Friday, October 25, 2013

Pärjäilypäivitys

Iso ilo jättiomenasta, joka kaupassa on vain Tohokun läheltä.. Fukushimasta ja Aomorista, no thx.

Tämä viikko on sujunut ihan hyvin, joskaan joogassa en ole päässyt käymään niin paljon kuin haluaisin. Tänään ehtisi, taas kaksi taifuunia kimpussa, mutta studio on muista syistä kiinni. Bleh. Syömisten kannalta vaikein päivä on ollut eilinen. En ole saanut nukutuksi, mitä enemmän valvoo, sitä jossain vaiheessa syö ja minusta tuntuu että syö myös enemmän kompensoidakseen unen puutetta. Ei aamujoogaa, olo auton alle jääneellä hiirellä. On myös ahdistanut enemmän, nähnyt painajaisia uudelleen ja uudelleen, mielessä kieppuu etten jaksaisi pyöritellä tunteita, en tahdo nähdä itseäni, rasvaista turpeaa naamaani ja läski%:a kerännyt kroppaani peilistä. Haluaisin nollata kaikki tunteet, helppoa olisi kävellä kauppaan. Otan pullon vettä esille ja syön salaattia tai kaalia jos ruoka-ajatukset eivät ole menneet pois.

Sosiaalinen elämä taas on mennyt hyvin! Kaikki tietää miten paljon pelkään nestemäisiä kaloreita, en juo mehuja, smoothiet on rahantuhlausta jos hedelmät voi syödä. Eivaines, smoothiet on ihania! Miksi rehuja tarttee syödä jos kasan kaikkea hyvää voi juoda! Tutustuin täällä yhteen maailman matkaajaan ja ystäväni kanssa olemme testannut jotain raakavegaani mestoja Omotesandolla ja Mejirossa, myös jälkiruokien puolesta. Suomessa pähkinä tms systeemeihin koskeminen oli monen päivän hautomisen takana, joten jännitin, mutta itse tilanteet oli miellyttäviä ja stressittömiä etten ajatellut oikeastaan kuin mitä tekee mieli (tai mihin on rahaa).

Toisena päivänä sain yllätyskutsun ystäväni luo päivälliselle - samalle illalle! Eikä siinä kaikki, ystäväni äiti oli tullut käymään jostain Korean akselilta ja luvannut kokata. (*_*); Ostin kukkia ja pyöräilin illalla mestoille, paikalla oli toinenkin vaihtari ja tuttu. Pelkäsin että omiyageni (tuomiseni) on liian pieni ja keppoinen, muttei siille annettu tullessani hirveästi huomiota. Ilta oli tosi rento ja hauska, vaikka en ymmärtänyt välillä koreaa enkä japania, mutta yllätyksekseni ihmiset olivat kiinnostuneita ja huomioivia minullekin. Olen aina tuntenut ja ajatellut olevani se epämielenkiintoisempi tyyppi, liian äänekäs ja omista asioistani pälpättävä, muille kuin läheisille ystävilleni aika irrelevantti. Liian paksu, ei tyyliä, rentoutta tai itsevarmuutta - enkä juo bisseä. No bisseä piti vähän selittää, sake voi olla ulkomaalaisille Japanin kansallisjuoma, mutta oikeasti bisseä täällä juo kaikki. Lähtiessäni poskiin sattui koska olin hymyillyt niin paljon.

Siitä oli kiva pyöräillä kotiin. Unohdin tosin TAAS (3. kerta) lukita pyöräni ja avaimenkin vielä lukkoon kiinni (ei irtoa ellei lukitse). Tajusin tämän eilen vasta astuessani Shinjukun junaan (too late!!!), ja pääsin Ikebukurosta kotiin vasta kasin aikoihin. Kadullahan se tsygä kökötti, kyllä Tokio on mukava ♥

