edes oksensin. Fail fail fail. Kaikista turhauttavinta on, että ylipainon tiputtamiseen meni ylämäki-alamäellä 1,5v. Tsemppasin kesällä ja olin lähempänä sitä "tervettä kehon luontaista ihannepainoa" joka oli teinityttönä. Olin yrittänyt treenata, ja jaksoin paremmin. Nyt pari-kolme kk ja lähtöpiste. FML. Btw, jos jollain muulla on epäonnea jäädä kotiin ahdistelemaan, suosittelen Youtube-viihteeksi brittisarjaa My Mad Fat Diary (mielellään skippaa etukäteen juoniseloste).

Mietin tuhlaanko aikaa 100€/kk hot joogaan ja onko se edes kivaa tai kuntoon/painoon/aineenvaihduntaa auttavaa jne. Näytän seizassa (japanilainen istunta) ties miltä vonkaleelta, muilla napapaidat päällä ja kylkiluut vilkkuu. Vai olenko vaan kyyninen, ja nauttisin asioista jos oikeasti taas menisin ja pääsisin läskeistäni että posedkin tuntuisi mukaville? (lokakuun lopussa vielä haaveilin 5krt viikossa tai 30day challengista w) Käykö teistä kukaan hot joogassa tms?

Sit~ten kiitos joulukorttiarvontaan osallistuneille :> Olin tosi lämmittynyt kaikista kehuista. (T__T) *egoboost* Juttutoiveina oli Japani-aiheita, syömishäiriö (täällä ollessa), unelma/kiitollisuus/itseensä tyytyväinen -päiväkirjan tapaista, peleistä, ruokafilosofiasta ja raakaruuasta. Kiinnostaako ketään muuten postaukset japanilaisesta kosmetiikasta tai ihonhoidosta (vaikka tuotejutut blogimaailmassa on mitä on >_<)? Japanilaiset on siitä kuuluisia, ja olen täällä ollessani vähän enemmän innostunut taas niistä. Kortit lähtee nimimerkeille SIXX, Miina-Mari ja Inget Herrman. Jos ette jättäneet osoitetta, tsekatkaa meilinne asap! :>

Monday, December 02, 2013

Kurisumasu Kafi-kaado

Postitin ensimmäiset 3 joulukorttiani ja yhden kevyen kuplamuovikirjeen Suomeen, josta maksoin reilun kybän. Ihan itkettää, sillä ensi syksynä Suomeen palatessa laukuissani on varmasti ylipainoa, ja milläs näillä hinnoilla mitään postitat. Haaveilin jo mehustimesta tänne, mutta en tahdo tuhlata mihinkään mitä ei kannata postittaa takaisin, mutten taas postareihin. -__- Äitini lähetti tänne vähän omiyagetankkausta, puurotattaria ja purkkaa, kuulemma meni niistäkin ~80€. Holy shiat.

Lämmittelin mielessäni lähettäväni 10 ekalle kommentoijalle joulukortit ja summittaisesti pari lahjaa, mutta näin fiksut suunnitelmat taitaa mennä pakettibudjetistani ohi. Laitan ainakin muutaman ja mahdollisuuksien mukaan ekstraa, eli jos haluaisit joulu- tai new year kortin Japanista, laita kommenttia boksiin. ↓

- nimimerkki/nimi
- osoitteesi (tai jos et halua, sähköposti josta saa kiinni)
- vastaa: millaisia postauksia/aiheita haluaisit lukea tulevaisuudessa Kahvista?
tai onko muuta palautetta kirjoittajalle?

Huom. viestejä ei julkaista ! Ainoastaan nimimerkin (tai etunimi jos ei nickiä ole) mainitsen postittaasseni arvonnan tulokset. Vastausaikaa on torstaihin 12.12 asti (kl 10 Japanin aikaa, eli Suomessa ke-to väliseen yöhön). ♫~

Monday, November 25, 2013

Huomauttelun, vittuilun ja välittämisen ero Suomi vs Jpn - rant ahead

 Yksi asia, mikä tuli kulttuurisokkina, ja olen sitten oppinut rakastamaan japanilaisissa, on huomauttelu ja/tai välittäminen. Sanotaan, että kommentoit suomalaiselle nettipalstalle jotain yleistävää kritiikkiä tai vinkkiä, joka osuu jollain lailla lauseyhteyteen aiemman kanssa, ja saat pian kuulla kunniasi. Edellinen postaaja tai sitä sitä edellinen kuvittelevat olevansa universumin napa, vetävät härkäpavut nenään ja alkavat perään vuodattaa sydänverisesti loukkaantuneensa, puolustautuvat kuin ahvenen perkuu jätteet saanut kissa tai karjuvat "Kuka-vittu-sä-olet-sanomaan" nopeammin kuin teinityttö paiskoo äidille ovea hang over-dayna.

Sanotaan, että kaupassa myyjä huomauttaa "Tarttetko toisen kauppakassin eväillesi?", itket seuraavat 2 päivää suklaajäätelöä mättäen kuka helvetti se ämyli luulee olevansa, kommentoidessaan ostatko kenties paljon syötävää itsellesi (etkä esim perheellesi)! Että kehtaa! Vitsit ku oon läski! Kaikista rasittavimpia marttyyreitä ovat syömishäiriöiset, vieläpä vähän sosiaalivammaiset sellaiset. Montako itkubloggausta sinä olet täällä lukenut kun mummon 60-vuotis kahvipöydässä jollekin on sanottu "Oletko varma että haluat syödä tuon?" tai "Osaatko varmasti laittaa kahvinkeittimen päälle?" Uskoisin, että aika monta vähintään täältä. Jos tosielämä on henkisesti epävakaalle, herkälle, nuorelle tms noin kovilla kolauksilla, kannattaa netissä tehdä itselleen parhaaksi, ja välttää altistumista ylimääräiselle paskalle sekä pohtia if it's not all about you. Etenkin jos se saa käyttäytymään epämiellyttävästi takaisin toisille - tai itsellesi.

Mietin tänään tullessani kombinista kirjoitanko rageviestiä nettiin taas 7elevenin leidin jostain "Anko daijoubu?"-letkautuksesta, sitten avasin FB:n ja joku ventovieras naamakirjan sh-vertaistukipalstalainen hyökkää ranteet-auki-ootpa-ilkee meiningillä johonkin geneeriseen "Liika rasva on epäterveellistä vaikka olisit terve" replyyni, sillä sehän ei voi olla a) yleistävä kommentti b) ainakaan että aidosti välittäisin jostain toipuvasta tsirbulasta, että uhraisin aikaani parille samaistuvalle sanalle ettei sh:stä(kään) ohi kiilanneen kannattaa syödä silmät kiinni. Just like I'm doing. (◕‿◕)ノ

Totta, että Suomessa kulttuuriin kuuluu piilovittuilut ja sarkasmit, joten varsinkin 1kk Japanissa oli hämmennystä, kun täällä huomauttellaan joka päivä joku ja monta kertaa länkkärille erinäisistä asioista. Jos käyt kombini-kiskalla, yleensä mukaan pakataan mukaan kertisaterimetkin ostostesi mukaan. Kaupoissa monesti myyjä ei myöskään toista sanomaansa hintaa, vaan naputtelee sen laskimelle ja näyttää. Kolmantena tulee sitten se huomauttelu, "Osaatko mennä junalla?", "Käyttää puikkoja?", "Ottaa kengät pois jalasta!", "Tiedäthän että tuossa on wasabia?", "Voitko syödä raakaa kalaa/merilevää/hedelmät kuorineen?" jne. Itselleni ei ole tullut vastaan, mutta olen kuullut myös myyjien huomauttelevan kaupoissa jos ihailemasi vaate on arsellesi liian pieni. Useammin tulee sanomista jos luullaan ettei syö, imho.

Ekoina päivinä lähdin loukkaantuneena kotiin, ai olenko niin läski länkkäri ja tyhmän näköinen turisti, että en osaa syödä itse puikoilla, sen takia nuo kertakäyttöaterimetkin on mukana koska en *voi* asua täällä ja omistaa omia, myyjä näyttää hintaa koska en *voi* osata edes numeroita jne. But here's the difference, japsit tekevät sen välittämisestä (ja uteliaisuudesta tai ihmetyksestä). Huomiointi, kommentointi, tarkistelu ja varmistelu ei ole ihmisarvosi aliarvioimista, vaan aidosti siitä että täällä ajatellaan ensin toisia (tai ryhmää), sitten itseä, palvelukulttuurissa mennään oletuksella paljon pidemmälle.


Toivon että vuosi Japanissa muutttaa minua ystävälliseksi, empaattiseksi, aidosti toisia ensimmäisenä huomioon ottavaksi ihmiseksi, sillä pidän jo nyt kovasti arjestani voidessani tuudittautua  "Ehkä hän tarkoitti vain välittävänsä minusta kukkia ja perhosia~" ajatuksiin asioista, mistä vedin ennen kengännauhat hirttosolmuun. Tai että kieli- ja kulttuuritaitoni tulee niin ässäksi että erotan paikkisten piilovittuilut. Sillä välin, 7eleven-täti, pakkaa vain ne kertakäyttispuikot mukaan vaikka asun täällä, edistetään sademmetsien tuhoontumista! Voin kaivaa niillä varpaankynsiäni irti kun luen suomalaista verkkomediaa! Believe in denial! Shōganai! Hyvää viikkoa. ♥

Saturday, November 23, 2013

Syksy tulee Tokioon

Kylmä. :(

Kiitos syömishäiriö ettei Suomesta mukaan ottamani syysrotsi mene juuri kiinni (onneksi voin kärvistellä vielä ilman). ^_^ Japanilaiset seinät on paperiohuita, laitan ilmastoinnin kohti 30° ja vedän peiton korviin, verhojen sulkeminen myös kummasti ehkäisee lämpöhävikkiä. Ei ole mikään vitsi että talot on heppoista rakennetta, ne on. Japanilaiset sekoaa kuullessaan että Helsingissä lämpöasteet voi olla NOLLASSA omg! kun päästään utsjokilaiseen miinus nelkytkahteen, ei kukaan enää jaksa kuunnella, puhumistani varmaan aletaan pitää jo kusetuksena. Ihmettelen mikä niin paleltaa, mutta voi, kyllä välillä paleltaa minuakin näillä asuntorakenteilla. Unohdan vain mainita että hei, Suomessa ne on keksineet vesijohtopatterit tai villaeristeet. Mutta on nekin aika eksoottisia, oli ainakin eräälle nyt japanilaisesta koulustani Vantaalle hakevalle vaihtaritytölle: "En kyllä tajua miten Suomessa ei voi taloissa olla kylmä ilman eakonia tai kotatsua?! :O"
note to self: jos menee koulun kylmään vessaan itkee, kanattaa istua kannen sijasta pöntölle, sillä se on lämmitetty. :----D

Yhtenä perjantaina olin pienen paniikin vallassa lähdettyäni ulos, ja izakayassa tajutessani Temestojen jäätyä kotiin, häpesin läskejäni ja ollessani pyödässä taas isoin, noloin, kielitaidottomin. Pienet itku-äänentasaukset vessassa, mutta näköjään itsenäinen ulkomailla oleskelu, elopainon lisäys ja ikälopun läheisyys on "auttanut" että koosteet jää aika lyhyiksi, äitiä ei enää tarvitse soittaa pelastamaan keskellä Stockaa, koska tavaratalon seinät tippuu niskaan. Joskus säälisin ettei todellisuutta pääse sairauden piikkiin pakoon, nyt himassa nenää kaivaessa olen aika tyytyväinen, että maailma sen verran kannattelee, että tilanteita pystyy toisinaan hallitsemaan. Odottihan minua pyödässä ystävät. Ja viinaa!


