Tuesday, January 15, 2013

Irti hauva ei saa purra

Sain monta kultaista ja kannustavaa kommenttia edelliseen postaukseen, että kehtauduin laittamaan jotain luonnosmöllejä lisää.

Perustuu tositapahtumiin... tussi Moleskinen kellertävälle luonnospaperille

kl. 22:51. Yläkerran naapuri lopetti äsken sähkökitaransa soittamisen, nyt kuuluu imurointi, sahaaminen ja loppu rahina on varmaan ruumiin raahaamisesta lattialla. Kissoja häiritsee. Skitta vaikeni syksyllä kun tein asiasta parin henk.koht marinan jälkeen kirjallisen valituksen. Alakerran naapurit taas päätti muuttaessaan hylätä ylimääräiset huonekalunsa rappukäytävään, jotka haisi niin paljon kissankuselle että ylettyi päiväkausia ylempiin kerroksiin. Kiitos HOAS!  Sitä ennen vastapäiset kämppis-naapurini tuhosi huoneistonsa, kun rasvakeitin levähti aamulla ilmiliekkeihin. Enkä ikinä miettinyt miten joku onnistuu sytyttämään kämppänsä kattilan päälle heitetyllä matolla tai kuinka marsut selvisivät elossa, vaan miksi niin laiha tyttö friteeraisi aamulla...

Kämppäni on niin läävä että tahtoisin muuttaa täältä vain koska uudet asunnot on aina siistejä... Täti Terapia oli saanut lupani käyttää minua "keissinä" jossain palaverissa, ja hänen neuropsykiatriset nerokolleegat tuumaili yhteen miksi pääni ei toimi. Mulla ei ole orgaanista (wtf) ongelmaa, vaan aivokemiallinen ongelma, koska olen superherkkä stressille ja sitä stressiä on sitten ihan vitusti. no shit sherlock! Jotain jotain vaikuttaa aivojen mantelitumakkeeseen, episodinen ja lähimuisti ei toimi, toiminnanohjauksen ongelma, saamattomuus.. Meni sen verran vikkelään ja minulla oli kiire paijata estää 10-viikkoista koiranpentua repimästä COS:n villatakkini hihaa, että en enempää ymmärtänyt. Juu, terapiakoira, ihanaa! Söpö että sulan!

Pika-pika-pika luonnos, tusseilla A5

Kävi ilmi ettei Täti itsekään ollut muistanut pistää terapialausuntojani eteenpäin.. Kaupungin byrokratia on hidasta, mutta eipä ihme kun ei kuulunut vastausta maksusitoomuksestani. Noh, ei se palkka minulle tule, mutta kusessa ollaan korvia myöten jos kaupunki ei enää kustanna. Kelan terapiaan tuskin edes pääsisin, mutta omavastuu ~135€/45min x2/vko käynneistä olisi ihan liikaa. Laskeskelin että isoimmalla tuella omavastuukseni jäisi 595,6€/kk. Sitä rahaahan mulla on paljon, viikkaan ja silitän seteleitä joka ilta ja silleen...

Mistä tuli mieleeni että sain nopean ajan perjantaina sinne yleispsykiatriselle polille, jossa vastoin kauhukuviani paikka oli siistimpi ja modernimpi kuin syömishäiriöpolit. Lääkäri ehkä homsuinen, mutta pätevän oloinen, ei hoputtanut ja kuunteli. Hän olisi ehdottanut uutta masennuslääkettä ahdistukseen ja unettomuuteen, joku beellä alkava bubebö.. (ei kuitenkaan Buprenorfiini :---D) mahd. apua ahdistukseen ja unettomuuteen, mutta dan-dan-daa! Mulla ei ole siihen rahaa! ^_^ Ei kelakorvausta, kiitti letuista. Päädyttiin silti siihen ettei välittäjäaineisiini pumpata tarpeeksi eri nappeja, joten vanha kamuni Efexor tuli takaisin listalle, sillä teräsruhoni ei juuri välitä kemikaalicocktailien sivu/lopetusoireista. Eli nyt Voxra, Ketipinor, Temesta, Zopinox ja Efe, om nom nom. Niin turha postaus, huoh, joten loppukevennys Wikipediasta:
"Venlafaksiinilla hoidettujen potilaiden itsemurhariski on yhdessä tutkimuksessa todettu olevan yli puolitoistakertainen verrattuna potilaisiin, jotka eivät syö masennuslääkkeitä. Erityisesti alle 25-vuotiailla venlafaksiinin on huomattu kasvattavan itsetuhoisen käyttäytymisen riskiä."
BodyPump tracklist 84 jää pyörimään korviini.. Tuo yllämainittu riski taitaakin kasvaa kun kuuntelen tässä vapaaehtoisesti Usheria YouTubesta. Uaaah, horror.

