Saturday, July 20, 2013

Listahysteriaa bentosta


Taju vaihtoon lähdöstä ja muutosta alkaa laskeutua. Hykertelen maanisesti ja tukehdun kohta omahyväiseen hymyyni. Miten siistii. Ensin oli vain "aijaa", sitten lamaannuttava pelko miten käy safkailuitteni, koko maahan on yhtä kiillotettua riisiä, vetyperoksidin väristä jauhoa ja sokeria. Ja soijakastiketta (myös vehnää). Ehkä pari kalanpyrstöä ja pikkelssi päälle. Osaan lukea ravintosisällöstä  tasan カロリー, 糖 ja ナトリウム. Yksi omena maksaa femman, styroksisuoja on taas lisäjätettä. Mitään luomua missään! Blenderi jää kotiin, tilalle tulee riisinkeitin.

Nyt löytyy lentoliput! Pelkkä meno, ei paluuta!

Kaikki ajattelee Japanista ekana sushia ja kirsikankukan muotoon viipaloituja porkkanoita, minä ajattelen kakkua, majoneesivoileipiä ja onigireja. Niitä kakkukioskeja kun on jokatoisella junalaiturilla ja iltapäiväisin donitsikauppojen eteen syntyy kymmenien naisten matojono. Ai miksikö? "Täältä saa niin hyviä donitseja/prezelsejä/kakkusia/creppejä!". Ruuasta et pääse eroon muovikopioiden, mainosten, automaattien ja loputtomien raflojen täyttäessä ahtaat kadut, TV-ohjelmat on huomenta suomeja, joissa laitetaan tai ihastellaan kas kas ruokaa.

yööööörk vain noodelit puuttuu
Voin joko öisin vaeltaa loisteputkivalojen perässä 7Elevenistä toiseen ja vehnämössöä muovikassiin tai elää iduilla, kimchillä ja kalorittomilla hyytelöillä. Kumpikin vaihtoehto kokeiltu. Suomessa saan pakkaseen infinity määrän mummolan marjoja, ostaa luomuni ruokapiiristä, viedä Cittarista ilmaiseksi kotiin naatteja ja Täti Terapialta raparperia. ..Vaikka totuus voi olla lähempänä niitä italialaisia porkkanoita ja espanjalaisia kukkakaaleja.

Safkainen Sinkkuelämää-lista Suomesta:
+ hedelmiä !!! luomu omppuja, verigreippiä, appelsiinia
+ marjoja, porkkanoita ja punajuuria, naatteja
+ Pirkan feikki-yosaa ja muita kaurajuttuja niukalla gluteenilla
+ luomua, GMO-vapautta ja etikettilukutaitoa
+ sokeritonta ketsuppia ;__;
+ vessapaperia
- eineksiä, Saarioisia, broilerinnahkapullia ja muuta kuluttajan kusetusta
- vaaleapaahtoista kahvia
- -30% lihat on käytännössä jo pilalla

ja tulevasta kodista:
+ sana "tuore" on ihan eri merkityksessä
+ iltaisin lounasannokset, fisut, hedelmäsalaatit lyödään kaikki aleen
+ mustekaalaa, ankeriasta ja sabaa (vaikka kalaa minimoin eettisistä syistä)
+ kabocha-kurpitsaa, kimchiä ja leviä es. hijiki-salaattia
+ jääkahvia! oikeaa jääkahvia mustana!
- okraa ja muita limaisia yllätyksiä
- erikoisruokavalioita ei käytännössä ole: koko termikin on vieras
- ajinomotoa, aromivahventeita, gluteenia, piilo-lihauutteita ja pekonia "kasvisruuassa"
- hygieeniahysteristä pakkaus/pussitusshowta
- salaatinkastikeen pakkotunkua