Ilta sujui isommalla juhlintaporukalla, juttelu jees, ruoka ei kauheasti maistunut, mikä oli ihan OK. Nolottaa vain kuoliaaksi, että täällä ruokailustani saatetaan tehdä välillä niin iso numero, sen takia että ihmiset haluavat olla ystävällisiä, huomioivia ja huolissaan. Suomessa jengiä.. vituttaa. Tai jotain. En halua itseeni huomiota, halua tivata tarjoilijalta mitä missäkin safkassa on, mutta kaverinihan kysyy puolestani onko jossain keiton liemessä vehnää. -__- Rafloissa alku/loppu salaatti tai keitto välillä kuuluu pöytämaksuun, tippiä ei anneta. Eikös se rehuläjä löydy ystävieni puolesta lautaseltani kun olen käynyt vessassa. "Mitä tää.. keltainen, rouskuva juttu on?" "Aa, varmaan jotain paistettua jauhoa" "...." Ja syön viimeisen syömäpuikollisen tuntieni itseni vitun tyhmäksi, viikonloppuna ruokasekoillen ja kuollen vatsakipuuni.

Vehnäjuttu on vähän outolintu, josta välillä puolestani jaksetaan huolehtia. Kun kysytään, yritän selittää intoleranssilla, mutta en usko että sitäkään ymmärretään.. Allergia on vähän liian paljon sanottu, sillä about kaikki Japanissa sisältää vehnää, koetan siis kertoa vähän olevan OK. Maito on helpompi, sanon sen olevan kasvisruokavaliota, vaikka tyhmyyttäni aina vähän ojennan sitäkin termiä ettei ole oikeastaan kasvissyöntiä syödä kalaa.. Japanissa on. Turha selostus, mutta viljoista huolimatta kukaan ei jätä rauhaan jos haluan olla juomatta bisseä. En ole 20v (paikallinen legal age), mun ei tarvi selitellä juomamääriäni tai mistä pidän. Tai eikö japanilaiset tiedä mistä kalja on tehty ja minua halutaan testata kusetanko ruokavammailullani? Ö-öö? Illan päätteeksi lasku pistetään tasan: Japanissa ravintoloissa pöydät laskutetaan aina yhteen läjään, aina vain käteisellä. Ystäväseurueeni päättää kysymättä laskea tonnin minun laskuosuudestani pois, koska "söit niin vähän, meillä muilla oli lihaa" ja join vain yhden umeshun.


Kielitaitoni on vähän parempi, jos ei muuten, aivan täydellinen blockageklöntti on aivoistani vähän sulanut, ja sentään vähän omaksun jotain uutta. :) Kielen opiskelu ei ole enää alkuviikkojen pahaa olemassaoloa hyökyvä möykky, nyt tosiaan kivaa ja odotan tuntejani innolla. Oon iloinen että raskas ammatillinen kurssi loppui niin saan opetella lisää. ^^ En ole uusia kanjeja tai kielioppia mielestäni kehittänyt, mutta muistan sanoja toisten läsnäollessa jo paremmin ja jännitän vähän vähemmän.
(anteeksi paikallismatsurista ottamieni kuvituskuvien kökkö laatu)

Wednesday, November 06, 2013

Jutellaan tästä toisella viikolla

Eilen ja tänään ahmimatta, kulunut ja viime viikko yhtä paskaa. Paino jossain Fuji vuorella, en jaksanut edes oksentaa kuin kerran pari ja määrissä mitä vähemmän. Kropalleni sopimaton ruoka, ts kaikki prosessoitu vehnärasvamaitomössö vetää niin ventin veks että suunnilleen sammun jos koskenkaan johonkin. Riehu siinä sit. Yritin parhaani, olin 6 päivää tasan kuivilla. Oli viimeisinä päivinä tosi vaikeaa, kaiveli, kuin alkoholistia. Piirsin, kuuntelin musaa, katsoin sarjaa, luin inspiraatiolehteä, juttelin avoimesti poikakaverille, menin joogaan, menin ulos syömään, tein samaan syssyyn kaiken etten kävisi kauppaan ihmettelee leipähyllyä. Fail.

Yksi kommenteissakin hyvin tullut neuvo oli että pääsee elämään kiinni, pääsee myös syömisiin. Yritinkin silloin noudattaa tuota, nyt tähän takaisin. Viime 1,5 viikkoa oli nääs lomaa koulusta, eihän se hyvä idea ollutkaan, vaikka olin uupunut ja loman tarpeessa, sillä päätäni keitti kun en jaksanut japaninkielisiä tehtäviä ja miten en ymmärtänyt mitään.

Tänään olin itseeni älyttömän tyytyväinen tajunneeni jotain koulussa: ihan mitä kirjagraffakurssillani on seuraavina työvaiheina (mittaa viivottimella neliöitä, kopioi ja niittaile sälää), perjantaina kirjastossa kirjojen pällyilyä ja loppukurssin meitsi vääntääki oman kirjan. Suomeksi selostukseen ja ihmettelyyn olisi mennyt ehkä 14min, japaniksi se 4h näin hyvänä päivänä. Aattelin tehä syömishäiriötä epäsuorasti käsittelevän taidekirjamätön, koska se loossisti sopii annettuun teemaani. Näytän sitten kuvia.

Seinät alkoi tippua ja naamavärkki vääntyä tuttuihin pillittäjän ilmeisiin viimeistään illan japanintunnilla. Siinä vaiheessa kun itkun pidettely alkaa olla mahdotonta, mietin mikä olisin vähiten huomattava veto:
A: äkkiä hieraista silmät kuiviksi (japsit kantaa kaikkia kangasnenäliinarättejä normisti mukana), päästää pahaolo pois ja jatkaa
B: nousta 3 ihmisen oppitunnilta kesken "vessaan"
C: väännellä lisää naamaa ja feikata hymyä
A kiusallista, kakara. B outo, draamakuningatar. C oooobvious. Vastaus? C. Nolo nolo noloo!
Nojoo ja syy olikin niin yksinkertainen että ryhmämme on onneksi nyt jaettu minuun ja muihin (ts huonot ja edistyneet), että kaikki saisivat tasonsa mukaista opetusta. Opettaja päätti silti kysäistä minulta jotain partikkeliasiaa, johon vastasin väärin luullessani kirjassa olleen kompakysymys, ja tein tietty itsestäni taas tyhmän. Noh, toisinaan ko partikkelia voi käyttää samankaltaisissa tilanteissa, mutta selitä siinä japaninkielisellä tunnilla selkeästi englanniksi että olet nähnyt ja kuullut erikoisia tilanteita, joissa partikkelia on käytetty erilailla - samaan aikaan kun toiset ojentavat vastaustasi, tietäessäsi vastanneesi väärin. Noh, "Kafi-san let's discuss about this next week" tms. Kiitos.

Voisin tiletä nyt myös siitä miten ihmiset aina luulee etten tajua numeroita, lainkaan katakanaa tai osaa lukea jos luen mieluiten ensin koko lauseen ja sitten vasta ääneen (koska japania kirjoitetaan putkeen, erotan sanat paremmin). Silti kaikki vaikeat ammattisanastot, monisteet (ei voi kopioida kanji-merkkejä nettisanakirjaan) ym kuvitellaan minun tajuavan. Olen tosi tollo kun en osaa kaikkia verbitaivutuksia tai partikkelisääntöjä. No anteeks, oon lukenut 1,5 kurssia japania, alkaen toukokuun lopusta ja asunut täällä vasta 2kk. *_* Oon syömisvammainen ääliö, joka ei pysty painamaan kaikkea heti mieleensä tai lähde hengaamaan baariin uuden sanaston tai ihmisparven toivossa. Jään kötiin mättää ja kattoo Youtubee. Ei vain luonnistu, oon liikaa varpaillani. Silti ihan älyttömän epäkohtelias niin monella lailla, mokaillessani sana- ja aihevalinnoillani. End of rant.

Oli ihana muuttaa uuteen valtioon ja aloittaa tyhjältä pöydältä. Uutena ihmisenä, ahkerana, tykättävänä, mielenkiintoisena ja kauniina, reippaana, itseään kunnioittavana, toisia huomioivana ja rohkeasti välittävänä niistä asioista jotka on tärkeitä. Ei varmaan ole vielä liian myöhäistä. Olen lihonut taas pilalle, mutta voin kai kompensoida muulla kunnes taas laihdun edes ahmintakilot pois (japanintulopainoon)? Nyt mulla on 1/2 hintaan saadut uus Jelly-lehti ja sushia, pistän jonku sarjan pyörii, otan ehkä toisen temestan ja let-it-go. Nukun ja meen joogaan aamulla. Teen jotain kehittävää ja kivaa huomenna, että päivä tuntui elämisen arvoiselta. Olispa vielä kissat joita halata.

Friday, October 25, 2013

Pärjäilypäivitys

Iso ilo jättiomenasta, joka kaupassa on vain Tohokun läheltä.. Fukushimasta ja Aomorista, no thx.

Tämä viikko on sujunut ihan hyvin, joskaan joogassa en ole päässyt käymään niin paljon kuin haluaisin. Tänään ehtisi, taas kaksi taifuunia kimpussa, mutta studio on muista syistä kiinni. Bleh. Syömisten kannalta vaikein päivä on ollut eilinen. En ole saanut nukutuksi, mitä enemmän valvoo, sitä jossain vaiheessa syö ja minusta tuntuu että syö myös enemmän kompensoidakseen unen puutetta. Ei aamujoogaa, olo auton alle jääneellä hiirellä. On myös ahdistanut enemmän, nähnyt painajaisia uudelleen ja uudelleen, mielessä kieppuu etten jaksaisi pyöritellä tunteita, en tahdo nähdä itseäni, rasvaista turpeaa naamaani ja läski%:a kerännyt kroppaani peilistä. Haluaisin nollata kaikki tunteet, helppoa olisi kävellä kauppaan. Otan pullon vettä esille ja syön salaattia tai kaalia jos ruoka-ajatukset eivät ole menneet pois.

Sosiaalinen elämä taas on mennyt hyvin! Kaikki tietää miten paljon pelkään nestemäisiä kaloreita, en juo mehuja, smoothiet on rahantuhlausta jos hedelmät voi syödä. Eivaines, smoothiet on ihania! Miksi rehuja tarttee syödä jos kasan kaikkea hyvää voi juoda! Tutustuin täällä yhteen maailman matkaajaan ja ystäväni kanssa olemme testannut jotain raakavegaani mestoja Omotesandolla ja Mejirossa, myös jälkiruokien puolesta. Suomessa pähkinä tms systeemeihin koskeminen oli monen päivän hautomisen takana, joten jännitin, mutta itse tilanteet oli miellyttäviä ja stressittömiä etten ajatellut oikeastaan kuin mitä tekee mieli (tai mihin on rahaa).

Toisena päivänä sain yllätyskutsun ystäväni luo päivälliselle - samalle illalle! Eikä siinä kaikki, ystäväni äiti oli tullut käymään jostain Korean akselilta ja luvannut kokata. (*_*); Ostin kukkia ja pyöräilin illalla mestoille, paikalla oli toinenkin vaihtari ja tuttu. Pelkäsin että omiyageni (tuomiseni) on liian pieni ja keppoinen, muttei siille annettu tullessani hirveästi huomiota. Ilta oli tosi rento ja hauska, vaikka en ymmärtänyt välillä koreaa enkä japania, mutta yllätyksekseni ihmiset olivat kiinnostuneita ja huomioivia minullekin. Olen aina tuntenut ja ajatellut olevani se epämielenkiintoisempi tyyppi, liian äänekäs ja omista asioistani pälpättävä, muille kuin läheisille ystävilleni aika irrelevantti. Liian paksu, ei tyyliä, rentoutta tai itsevarmuutta - enkä juo bisseä. No bisseä piti vähän selittää, sake voi olla ulkomaalaisille Japanin kansallisjuoma, mutta oikeasti bisseä täällä juo kaikki. Lähtiessäni poskiin sattui koska olin hymyillyt niin paljon.