Wednesday, October 23, 2013

B/P-challenge start-to

Päivät on menneet taas aika lailla ahmiessa ja oksennusyrityksissä, olo alhaalla ja ulkonäkö aika sanoinkuvaamaton. Isoimpana juttuna alkaa silti olla raha, sitä menee ruokaan ihan liikaa. Japanissa yksittäinen ruokapakkaus voi olla Suomeen verrattuna semi-edullinen, mutta ruuat myydään pieninä annoksina: paahtoleipäpaloja on 4-8vpl, porkkanoita pussissa 1-4kpl, kabochaa 1/4, monet hedelmät myydään kappalehintaan ja halvempia saa etsiä ajalla ja vaivalla. Lähiviikkoina en ole syönyt omenoita, sillä en ole löytänyt kuin Fukushimalaisia tai Aomorilaisia omppuja. Ei kelpaa. Ostin ekat tomaattini täällä asuessa, Chibasta, aijai, mutta ne oli isoja ja pussillinen ~250¥.


Niinä hetkinä kun teen lähtöä, olen varsinaisesti tekemättä mitään tai joudun hankaliin kommunikaatiotilanteisiin, tulee ahdistus aika kovaksi. Temesta.♥ Niitä on mukana aika paljon, onneksi. Ei panic attackeja, mutta toisinaan itken monta kertaa koulun vessassa. Vaikeina päivinä ei oikein mikään nosta kaivosta, muuten kyllä pidän kovasti koulusta kokonaisuudessaan. Kuvassa laatu iPad-kuvaa koulumatkalta, suht pöndeä jo pois Tokiosta.

Oikeasti ei pitänyt puhua Japanista vaan kirjoittaa ahminta/oksentamattomuus challenge-postaus, laatia sille tarkat sotasuunnitelmat ruoka-, aika-, reward-, motivaatio-, tukitauluineen, mutten ole vielä. Ideanani myös raportoida päivittäin miten sujuu. Mulla on muutama päivä koulusta lomaa, ja energiat juuri nyt seinien tatuoimiseen Think positive-kuvilla on aika zerot, mutta tarkoitus olisi. Ostaa kukkia, järjestää kaikki tiptop ettei paha zeniläisyys häiritse suoriutumistani. Plan:

  • ei ahmintaa (turvaruokien tai ahmimisruokien, jne)
  • ei oksentamista (suunnitellusti tai ahdistuksen kontrollointiin)
  • joogata joka päivä
  • järjestää+ylläpitää kämppää, ostaa kukkia, laittaa taikakeinoilla tapettiin piristäviä kuvia
  • lukea lehtiä, katsoa youtubea, lukea blogeja tms jotka oikeasti piristää, tuottaa mielihyvää, inspiroi, motivoi tai kannustaa inner/out kauneuteen, terveyteen ja kestävyyteen. Thinspiraatiosaitit nyt ei vaan toimi, mieluummin lätkin itseäni perseelle menemään book offiin tai johonkin visuaalisesti miellyttävään kauppaan haaveilemaan mihin voisin mieluummin säästää  säälittävät rahani.
  • haukkua, sättiä ja sääliä vähemmän. olen lihava, iho kukkii, naamani on turpea kuin kabocha, muttei se mihinkään muutu jollen liikuta äässiäni ulos tai jätä hiuksia kampaamatta
  • lukea japania ~1h per päivä, sekä piirtää. jos tämä ei onnistu kotona, möllötän ja laiskotan koneella tai muuta, menen vaikka törsäämään sen 3-4€ Starbucksiin, jossa voin keskittyä. parempi sekin kuin kohmettua vain kotona, etenkin jos rahat ei mene bulimiaan? (jos en asuisi 1. kerroksessa ja voisin pitää ikkunat levällään valosta, kotona työskentely ei olisi niin iso probleema)
  • tehdä joku aikasuunnitelma, montako tuntia käyttää lorvintaan, kaupassa käyntiin (kestää ihan liian kauan), tietty aika edes askareisiin, ulkona käymiseen, lähtöihin (olen aina myöhässä= kuolemansynti), nettiyhteydenpitoon (en ole vain kunnolla jaksanut ;_;), blogiin ja kuvien laittoon (vielä vähemmän)
  • syödä for fucks sake! ja juoda!!! olen näin täynnä kaikkea prosessoitua paskaa, kalaa, jne., ja mielelläni kiskon nyt savea, chlorellaa detoxdetox. ihan must jos pitää näin paljon ei-luomuakin syödä. täällä nestettä tarvitsee paljon enemmän, vaikka en juo kahvia/teetä lainkaan: aamulla 1l vettä, hedelmä/smoothie-tyyppinen aamupala, lounas bentona kouluun ja hiilari-based! es genmaita, kasviksia, avocadoa jne., päivälliseksi prodepainotteisempi ateria. (food combination) vesipullo aina mukaan!