Saturday, January 12, 2013

Dark and lonely/ I need somebody to hold me

Unettomuus, ahdistus, masennus, itsevihaa ranteeseen, pelko, napit, oksennus, liiallisuus ja cashewpähkinät. Paino +2kg enemmän. Kirjoitin pari ahdistus maksimus tekstiä parista viime päivästäni, mutta en nyt pysty tai kehtaa avata ja julkaista niistä kaikkea. Yllä oleva avainsana lista kertoo jo aika hyvin. Olen joko niin kuormittunut tai tottunut pahanolon aaltoiluun, etten edes huomaa ennakoida ennen kuin on liian myöhäistä. mutta pohjalle taas sortuessa ajattelumallini on alkanut lakata kulkemasta mukana. Paskoja päiviä tulee, mistään ei pääse pakoon hetkessä, mutta voin valita että seuraavaksi/huomena yritän ja teen vähän paremmin.

Pari viime päivää on ollet raskaita. Olen ollut ahdistunut kaikesta ja ei mistään nukkunut parin tunnin yöunia, saanut kilarit parista ylimääräisestä porkkanasta tai omena-raastesalaatista, vikana ahminut ja oksentanut rangaistukseksi pähkinöitä. Rahan lisäksi stressaan koulussa edistymisestä - tämä kuukausi aikaa hakea vaihtoon. Viime vuonna en päässyt edes koulun seulasta läpi liian vähäisten opintopojojen takia, varsinkin kun byrokratian mukaan olen vuotta ylempi opiskelija. Hukkasin yhen läsnäolovuoden sairastelulla, seuraavat 2v olin kokonaan pois ja pakatessani aloitin alusta uudessa ryhmässä. Ei auta selittellä että olin sairas ja elleen eläkkeellä, mutta käyn silti täällä! Mukavaa tietää ne muut vaihtokohteeseeni päässeet: toinen supertehokas ja loistava artisti, toinen avoimesti laiskuudellaan rehentelevä, mutta sai erikoisluvan suorittaa lisää tenttejä ja tehtäviä päästäkseen.

Kelasta ja vakuutusyhtiöstä tuli ekologisesti 6 eri kirjettä valituslomakkeineen, onneksi positiivisilla päätöksillä. Maksoin vuokraa ja myöhästymissakoja, joten lippulaput eivät vielä riitä pelastamaan talouttani tai mielenrauhaani. Osuin HOAS:n 2000 opiskelijan bingoon, ja joudun tarkistuttamaan lomakerumballa onko suorituksia tarpeeksi vai lähteekö lattia alta. Verotoimistoakin vitsitytti kustannuksellani: mikäli saan tänä vuonna rahaa, on pidätysprosentti 1%. ^__^

Onneksi sain eilen illalla käydä vähän liikkumassa, nähdä poikakaveria ja viikonloppunaan ystävää, jonka seurassa ei tarvitse esittää tai peitellä mitään. Loppuajan saan olla kotona, luvan kanssa levätä, sillä enempää en kestä, enkä kestä kirjoittaakaan näillä köykäisillä lauseillani kaikkia tapahtumia. Papukaijamerkki jos siivoan kotona, muuten yritän saada piirtää rauhassa. Joka päivä tämän kuun aikana meinannut ruveta piirtämään, mutta en ole saanut pahan olon takia aloitettua. Loppuun luonnosspammia, klikatkaa kuvaa isommaksi:

Uutta ja vanhaa sälää luonnoskirjoistani.