Siitä oli kiva pyöräillä kotiin. Unohdin tosin TAAS (3. kerta) lukita pyöräni ja avaimenkin vielä lukkoon kiinni (ei irtoa ellei lukitse). Tajusin tämän eilen vasta astuessani Shinjukun junaan (too late!!!), ja pääsin Ikebukurosta kotiin vasta kasin aikoihin. Kadullahan se tsygä kökötti, kyllä Tokio on mukava ♥

Wednesday, October 23, 2013

B/P-challenge start-to

Päivät on menneet taas aika lailla ahmiessa ja oksennusyrityksissä, olo alhaalla ja ulkonäkö aika sanoinkuvaamaton. Isoimpana juttuna alkaa silti olla raha, sitä menee ruokaan ihan liikaa. Japanissa yksittäinen ruokapakkaus voi olla Suomeen verrattuna semi-edullinen, mutta ruuat myydään pieninä annoksina: paahtoleipäpaloja on 4-8vpl, porkkanoita pussissa 1-4kpl, kabochaa 1/4, monet hedelmät myydään kappalehintaan ja halvempia saa etsiä ajalla ja vaivalla. Lähiviikkoina en ole syönyt omenoita, sillä en ole löytänyt kuin Fukushimalaisia tai Aomorilaisia omppuja. Ei kelpaa. Ostin ekat tomaattini täällä asuessa, Chibasta, aijai, mutta ne oli isoja ja pussillinen ~250¥.


Niinä hetkinä kun teen lähtöä, olen varsinaisesti tekemättä mitään tai joudun hankaliin kommunikaatiotilanteisiin, tulee ahdistus aika kovaksi. Temesta.♥ Niitä on mukana aika paljon, onneksi. Ei panic attackeja, mutta toisinaan itken monta kertaa koulun vessassa. Vaikeina päivinä ei oikein mikään nosta kaivosta, muuten kyllä pidän kovasti koulusta kokonaisuudessaan. Kuvassa laatu iPad-kuvaa koulumatkalta, suht pöndeä jo pois Tokiosta.

Oikeasti ei pitänyt puhua Japanista vaan kirjoittaa ahminta/oksentamattomuus challenge-postaus, laatia sille tarkat sotasuunnitelmat ruoka-, aika-, reward-, motivaatio-, tukitauluineen, mutten ole vielä. Ideanani myös raportoida päivittäin miten sujuu. Mulla on muutama päivä koulusta lomaa, ja energiat juuri nyt seinien tatuoimiseen Think positive-kuvilla on aika zerot, mutta tarkoitus olisi. Ostaa kukkia, järjestää kaikki tiptop ettei paha zeniläisyys häiritse suoriutumistani. Plan:

  • ei ahmintaa (turvaruokien tai ahmimisruokien, jne)
  • ei oksentamista (suunnitellusti tai ahdistuksen kontrollointiin)
  • joogata joka päivä
  • järjestää+ylläpitää kämppää, ostaa kukkia, laittaa taikakeinoilla tapettiin piristäviä kuvia
  • lukea lehtiä, katsoa youtubea, lukea blogeja tms jotka oikeasti piristää, tuottaa mielihyvää, inspiroi, motivoi tai kannustaa inner/out kauneuteen, terveyteen ja kestävyyteen. Thinspiraatiosaitit nyt ei vaan toimi, mieluummin lätkin itseäni perseelle menemään book offiin tai johonkin visuaalisesti miellyttävään kauppaan haaveilemaan mihin voisin mieluummin säästää  säälittävät rahani.
  • haukkua, sättiä ja sääliä vähemmän. olen lihava, iho kukkii, naamani on turpea kuin kabocha, muttei se mihinkään muutu jollen liikuta äässiäni ulos tai jätä hiuksia kampaamatta
  • lukea japania ~1h per päivä, sekä piirtää. jos tämä ei onnistu kotona, möllötän ja laiskotan koneella tai muuta, menen vaikka törsäämään sen 3-4€ Starbucksiin, jossa voin keskittyä. parempi sekin kuin kohmettua vain kotona, etenkin jos rahat ei mene bulimiaan? (jos en asuisi 1. kerroksessa ja voisin pitää ikkunat levällään valosta, kotona työskentely ei olisi niin iso probleema)
  • tehdä joku aikasuunnitelma, montako tuntia käyttää lorvintaan, kaupassa käyntiin (kestää ihan liian kauan), tietty aika edes askareisiin, ulkona käymiseen, lähtöihin (olen aina myöhässä= kuolemansynti), nettiyhteydenpitoon (en ole vain kunnolla jaksanut ;_;), blogiin ja kuvien laittoon (vielä vähemmän)
  • syödä for fucks sake! ja juoda!!! olen näin täynnä kaikkea prosessoitua paskaa, kalaa, jne., ja mielelläni kiskon nyt savea, chlorellaa detoxdetox. ihan must jos pitää näin paljon ei-luomuakin syödä. täällä nestettä tarvitsee paljon enemmän, vaikka en juo kahvia/teetä lainkaan: aamulla 1l vettä, hedelmä/smoothie-tyyppinen aamupala, lounas bentona kouluun ja hiilari-based! es genmaita, kasviksia, avocadoa jne., päivälliseksi prodepainotteisempi ateria. (food combination) vesipullo aina mukaan!

Tulipa pitkä. Tavoitteita on hyvä olla, mitä enemmän ja paremmin niin sitä parempi myös pitää kiinni. Meinasin tehdä aikarajan "3pvä", "viikko" jne b/p vapaana, mutten keksinyt sopivaa. Pidän siis välitavoitteita, ehkä? Jos jotain käy, aloitan samantien uudelleen. Julkinen nöyryytys, hyvä nöyryytys, eh? ;-) Enkä oleta että alkoholistinarkkarin vuosien addiktiolla it's a smooth sailing, mutta nyt vain kyl-läs-tyt-tää. Ja ei oo rahaa. Haluan laihtua, sekä ottaa kaiken irti vaihtovuodestani. Yea. ps. Vika kuvan sarjakuvakirjat löysin koulun kirjastosta~

Wednesday, October 16, 2013

Taifuuni 26

Punainen alue on varoitusalue, nyt Tokiossa on enää keltaista taifuunin liikkuessa Tohokussa (jossa on mm Fukushima) päin.

"Jännittävää!" sanoi ystäväni, kertoessani että tänään Kantoon iskisi taifuuni.. Ehkä viides tähän astisesta olostani saakka. Oikeasti, viides, taifuunikuvia on vähän väliä uutisista, mutta jokainen ei tosiaankaan osu kaikkialle makkaran muotoiseen saarivaltioon. Tämä taifuuni 26, Wil..wal.. jotain, joku kansainvälinen nimi silläkin oli, mutta täällä olen nähnyt nimenä vain numeron. Kaksikymmentäkuusi on siis 26. myrsky tänä vuonna.

koko: iso
voimakkuus: voimakas
nopeus (nyt) 85km/h
tuulen nopeus lähistöllä 35m/s
max mitattu tuulen nopeus 50m/s
tjsp lähde

Enkkulehdistössä infoa on vähän niukasti, mutta jap. metrologiasivustolta sai nähdä tarkasti tietoa myrskystä. Itselläni ei ole wifiä tai nettiä puhelimessa, joten mitään maanjäristys/taifuunivaroitus-softia en ole ladannut. Aamulla herätyskellon soitua venasin meilin ääressä, kunnes opettajaltani tuli henk. koht länkkärilikalle viestiä, että aamutunnit on tänään peruttu. Myöhemmin päivällä myös viesti että sama koskisi iltapäivää. Suomesta kansainvälinentutorini lähetti myös viestiä pitäisikö ilmoittautua ulkoministeriölle, mutta for reals.. oma osani Tokiosta taisi olla se rauhallisempi puoli, sillä rankkasade loppui jo aamupäivällä. En käynyt ulkona juuri kuin kombinissa, eikä silloin tuuli ollut erityisen voimakas.

Eilen tosin tympi, sillä en ollut käyttänyt aivojani että sade saattaisi iskeä päästessäni koulusta. Saavistahan sitä tuli, mutta päätin kalliin bussi-junareissun sijaan pyöräillä ~45min reissuni kotiin tokiolaisittain sontsa kädessä. Ei ehkä vasuriliikenteessä, kitisevillä käsijarruilla ja kapeilla kaduilla mikään paras idea. Kerrankin ei jalkakäytävällä ollut kilpailevaa liikennettä.. Se niistä sensaatiouutisista, enemmän jännittää millaisia tuhouutisia Tohokusta taas tulee ja pitääkö rientää tilaamaan Rakutenista jotain Perrierin halpisversiota. Mutta piti nyt postata, sillä harvoin sitä Suomessa joutuu enemmän kiroamaan kuin Korkeasaarenlautalla kastuessa.

Huomenna ei normaalisti olisi tunteja, mutta opettajalta tuli kolmas meili korvaavasta opetuksesta. Ihan hyvä niin ei mene sekään päivä himassa ruualla leikkiessä tai muuhun turhuuteen. Jos ei muuta niin olen nyt nukkunut pois univelkani ja kerännyt lisäravinnevarastoa nahkani alle ensi katastroofin veralta.

Monday, October 14, 2013

Monokkeli vastaa

Poikakaverini vastasi näihin oikeastaan jo kk sitten, mutta unohdin postata vastaukset. :< Sori. Hän vastasi niihin mihin halusi tahtomallaan pituudella. Kysymykset on vähän aiheensa mukaan järjestetty. Jos ei teille, ainakin mulle tällaisten lukeminen oli jännää.


Miten tapasitte, missä, miksi, jne. ja miten Kafi on siitä muuttunut näinä vuosina (hyvässä ja pahassa)?
Hengasimme aikoinaan samoissa piireissä joskaan ei tunnettu mitenkään läheisemmin. Tutustuttiin paremmin yhteisen ystävän tupareissa jonka jälkeen rupesimme tapailemaan ja lopulta seurustelemaan.

Syömishäiriön eri muodot ovat tietty se suurin päällepäin näkyvä muutos, mutta kaiken sen alla hän on edelleen sama henkilö jota rakastan.

Miten Kafin syömishäiriö on vaikuttanut suhteeseenne? tuntuuko usein, ettet jaksaisi enää?
Kuten missä tahansa parisuhteessa meillä on ylä- ja alamäkiä, hyviä ja huonoja hetkiä. Syömishäiriö on vaan yksi asia joka on olemassa, eikä se määrittele tyttöystävääni henkilönä. Seurustelusuhteen alkuaikoina tunsin ehkä jonkinlaista pelkoa siitä miten syömishäiriö vaikuttaa suhteeseemme, mutta en enää.

Koetko usein riittämättömyyttä, jos et osaa auttaa häntä?
En enää niin paljon kuin joskus aikoinaan.

Mikä on ollut vaikeinta kestää/ymmärtää Kafin syömishäiriössä?
Se että sitä ei saa puhumalla pois. Tarkoitan tällä sitä että yritän puheillani vakuuttaa miten absurdia syömishäiriöisen käytös välillä on.

Mitä syömishäiriöstä tulee ekana mieleen?
Luurangon näköiset anorektikot.

Miten syömishäiriö näkyy teidän arjessa?
Lähinnä siinä miten tarkasti ja pitkään harkiten ruuat tulee valittua.

Vaikuttaako syömishäiriö jotenkin "fyysiseen kanssakäymiseen"?
Kyllä se vaikuttaa. Hänen näkeminen alastomana hänen ollessaan laihimmillaan oli hyvin vaikeaa.


