Friday, September 20, 2013

urban decay

Piti kirjoittaa niistä kömmähdyksistä, pienistä arjen asioista uuteen kulttuuriin sopeutuessa, japanilaisten top of the top ihonhoidosta, onnistuneesta illasta ystävien seurassa.

Mutten ole jaksanut päivittää, koska romaanin aihe pitäisi olla unettomuus ja bulimia. Paitsi että kummankin raivotessa (unta 0-45min/yö, bulimiaa 24/7), ei muuta oikein jaksa. Olen silti viihtynyt täällä mennyt kouluun, jatkanut jne.

Nyt on tullut taas se itkupiste, että maa alkaa suistumaan jalkojen alta tai jalat kannattavat kuin seisoisi hyytelöllä. Se ei ole tämä paikka tai ihmiset, toisin kuin pelkäsin, minulla ei ole lainkaan koti-ikävää Suomeen, en ole (juuri yhtään) ärsyyntynyt että valtaosa Japanissa asuvista puhuu vain kiinalaisilla merkeillä kirjoitettavaa kieltä.

Se ei ole muissa, se on vain minussa.

Läski läski. Itkettää, suren ihan itseni puolesta, säälin alemman radan tyttöraasua, joka on jälleen tunkenut itseään arvokkaampaan maailmaan mukaan. En jaksa kanavoida nyt vihaa vaikka viiltely kiiltelee silmissä (yeah baby, mut skraadut on だめ dame). Luovuttaminen vain pahentaa asiaa, hymyä naamaan, on väärin tuottaa itsekkäin keinoin toisille pahaa mieltä.

Sunday, September 08, 2013

"Asuksä TOKIOSSA?"

Yleinen Puhuessani missä asun, (suomalaisten) ihmisten äänistä kantautuu että Tokio on the cool paikka, muista ei sitten väliä tai tietoakaan. Jos tarkennan missä kaupungissa, paikassa, tai osassa Tokiota asuisin, mielenkiinto todennäköisesti valuisi viemäristä.

Yleensä kun puhutaan Tokiosta, mennään tällä väärinymmärryksellä että puhuttaisiin kaupungista. Tokion metropolialue on arvelujen mukaan 35,676,000 asukkaan paikka, maailman tiheiten asuttu "stadi". Tokio on osa Japanin Kanto aluetta Honshu saarella, johon kuuluu Tokion lisäksi naapurikaupunkeina mm. Kanagawa, Chiba, Yokohama ja Saitama. Menee vähän vaikeaksi selittää, sillä Japanin osoitesysteemi, joka ei mene samalla logiikalla kuin meillä hassuilla kadunnimillä vaan loogisesti lohkottuina "isommasta pienempään" (perfektuurista kaupunkiin> kaupunginosaan> kaupunkiin> rakennukseen> jne) aina numeroituina, Wikin kuva ehkä havainnollistaa parhaiten. Toinen ettei minusta japaninkieliset termit -to, -ku ym käänny hirveän hyvin "metropolis" tai "ward".

Kafilogiikalla: Tokion Metropoli-alue on tosi iso, jossa ei ole yhtä keskustaa - niitä on monta (23kpl osastoa). Paitsi että mittakaava on siinä koossa ettei puhuta nyt enää keskustasta vaan kaupungeista "kaupungin" sisällä, joista asema kantaa Tokio nimeä. Jos ainoastaan Tokio hyväksyttäisiin Tokioksi, ei mm. Sofia Coppolan Lost in Translation leffa, joka on kuvattu Shinjukun osassa (jonka osia on Shinjuku, Takadanobaba, Ōkubo, Kagurazaka, Ichigaya), ei sitten ole enää Tokiota, samaa stadia .... :D (vaikka ovatkin verrattaen lähellä toisiaan, ~7-8km). Osien lisäksi isossa Tokiossa on myös 26 kaupunkia, joista itse asun melko pöndellä, Tokiossa kuitenkin. Shinjukuun ei kestä sen kauemmin kuin stadista Vantaalle, mutta koulureissuni 30km lähempänä edestakaisin matka kustantaa ~720 jeniä eli reilut 6 egeä julkisilla.

Onneksi ostin Donkista pyörän. ♥ 

Päähän sattuu, vedenjuonti ei auta, huomenna eka kunnon koulupäivä, en ole tehnyt MITÄÄN 5:stä konseptisuunnitelmastani kurssityön suhteen (inspiraatio ei ole vaan tullu, edessä läjä harakanvarpaisia monisteita ja edessä on 1-on-1 open kanssa ja kaikkea mwäh) ja joudun todennäköisesti vielä esittäytymään japaniksi. Pelkään että eksyn pyörämatkalla, saan complete blackoutin kuten perjantaina opettajia tavatessa. Pelottaa. ;___;

Tuesday, September 03, 2013

Whether times are good or bad, happy or sad


320¥ short americanosta jäillä, ei naurata. Ikinä jenkeissä käyneenä Starbucks oli siistein juttu ikinä, mutta nyt lähinnä hinnat itkettää. Paikassa on Japanin ehkä ainoa "ilmainen" Wifi ja 1min päästä kämpästäni on kaunis, uuden näköinen kuppila puusisustuksen ja isojen ikkunoiden kera kävelykadulle. Pröystäilen ekoja päiviäni Tokiossa kuin aurinkomatkalainen, juon sitten muut illat himassa kalsareissa riittävän täydellisen hyvää Lawson100 mustaa jääkahviani (100¥/1l). Ah. Love it.