Iloinen tsemppikuva yhdelle tytölle osastolla.
Karppaustilaustyö


Koulutyö.
Henk.koht. duuni

Tilaustyö, tusseilla A4.

Kissa, tussit ja puuvärit, valkea muste A4

Joulukortti Pinjalle, A4 

Saatuani tänään päälleni aivan aiheetonta vittuilua ja perään huutelua joltain kioskimyyjältä niin olisin tosi iloinen ja kiitollinen jos jaksaisitte vastata tätähän tekstiin töistäni tai jostain. Nyt Kahvia mustana -blogia seuraa virallisesti Readerilla 600 henkilöä (kiitos!) niin kohottaisi mielialaa jos enemän kuin yksi tai kaksi vaivautuisi lähettämään edes jotain. (edit kl.15:18 lisäsin kuvia)

Monday, January 07, 2013

6864371 Älä soita tänne enää koskaan

Ruumiini haparoi paikallaan, veden alla, liikkeet raskaina ja koordinaatio nolla. Aivot horroksessa (asiaankuuluvan rasvakerroksen alla). Jos muistan kirjoittaa post it-lapun, en muista pakata tavaroita, jos pakkaan tavarat niin ne jäävät pöydälle. Mikäli ovat yhä pöydällä, mämmisormeni somistavat kaiken liaksi lattialle. Unohdan koko ajan mitä olin juuri tekemässä. Sairaanhoitaja ehdotti että pistäisin kännykkään hälytyksen, jotta voin varata yleispsykiatriselle ajan, mutta olen siitä huolimatta onnistunut ohittamaan soittoajan. Lähden joka kerta kämpästä ulos huokaillen helpotuksesta kevyen laukkuni kanssa, ihan vain päästäkseni dösärille huomatakseni jonkin puuttuvan. Ahdistaa, grindaan mäkiä alas liukastellen, raskas taivas sortuu jalkoihin. Onneksi voi oksentaa.

Yritän maksaa vuokran, mutta tililtä ei löydy yhtään rahaa. Kullanmuruni Kela tervehtii:
seuraava maksu
Ei ole
Kautta likaisten varpaitteni, miiii-tä?! Lääkärin vääntämästä B-lausunnosta on yli 2 kk, mutta päätöstä ei olla tehty. Soitan Kelaan, soitan vakuutusyhtiöön, pistän puhelimesta kajarit päälle ettei raivostuttavaa hissimusaa tarvi punktioida suoraan korvakäytäviin. Silmät kostuu syyllisyydestä ja tuskasta, tänään alkaa muille opiskelijoille maksettu työharjoittelu, ja mä oon pistänyt viimeisen 2 viikon aikana 4,6€ kahvilakahviin, vaikkei massit riitä vuokraan, ruokaan tai puhumattakaan usean viikon kaukomatkaan, joka häämöttelee parin kk sisällä. Lentoja tai majoitusta ei tietenkään voi siirtää tai perua, yksi 300€ pitäisi saada vielä junalippuihin. Toivottavasti ei jää ruokarahaa.

MIKSI sairaiden, väsyneiden ja komeroiden hoitojuttuja, taloustaistelua ja tyynysotaa byrokratian kanssa voi ei tehdä helpommaksi? Sehän on helppoa, vain lomakkeen ja puhelinsoiton päässä. No ei ole!  Peruin kirjeenä annetun ensimmäisen poliaikani (koulua), uutta kirousta ei voi langettaa ellen saa lääkäriä henkilökohtaisesti luurin päähän kello 12.30-13 aikavälillä. Tänään 12.32 sain soitettua kansliaan pyytääkseni numeroa "Hän on nyt varattuna" vastauksen kera. Puoli kahden maissa havahduin seuraavan kerran. Fuuuuuck. Jos masennuskausina en uskalla vastata Marimban pärinään tai asettua sängylle nukkumaan niin miten ne Vakavista Vakavimmin masentuneet tsemppaa vähän tai ottaa niskasta kiinni soitellakseen - mitä - apua että jaksaa soittaa?

"Kiva jos tulit vastaanotolle: 0€"
"Jaa, olit sitten liian pohjalla peruuttaaksesi: 33,8€ kiitooos"