Omat harrastuksesi?
Musiikin kuuntelu, lukeminen, videopelit, yleinen nörtteily.

Suurimmat kiinnostuksen kohteesi? Onks teillä jotain yhteisin fanituksen aiheita?^^
Pelataan joitakin samoja pelejä, katsotaan paljon samoja sarjoja, kuunnellaan jonkin verran samaa musiikkia.

Mitä videopelejä pelaatte yhdessä?
Yleensä katson vierestä kun Kafi pelaa jotain pelottavaa survival horror-genren peliä. Pelasimme aikanaan Gears of Warit läpi yhdessä, ja jotain muitakin co-op pelejä on tullut pelattua.

Miltä tuleva kaukosuhde tuntuu?
Ikävä on kova. Koska kuitenkin asuimme omissa kämpissä ja näimme yleensä lähinnä viikonloppuisin niin se että ei näe toista joka päivä ei kuitenkaan ole mitenkään outo asia. Lisäksi olen todella onnellinen tyttöystäväni puolesta koska tiedän että tämä on hänelle pitkäaikainen  haave joka viimeinkin toteutuu. Jos itse pääsisin Japaniin vuodeksi opiskelemaan tai muuta vastaavaa en myöskään itse epäröisi hetkeäkään lähtemistä.

Miksi asutte eri osotteissa?
Käytännön syistä. Kafilla kämpän läheisyys kouluun ja minulla lähinnä halpa vuokra.

Mitä syöt aamupalaksi?
Viime aikoina luonnonjugurttia marjoilla ja myslillä.

Osaatko laskea kaloreita?
En.
Kahvia mustana, maidolla, kylmänä, kuumana?
Kahvi maidolla.

Ärsyttääkö ikinä Kafin ituintoilu ja kaikki muut hippiruuat? Ootko kokenu Kafin ruokahifistelyn vaikuttavan omiin ruokailutottumuksiisi? Jos niin miten?
Välillä ärsyttää mutta ymmärrän että tietyn ruokavalion seuraaminen tuo turvan tunnetta. Lisäksi yleensä yhdessä ollessa syödään näitä hippiruokia ja se on minulle enemmän kuin OK koska en itse välttämättä aina jaksa panostaa ruuan terveellisyyteen.

Tarkkailetko itse syömisiäsi Kafin tapaamisen jälkeen enemmän?
Syön nykyään terveellisemmin.

Mitä sulla on päällä just nyt?
Bokserit näin sunnuntaiaamuna klo 9:30.

Kuvaile vähän Kafin pukeutumistyyliä?
Huoleton.

Miten kuvailisit Kafia ihmisenä?
Kiehtova, ehkä ensituntumalta vähän etäisen oloinen mutta lähemmin tutustuttua lämmin ja hurmaava persoona.

Mitkä ovat Kafin ihanimmat, söpöimmät ja omaperäisimmät piirteet?
Hän kutiaa kun häntä nuuskii korvien takaa.

Kaipaisitko suhteeseen enemmän spontaanisuutta vai rauhallisuutta?
Kaipaisin ehkä vähän enemmän ulkona käymistä. Yhdessä ollessa on niin helppo vaan käpertyä sohvalle katsomaan sarjoja tai leffoja, mikä on sinänsä ihan mukavaa. Se on myös halvempaa kuin ulkona käyminen.

Mieleenpainuvimmat hetkenne?
Yksillä ekoista treffeistämme päädyimme leffan jälkeen mukaan tilanteeseen jossa yritettiin päästä Guinnessin ennätyskirjaan pelaamalla Singstaria putkeen tosi pitkään, en muista mikä tavoitetuntimäärä oli. Osallistuimme yritykseen laulamalla parit biisit ja jatkoimme matkaa. En tiedä päätyikö suoritus lopulta ennätyskirjaan.

Tulevaisuudensuunnitelmanne?
Tällä hetkellä mielessä ei pyöri muu kuin 2 kk reissu Japaniin ensi vuoden alkupuolella.

Thanks ♥♥♥ mikä "huoleton" pukeutumistyyli?!!! (T__T);

Thursday, October 03, 2013

Fatbear is faaaat

Kirjoitin päivällä yhden viestin, mutta se oli taas tätä bulimiavalivalia ja koulussa kirjoitettu ilman skandeja, joten jääköön nyt. Vaihtoon lähtiessä päätin postaavani tosi aktiivisesti, mutta en ole yksinkertaisesti jaksanut tai ehtinyt istumaan juuri koneen ääressä. Käyn koulussa, vapaa-aikanani nukun, käyn kaupassa, sessioin, katson youtubea, nukun lisää, rinse and repeat.

Haluaisin kirjoittaa ja piirtää enemmän mutta jos jotain vihaan kämpässäni niin a) vitun likaista kokolattiamattoa, jossa ei taatusti ole tallustaneet vain japsit tohveleineen b) "pöytää" joka on pygminkorkuudella oleva meikkipöydän levyinen palikka, jonka alle suomalaisen keskimittaiset kinttuni juuri ja juuri menee. Tuoli on ihan perseen epämukava ikäloppu, eikä säätö liiku paria tekopyhää senttiä enempää, joten ei toivoa että tilaa riittäisi esim ristimään jalkoja pöydän alle. Tässä sitten istut joko japanilaisen ala-asteopiskelijan ryhdillä tai vääntäydyt mitä kierompaan ergonomiaan jos haluat samalla es. katsoa tv:tä tai ikkunasta.

Mutta joo, bulimiaparty 4 ever ♫♪~~. Eka viikko lähti ihan täydellisesti käyntiin kun tilasin jenkeistä proteiinipatukoita, ostin va'an, blenderin ja hymyilin kerrankin onnistuneeni elämässäni: laihduin Japania varten. Eikö pahin pelkoni käynyt kuitenkin toteen ja leipäriisihyllyt neonvaloissa kiiltänyt yksinäisyydessä liikaa, tyhjyyteen ja suurkaupungin limboa täyttäisi vain kaikki vihaamani prosessoitu paska. Alku oli kevyttä ja helppoa, kaupat auki 24/7 ja kaiken sai pois saman tien. Mutta viimeisen parin viikon aikana, väsyin. Aloin joko vihata kylppäriäni, väsyä valvomiseen, kurkku hajota matkalla, turvotus ja muut sivuoireet käydä häiritseviksi ja lopulta monena iltana olen usein vain luovuttanut unelle ja nukahtanut ennen tyhjentäytymistä. "Hyvä juttu ettet oksenna! ^_^" kaikuisi nyt jonkun terveydenhuollon ammattilaisen sana tässä ja minä vastaan että haista nyt v-ttu. Kaloriöverit kaikella ravintoköyhällä shitillä, ruuansulatuselimistön, nestetasapainon jne. rasitus pelkällä safkalla ja kaaottinen elopainon ja rasva% nosto ei sekään ole mikään kympin vaihtoehto. Niin, liikasyöminenkin on sairasta, eniten se meidän yhteiskunnassa tappaa.

Olen enimmäkseen hyvällä tuulella, hymyilen ja olen kohtelias kaiken kielitaidollisen osaamiseni mukaan, pidän ovea auki. Lammas. Mutta Skypellä soittaessa poikaystävälle tiuskin ja kiukuttelen, vaadin lohdutusta ja petyn kun niitä oikeita rohkaisun ja kannustuksen taikaverbejä ei tipu taivaalta. Terapeutilla ei ole nyt vähään aikaan aikomusta sittenkään (yllärii!!!!!) järkätä itselleen kalustoa etäkäynneille, ja jos jonkun tunteen tunnistan ruokaan dumppaamaltani tyhjyydeltä, on tässä se ahdistus ja kiukku. Potenssiin about sata. Japani on ihana, mutta miten 7800km saa angstitunteet kaakkoon, muuten tilalla on tyhjää kuplaa ja hymyä? Itken. Sanon tässä olevani niin hyvällä tuulella, nauran koulussa vaikken tajua aina mikä oli niin hauskaa (noooh japanitytöt on söpöjä nauran niille), menen koulun vessaan ja itken, tulen kotiin, haen ruokaa, syön, oksennan, valvon, haen lisää ruokaa, jatkan, sammun kalorivuori jossain mahassani. Tänään ei enää. Sitten pala jotain, hiilaria, pahaa, outoa tekstuuria, ajatusvirtaa, olen alkoholisti Alkon ystävämyynnissä ja en osaa lopettaa.

Saan kohta Lawson-kiskalta Rilakkuma juhlamukin, sen verran leipäpakettitarroja on kohta kerääntynyt. Onneksi en vielä(kään) hahmota jenejä ihan euroissa, vaan elän leveästi kuin aurinkomatkalainen, en tahdo edes tietää paljonko safkaan on mennyt. Tänään en ole tehnyt mitään tyhmää, enkä enää ajatellut. Tänään pyöräillessä kotiin puristelin mukaan tulleita makkaroitani, naamani on saanut takaisin pyöreän, iljettävän muodon. Syömissekoilut on pakko lopettaa, kumpa osaisin kuinka, kumpa saisin voimia jostain kuinka. Pakko päästä takaisin mittoihin.

T__T afdsadfgfadga

Friday, September 20, 2013

urban decay

Piti kirjoittaa niistä kömmähdyksistä, pienistä arjen asioista uuteen kulttuuriin sopeutuessa, japanilaisten top of the top ihonhoidosta, onnistuneesta illasta ystävien seurassa.

Mutten ole jaksanut päivittää, koska romaanin aihe pitäisi olla unettomuus ja bulimia. Paitsi että kummankin raivotessa (unta 0-45min/yö, bulimiaa 24/7), ei muuta oikein jaksa. Olen silti viihtynyt täällä mennyt kouluun, jatkanut jne.

Nyt on tullut taas se itkupiste, että maa alkaa suistumaan jalkojen alta tai jalat kannattavat kuin seisoisi hyytelöllä. Se ei ole tämä paikka tai ihmiset, toisin kuin pelkäsin, minulla ei ole lainkaan koti-ikävää Suomeen, en ole (juuri yhtään) ärsyyntynyt että valtaosa Japanissa asuvista puhuu vain kiinalaisilla merkeillä kirjoitettavaa kieltä.

Se ei ole muissa, se on vain minussa.

Läski läski. Itkettää, suren ihan itseni puolesta, säälin alemman radan tyttöraasua, joka on jälleen tunkenut itseään arvokkaampaan maailmaan mukaan. En jaksa kanavoida nyt vihaa vaikka viiltely kiiltelee silmissä (yeah baby, mut skraadut on だめ dame). Luovuttaminen vain pahentaa asiaa, hymyä naamaan, on väärin tuottaa itsekkäin keinoin toisille pahaa mieltä.

Sunday, September 08, 2013

"Asuksä TOKIOSSA?"

Yleinen Puhuessani missä asun, (suomalaisten) ihmisten äänistä kantautuu että Tokio on the cool paikka, muista ei sitten väliä tai tietoakaan. Jos tarkennan missä kaupungissa, paikassa, tai osassa Tokiota asuisin, mielenkiinto todennäköisesti valuisi viemäristä.

Yleensä kun puhutaan Tokiosta, mennään tällä väärinymmärryksellä että puhuttaisiin kaupungista. Tokion metropolialue on arvelujen mukaan 35,676,000 asukkaan paikka, maailman tiheiten asuttu "stadi". Tokio on osa Japanin Kanto aluetta Honshu saarella, johon kuuluu Tokion lisäksi naapurikaupunkeina mm. Kanagawa, Chiba, Yokohama ja Saitama. Menee vähän vaikeaksi selittää, sillä Japanin osoitesysteemi, joka ei mene samalla logiikalla kuin meillä hassuilla kadunnimillä vaan loogisesti lohkottuina "isommasta pienempään" (perfektuurista kaupunkiin> kaupunginosaan> kaupunkiin> rakennukseen> jne) aina numeroituina, Wikin kuva ehkä havainnollistaa parhaiten. Toinen ettei minusta japaninkieliset termit -to, -ku ym käänny hirveän hyvin "metropolis" tai "ward".

