Tuesday, August 13, 2013

Kysykää monokkelilta

Tulee kysymyspostaus! Älä, hillitse yläkulman ruksin naksautusta ja älä vedä aamusumppeja nenään, sillä minä en aio nyt vastata mihinkään, vaan Kafin kaveri eli poikaystäväni. Kiusaantunut hiljaisuus ja Western-oksapallo pomppii yli näppiksen. Anteeks kun en ole keksinyt mitään mediaseksikästä koodinimeä, tai halua käyttää hänen etunimensä etukirjainta. :P

Tällaisen postin toteuttamiseen olen ainakin alustavasti saanut myöntävän vastauksen, joten nyt rakkaat lukijani, tehkää minut ja itsenne iloiseksi ja kysykää mitä haluatte - ihan edes ettei minun itse tarvitse ryhtyä epärehellisiin keinoihin tyydyttämään utelijaisuudenhaluani ja huorata kommenttiboksiin anonyymihuutoja lempi makaronilaatikon mausteista ja olenko paskista paskin ihanista ihanin tyttöystävä.

Muistin virkistykseksi: ollaan seurusteltu jotain 5,5v. (erottiin joskus hetkeksi, missään vaiheessa "uusi" poikaystäväni ei ollut "uusi", sanavalintani oli vähän harhaanjohtava etten nyt paistaisi täältä taas joka tutulle). Ei asuta yhdessä, poikaystäväni on kamala stalker maailman ihanin ja minusta välittävä ihminen, sattumalta vain lukee blogia ja kaikkia kommentteja - eli minun puolestani mitä vain saa laittaa. Teen sitten erillisen postauksen kys/vast. sen mukaan mitä tulee. :)

Tänään the ulosheit..kirjauspäivä syömishäiriöpoliklinikalta. Iso tyttö lähtee isoon maailmaan. Wish me luck.

Friday, August 09, 2013

Tokyo banana

Päivä valunut hukkaan, rahaa ja aikaa valunut hukkaan, velvollisuuksien pakoilua ja liikaa kaloreita. Kipua. Viimeisen viikon epäinhimillinen riepottelu asunto-, paperi-, sairastelu-, lääke-, läksy-, työ- ja aikataulukuvioissa on olleet stressi inferno. Kompensointia kaikella itkusta ja ruuan välttelystä rahan oksentamiseen. Lopeta, pakkaa ja mene salille. Asiat alkaa taas helpottua, ehkä olokin vielä tästä, laitan lohdutukseksi pari kuvaa joltain vanhemmalta reissulta ja muistutan että kohta ei tarvitse katsella Vantaata. En ole näin vanhoja jaksanut editoida tai mitään, pahoittelen.

Turistilapset ostaa joltain Asakusan temppelikiskalta.. banaaneja.

Pikkupoika löytänyt ravintolalistalta ankeriaita tms pikkukaloja. Ankerias on hyvää !

"Miten sun poikaystävä?"
"Mites teidän parisuhde?"
"Tuleeko sun poikaystävä mukaan?"
.....Mitä kysymyksiä noi on?! Kissoja mulle tulee ikävä! Niitä kumpaakaan ei voi karanteenien läpi ottaa mukaan. ;( Ikävä tulee myös hedelmiä.. Tankkaan niitä täällä kaksin käsin jenkkakahvavarastoon. Ota hinnoista kaksi 0 pois ja tulee suurin piirtein eurohinnat, huomaa do not touch -kyltti.

Lisää temppelikuvia, en saa näistä puuläpysköistä tarpeekseni.

Tämä kuva on vilahtanut blogissa joskus aiemminkin, ajalta kun söin vielä maitotuotteita. Kaakaojauheheppa oli vain niin hieno! Kahvilakuva Shibuyassa.
Kissakahvilat on eettisesti mielestäni aika arveluttavia, mutta Ikebukurossa riittää kulkukissoja. Tältä taisi puuttua silmä. ;_;

Salarymanit palaa duunista.

Lapsen pään kokoisia kryssia.

Sieltä se sushi tulee.

Raakabrunssille Helsinkiin

Raakakakkua ja suodatinkahvia monimutkaisilla nimillä, sitä löytyy Katajanokalla sijaitsevasta kauniista kahvilasta, Johan&Nyströmistä. Koska kaikki käyvät paikan loppuunmyydyllä rawbrunssilla, täytyi sitten meidänkin. :P Brunssin hinnat ovat ilmeisesti kysynnän mukaan nousseet - maksoin safkasta kipeät kolme kymppiä blogeissa mainitun 25€ sijaan. Oliko safkat 2 kk etukäteen tehdyn pöytävarauksen ja hintansa arvoisia? Siitä kohta lisää. Jätin tällä erää lautasten instagram-whorauksen väliin, joten kuvat on lainattu J&N saitilta.