Tulipa pitkä. Tavoitteita on hyvä olla, mitä enemmän ja paremmin niin sitä parempi myös pitää kiinni. Meinasin tehdä aikarajan "3pvä", "viikko" jne b/p vapaana, mutten keksinyt sopivaa. Pidän siis välitavoitteita, ehkä? Jos jotain käy, aloitan samantien uudelleen. Julkinen nöyryytys, hyvä nöyryytys, eh? ;-) Enkä oleta että alkoholistinarkkarin vuosien addiktiolla it's a smooth sailing, mutta nyt vain kyl-läs-tyt-tää. Ja ei oo rahaa. Haluan laihtua, sekä ottaa kaiken irti vaihtovuodestani. Yea. ps. Vika kuvan sarjakuvakirjat löysin koulun kirjastosta~

Wednesday, October 16, 2013

Taifuuni 26

Punainen alue on varoitusalue, nyt Tokiossa on enää keltaista taifuunin liikkuessa Tohokussa (jossa on mm Fukushima) päin.

"Jännittävää!" sanoi ystäväni, kertoessani että tänään Kantoon iskisi taifuuni.. Ehkä viides tähän astisesta olostani saakka. Oikeasti, viides, taifuunikuvia on vähän väliä uutisista, mutta jokainen ei tosiaankaan osu kaikkialle makkaran muotoiseen saarivaltioon. Tämä taifuuni 26, Wil..wal.. jotain, joku kansainvälinen nimi silläkin oli, mutta täällä olen nähnyt nimenä vain numeron. Kaksikymmentäkuusi on siis 26. myrsky tänä vuonna.

koko: iso
voimakkuus: voimakas
nopeus (nyt) 85km/h
tuulen nopeus lähistöllä 35m/s
max mitattu tuulen nopeus 50m/s
tjsp lähde

Enkkulehdistössä infoa on vähän niukasti, mutta jap. metrologiasivustolta sai nähdä tarkasti tietoa myrskystä. Itselläni ei ole wifiä tai nettiä puhelimessa, joten mitään maanjäristys/taifuunivaroitus-softia en ole ladannut. Aamulla herätyskellon soitua venasin meilin ääressä, kunnes opettajaltani tuli henk. koht länkkärilikalle viestiä, että aamutunnit on tänään peruttu. Myöhemmin päivällä myös viesti että sama koskisi iltapäivää. Suomesta kansainvälinentutorini lähetti myös viestiä pitäisikö ilmoittautua ulkoministeriölle, mutta for reals.. oma osani Tokiosta taisi olla se rauhallisempi puoli, sillä rankkasade loppui jo aamupäivällä. En käynyt ulkona juuri kuin kombinissa, eikä silloin tuuli ollut erityisen voimakas.

Eilen tosin tympi, sillä en ollut käyttänyt aivojani että sade saattaisi iskeä päästessäni koulusta. Saavistahan sitä tuli, mutta päätin kalliin bussi-junareissun sijaan pyöräillä ~45min reissuni kotiin tokiolaisittain sontsa kädessä. Ei ehkä vasuriliikenteessä, kitisevillä käsijarruilla ja kapeilla kaduilla mikään paras idea. Kerrankin ei jalkakäytävällä ollut kilpailevaa liikennettä.. Se niistä sensaatiouutisista, enemmän jännittää millaisia tuhouutisia Tohokusta taas tulee ja pitääkö rientää tilaamaan Rakutenista jotain Perrierin halpisversiota. Mutta piti nyt postata, sillä harvoin sitä Suomessa joutuu enemmän kiroamaan kuin Korkeasaarenlautalla kastuessa.