Kafilogiikalla: Tokion Metropoli-alue on tosi iso, jossa ei ole yhtä keskustaa - niitä on monta (23kpl osastoa). Paitsi että mittakaava on siinä koossa ettei puhuta nyt enää keskustasta vaan kaupungeista "kaupungin" sisällä, joista asema kantaa Tokio nimeä. Jos ainoastaan Tokio hyväksyttäisiin Tokioksi, ei mm. Sofia Coppolan Lost in Translation leffa, joka on kuvattu Shinjukun osassa (jonka osia on Shinjuku, Takadanobaba, Ōkubo, Kagurazaka, Ichigaya), ei sitten ole enää Tokiota, samaa stadia .... :D (vaikka ovatkin verrattaen lähellä toisiaan, ~7-8km). Osien lisäksi isossa Tokiossa on myös 26 kaupunkia, joista itse asun melko pöndellä, Tokiossa kuitenkin. Shinjukuun ei kestä sen kauemmin kuin stadista Vantaalle, mutta koulureissuni 30km lähempänä edestakaisin matka kustantaa ~720 jeniä eli reilut 6 egeä julkisilla.

Onneksi ostin Donkista pyörän. ♥ 

Päähän sattuu, vedenjuonti ei auta, huomenna eka kunnon koulupäivä, en ole tehnyt MITÄÄN 5:stä konseptisuunnitelmastani kurssityön suhteen (inspiraatio ei ole vaan tullu, edessä läjä harakanvarpaisia monisteita ja edessä on 1-on-1 open kanssa ja kaikkea mwäh) ja joudun todennäköisesti vielä esittäytymään japaniksi. Pelkään että eksyn pyörämatkalla, saan complete blackoutin kuten perjantaina opettajia tavatessa. Pelottaa. ;___;

Tuesday, September 03, 2013

Whether times are good or bad, happy or sad


320¥ short americanosta jäillä, ei naurata. Ikinä jenkeissä käyneenä Starbucks oli siistein juttu ikinä, mutta nyt lähinnä hinnat itkettää. Paikassa on Japanin ehkä ainoa "ilmainen" Wifi ja 1min päästä kämpästäni on kaunis, uuden näköinen kuppila puusisustuksen ja isojen ikkunoiden kera kävelykadulle. Pröystäilen ekoja päiviäni Tokiossa kuin aurinkomatkalainen, juon sitten muut illat himassa kalsareissa riittävän täydellisen hyvää Lawson100 mustaa jääkahviani (100¥/1l). Ah. Love it.

Paitsi että jääkaappini (koko ~baarikaappia) pakastinlokero prakaa ts koko jääkaappini alkaa olla pakastin. Vedin sen irti ennen lähtöä, toivottavasti ei eväät kävele ulos. Luukkuni on sentään siunattu AC:llä ja ilman sitäkin lämpötila ei kohoa helvetilliseksi, which is nice, sillä ilmastointi menee poikki lähtiessäni himasta ja minijääkaappiin ei todellakaan mahdu päiväni kasvikset. Daikon, kabochat, versot, saladid ja banaanit on sievästi ympäri pöytiä (en ikinä syö niitä, muttei muihin hedelmiin ei ole varaa!). Ilma on sopivan ihanan lämmin, ~30°, pitää ehtiä vielä tänä yönä Don Quijoteen etsimään sontsaa jos huomenna taivas aukeaa. Sisällä AC vetääkin asunnon (tai Starbucksin) jääkylmäksi, toivoisin jostain vetäväni adaptogeenisiä sieniä lisää ettei nokka tuhise, mutta shimejit jäi tiskipöydälle kun muistelin sieniä, säteilyä ja luin Greenpeacen säteilyratingia ko supermarketista.

"Kämppäni" eli ~15m^2 kokolattiamattoa, on ihana. Love it. Karsea nuhjuhotla joku sanoisi, itse ai kivi tippui sydämmeltäni kun näin paikan, kaikki kauhukuvani uunimikrosta lähtien vähän huojeni. Muuttaessani Vantaalta, äitini kirosi etten muuta sinne enää ikinä. En. Minulla on jättisänky, pieni lituskatv, unit bath, ei-hifi WC, vanhanaikainen modeemi, pieni kaappi takeille, lavuaaripöydän tapainen ruuanlaitolle, jonka viereen nostetaan keittolevy. Kuulostaa karsealta, ei ole! Induktioliesi kiihtyy ykkösestä kybään parissa sekuntissa, ruokaa laittaa nopeasti, hajamieliselle sammuu pannun nostaessa pois päältä. Love it. Iso miinus on vain se kaappitilan vähyys, tiski- tai yläkaapistoa ei ole, lipastotilakin aika olematon. Omaa pesukonetta minulla ei ole, mutta kämpän viereisessä yleistilassa on 24h コインランドリー eli maksullinen kolikkopesula. Kuumottaa vähän että lämpötila taitaa olla kaikissa 40° ja kuivausrumpu tappaa vaatteet, 1 vaihtari neuvoi oikeat AC-asetukset ja ostamaan 100¥-kaupasta sukankuivaustelineen, sekä ripustamaan sen verhoihin.

Jätteitä Japanissa kierrätetään viemällä oikeat rojut oikeana päivänä ennen kl. 8.30 läpinäkyvissä pusseissa kadulle. Roskia kuuluisi erotella metalleihin, pet-pulloihin (pullonkorkit erikseen), keppeihin ja ties mihin asti, mutta meidän pihalta löytyy meillä se yleisin: palavat ja palamattomat. Sekä sellainen luksus kuin roskasäiliöt, eli ei tarvi pantata pusseja kämpällä aina tiettyyn päivään asti ja kirota jos nukkuu pommiin.

Rahaa on palanut.. polkupyörään, bussilippuun kentältä, ruokaan, lisää ruokaan (kiitti sh vaikka sanoin ettei enää ikinä eikä vaihdossa), taloustarvikkeisiin, silppuun,  ruokaan, vaikken ole ulkona syönyt tai aio ladata Suicaa ja junailla sokkona. En haluaisi tuhlata enempää rahaa omaan siivilään ja astiankuivaustelineen ostoon, mutta jotain ratkaisuja lienee keksittävä, nyt salaatit kuivaa jossain tupperware-hybridissä, jossa on straineri. Ulkona syöminen voisi tulla halvemmaksi kuin sitruunat, mutta teollinen vehnä ja ajinomoto ei nyt vaan nappaa. Olen löytänyt yhden (1) luomutuotteen, vehnällä, joten jostain on silti taivuttava vuoden aikana, vähän enemmänkin kuin toivoin. Tykkään silti olla täällä, ruokatakapakista ja rahahuolesta huolimatta, tänään pyöräillessäni Tokion kaduilla, olin hetken vapautuneempi ja onnellisempi, löytäneempi paikalleni kuin pitkään aikaan. Kajareissa pärähti soimaan sopivasti soimaan Al Greenin Let's Stay Together. Tähän on hyvä lopettaa. Tokyo out. ♥

Tuesday, August 13, 2013

Kysykää monokkelilta

Tulee kysymyspostaus! Älä, hillitse yläkulman ruksin naksautusta ja älä vedä aamusumppeja nenään, sillä minä en aio nyt vastata mihinkään, vaan Kafin kaveri eli poikaystäväni. Kiusaantunut hiljaisuus ja Western-oksapallo pomppii yli näppiksen. Anteeks kun en ole keksinyt mitään mediaseksikästä koodinimeä, tai halua käyttää hänen etunimensä etukirjainta. :P

Tällaisen postin toteuttamiseen olen ainakin alustavasti saanut myöntävän vastauksen, joten nyt rakkaat lukijani, tehkää minut ja itsenne iloiseksi ja kysykää mitä haluatte - ihan edes ettei minun itse tarvitse ryhtyä epärehellisiin keinoihin tyydyttämään utelijaisuudenhaluani ja huorata kommenttiboksiin anonyymihuutoja lempi makaronilaatikon mausteista ja olenko paskista paskin ihanista ihanin tyttöystävä.

Muistin virkistykseksi: ollaan seurusteltu jotain 5,5v. (erottiin joskus hetkeksi, missään vaiheessa "uusi" poikaystäväni ei ollut "uusi", sanavalintani oli vähän harhaanjohtava etten nyt paistaisi täältä taas joka tutulle). Ei asuta yhdessä, poikaystäväni on kamala stalker maailman ihanin ja minusta välittävä ihminen, sattumalta vain lukee blogia ja kaikkia kommentteja - eli minun puolestani mitä vain saa laittaa. Teen sitten erillisen postauksen kys/vast. sen mukaan mitä tulee. :)

Tänään the ulosheit..kirjauspäivä syömishäiriöpoliklinikalta. Iso tyttö lähtee isoon maailmaan. Wish me luck.

Friday, August 09, 2013

Tokyo banana

Päivä valunut hukkaan, rahaa ja aikaa valunut hukkaan, velvollisuuksien pakoilua ja liikaa kaloreita. Kipua. Viimeisen viikon epäinhimillinen riepottelu asunto-, paperi-, sairastelu-, lääke-, läksy-, työ- ja aikataulukuvioissa on olleet stressi inferno. Kompensointia kaikella itkusta ja ruuan välttelystä rahan oksentamiseen. Lopeta, pakkaa ja mene salille. Asiat alkaa taas helpottua, ehkä olokin vielä tästä, laitan lohdutukseksi pari kuvaa joltain vanhemmalta reissulta ja muistutan että kohta ei tarvitse katsella Vantaata. En ole näin vanhoja jaksanut editoida tai mitään, pahoittelen.

Turistilapset ostaa joltain Asakusan temppelikiskalta.. banaaneja.

Pikkupoika löytänyt ravintolalistalta ankeriaita tms pikkukaloja. Ankerias on hyvää !

"Miten sun poikaystävä?"
"Mites teidän parisuhde?"
"Tuleeko sun poikaystävä mukaan?"
.....Mitä kysymyksiä noi on?! Kissoja mulle tulee ikävä! Niitä kumpaakaan ei voi karanteenien läpi ottaa mukaan. ;( Ikävä tulee myös hedelmiä.. Tankkaan niitä täällä kaksin käsin jenkkakahvavarastoon. Ota hinnoista kaksi 0 pois ja tulee suurin piirtein eurohinnat, huomaa do not touch -kyltti.

Lisää temppelikuvia, en saa näistä puuläpysköistä tarpeekseni.

Tämä kuva on vilahtanut blogissa joskus aiemminkin, ajalta kun söin vielä maitotuotteita. Kaakaojauheheppa oli vain niin hieno! Kahvilakuva Shibuyassa.
Kissakahvilat on eettisesti mielestäni aika arveluttavia, mutta Ikebukurossa riittää kulkukissoja. Tältä taisi puuttua silmä. ;_;

Salarymanit palaa duunista.

Lapsen pään kokoisia kryssia.

Sieltä se sushi tulee.

Raakabrunssille Helsinkiin

Raakakakkua ja suodatinkahvia monimutkaisilla nimillä, sitä löytyy Katajanokalla sijaitsevasta kauniista kahvilasta, Johan&Nyströmistä. Koska kaikki käyvät paikan loppuunmyydyllä rawbrunssilla, täytyi sitten meidänkin. :P Brunssin hinnat ovat ilmeisesti kysynnän mukaan nousseet - maksoin safkasta kipeät kolme kymppiä blogeissa mainitun 25€ sijaan. Oliko safkat 2 kk etukäteen tehdyn pöytävarauksen ja hintansa arvoisia? Siitä kohta lisää. Jätin tällä erää lautasten instagram-whorauksen väliin, joten kuvat on lainattu J&N saitilta.