Kanavanranta ja kahvila ovat tosi kauniit, brunssiväki sullottiin kahteen piiiitkään pöytään viereiseen juhlatilaan. Suomalaiset ei viereikkäin istu, ellei metrossa tai häissä, mutta minulle ei klaustrofobia iskenyt laivoja katsellessa. Tykkäsin kovasti kattauksesta, eripari lautasista ja muista tunnelmasta. Buffet tyylinen noutopöytä ei pyörinyt samalla ihastuksella, jonot joko ruuhkautuivat tai tyhjenivät ihmisten liikkuessa yhtäaikaa, eikä esim. pöytä kerrallaan. Myöhään tulleille moni ruokalaji oli jo lopussa, eikä vajausta ennätetty täyttämään, että koko valinnanvara olisi ollut enää yhtäaikaa tarjolla. Jos kaikkea halusi maistaa, joutui varmasti juoksemaan useammin edestakaisin. Lisäyksiä olisi voinut ennakoida paremmin.

Brunsseja pyörittää kai kaksi catteringia, meille osui ihastuttava My name is Cake. Mitä olen nähnyt ruokakuvia muissa arvosteluissa, oli meidän tarjoilut paljon paremman näköisiä kuin toisella partiolla. Kattauksemme oli vasta iltapäivällä, enkä kaivannut enempää aamiaisruokia. Tarjolla oli mm. kuivattua omenamysliä tyrnivanukkaan ja kookosjugurtin kanssa, caesar salaattia raw kräkkereillä, porkkana-pähkinäcurrya, suolaista rucola piirakkaa/pizzaa, idätettyä quinoattoa kanttarelleilla, muita raikkaita salaatteja, jälkiruuksi tiramisua kirsikoilla ja sorbettia viikunakastikkeella. Kasviksistako ei lähde nälkä? Think again. Pöydässä oli kaikkien ruokien ainesosat somilla liitutauluilla, "onneksi" otin vahingossa väärältä puolelta etten voinut "liikaa" jäädä tukkimaan jonoa lukeakseni mitä kaikkea, kauheaa eli niinku kaloreita kaikessa oli. Raw/vegan/terveellinen tai ei, ylensyödä tai huonosti sulavasti voi aina. Itse puollan ei-öljyjä koulukuntaa, ilokseni nekin 'oliiviöljyä' sis. tomaatit eivät lilluneet rasvassa. Makuyhdistelmien mietintään oli selkeästi panostettu, ruuat kauniita ja kokonaisuus oikein hyvä, useampi ruokalaji jäi positiivisesti mieleen.

Nipotettavaa löytyy aina, esim. salaatit jakoi seurani kanssa kovasti mielipiteitä, mutta pakko minunkin tilittää juomista. Saapuessa meidät otettiin lämpimästi vastaan ihanan raikkaan kurkku-selleri shottien kera, muuta kraanaveden lisäksi tarjottukaan. Raakaruuan kanssa ei ehkä yhtäaikaa sovi kahvi, mutta tympi ettei edes mahdollisuutta ei ollut. Ihan sama mitä eettisiä kahvinpoimijaselityksiä kahvilalta löytyy, minä haluan saada kofeiinia jos halauan! Jos Helsingin hifein kahvila ei sitä voi tarjota, 30€ hintaan ei catteringilta ison jääteesatsin tai sitruunan ja basilikan lorauttaminen veteen olisi ollut kova vaiva - erikseen jonotus kahvilan puolelle 3€ sumpista taas on. Jatkuva (viher)mehutarjoilu olisi pienelle henkilökunnalle ehkä hankala, mutta haaveilun arvoinen toteuttaa. Vesikannut kuitenkin osattiin täyttää ahkerasti, palvelu pelasi :P

Hämärä korianterin ja kookoksentuoksuinen brunssi satamaa tuijotellessa oli oiva sunnuntaitreffeille. Parantamisen varaa löytyy aina, mutta viihtyisyyden ja erikoisuutensa puolesta antaa suurimmalle osalle anteeksi. Ehkä myös itselleen syömisestä. Suosittelen lämpimästi haluaa nauttia brunssista, josta jää varmasti parempi olo ja hyvä maku suuhun - kipeän hinnan takia ehkä erityistilaisuuksiin. Jos makea maistuu: My name is Caken Ravintolapäivänä tarjoama After eight kakkuresepti löytyy ERY:n uudesta Raakaa meininkiä vihosta.

edit: mielestäni postasin tämän aiemmin, mutta näköjään jostain syystä vahingossa "kadotin" julkisista postauksista. nyt on takaisin!
edit2: Ja tarkistus - sivujen mukaan brunssilla on kaikki LUOMUA! Eli ehkei hinta ole pahimmasta päästä. :)

Sunday, August 04, 2013

Säätö, stressi, syöminen ja jotain hyvää

Viimeinen viikko(!) on mennyt hyvin syömisten osalta, olen siitä tosi tosi iloinen. Kuten tiedätte, vierastan sanaa "hyvin", mutta tarkoitan sillä etten ole ahminut ja oksentanut koko viikkona. Lauantaina feilasin, söin laittamaani ruokaa ja tuli ähky olo, eikös se ahdistanut. Täysi olo täytyy saada pois. Halkean, pääni halkeaa, massani tuolilta maahan asti, en jaksa kantaa mahaani työpöydälle, saa mitään enää tänään tehtyä. Typerys. Pakko syödä nyt sitten vihoviimeisen kerran, Elämäsi Viimeistä Kertaa™, että kaikki tulee pihalle. Koska olet ahne. Mikä vaiva. Toistetaan.

