Wednesday, March 06, 2013

Tory's Highball

"Sun hengitys haisee ketoosilta", "Syös kunnolla ja hiilareita!", "Poskes on kaventunu". Mistä näitä väläyksiä tulee? -__- Kysyin aiemmin joltain ketoosikarppaus-wannabebodaaja tahvotutultani voiko ketoosin maistaa suussa, mutta en saanut ihan asiantuntevaa vastausta. En todellakaan laske tai kiristele hiilareitani, eli jotain tässä on mätää. Laihdun vähän joo, sitten se tulee takaisin, jos tulee bulimiapäivä ollaan taas +5kg plussalla. Mutta oonpa ees vähän laihtunut viime talvesta, tai viime syksystä, olenhan itsekruunattu Jojoilun prinsessa.

Aloittaessani kirjoittaa tätä oli alle viikko passintarkastuksiin ja lentokoneaterioihin (joita ei saanut maidottomina ja gluteenittomina?!). En jaksa ajatella asiaa, en rentoutua tekemättä jäävien töiden, poissaolojen, siirtymien ja edelliskerran epäonnistumisten täyttäessä näkökenttäni. Rakastan matkustamista, en vaan voi mennä minnekään ajattelematta missä ja mitä olen oksentanut. Kehuin edellistä kertaa samassa maassa kaikille, tietenkin, täytyihän minun, olihan se kaikki mitä rakastin. Vaan ei. Kipu ja yksinäisyys joukkoon kuulumattomuudesta +7800 kilometrin päässä kotoa. Ahdistus ettei vastaa paikallisten kauneus- tai pukeutumisihanteita, väärinymmärryksiä kielimuurin kanssa, laihoja ihmisiä kaikkialta tursuavan ruuan kanssa. Kaduilla, kuppiloissa, kapakoissa, ravintoloissa, 24/7 kioskeissa, automaateissa, näyteikkunoissa, televisiossa (TV:stä tuli pelkästään ruokaohjelmia tai talk show'ta jossa ihasteltiin ruokaa). Valkaistua viljaa ja sokeria, parhaita kavereita. En uskaltanut mennä pienen hotellini respan ohi ulos kioskille, koska henkilökunta piti kirjaa kauppakasseista ja -käynneistäni. Väijyin siis jossain portaikossa kuulostellen poistuvatko kaikki viimeistään 23-00 aikaan. 7-eleven, halogeenilamput, eineshylly, vaihtorahat ja vanhan majatalon lattialaudoilla hiljaa hiiviskellen takaisin.

Minulla ei ollut omaa kylppäriä, ja paperin ohuiden seinien ja narisevien lattialautojen päässä oleva wc oli kamalaa. Keksin ensimmäistä kertaa voivani oksentaa muovikassiin omassa rauhassa. En ikinä tajunnut miten tätä on joku voinut tehdä osastolla, mutta ideahan on ihan loistava.. Paitsi todistusaineiston tuhoaminen. Pienen paperikorin viereen ei voinut mitään jättää, joten jälleen yöllä lähdin hortoilemaan lähiön kaduille. Kyttäsin tarkkaan ihmisten ja valvontakameroiden varalta, ja yritin etsiä yleisroskista. Sellaisia ei.. ollut? Roskat kai lajiteltiin ja kerättiin tiettyinä päivinä, joten löytäessäni jonkun sinisen kannellisen säiliön, sain uuden naapurin. Osattiin edes samaa kieltä, oli säiliö mille jätteille tai ei. Harkitsin rituaali-itsemurhaa tekemisistäni, oksensin kunnes kasvoihini tuli jotain asfaltti-ihottuman näköistä ja kurkusta ei irronnut kuin ehkä verta. Mitään en saanut ylös, ja silti en voinut lopettaa.