Kanavanranta ja kahvila ovat tosi kauniit, brunssiväki sullottiin kahteen piiiitkään pöytään viereiseen juhlatilaan. Suomalaiset ei viereikkäin istu, ellei metrossa tai häissä, mutta minulle ei klaustrofobia iskenyt laivoja katsellessa. Tykkäsin kovasti kattauksesta, eripari lautasista ja muista tunnelmasta. Buffet tyylinen noutopöytä ei pyörinyt samalla ihastuksella, jonot joko ruuhkautuivat tai tyhjenivät ihmisten liikkuessa yhtäaikaa, eikä esim. pöytä kerrallaan. Myöhään tulleille moni ruokalaji oli jo lopussa, eikä vajausta ennätetty täyttämään, että koko valinnanvara olisi ollut enää yhtäaikaa tarjolla. Jos kaikkea halusi maistaa, joutui varmasti juoksemaan useammin edestakaisin. Lisäyksiä olisi voinut ennakoida paremmin.

Brunsseja pyörittää kai kaksi catteringia, meille osui ihastuttava My name is Cake. Mitä olen nähnyt ruokakuvia muissa arvosteluissa, oli meidän tarjoilut paljon paremman näköisiä kuin toisella partiolla. Kattauksemme oli vasta iltapäivällä, enkä kaivannut enempää aamiaisruokia. Tarjolla oli mm. kuivattua omenamysliä tyrnivanukkaan ja kookosjugurtin kanssa, caesar salaattia raw kräkkereillä, porkkana-pähkinäcurrya, suolaista rucola piirakkaa/pizzaa, idätettyä quinoattoa kanttarelleilla, muita raikkaita salaatteja, jälkiruuksi tiramisua kirsikoilla ja sorbettia viikunakastikkeella. Kasviksistako ei lähde nälkä? Think again. Pöydässä oli kaikkien ruokien ainesosat somilla liitutauluilla, "onneksi" otin vahingossa väärältä puolelta etten voinut "liikaa" jäädä tukkimaan jonoa lukeakseni mitä kaikkea, kauheaa eli niinku kaloreita kaikessa oli. Raw/vegan/terveellinen tai ei, ylensyödä tai huonosti sulavasti voi aina. Itse puollan ei-öljyjä koulukuntaa, ilokseni nekin 'oliiviöljyä' sis. tomaatit eivät lilluneet rasvassa. Makuyhdistelmien mietintään oli selkeästi panostettu, ruuat kauniita ja kokonaisuus oikein hyvä, useampi ruokalaji jäi positiivisesti mieleen.

Nipotettavaa löytyy aina, esim. salaatit jakoi seurani kanssa kovasti mielipiteitä, mutta pakko minunkin tilittää juomista. Saapuessa meidät otettiin lämpimästi vastaan ihanan raikkaan kurkku-selleri shottien kera, muuta kraanaveden lisäksi tarjottukaan. Raakaruuan kanssa ei ehkä yhtäaikaa sovi kahvi, mutta tympi ettei edes mahdollisuutta ei ollut. Ihan sama mitä eettisiä kahvinpoimijaselityksiä kahvilalta löytyy, minä haluan saada kofeiinia jos halauan! Jos Helsingin hifein kahvila ei sitä voi tarjota, 30€ hintaan ei catteringilta ison jääteesatsin tai sitruunan ja basilikan lorauttaminen veteen olisi ollut kova vaiva - erikseen jonotus kahvilan puolelle 3€ sumpista taas on. Jatkuva (viher)mehutarjoilu olisi pienelle henkilökunnalle ehkä hankala, mutta haaveilun arvoinen toteuttaa. Vesikannut kuitenkin osattiin täyttää ahkerasti, palvelu pelasi :P

Hämärä korianterin ja kookoksentuoksuinen brunssi satamaa tuijotellessa oli oiva sunnuntaitreffeille. Parantamisen varaa löytyy aina, mutta viihtyisyyden ja erikoisuutensa puolesta antaa suurimmalle osalle anteeksi. Ehkä myös itselleen syömisestä. Suosittelen lämpimästi haluaa nauttia brunssista, josta jää varmasti parempi olo ja hyvä maku suuhun - kipeän hinnan takia ehkä erityistilaisuuksiin. Jos makea maistuu: My name is Caken Ravintolapäivänä tarjoama After eight kakkuresepti löytyy ERY:n uudesta Raakaa meininkiä vihosta.

edit: mielestäni postasin tämän aiemmin, mutta näköjään jostain syystä vahingossa "kadotin" julkisista postauksista. nyt on takaisin!
edit2: Ja tarkistus - sivujen mukaan brunssilla on kaikki LUOMUA! Eli ehkei hinta ole pahimmasta päästä. :)

Sunday, August 04, 2013

Säätö, stressi, syöminen ja jotain hyvää

Viimeinen viikko(!) on mennyt hyvin syömisten osalta, olen siitä tosi tosi iloinen. Kuten tiedätte, vierastan sanaa "hyvin", mutta tarkoitan sillä etten ole ahminut ja oksentanut koko viikkona. Lauantaina feilasin, söin laittamaani ruokaa ja tuli ähky olo, eikös se ahdistanut. Täysi olo täytyy saada pois. Halkean, pääni halkeaa, massani tuolilta maahan asti, en jaksa kantaa mahaani työpöydälle, saa mitään enää tänään tehtyä. Typerys. Pakko syödä nyt sitten vihoviimeisen kerran, Elämäsi Viimeistä Kertaa™, että kaikki tulee pihalle. Koska olet ahne. Mikä vaiva. Toistetaan.

Bulimiadarra, niveliin koskee, sh:sta pois pitänyt kuolemantärkeä säännöllinen rytmi meni rikki. En ole tehnyt aamun vihersmuutia, käynyt suihkussa, siivonut, katsonut japanikirjoja tai duuneja, tajua miten tästä lähtisin salille ennen anoppilaan lounastamista. Nouse, nouse, nouse! Riko rajasi! Eih.. Mitään ei tapahdu jos et nouse! Syön lakkaraakapuuroa ja Dr Martinsin kookosvetä. Nestemäiset kalorit kavahduttaa yhä, mutta kookosvesi on urheilijalle, kesähelteille ja bulimikolle loistodrinkki. Vähäkcal mieto juoma imeytyy ja nesteyttää kroppaa paremmin kuin keinotekoiset palkkarit tai latarit, plus kaliumia on 100ml ~250mg (yli x1,5 enemmän kuin maidossa, myös luonnollinen kalsiumin- ja magnesiuminlähde). Käy, sillä kuulemma labroissani kalium oli "romahtanut". :P Ei vaarallisesti, mutta ikäviä merkkejä oli muitakin, että voin kuin voinkin tehdä bulimialla hallaa myös kropalleni. Kaliumit ja nestetasapainon heitto taas aiheuttaa rytmihäiriöille, mikä ei ole leikin juttu.

Naurettavinta että ennen kuin edes kävin lekurissa, vakuutusyhtiö, jonka yli 400€ matkahenkivakuutustarjouksen olin ottanut vastaan (yli 90pvä:n reissulla matkustajaturvaan tulee henki- ja tapaturmavak. samaan), ritsautti silmilleni etten sitä saa "terveysselvityksesi mukaisen masennuksen, unettomuuden ja syömishäiriön takia". Otin puhelimen kauniiseen käteen ja soitin suoraselkäisimmän esityksen että "Eihän minulta voi vääristyneen ruumiinkuvan takia ja nukahtamisvaikeuden takia evätä sitä jos tulee maanjäristys" Kyllä vaan voi. Jos kaadun pyörällä - vak.yht. voi syyttää olleeni lääkkeissä, aivokuume valvomisesta, junanalle jääminen halustani kunniaitsariin ja jos tulee tsunami... voi pojat. Kouluni ottaa vakuutuksen, mutta se ei ole voimassa kotinurkkien tai koulupäivien ulkopuolella, plus aika niukkaan summaan ottaen huomioon hintatasot. Itken mutkikkaista lääkejärjestelyistä toisella kertaa.

Eih, tästä tuli ranttiviesti. Ei pitänyt itkeä, kaikki paperiasiat ja sälä alkoi olla vain kunnossa, sitten syljetään naamalle taas Suomesta, sitten muita häikkiä. Olen kuolemanuupunut, en pysty sanomaan "ei" kaikille palveluksille ja menoille, vaikka hukun töihin ja läksyihin ennen lähtöä. Kämppää aletaan jo purkaa vaikka lähtöön on viikkoja. En halua päättää mitä pakata tai tahdo viedä kissoja, mutta oh wow pääsen täältä läävästä pois. ♥ Sen kunniaksi voisin tehdä jonkun valokuvatirkistelypostauksen, ehkä?

Järjestelyjä vielä ennen lähtöä:
- japanin kurssi (+100 kanjia), tentti
- kasa kuvitusduuneja (9-11kpl)
- ota varmuuskopiot koneen sisällöstä
- nouda viisumi
- must hankintoja: läppärille suoja, dödöä, lääkkeet, jotain alusvaatteita
- käy kampaajalla, pari passikuvaa, palauta kirjastonkirjoja, lainavälineitä ym
- kysele tai kuvaa nettiin kaappien aarteita matkakassaa varten

(※Note to self: NÄMÄ ENSIN! muut tilauskuvat, ystävänpalvelukset, menot jne sitten. Ihmiset eivät hylkää ja vihaa sinua jos sanot "ei nyt". Sinulla on hyvä syy.)

Tehty tällä viikolla suoritettu: nähty ystäviä, käyty kielikurssia, juostu etsimässä roinaa es. länkkäriäässiini sopivia sukkahousuja, terapiassa, ravitsemusterapiassa, lääkärissä, labrassa, uudelleen labrassa, salilla, luomupiirissä, koululla, pitänyt repsahdukseen asti kämpän järkässä, elokuvissa ja monta kupillista hyvää kahvia. Kaikki tämä sillä väsymyksen kirouksella, että päätin haluavani ajaa alas vuosia aamuheräilyyn napsimani 500mg Ketipinorit. :) Ehkä elämä vielä hymyilee, taidan mennä suihkuun ja aloittaa viikolla kiertäneen hyvän uudelleen.

Saturday, July 20, 2013

Listahysteriaa bentosta


Taju vaihtoon lähdöstä ja muutosta alkaa laskeutua. Hykertelen maanisesti ja tukehdun kohta omahyväiseen hymyyni. Miten siistii. Ensin oli vain "aijaa", sitten lamaannuttava pelko miten käy safkailuitteni, koko maahan on yhtä kiillotettua riisiä, vetyperoksidin väristä jauhoa ja sokeria. Ja soijakastiketta (myös vehnää). Ehkä pari kalanpyrstöä ja pikkelssi päälle. Osaan lukea ravintosisällöstä  tasan カロリー, 糖 ja ナトリウム. Yksi omena maksaa femman, styroksisuoja on taas lisäjätettä. Mitään luomua missään! Blenderi jää kotiin, tilalle tulee riisinkeitin.

Nyt löytyy lentoliput! Pelkkä meno, ei paluuta!