Paitsi että jääkaappini (koko ~baarikaappia) pakastinlokero prakaa ts koko jääkaappini alkaa olla pakastin. Vedin sen irti ennen lähtöä, toivottavasti ei eväät kävele ulos. Luukkuni on sentään siunattu AC:llä ja ilman sitäkin lämpötila ei kohoa helvetilliseksi, which is nice, sillä ilmastointi menee poikki lähtiessäni himasta ja minijääkaappiin ei todellakaan mahdu päiväni kasvikset. Daikon, kabochat, versot, saladid ja banaanit on sievästi ympäri pöytiä (en ikinä syö niitä, muttei muihin hedelmiin ei ole varaa!). Ilma on sopivan ihanan lämmin, ~30°, pitää ehtiä vielä tänä yönä Don Quijoteen etsimään sontsaa jos huomenna taivas aukeaa. Sisällä AC vetääkin asunnon (tai Starbucksin) jääkylmäksi, toivoisin jostain vetäväni adaptogeenisiä sieniä lisää ettei nokka tuhise, mutta shimejit jäi tiskipöydälle kun muistelin sieniä, säteilyä ja luin Greenpeacen säteilyratingia ko supermarketista.

"Kämppäni" eli ~15m^2 kokolattiamattoa, on ihana. Love it. Karsea nuhjuhotla joku sanoisi, itse ai kivi tippui sydämmeltäni kun näin paikan, kaikki kauhukuvani uunimikrosta lähtien vähän huojeni. Muuttaessani Vantaalta, äitini kirosi etten muuta sinne enää ikinä. En. Minulla on jättisänky, pieni lituskatv, unit bath, ei-hifi WC, vanhanaikainen modeemi, pieni kaappi takeille, lavuaaripöydän tapainen ruuanlaitolle, jonka viereen nostetaan keittolevy. Kuulostaa karsealta, ei ole! Induktioliesi kiihtyy ykkösestä kybään parissa sekuntissa, ruokaa laittaa nopeasti, hajamieliselle sammuu pannun nostaessa pois päältä. Love it. Iso miinus on vain se kaappitilan vähyys, tiski- tai yläkaapistoa ei ole, lipastotilakin aika olematon. Omaa pesukonetta minulla ei ole, mutta kämpän viereisessä yleistilassa on 24h コインランドリー eli maksullinen kolikkopesula. Kuumottaa vähän että lämpötila taitaa olla kaikissa 40° ja kuivausrumpu tappaa vaatteet, 1 vaihtari neuvoi oikeat AC-asetukset ja ostamaan 100¥-kaupasta sukankuivaustelineen, sekä ripustamaan sen verhoihin.

Jätteitä Japanissa kierrätetään viemällä oikeat rojut oikeana päivänä ennen kl. 8.30 läpinäkyvissä pusseissa kadulle. Roskia kuuluisi erotella metalleihin, pet-pulloihin (pullonkorkit erikseen), keppeihin ja ties mihin asti, mutta meidän pihalta löytyy meillä se yleisin: palavat ja palamattomat. Sekä sellainen luksus kuin roskasäiliöt, eli ei tarvi pantata pusseja kämpällä aina tiettyyn päivään asti ja kirota jos nukkuu pommiin.

Rahaa on palanut.. polkupyörään, bussilippuun kentältä, ruokaan, lisää ruokaan (kiitti sh vaikka sanoin ettei enää ikinä eikä vaihdossa), taloustarvikkeisiin, silppuun,  ruokaan, vaikken ole ulkona syönyt tai aio ladata Suicaa ja junailla sokkona. En haluaisi tuhlata enempää rahaa omaan siivilään ja astiankuivaustelineen ostoon, mutta jotain ratkaisuja lienee keksittävä, nyt salaatit kuivaa jossain tupperware-hybridissä, jossa on straineri. Ulkona syöminen voisi tulla halvemmaksi kuin sitruunat, mutta teollinen vehnä ja ajinomoto ei nyt vaan nappaa. Olen löytänyt yhden (1) luomutuotteen, vehnällä, joten jostain on silti taivuttava vuoden aikana, vähän enemmänkin kuin toivoin. Tykkään silti olla täällä, ruokatakapakista ja rahahuolesta huolimatta, tänään pyöräillessäni Tokion kaduilla, olin hetken vapautuneempi ja onnellisempi, löytäneempi paikalleni kuin pitkään aikaan. Kajareissa pärähti soimaan sopivasti soimaan Al Greenin Let's Stay Together. Tähän on hyvä lopettaa. Tokyo out. ♥