Huomenna ei normaalisti olisi tunteja, mutta opettajalta tuli kolmas meili korvaavasta opetuksesta. Ihan hyvä niin ei mene sekään päivä himassa ruualla leikkiessä tai muuhun turhuuteen. Jos ei muuta niin olen nyt nukkunut pois univelkani ja kerännyt lisäravinnevarastoa nahkani alle ensi katastroofin veralta.

Monday, October 14, 2013

Monokkeli vastaa

Poikakaverini vastasi näihin oikeastaan jo kk sitten, mutta unohdin postata vastaukset. :< Sori. Hän vastasi niihin mihin halusi tahtomallaan pituudella. Kysymykset on vähän aiheensa mukaan järjestetty. Jos ei teille, ainakin mulle tällaisten lukeminen oli jännää.


Miten tapasitte, missä, miksi, jne. ja miten Kafi on siitä muuttunut näinä vuosina (hyvässä ja pahassa)?
Hengasimme aikoinaan samoissa piireissä joskaan ei tunnettu mitenkään läheisemmin. Tutustuttiin paremmin yhteisen ystävän tupareissa jonka jälkeen rupesimme tapailemaan ja lopulta seurustelemaan.

Syömishäiriön eri muodot ovat tietty se suurin päällepäin näkyvä muutos, mutta kaiken sen alla hän on edelleen sama henkilö jota rakastan.

Miten Kafin syömishäiriö on vaikuttanut suhteeseenne? tuntuuko usein, ettet jaksaisi enää?
Kuten missä tahansa parisuhteessa meillä on ylä- ja alamäkiä, hyviä ja huonoja hetkiä. Syömishäiriö on vaan yksi asia joka on olemassa, eikä se määrittele tyttöystävääni henkilönä. Seurustelusuhteen alkuaikoina tunsin ehkä jonkinlaista pelkoa siitä miten syömishäiriö vaikuttaa suhteeseemme, mutta en enää.

Koetko usein riittämättömyyttä, jos et osaa auttaa häntä?
En enää niin paljon kuin joskus aikoinaan.

Mikä on ollut vaikeinta kestää/ymmärtää Kafin syömishäiriössä?
Se että sitä ei saa puhumalla pois. Tarkoitan tällä sitä että yritän puheillani vakuuttaa miten absurdia syömishäiriöisen käytös välillä on.

Mitä syömishäiriöstä tulee ekana mieleen?
Luurangon näköiset anorektikot.

Miten syömishäiriö näkyy teidän arjessa?
Lähinnä siinä miten tarkasti ja pitkään harkiten ruuat tulee valittua.

Vaikuttaako syömishäiriö jotenkin "fyysiseen kanssakäymiseen"?
Kyllä se vaikuttaa. Hänen näkeminen alastomana hänen ollessaan laihimmillaan oli hyvin vaikeaa.


Omat harrastuksesi?
Musiikin kuuntelu, lukeminen, videopelit, yleinen nörtteily.

Suurimmat kiinnostuksen kohteesi? Onks teillä jotain yhteisin fanituksen aiheita?^^
Pelataan joitakin samoja pelejä, katsotaan paljon samoja sarjoja, kuunnellaan jonkin verran samaa musiikkia.

Mitä videopelejä pelaatte yhdessä?
Yleensä katson vierestä kun Kafi pelaa jotain pelottavaa survival horror-genren peliä. Pelasimme aikanaan Gears of Warit läpi yhdessä, ja jotain muitakin co-op pelejä on tullut pelattua.

Miltä tuleva kaukosuhde tuntuu?
Ikävä on kova. Koska kuitenkin asuimme omissa kämpissä ja näimme yleensä lähinnä viikonloppuisin niin se että ei näe toista joka päivä ei kuitenkaan ole mitenkään outo asia. Lisäksi olen todella onnellinen tyttöystäväni puolesta koska tiedän että tämä on hänelle pitkäaikainen  haave joka viimeinkin toteutuu. Jos itse pääsisin Japaniin vuodeksi opiskelemaan tai muuta vastaavaa en myöskään itse epäröisi hetkeäkään lähtemistä.