Kaikki ajattelee Japanista ekana sushia ja kirsikankukan muotoon viipaloituja porkkanoita, minä ajattelen kakkua, majoneesivoileipiä ja onigireja. Niitä kakkukioskeja kun on jokatoisella junalaiturilla ja iltapäiväisin donitsikauppojen eteen syntyy kymmenien naisten matojono. Ai miksikö? "Täältä saa niin hyviä donitseja/prezelsejä/kakkusia/creppejä!". Ruuasta et pääse eroon muovikopioiden, mainosten, automaattien ja loputtomien raflojen täyttäessä ahtaat kadut, TV-ohjelmat on huomenta suomeja, joissa laitetaan tai ihastellaan kas kas ruokaa.

yööööörk vain noodelit puuttuu
Voin joko öisin vaeltaa loisteputkivalojen perässä 7Elevenistä toiseen ja vehnämössöä muovikassiin tai elää iduilla, kimchillä ja kalorittomilla hyytelöillä. Kumpikin vaihtoehto kokeiltu. Suomessa saan pakkaseen infinity määrän mummolan marjoja, ostaa luomuni ruokapiiristä, viedä Cittarista ilmaiseksi kotiin naatteja ja Täti Terapialta raparperia. ..Vaikka totuus voi olla lähempänä niitä italialaisia porkkanoita ja espanjalaisia kukkakaaleja.

Safkainen Sinkkuelämää-lista Suomesta:
+ hedelmiä !!! luomu omppuja, verigreippiä, appelsiinia
+ marjoja, porkkanoita ja punajuuria, naatteja
+ Pirkan feikki-yosaa ja muita kaurajuttuja niukalla gluteenilla
+ luomua, GMO-vapautta ja etikettilukutaitoa
+ sokeritonta ketsuppia ;__;
+ vessapaperia
- eineksiä, Saarioisia, broilerinnahkapullia ja muuta kuluttajan kusetusta
- vaaleapaahtoista kahvia
- -30% lihat on käytännössä jo pilalla

ja tulevasta kodista:
+ sana "tuore" on ihan eri merkityksessä
+ iltaisin lounasannokset, fisut, hedelmäsalaatit lyödään kaikki aleen
+ mustekaalaa, ankeriasta ja sabaa (vaikka kalaa minimoin eettisistä syistä)
+ kabocha-kurpitsaa, kimchiä ja leviä es. hijiki-salaattia
+ jääkahvia! oikeaa jääkahvia mustana!
- okraa ja muita limaisia yllätyksiä
- erikoisruokavalioita ei käytännössä ole: koko termikin on vieras
- ajinomotoa, aromivahventeita, gluteenia, piilo-lihauutteita ja pekonia "kasvisruuassa"
- hygieeniahysteristä pakkaus/pussitusshowta
- salaatinkastikeen pakkotunkua

Saturday, July 06, 2013

Ei kannata auttaa, hankalaks menee



Lupasin itselleni että lakkaan hoitokuvioluistelusta avautumiset, mutta on taas niin draama-ainekset ettei voi mitään. Pysytellääs asiallisena. Olin tänään terapiassa ja sattumalta sh-sairaanhoitajani soittaa verkostotapaamisesta. Verkostotapaaminen eli sh-puolen toive "keskustella hoitosuunnitelmasta" yleispsykan kanssa (ts. pistää viimeinen mononkuva persuksiini (olenhan ollut siellä jo niin kauanei oo kaikki toiminu yadda yadda). Sh-puolelta ehdoteltiin DKT-käyttäytymisterapiaa (pikagooglauksella jotain kognitiivista meininkiä erityisesti epävakaille ja itsetuhoisille). Kysyn vain, miksei tästäkään ole koskaan ennen puhuttu, olen kuitenkin käynyt tämän vuoden myös yleispsykalla? Ainiin, he tosin tekivät selväksi ettei lääkkeiden pumppausta lukuunottamatta muuta hoitoa ole tarjolla, sillä ah, käyn yksityisterapiassa, josta voih, on kestänyt 8kk että joku on välittänyt ottaa rahoituspäätökseni hoitaakseen (..ehkä ensi viikolla). ^__^ Ihana Täti Terapia silti toivoi pääsevänsä mukaan byrokratiapiiriin pitämään puoliani.

Takaisin puheluun, intuitio kertoi heti ettei tämä voi olla tässä, sujut ja sovittu. Liian helppoa. Piirtelin Moleskineeni, join kahvia, koiraa ja ihmettelin kesämökin verhoja odotellessa. En ihan ymmärtänyt mihinkä "päätökseen" Täti ja sairaanhoitajani tulivat, mutta vinkki vitonen: lääkärini olisi heinäkuun lomalla. Sairaanhoitaja elokuun. Heille sopiva päivä palaverille olisi n. 1-2 viikon päässä kun nostan kytkintä Suomesta. (Yleispsykan lääkäriini ei oltu turhaan otettu vielä yhteyttä, terapeuttini olisi suostunut joustamaan omista lomistaan.) Kun lähden vaihtoon kaikki HUS:n hoitokontaktit saksitaan poikki, päätetään, uloskirjataan. Syy? Byrokratia! Ai anteeksi, vika olikin minussa, en ole ~*tarpeeksi*~ aktiivinen hoitosuhteessani. No, wait, sitä monoahan piti tulla muutenkin? Katkera ämyli on katkera.

"Kannattaako sitä Kafin hoitokokousta pitää jos se menee aivan lähtöön asti?" Ei kai. Tarvitsen sitä apua ja tukea kiperästi nyt kesällä ja vaihdon aikana. Ei lohduta syksyllä pari päivää uudet lippulaput tai tekevätkö hoitohenkilöni pullakahvien äärellä tuttavuutta paluumuuttoani varten, sillä en vitussa aio muuttaa enää takaisin Vantaalle. Aion irtisanoa tämän muovimatotetun läävän, sanoa goodbye naapurilleni bilehilelle, pyromaanille, kissankusikämpälle ja venäläiselle sähkökitaristille ja that's it. Sääli, itse paikallinen yleispsykan klinikka vaikutti asialliselta ja pätevältä, DKT-kiinnostavalta jos sitä saa, mutta ~6v näissä rotankoloissa on tarpeeksi.

Vaihdon aikana minulla ei ilmeisesti siis ole Suomeen mitään julkista hoitokontaktia, olen vaihdossa aivan omillani, kirjaimellisesti. Teoriassa terapia onnistuisi Skypellä, mutta rahoituksen edellytys on vantaalaisuus. Vähän auki miten Kela tukee lääkkeiden kanssa, vakuutukseen ei mene. Haluan napsuista kovasti eroon, mutta pelkään kovasti purkamista, en koe olevani siihen valmis. Tunnen tämän esityksen jälkeen turhautumista ja syyllisyyttä. Mitäs aloit ahmimaan, et jäänyt anaprinsessaksi, et parantunut. Esitän asiat mustavalkoisina, mikä itsekäs oletukseni on että yhteiskunta paijaa kun ite mielellään makaa ongelmissa turvallaan. Mitäs lähdet vaihtoon. Mitäs pirun taideyliopisto hyväksyivät kielitaidottoman sairaseläkelläisen huonoilla hakupapereilla! Varmasti virhe ja koulujen sanomaton sopimus kaikkien hakijoiden hyväksymisestä, oon silti tässä kohtaa itsestäni helvetin ylpeä ja onnellinen. Lähden.

oletko ollut pettynyt saamaasi hoitomenettelyyn? 
Kohteluun, odotteluun, vähättelyä, liikalääkintää, byrokratiaa, leimaamista, väliin tippumista tai väärin ymmärretyksi tuloa? Ettet ylipäätään saanut mitään? Mitä vain. Ole ihana ja kerro tänne, avaudu ja anna palaa jos mieli tekee. Haluan lukea, en tuntea taistelevani yksin tuulimyllyjä vastaan..

Tuesday, June 25, 2013

Taivaanrannanmaalari

Kuistilla istuminen, puiden kahina, laineet, hulluna kukkuva käki ja viininhuurteiset keskustellut saa pään pöhnäiseksi. En nukkunut erityisen paljon, mutta olin puoli kymmeneltä noustessani onnellisesti virkistyneempi kuin pitkiin aikoihin. Tulin hampaidenpesulta sisälle ja huomasin kellon vasta tulevan kuusi.. Tarkoitukseni oli päntätä (kiinnostavaan!) tenttiin, mutta sellaiset ajatukset eivät ole pysyneet kasassa. Kaivoin esille kirjaston lehtiä, sekä kauan kaapissa lojuneet akvarellit.

Ruoka ei ole ollut herrani, kerrankin. Olin nälästä huolimatta huojentunut ja yllättynyt kun mökillä ei ollut lounaspöydät tai pyödiltä pröystäilevät safkat edestä. Ainoastaan vihanneksia oli paljon, siis paljon, kauniisti ulkona valtaisassa korissa (joka oli joskus kuullut kengilleni..). Ite raahasin kädet pettäen junassa, bussissa ja autossa valtavaa paperikassia luomu rehuja ja eväitäni. Ei haittaa. Uskallan juoda kookosvettä ja maistaa tekemääni raw food kakkua. Kestän käydä itsekseni saunassa ja heittää talviturkin yhdellä yrityksellä, ilman 1,5h kykkimistä vesirajassa.


Istuin yksin illalla maalailemassa, "rentouttavana terapiana", mutta eihän pää jätä rauhaan työskentely- ja itseanalysoinnilta. Jatkamaan pakottaminen oli kuin lenkillä juokseminen, ei enää, mutta vielä vähän. En ikinä juuri ikinä maalaa diginä tai käsin (huom maalaa, ei 'väritä vesiväreillä'), nyt kannattaa siis harjoitella! Akvarellit oli onneksi anteeksiantava materiaali: sotket, kiroat, vedellä saa jälleen häivytettyä. Haastetta tuo muodot, valot ja balanssi märän-kuivan, sekä kuvaan jäävän läpikuultavan/tyhjän välillä. olen lapsellisen omahyväinen, kun tajuan tajunneeni jotain kuvaan jäävästä hapesta ja luvasta jättää asioita kesken. Koulun mälsät pimatunnit ei mennyt hukkaan.

Laatu välineillä on ilo tehdä. Kyllä koirankakallakin voi tehdä taidetta piirtämällä seinään jos huvittaa, be my guest. Minä pursuin rakkautta keväällä Japanista ostamiani siveltimiä kohtaan, ne olivat jokaisen vaikean, hikisen kielitaidottomana kääntäjä-myyjä-säädöllä vietetyn taidekauppaminuutin ajan arvoiset. Samoin nappini, vaikka nuori minä oli naiivisti valinnut vain kivoja sävyjä, ajattelematta että myös keltaisia tai lämpimiä sävyjä tarvitaan. Illalla ruska laskeutuu romanttisesti puihin järven rannalla. Tulee hiukan, ei ole kuuma tai hyttysiä. Otan välifoton kuvasta ja tiputan siveltimen lattialle. Kuistin lautojen väliin. Rakennuksen alle.  (älä nyt, iso asia! ei-muovinen maksaakin!).

Älä saakeli.

Älä nyt, iso asia, ei-muovinen vielä maksaakin! Noin 7815,26km päästä raahatun tikkuni. Valkoinen sivellinvarsi paistaa pimeässä kuin muumio haudassa, mutta maan ja kuistin välissä on alle 20cm, tiputtamaani kohdalta useampi metri. Vedän mutsin neoväriset lenkkarit villasukkiini, konttaan liian isoissa verkkareissa kiviseen mäkeen tuijottamaan aarrettani. Olen valmis lähtemään lapsenryöstöön naapuriin, ehkä jossain korvessa on päästäisen kokoinen mukula joka haluaa ahnaasti 2€ tai Tuplan. Sitten näen äitini syntymäpäivälahjaksi saaman Angry Birds onkivapan. ^__^ Sen pituinen se!

Kotona vaikeudet taas palasi. Siitä n.7800 kilometristä vielä, minut hyväksyttiin vaihtokouluuni..

Thursday, June 20, 2013

"Kyllä se siitä" :---)

Ulfåsa ja hoitokokous. Älä saakeli! Löytyi oikein sulle aikaa? Se oli ihan ok, kai, pitkän, kylmän, sateisen ja safkoja skipatun kuvauspäivän jälkeen melankolia oli kaivautunut ihon alle, luihini, mietin miten paljon jäi sanomatta. Unohdin tai sitten hetken ajattelin etten vain tarvitse, olen vahva ja pärjään omin avuin.