Uudella matkalla pelkään bulimiakierrosta enemmän etten pääse liikkumaan, monta viikkoa ilman jumppaa ja salia, ilman vaakaa, desimittaa ja luomuruokiani. Että lihon matkalla. Vitussa ei kuulu kuvioon "lomalla saa vähän herkutella" tai "ei lomalla tarvitse rehkiä". Monta viikkoa mässytystä kyllä näkyy lanteilla ja "ei tarvitse rehkiä" viittaa johonkin pakkopullaan, ei liikuntaan! Mitä idea mennä nauttimaan jostain jos kielletään urheilu? Jotakuta ei ehkä haittaa se 2-4 väliin jäävää jumppakertaa lomalla, mutta entä kun niitä on yli 15? Entäs jos nautinto ei ole se yksi keksi tai jäätelötötterö vaan ehdoton ei kaikille tai sitten kohtuuttomasti kaikki mitä saa? 3 viikkoa ja koko syksyn pitkä, raskas työ kroppani ja ruokailuitteni eteen voi olla pilalla. Pilaan ohella poikaystävänikin reissun ahdistumalla kaikesta: ruuasta, vaatteista, otetuista valokuvista, vääristä äänensävyistä, ties mistä, pahaoloni purkautuu ja en pysy mukana..

Kivempaa matkapäivitystä myöhemmin kun olen edes aavistuksen henkisesti energisempi .. Toivottavasti jaksatte vielä lukea mua, en ole kadonnut, poikki vain. Kaukana kotikoneelta, niin ei nyt kuviakaan. Olisin iloinen jos jaksaiti kirjoittaa jotain kommenttia, lukisin niitä mielelläni täältä kaukaa ♥

9 comments:

  1. sopiiko kysyä mikä tää sun matkakohde siis on? kuulostaa... eksoottiselta, kaikkine ruoka- ja paino-obsessioineen.

    jojoilu on persettä. ihan helvetin persettä. itse kun onnistun lihomaan jo viikossa pari kiloa ihan kevyesti... eikä tarvii lähteä sen kauemmas lomailemaan kuin kotiin! joten tunnen tuskasi.

    mutta yritä nauttia matkastasi kuitenkin! musta on hirveän sääli ja ikävä ajatella että syömissekoilut pilaa sulta jotain noin mahtavaa noin totaalisesti :(

    ReplyDelete
  2. Matkakohde kuulostaa vahvasti Japanilta, vai olenko ihan väärässä?
    Yritä peloista huolimatta nauttia matkasta, olet ansainnut sen :)

    ReplyDelete
  3. Minä tietää! Oot Japanissa, joko Osakassa tai Tokiossa. Menikö nappiin?

    ReplyDelete
    Replies
    1. En kummassakaan, mutta läheltä liippasi. Sama manner, sama maa. :>

      Delete
  4. Kauheasti voimia sulle sinne matkalle, otat vain päivän kerrallan etkä aseta itsellesi liian korkeita vaatimuksia sen loman "onnistumisen suhteen", teet vain parhaasi. Kaiken ei tarvitse mennä täydellisesti.
    Nähdään kun palaat!
    Halaus.

    ReplyDelete
  5. mä tiedän mistä sä puhut,
    hävyttömänä pitkään vanhempieni luona asuneena bulimikkona olen joutunut oksentamaan vaikka mihin ja tekemään vaikka mitä sen piilottamiseksi,
    hitto vie kun voisi olla taas sellainen anorektinen keijukainen,
    bulimiasta kun ei oikein voi ottaa lomaa,
    alipainoinen voi hyvin loman ajan syödä jotakuinkin normaalisti lihoen vain parisataa grammaa, mutta jos bulimikko jättäisi viikon ajan ahmimansa ruoat vellomaan vatsalaukkuun niin tuloksena olisi vain +5kg hyllyvää ihraa ympäri ruhoa,,..
    tää nyt ei varmaan piristä mitenkään mutta tarkoitin että i feel you bro

    ReplyDelete
  6. Tuli jotenkin paha olo puolestasi, tavattoman paljon. Ja tiedän ettei pitäisi sanoa näin, koska se ei tee hyvää, se itsensä sääliminen - aiheestakaan. Jotenkin tuli omituinen vihan tunne. Ehkä siitä pelosta, miten siellä jaksat. Tiedän että pärjäät ja jaksat jos pakotat itsesi siihen, siksi vihastunkin. Kumpa vain taistelisit itsesi puolesta ja takia kovemmin.

    En ehkä ole oikea henkilö puhumaan, mutta minä en niin itsestäni välitäkään. Älä ole samanlainen, pyydän. Koska välitän sinusta ja siitä, että välität itsestäsi. Halauksia.

    ReplyDelete
  7. Bloggaa useammin, kafi hyvä!

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