Bulimiadarra, niveliin koskee, sh:sta pois pitänyt kuolemantärkeä säännöllinen rytmi meni rikki. En ole tehnyt aamun vihersmuutia, käynyt suihkussa, siivonut, katsonut japanikirjoja tai duuneja, tajua miten tästä lähtisin salille ennen anoppilaan lounastamista. Nouse, nouse, nouse! Riko rajasi! Eih.. Mitään ei tapahdu jos et nouse! Syön lakkaraakapuuroa ja Dr Martinsin kookosvetä. Nestemäiset kalorit kavahduttaa yhä, mutta kookosvesi on urheilijalle, kesähelteille ja bulimikolle loistodrinkki. Vähäkcal mieto juoma imeytyy ja nesteyttää kroppaa paremmin kuin keinotekoiset palkkarit tai latarit, plus kaliumia on 100ml ~250mg (yli x1,5 enemmän kuin maidossa, myös luonnollinen kalsiumin- ja magnesiuminlähde). Käy, sillä kuulemma labroissani kalium oli "romahtanut". :P Ei vaarallisesti, mutta ikäviä merkkejä oli muitakin, että voin kuin voinkin tehdä bulimialla hallaa myös kropalleni. Kaliumit ja nestetasapainon heitto taas aiheuttaa rytmihäiriöille, mikä ei ole leikin juttu.

Naurettavinta että ennen kuin edes kävin lekurissa, vakuutusyhtiö, jonka yli 400€ matkahenkivakuutustarjouksen olin ottanut vastaan (yli 90pvä:n reissulla matkustajaturvaan tulee henki- ja tapaturmavak. samaan), ritsautti silmilleni etten sitä saa "terveysselvityksesi mukaisen masennuksen, unettomuuden ja syömishäiriön takia". Otin puhelimen kauniiseen käteen ja soitin suoraselkäisimmän esityksen että "Eihän minulta voi vääristyneen ruumiinkuvan takia ja nukahtamisvaikeuden takia evätä sitä jos tulee maanjäristys" Kyllä vaan voi. Jos kaadun pyörällä - vak.yht. voi syyttää olleeni lääkkeissä, aivokuume valvomisesta, junanalle jääminen halustani kunniaitsariin ja jos tulee tsunami... voi pojat. Kouluni ottaa vakuutuksen, mutta se ei ole voimassa kotinurkkien tai koulupäivien ulkopuolella, plus aika niukkaan summaan ottaen huomioon hintatasot. Itken mutkikkaista lääkejärjestelyistä toisella kertaa.

Eih, tästä tuli ranttiviesti. Ei pitänyt itkeä, kaikki paperiasiat ja sälä alkoi olla vain kunnossa, sitten syljetään naamalle taas Suomesta, sitten muita häikkiä. Olen kuolemanuupunut, en pysty sanomaan "ei" kaikille palveluksille ja menoille, vaikka hukun töihin ja läksyihin ennen lähtöä. Kämppää aletaan jo purkaa vaikka lähtöön on viikkoja. En halua päättää mitä pakata tai tahdo viedä kissoja, mutta oh wow pääsen täältä läävästä pois. ♥ Sen kunniaksi voisin tehdä jonkun valokuvatirkistelypostauksen, ehkä?

Järjestelyjä vielä ennen lähtöä:
- japanin kurssi (+100 kanjia), tentti
- kasa kuvitusduuneja (9-11kpl)
- ota varmuuskopiot koneen sisällöstä
- nouda viisumi
- must hankintoja: läppärille suoja, dödöä, lääkkeet, jotain alusvaatteita
- käy kampaajalla, pari passikuvaa, palauta kirjastonkirjoja, lainavälineitä ym
- kysele tai kuvaa nettiin kaappien aarteita matkakassaa varten

(※Note to self: NÄMÄ ENSIN! muut tilauskuvat, ystävänpalvelukset, menot jne sitten. Ihmiset eivät hylkää ja vihaa sinua jos sanot "ei nyt". Sinulla on hyvä syy.)

Tehty tällä viikolla suoritettu: nähty ystäviä, käyty kielikurssia, juostu etsimässä roinaa es. länkkäriäässiini sopivia sukkahousuja, terapiassa, ravitsemusterapiassa, lääkärissä, labrassa, uudelleen labrassa, salilla, luomupiirissä, koululla, pitänyt repsahdukseen asti kämpän järkässä, elokuvissa ja monta kupillista hyvää kahvia. Kaikki tämä sillä väsymyksen kirouksella, että päätin haluavani ajaa alas vuosia aamuheräilyyn napsimani 500mg Ketipinorit. :) Ehkä elämä vielä hymyilee, taidan mennä suihkuun ja aloittaa viikolla kiertäneen hyvän uudelleen.