Saturday, July 06, 2013

Ei kannata auttaa, hankalaks menee



Lupasin itselleni että lakkaan hoitokuvioluistelusta avautumiset, mutta on taas niin draama-ainekset ettei voi mitään. Pysytellääs asiallisena. Olin tänään terapiassa ja sattumalta sh-sairaanhoitajani soittaa verkostotapaamisesta. Verkostotapaaminen eli sh-puolen toive "keskustella hoitosuunnitelmasta" yleispsykan kanssa (ts. pistää viimeinen mononkuva persuksiini (olenhan ollut siellä jo niin kauanei oo kaikki toiminu yadda yadda). Sh-puolelta ehdoteltiin DKT-käyttäytymisterapiaa (pikagooglauksella jotain kognitiivista meininkiä erityisesti epävakaille ja itsetuhoisille). Kysyn vain, miksei tästäkään ole koskaan ennen puhuttu, olen kuitenkin käynyt tämän vuoden myös yleispsykalla? Ainiin, he tosin tekivät selväksi ettei lääkkeiden pumppausta lukuunottamatta muuta hoitoa ole tarjolla, sillä ah, käyn yksityisterapiassa, josta voih, on kestänyt 8kk että joku on välittänyt ottaa rahoituspäätökseni hoitaakseen (..ehkä ensi viikolla). ^__^ Ihana Täti Terapia silti toivoi pääsevänsä mukaan byrokratiapiiriin pitämään puoliani.

Takaisin puheluun, intuitio kertoi heti ettei tämä voi olla tässä, sujut ja sovittu. Liian helppoa. Piirtelin Moleskineeni, join kahvia, koiraa ja ihmettelin kesämökin verhoja odotellessa. En ihan ymmärtänyt mihinkä "päätökseen" Täti ja sairaanhoitajani tulivat, mutta vinkki vitonen: lääkärini olisi heinäkuun lomalla. Sairaanhoitaja elokuun. Heille sopiva päivä palaverille olisi n. 1-2 viikon päässä kun nostan kytkintä Suomesta. (Yleispsykan lääkäriini ei oltu turhaan otettu vielä yhteyttä, terapeuttini olisi suostunut joustamaan omista lomistaan.) Kun lähden vaihtoon kaikki HUS:n hoitokontaktit saksitaan poikki, päätetään, uloskirjataan. Syy? Byrokratia! Ai anteeksi, vika olikin minussa, en ole ~*tarpeeksi*~ aktiivinen hoitosuhteessani. No, wait, sitä monoahan piti tulla muutenkin? Katkera ämyli on katkera.

"Kannattaako sitä Kafin hoitokokousta pitää jos se menee aivan lähtöön asti?" Ei kai. Tarvitsen sitä apua ja tukea kiperästi nyt kesällä ja vaihdon aikana. Ei lohduta syksyllä pari päivää uudet lippulaput tai tekevätkö hoitohenkilöni pullakahvien äärellä tuttavuutta paluumuuttoani varten, sillä en vitussa aio muuttaa enää takaisin Vantaalle. Aion irtisanoa tämän muovimatotetun läävän, sanoa goodbye naapurilleni bilehilelle, pyromaanille, kissankusikämpälle ja venäläiselle sähkökitaristille ja that's it. Sääli, itse paikallinen yleispsykan klinikka vaikutti asialliselta ja pätevältä, DKT-kiinnostavalta jos sitä saa, mutta ~6v näissä rotankoloissa on tarpeeksi.

Vaihdon aikana minulla ei ilmeisesti siis ole Suomeen mitään julkista hoitokontaktia, olen vaihdossa aivan omillani, kirjaimellisesti. Teoriassa terapia onnistuisi Skypellä, mutta rahoituksen edellytys on vantaalaisuus. Vähän auki miten Kela tukee lääkkeiden kanssa, vakuutukseen ei mene. Haluan napsuista kovasti eroon, mutta pelkään kovasti purkamista, en koe olevani siihen valmis. Tunnen tämän esityksen jälkeen turhautumista ja syyllisyyttä. Mitäs aloit ahmimaan, et jäänyt anaprinsessaksi, et parantunut. Esitän asiat mustavalkoisina, mikä itsekäs oletukseni on että yhteiskunta paijaa kun ite mielellään makaa ongelmissa turvallaan. Mitäs lähdet vaihtoon. Mitäs pirun taideyliopisto hyväksyivät kielitaidottoman sairaseläkelläisen huonoilla hakupapereilla! Varmasti virhe ja koulujen sanomaton sopimus kaikkien hakijoiden hyväksymisestä, oon silti tässä kohtaa itsestäni helvetin ylpeä ja onnellinen. Lähden.

oletko ollut pettynyt saamaasi hoitomenettelyyn? 
Kohteluun, odotteluun, vähättelyä, liikalääkintää, byrokratiaa, leimaamista, väliin tippumista tai väärin ymmärretyksi tuloa? Ettet ylipäätään saanut mitään? Mitä vain. Ole ihana ja kerro tänne, avaudu ja anna palaa jos mieli tekee. Haluan lukea, en tuntea taistelevani yksin tuulimyllyjä vastaan..