Tuesday, June 25, 2013

Taivaanrannanmaalari

Kuistilla istuminen, puiden kahina, laineet, hulluna kukkuva käki ja viininhuurteiset keskustellut saa pään pöhnäiseksi. En nukkunut erityisen paljon, mutta olin puoli kymmeneltä noustessani onnellisesti virkistyneempi kuin pitkiin aikoihin. Tulin hampaidenpesulta sisälle ja huomasin kellon vasta tulevan kuusi.. Tarkoitukseni oli päntätä (kiinnostavaan!) tenttiin, mutta sellaiset ajatukset eivät ole pysyneet kasassa. Kaivoin esille kirjaston lehtiä, sekä kauan kaapissa lojuneet akvarellit.

Ruoka ei ole ollut herrani, kerrankin. Olin nälästä huolimatta huojentunut ja yllättynyt kun mökillä ei ollut lounaspöydät tai pyödiltä pröystäilevät safkat edestä. Ainoastaan vihanneksia oli paljon, siis paljon, kauniisti ulkona valtaisassa korissa (joka oli joskus kuullut kengilleni..). Ite raahasin kädet pettäen junassa, bussissa ja autossa valtavaa paperikassia luomu rehuja ja eväitäni. Ei haittaa. Uskallan juoda kookosvettä ja maistaa tekemääni raw food kakkua. Kestän käydä itsekseni saunassa ja heittää talviturkin yhdellä yrityksellä, ilman 1,5h kykkimistä vesirajassa.


Istuin yksin illalla maalailemassa, "rentouttavana terapiana", mutta eihän pää jätä rauhaan työskentely- ja itseanalysoinnilta. Jatkamaan pakottaminen oli kuin lenkillä juokseminen, ei enää, mutta vielä vähän. En ikinä juuri ikinä maalaa diginä tai käsin (huom maalaa, ei 'väritä vesiväreillä'), nyt kannattaa siis harjoitella! Akvarellit oli onneksi anteeksiantava materiaali: sotket, kiroat, vedellä saa jälleen häivytettyä. Haastetta tuo muodot, valot ja balanssi märän-kuivan, sekä kuvaan jäävän läpikuultavan/tyhjän välillä. olen lapsellisen omahyväinen, kun tajuan tajunneeni jotain kuvaan jäävästä hapesta ja luvasta jättää asioita kesken. Koulun mälsät pimatunnit ei mennyt hukkaan.

Laatu välineillä on ilo tehdä. Kyllä koirankakallakin voi tehdä taidetta piirtämällä seinään jos huvittaa, be my guest. Minä pursuin rakkautta keväällä Japanista ostamiani siveltimiä kohtaan, ne olivat jokaisen vaikean, hikisen kielitaidottomana kääntäjä-myyjä-säädöllä vietetyn taidekauppaminuutin ajan arvoiset. Samoin nappini, vaikka nuori minä oli naiivisti valinnut vain kivoja sävyjä, ajattelematta että myös keltaisia tai lämpimiä sävyjä tarvitaan. Illalla ruska laskeutuu romanttisesti puihin järven rannalla. Tulee hiukan, ei ole kuuma tai hyttysiä. Otan välifoton kuvasta ja tiputan siveltimen lattialle. Kuistin lautojen väliin. Rakennuksen alle.  (älä nyt, iso asia! ei-muovinen maksaakin!).

Älä saakeli.

Älä nyt, iso asia, ei-muovinen vielä maksaakin! Noin 7815,26km päästä raahatun tikkuni. Valkoinen sivellinvarsi paistaa pimeässä kuin muumio haudassa, mutta maan ja kuistin välissä on alle 20cm, tiputtamaani kohdalta useampi metri. Vedän mutsin neoväriset lenkkarit villasukkiini, konttaan liian isoissa verkkareissa kiviseen mäkeen tuijottamaan aarrettani. Olen valmis lähtemään lapsenryöstöön naapuriin, ehkä jossain korvessa on päästäisen kokoinen mukula joka haluaa ahnaasti 2€ tai Tuplan. Sitten näen äitini syntymäpäivälahjaksi saaman Angry Birds onkivapan. ^__^ Sen pituinen se!

Kotona vaikeudet taas palasi. Siitä n.7800 kilometristä vielä, minut hyväksyttiin vaihtokouluuni..

7 comments:

  1. ONNEA, AIVAN MAHTAVAA! (Pelkään vain, että siellä tulee olemaan niin kiinnostavaa ja hektistä, että jätät blogin kirjoituksen siltä seisomalta, kun opiskelut alkavat uudessa paikassa... Mutta silläkin uhalla, onnea!)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Ei, en jätä. :) Mietin ensin pitäisikö tehdä kakkosblog valokuvineen vaihtarielämästä, joka kestäisi paremmin päivänvaloa, mutta epä ole kovin iso salaisuus kuka nytkin on näppiksen taustalla. Kahvi on minun matkani, eiköhän se tuonnekin päin planettaa jatku! (olettaen että asuinpaikassani on netti)

      Delete
  2. voi, paljon onnea kouluun hyväksymisestä. <3 sun tekee varmasti hyvää päästä ulkomaille pois täältä, vaikka haikeaakin se varmasti tulee olemaan.

    ReplyDelete
  3. Oi, onneksi olkoon hyväksytyksi tulemisesta! <3

    ReplyDelete
  4. Vikaan virkkeeseen liittyen: Woooooooooooo!:):):)

    ReplyDelete
  5. Onko itse ottamasi kuva? Koskettava ja verbaalisesti kaunis teksti jälleen. Itkisin, jos vielä osaisin. Edelliseen postaukseen vielä sen verran sanottavaa, että viha terveydenhuoltoa kohtaan vain kasvaa. Tantat istuvat mieluummin pullakahveilla kuin tekevät työtään, kohtelevat asiakkaitaan kuin tunteettomia koneita. Ihan uskomatonta. Kävi mielessä ajatus, että itsepäisenä vältän kaikkea terveydenhuoltoon liittyvää viimeiseen asti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Päh, et arvaa miten otettu olin tästä sinun kauniisti kirjoittamastasi kommentista. Suututtaahan tämä kun joka kerta valon pilkahtaessa löytyy vain uusi umpikuja. Itseinhossa märehtiminen on myös "väärin", ja jollain lailla ajattelen että ehkä ne ammattilaiset kuitenkin tietää mua paremmin kaikessa paitsi ravitsemuksessa. Kuva on juu ottamani, jos Kahvista on tullakseen myös myös vaihtoblogi niin vähän lämmiteltävä antiikkicanonini käyttöä..

      Delete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