Monday, February 04, 2013

Anyone's Ghost

Näen unta. Olen kahden unen rajamailla, toisessa olen tarinassa, toisessa uneksin nukkuvani korvia raastavassa, hirveässä, raapivassa, kiduttavassa melussa. Yritän sukeltaa tarinaan, mutta tikittävä kipu kiirii unien lävitse ja päähäni koskee.

Sain henk.koht kannustusta laittaa lisää sketsejä... so bear with me. Pitäisi tehdä upeaa tilaustyötä (muotokuva), lehtikuvitusta ja tatskadesigniä, mutta sotken vain keltalehtistä vihkoani. -__-

Olen viimeiset 1,5 viikkoa taas vajonnut, tehnyt kahden viltin kanssa pesän sohvalle ja käytännössä maanut siinä päivinöin. Päälle vielä useampi päivä/yö perus överimussuttaen. En muista mistä se alkoi, ehkä liian aikaisin syödystä lounaasta. Tai ylipäätään lounaasta, olinhan muutamat edelliset päivät onnistunut kiristämään syömisiäni. Täyden olon tuoma ahdistus, synninpäästöä oksentaen, periksi antaminen ruualle ja lopulta perus sessiointia, ahmintaa enemmän kuin pitkiin aikoihin. Palleaan koskee, vatsa on turvonnut epätodennäköisen suuren muotoiseksi, rintojen alta tursuu ulkoneva möykky, joka vetäisi kuutosia odottavan virtahevonkin hiljaiseksi. En löydä sanoja suuruudelleni, eipä ole vaikea jippo saada +5kg ekstraa itseensä ykskaks näin yllättäen.

Mutta ihan sama. Olen muutenkin iso, löystyn ja tursun, vaikka miten yritän treenata, lisätä aerobista, vähentää syömisiä, karsia ruoka-aineita. Turhaa. Jään makaamaan, ei tunnu miltään. Herään neljä tuntia ennen kuin tarvitsisi, jotta voisin psyykata itseäni lähteäkseni ulos. En lähde. Peruutan menojani koska en kehtaa poistua tällä vatsallani kotoa, en kahville, enkä todellakaan salille. Siirrän jumppia, peruutan menoja, valehtelen perheelleni olevani sairaana etten voi tulla kylään, ja jätän menemättä poikaystävälle. En jaksa. En kehtaa, enkä jaksa, enkä oikeastaan enää välitä. En varsinaisesti ole edes itsetuhoisella tai surullisella fiiliksellä, vain tyhjää. Tyhjää kuoppaa, mitä täyttää ruualla.

Viimeisen parin viikon aikana oon liikkunut 3 päivänä/viikko. Alkaa olla jo jostain vakavasta kyse. Voisin mennä ehkä pyöräilyyn, koska salissa on pilkkopimeää. Omistan yhden leveästi laskeutuvan ja keskivartalon peittävän topin, ja voisin pukeutua kotona, mutta en skipata suihkua treenin jälkeen.. Jään makaamaan. Keittiön pöydiltäni pitäisi rapsuttaa likaa irti kuin jäätä autonikkunoista. Pölypallot viedä sirkukseen. Astiani on ehkä joskus olleet valkoiset (ja vihreät, ihanan kamala Arabia 24h). Nukahdin ja poltin reilun kilon verran kikherneitä kattilanpohjaan. Rutistan kissaa, jospa se veisi kaiken pahan pois. Hyi helvetti miten näin likasessa kämpässä kehtaa pitää eläimiä.. Ahdistaa, tyhjyys levittäytyy kaiken roinan ylle, en voi olla edes välinpitämätön, sillä se tarkoittaisi että tuntisin jotain. Syön lisää, se ainakin sattuu.



Idis lähti väärin kuullusta the Nationalin Terrible Love-biisistä..

Olemassaoloni loukkaa tuntemaani turhuutta.
Aamulla seinäkelloni löytyy patterit irti revittynä.

6 comments:

  1. aah, sää oot kyllä upee piirtäjä. :)

    ReplyDelete
  2. Reipas tyttö kun saat kirjoitettua tuntemuksistasi!
    Etkä muuten hei noiden riivaavien tekostesi kanssa ole ollenkaan niin yksin kuin siellä autiossa asunnossasi saattaa tällä hetkellä tuntua..i so feel you!
    <3

    ReplyDelete
  3. Ääh, kuulostaa niin tutulta. Mä vaan en jaksa enää ees yrittää mennä salille, tai minnekkään muuallekkaan. Ahmin joka aterialla, ja oksennan tietysti myös. Kohta loppuu sairasloma ja pitäisi palata töihin. En kehtaa, muistutan enemmän sikaa, kuin ihmistä turvonneen olemukseni kanssa. Koskakohan tää helvetti loppuu??

    Sun piirrokset on kyllä upeita, varsinkin toi alimmainen!

    ReplyDelete
  4. Vielä ei olla ilmotettu mitään.. jos se on aikuispuolen potilas joka kotitutuu niin tsäännssit on ehkä paremmat mut alle 18v tilalle tulee varmaan nuori?

    miljoonannen kerran sanon etten osaa kommentoida oikein mitään järkevää... mutta tiiätkö, ja nyt voi olla että oot täysin eri mieltä, oon jollain tapaa tosi ylpeä susta kun mietin mistä suosta oot ittes kiskonu(esim.lappari-ajat...)vaikka sulla on edelleen todella vaikeata. Sä ansaitsisit paljon paremman olon ja jos mulla olis taikasauva niin tekisin susta heti ikuisesti onnellisen :)

    p.s. The National <3

    ReplyDelete
  5. En tiedä mitä voisin sanoa.

    Ehkä sun ongelma on siinä, että et suostu sitten millään hyväksymään itseäsi joten siksi joudut vain koko ajan olemaan itsellesi liian ankara. Voiko olla että vihaat itseäsi niin paljon, ettet edes uskalla kokeilla olla tyytyväinen itseesi?

    Jatkuva ajatus "pakko laihtua, pakko laihtua", vain lisää kierroksia syömisongelmiin.

    Tämä on vaan mun spekulointia. Ehkä halusin vaan jotenkin antaa sulle jotakin näkökulmaa, en tiiä.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