Miksi asutte eri osotteissa?
Käytännön syistä. Kafilla kämpän läheisyys kouluun ja minulla lähinnä halpa vuokra.

Mitä syöt aamupalaksi?
Viime aikoina luonnonjugurttia marjoilla ja myslillä.

Osaatko laskea kaloreita?
En.
Kahvia mustana, maidolla, kylmänä, kuumana?
Kahvi maidolla.

Ärsyttääkö ikinä Kafin ituintoilu ja kaikki muut hippiruuat? Ootko kokenu Kafin ruokahifistelyn vaikuttavan omiin ruokailutottumuksiisi? Jos niin miten?
Välillä ärsyttää mutta ymmärrän että tietyn ruokavalion seuraaminen tuo turvan tunnetta. Lisäksi yleensä yhdessä ollessa syödään näitä hippiruokia ja se on minulle enemmän kuin OK koska en itse välttämättä aina jaksa panostaa ruuan terveellisyyteen.

Tarkkailetko itse syömisiäsi Kafin tapaamisen jälkeen enemmän?
Syön nykyään terveellisemmin.

Mitä sulla on päällä just nyt?
Bokserit näin sunnuntaiaamuna klo 9:30.

Kuvaile vähän Kafin pukeutumistyyliä?
Huoleton.

Miten kuvailisit Kafia ihmisenä?
Kiehtova, ehkä ensituntumalta vähän etäisen oloinen mutta lähemmin tutustuttua lämmin ja hurmaava persoona.

Mitkä ovat Kafin ihanimmat, söpöimmät ja omaperäisimmät piirteet?
Hän kutiaa kun häntä nuuskii korvien takaa.

Kaipaisitko suhteeseen enemmän spontaanisuutta vai rauhallisuutta?
Kaipaisin ehkä vähän enemmän ulkona käymistä. Yhdessä ollessa on niin helppo vaan käpertyä sohvalle katsomaan sarjoja tai leffoja, mikä on sinänsä ihan mukavaa. Se on myös halvempaa kuin ulkona käyminen.

Mieleenpainuvimmat hetkenne?
Yksillä ekoista treffeistämme päädyimme leffan jälkeen mukaan tilanteeseen jossa yritettiin päästä Guinnessin ennätyskirjaan pelaamalla Singstaria putkeen tosi pitkään, en muista mikä tavoitetuntimäärä oli. Osallistuimme yritykseen laulamalla parit biisit ja jatkoimme matkaa. En tiedä päätyikö suoritus lopulta ennätyskirjaan.

Tulevaisuudensuunnitelmanne?
Tällä hetkellä mielessä ei pyöri muu kuin 2 kk reissu Japaniin ensi vuoden alkupuolella.

Thanks ♥♥♥ mikä "huoleton" pukeutumistyyli?!!! (T__T);

Thursday, October 03, 2013

Fatbear is faaaat

Kirjoitin päivällä yhden viestin, mutta se oli taas tätä bulimiavalivalia ja koulussa kirjoitettu ilman skandeja, joten jääköön nyt. Vaihtoon lähtiessä päätin postaavani tosi aktiivisesti, mutta en ole yksinkertaisesti jaksanut tai ehtinyt istumaan juuri koneen ääressä. Käyn koulussa, vapaa-aikanani nukun, käyn kaupassa, sessioin, katson youtubea, nukun lisää, rinse and repeat.

Haluaisin kirjoittaa ja piirtää enemmän mutta jos jotain vihaan kämpässäni niin a) vitun likaista kokolattiamattoa, jossa ei taatusti ole tallustaneet vain japsit tohveleineen b) "pöytää" joka on pygminkorkuudella oleva meikkipöydän levyinen palikka, jonka alle suomalaisen keskimittaiset kinttuni juuri ja juuri menee. Tuoli on ihan perseen epämukava ikäloppu, eikä säätö liiku paria tekopyhää senttiä enempää, joten ei toivoa että tilaa riittäisi esim ristimään jalkoja pöydän alle. Tässä sitten istut joko japanilaisen ala-asteopiskelijan ryhdillä tai vääntäydyt mitä kierompaan ergonomiaan jos haluat samalla es. katsoa tv:tä tai ikkunasta.