"Sä olet ollut täällä jo niin kauan." Hoitoni aiotaan viimein kokonaan siirtää yleispsykiatriselle puolelle. Ensimmäistä kertaa kuullessani itkin miten minut hylätään, olen liian läski, toivoton ja arvoton hoidettavaksi. Yleispsykalla ei anneta kuin lääkkeitä, koska minulla on rahoittamaton terapia parin viikon välein. Viimeksi siellä ykkösprobleemaksi nousi syömishäiriö ja ahdistuskierre. Sh-puoli taas haluaa minut yleispuolelle setvimään ahdistusta. Tai muuten vain pois.

"Sulle on koetettu jo paljon kaikkea, osastoa, ateriasuunnitelmaa, ryhmää.." Ja heidän sanojensa mukaan mikään ei ole auttanut pitkällä tähtäimellä. Aina tulee ahdistus, ahminta ja oksentaminen. Eikä tehotonta hoitoa ei kannata jatkaa. Jalkautuvasta minulle oli huomattava apu, mutta 2. kierroksella uusi hoitaja ei juuri tukenut ja välittänyt miten alisöin. Älä saakeli, oikein ali! Mitä ihmettä! Jakson loputtua toivoin jatkoa ensimmäisen hoitajani kanssa (josta koin hoitomuotona eniten apua kuin mistään pitkään aikaan), mutta "ei nyt vielä" muuttui vissiin "no, never". Ne avohoitosuunnitelmat päiväosaston perään (jalkautuva, ryhmät) ovat myöhästyneet tai peruuntuneet, ja olen saanut mennä omillani, mikä ei pitkään ole listoja ylläpitänyt.

Olen yrittänyt, oikeasti olen. Niin sanotaan.

Naama rytistyy kuin rusinalla, hartiat painautuu korviin ja lämpö nousee veden alkaessa valua silmäkulmista. Välillä luulen ongelmien kadonneen, välillä toivon että romahtaisin lopullisesti, ettei enää tarvitsisi taistella. Ei jaksaa koulua, siivota jälkiä, avata ovia. Katkeranpisto tulee niille anorektikkotutuilleni jotka saavat hoitoa ja huolenpitoa joka suunnasta, voivat tuudittautua pakoon todellisuudesta syömättömyydellä. Samoin niille joiden elämä on terveehkö ja valoisa, tulevaisuudensuunnitelmat, ihana mies ja säilynyt langanlaihan olemus. Minulla on unelmien poikaystävä, haaveita ja kaksi toimivaa kättä, mutta pahoinvointi ei anna periksi. Olen aina se isoin, liiallinen, ahnein, äänekkäin, rajuin ja riviin sopimattomin. Nyt, ala-asteella, Lapinlahdessa, aina.

Täti Terapia nimitteli samana päivänä minua taas orttoreksiasta. En tullut maininneeksi lääkärille miten tarkka ja tiukka olen ruokavaliostani, kuinka paljon enemmän liikun, ja hyvinä päivinä venytän syömisiäni. Mutta se ei ole tärkeää, en kehtaa sanoa, koska minulla ei ole anoreksiaa. Naapurivastaanotolla on aina tyttö joka on tiputtanut samat xx kg kuukaudessa. Haluan toiset xx kg lisää. Ei onnaa, vatsani on jatkuvasti kipeä, turvonnut raskauskaljamaha, syön, ahmin ja oksennan kaikkea ideologiaani kuulumatonta paskaa kotona maaten tai välttelen parhaani mukaan päivän syömistä, rehkien gorillan raivolla.

On taas olo etten pärjää ja jaksa tapella yksin. Juhannuksena mökille, olen yli viikon panikoinut safkailuja ja saunoja, näännyn kuoliaaksi tai ahnehdin koko pirtin jos 110% varmuudella arkkupakastimet ei tursua turvaruokiani. Vuosien takaiset lettukestit ja lehtikasaan oksentamiset on liian elävissä muistoissa, maalla ja mummolassa pääni elää omaa elämää, haavoittuvaisena holtittomalle ja kiellettyjen safkojen syömiselle. Osaisinpa ajatella vain rauhaa, metsää ja järven liplatusta, sellasta Edelfeltin sielunmaisemaa tarttisin nyt ihan ekana. Taidan ottaa piirustusvälineet mukaan. Kivaa viikonloppua teille kaikille, pärjäilkää!

Wednesday, June 12, 2013

Pari palaa parisuhteesta

Dear Eki,

Tapasin eräillä illanistujaisilla vanhan lukiotuttuni, jutellessamme mitä ihmissuhderintamalle kuuluu vuosien jälkeen, sain oikaisun poikaystävältäni "Kafi, me ollaan oltu 5v. yhdessä". Se ei ollutkaan neljä? Hups, unohdin. Tiedän meidän "vuosipäivän" noin viikon tarkkuudella, enemmän ollaan juhlittu ystävänpäivää, jolloin oon parina-kolmena vuonna saanut romanttisesti lahjaksi kauhupelin pleikkarille. :D Scifi-FPS:stä kiljuva tyttöystävä on kaunis näky. ~1/5 elämästäni on ihan kunnioitettava aika yhdessä oloa (miinus pieni pätkä erossa), tässä omia oivalluksiani (jättäen pois itsestäänselvyydet, kuten rakkauden).

1. Rehellisyys ja avoimuus, kertomatta jättäminen tai asioiden/tunteiden patoaminen ei auta ketään. Jos näet että jokin sanomatta synkistää toista, kaivele. Suomalaiset jännittävät puhumista enemmän kuin panemista, mutta tätä saa ja kannattaa toteuttaa myös makuuhuoneen puolella: ei ole tabua kertoa mistä pitää, mitä toivoo tai kysyä samaa toiselta.

2. Älä ole pelkästään oma itsesi (tsestäänselvyys), vaan hyväksy että olette molemmat yksilöitä. Samoihin muotteihin ei tarvitse ängetä tai vaatia toiselta prikulleen samoja elintapoja. Esim en koeta käännyttää poikakaveriani vegeksi tai häntä minua supersiistiksi ja täsmälliseksi. Emme vaadi toisiltamme samaa kuin itseltämme: syömme mitä haluamme, mä saan olla "boheemisti sekainen" ja hän viikata t-paitansa värisuoraan. Isoimmat ongelmat olen aiheuttanut itse itselleni kuvittelemalla etten kelpaa jossen ole jollain paremmalla tasolla. Kelpaa kelle? Hänelle vai omien korvien välissä olevalle Universumin syyttävälle sormelle? ...

3. ..Tämä ei silti tarkoita etteikö kumppani voisi hörppiä viherpirtelöstä tai minä opetella ottamaan ottaa pyykit samana päivänä koneesta..

4. Löytäkää toisillenne paras tapa osoittaa rakkautta ja välittämistä. Erään parisuhdeteorian mukaan jokaisella on oma 'rakkauden kieli': (eiii älä lopeta lukemista nyt, en ala huruhuuhailemaan, tiedän vain tämän perusajatuksen!), ja seurustelu voi onnistua tai kaatua miten otatte toisenne huomioon. Teorian 5. lista on: fyysinen kosketus, myönteiset sanat, lahjat, yhteinen aika ja teoilla osoittaminen. Esim. kuvittele tekeväsi arjen askareita tai raatavan lahjan eteen toisen iloksi, ja reaktio on evvk. Hän taas voi kehua sinua maasta taivaaseen, mutta reagoit olankohautuksella. Hyvät tarkoitukset 2, huomioonottaminen 0, fail. Ensi kerralla kun kultasi muistaa sinua kärpäslätkällä Prismasta, ajattele läiskimisen sijaan edes vähän hyviä aikeita.

5. Balanssi yhdessäolosta. Joka päivä soittelu, raivostuttavan ällösöpösti yhdessä liikkuminen, poikienillat tai "en jaksa tulla sinne, matkakortissa ei ole rahaa ja voisin pelaa"..kaikki OK. Vanhempani ovat eronneet, toinen avioliitossa muksujen kera jossain Sysi-Suomessa, toinen yli 10 vuoden onnellisessa parisuhteessa - asumatta yhdessä tai haaveilematta häistä. Kun oman tilan ja yhdessäolon vaihtelu (ja yhdistäminen) menee luontevasti niin hyvin menee! On myös normaalia mukauttaa tätä elämäntilanteen mukaan.

6. Kaksin asioiden tekeminen - se on kivaa! Nyhjötin monta vuotta himassa skipaten.. no, kaiken. Vähintään myöhästyin, olin angstinen tai lähdin nopeasti pois. En tiennyt kuinka raskasta se oli toiselle, kun toinen on himaan peittojen alle passivoitunut kasvisaivo. Leffatreffit, reissailu ja keikoilla käyminen virkistää tai vaikka viini, verkkarit ja videopelit tai paska kauhuleffa Netflixistä.

7. Jätä itsesi haukkuminen toisen seurassa. Luulen maailman ja muiden ihmisten hyväksyvän minut paremmin jos teen kaikille selväksi olevani tietoinen omasta epämiellyttävyydestäni. Kesti monta vuotta että ymmärsin miten omaan niskaani kaatama paska kaatuu myös toisen harteille. Toisin kuin luulin, on itsekästä ja satuttavaa jatkaa solvaamista tai vähättelyä, sillä olen hänelle rakas ongelmistani huolimatta. Tietty usein välillä yhä valitan leveästä naamastani ja vedän itkupotkuraivarit ollessani leveä kuin tankki, eikä negatiivinen minäpuhe ole kadonnut, mutta pystyn vähentämään jatkuvaa itseni ääneen piikittelyä. Kokeile toista varten jos et omaksi hyväksesi osaa.

8. Vedä oikeasta narusta. Tähän kohtaan tarvitaan jo ihmistuntemusta, itseäni ainakin lämmittää huomata miten poikakaverini saa väsyäksyilyni nujerrettua parilla kikalla "Anna mä käyn hakemassa sulle kupin kahvia". Ja maailma on taas vähän parempi paikka. Olen vähän yksinkertainen.

9. Niele ylpeytesi. Olen kinan sattuessa välillä vähän lapsellinen, erityisesti väsyneenä/nälkäisenä/muuten vain ahdistuneena, ja kaipaan välillä vastaanvänkäystä voidakseni purkaa omia paineita. Menee ehkä normaalin piikkiin, mutta toisen satuttaminen, mykkäkoulu ja "en soita/vastaa/pyydä anteeksi jos ei tuo ensin" -kilpailu on vain kuluttavaa suolan raapimista haavoihin. Ei ole mitään häpeällistä pyytää ensimmäisenä anteeksi tai kelata omat virheensä, päinvastoin ilman puhdistaminen on helpottavaa ja voit samalla ottaa takaisin omat kärttyilysi. Muista kerrata kohta 7, riidan kääntäminen marttyyri-yhyy-leikiksi on jälleen asioiden pitkittämistä.

10. Kaikelle on (ja ei ole) aikansa. Hiljaa hyvä tulee on aivan raivostuttava sanonta, mutta pitää kovasti paikkansa (hiljaa tarkoittaen asioiden menevän omalla painollaan, eikä ulkopuolisesta painostuksesta). Epäonnistumiset harvoin on kenenkään vikoja, on vain ihmisiä ja elämäntilanteita jotka eivät sovi toisilleen. Saa vetää happea ja zoomata hetkeksi ulospäin, mutta kukaan ei voi tulla sanomaan teille milloin ja miten teidän kuuluu elää, koska muuttaa yhteen, hankkia asuntolaina tai skipata koko roska.

Kasnoin @_@//