Mutta joo, bulimiaparty 4 ever ♫♪~~. Eka viikko lähti ihan täydellisesti käyntiin kun tilasin jenkeistä proteiinipatukoita, ostin va'an, blenderin ja hymyilin kerrankin onnistuneeni elämässäni: laihduin Japania varten. Eikö pahin pelkoni käynyt kuitenkin toteen ja leipäriisihyllyt neonvaloissa kiiltänyt yksinäisyydessä liikaa, tyhjyyteen ja suurkaupungin limboa täyttäisi vain kaikki vihaamani prosessoitu paska. Alku oli kevyttä ja helppoa, kaupat auki 24/7 ja kaiken sai pois saman tien. Mutta viimeisen parin viikon aikana, väsyin. Aloin joko vihata kylppäriäni, väsyä valvomiseen, kurkku hajota matkalla, turvotus ja muut sivuoireet käydä häiritseviksi ja lopulta monena iltana olen usein vain luovuttanut unelle ja nukahtanut ennen tyhjentäytymistä. "Hyvä juttu ettet oksenna! ^_^" kaikuisi nyt jonkun terveydenhuollon ammattilaisen sana tässä ja minä vastaan että haista nyt v-ttu. Kaloriöverit kaikella ravintoköyhällä shitillä, ruuansulatuselimistön, nestetasapainon jne. rasitus pelkällä safkalla ja kaaottinen elopainon ja rasva% nosto ei sekään ole mikään kympin vaihtoehto. Niin, liikasyöminenkin on sairasta, eniten se meidän yhteiskunnassa tappaa.

Olen enimmäkseen hyvällä tuulella, hymyilen ja olen kohtelias kaiken kielitaidollisen osaamiseni mukaan, pidän ovea auki. Lammas. Mutta Skypellä soittaessa poikaystävälle tiuskin ja kiukuttelen, vaadin lohdutusta ja petyn kun niitä oikeita rohkaisun ja kannustuksen taikaverbejä ei tipu taivaalta. Terapeutilla ei ole nyt vähään aikaan aikomusta sittenkään (yllärii!!!!!) järkätä itselleen kalustoa etäkäynneille, ja jos jonkun tunteen tunnistan ruokaan dumppaamaltani tyhjyydeltä, on tässä se ahdistus ja kiukku. Potenssiin about sata. Japani on ihana, mutta miten 7800km saa angstitunteet kaakkoon, muuten tilalla on tyhjää kuplaa ja hymyä? Itken. Sanon tässä olevani niin hyvällä tuulella, nauran koulussa vaikken tajua aina mikä oli niin hauskaa (noooh japanitytöt on söpöjä nauran niille), menen koulun vessaan ja itken, tulen kotiin, haen ruokaa, syön, oksennan, valvon, haen lisää ruokaa, jatkan, sammun kalorivuori jossain mahassani. Tänään ei enää. Sitten pala jotain, hiilaria, pahaa, outoa tekstuuria, ajatusvirtaa, olen alkoholisti Alkon ystävämyynnissä ja en osaa lopettaa.

Saan kohta Lawson-kiskalta Rilakkuma juhlamukin, sen verran leipäpakettitarroja on kohta kerääntynyt. Onneksi en vielä(kään) hahmota jenejä ihan euroissa, vaan elän leveästi kuin aurinkomatkalainen, en tahdo edes tietää paljonko safkaan on mennyt. Tänään en ole tehnyt mitään tyhmää, enkä enää ajatellut. Tänään pyöräillessä kotiin puristelin mukaan tulleita makkaroitani, naamani on saanut takaisin pyöreän, iljettävän muodon. Syömissekoilut on pakko lopettaa, kumpa osaisin kuinka, kumpa saisin voimia jostain kuinka. Pakko päästä takaisin mittoihin.

T__T afdsadfgfadga