Thursday, October 03, 2013

Fatbear is faaaat

Kirjoitin päivällä yhden viestin, mutta se oli taas tätä bulimiavalivalia ja koulussa kirjoitettu ilman skandeja, joten jääköön nyt. Vaihtoon lähtiessä päätin postaavani tosi aktiivisesti, mutta en ole yksinkertaisesti jaksanut tai ehtinyt istumaan juuri koneen ääressä. Käyn koulussa, vapaa-aikanani nukun, käyn kaupassa, sessioin, katson youtubea, nukun lisää, rinse and repeat.

Haluaisin kirjoittaa ja piirtää enemmän mutta jos jotain vihaan kämpässäni niin a) vitun likaista kokolattiamattoa, jossa ei taatusti ole tallustaneet vain japsit tohveleineen b) "pöytää" joka on pygminkorkuudella oleva meikkipöydän levyinen palikka, jonka alle suomalaisen keskimittaiset kinttuni juuri ja juuri menee. Tuoli on ihan perseen epämukava ikäloppu, eikä säätö liiku paria tekopyhää senttiä enempää, joten ei toivoa että tilaa riittäisi esim ristimään jalkoja pöydän alle. Tässä sitten istut joko japanilaisen ala-asteopiskelijan ryhdillä tai vääntäydyt mitä kierompaan ergonomiaan jos haluat samalla es. katsoa tv:tä tai ikkunasta.

Mutta joo, bulimiaparty 4 ever ♫♪~~. Eka viikko lähti ihan täydellisesti käyntiin kun tilasin jenkeistä proteiinipatukoita, ostin va'an, blenderin ja hymyilin kerrankin onnistuneeni elämässäni: laihduin Japania varten. Eikö pahin pelkoni käynyt kuitenkin toteen ja leipäriisihyllyt neonvaloissa kiiltänyt yksinäisyydessä liikaa, tyhjyyteen ja suurkaupungin limboa täyttäisi vain kaikki vihaamani prosessoitu paska. Alku oli kevyttä ja helppoa, kaupat auki 24/7 ja kaiken sai pois saman tien. Mutta viimeisen parin viikon aikana, väsyin. Aloin joko vihata kylppäriäni, väsyä valvomiseen, kurkku hajota matkalla, turvotus ja muut sivuoireet käydä häiritseviksi ja lopulta monena iltana olen usein vain luovuttanut unelle ja nukahtanut ennen tyhjentäytymistä. "Hyvä juttu ettet oksenna! ^_^" kaikuisi nyt jonkun terveydenhuollon ammattilaisen sana tässä ja minä vastaan että haista nyt v-ttu. Kaloriöverit kaikella ravintoköyhällä shitillä, ruuansulatuselimistön, nestetasapainon jne. rasitus pelkällä safkalla ja kaaottinen elopainon ja rasva% nosto ei sekään ole mikään kympin vaihtoehto. Niin, liikasyöminenkin on sairasta, eniten se meidän yhteiskunnassa tappaa.

Olen enimmäkseen hyvällä tuulella, hymyilen ja olen kohtelias kaiken kielitaidollisen osaamiseni mukaan, pidän ovea auki. Lammas. Mutta Skypellä soittaessa poikaystävälle tiuskin ja kiukuttelen, vaadin lohdutusta ja petyn kun niitä oikeita rohkaisun ja kannustuksen taikaverbejä ei tipu taivaalta. Terapeutilla ei ole nyt vähään aikaan aikomusta sittenkään (yllärii!!!!!) järkätä itselleen kalustoa etäkäynneille, ja jos jonkun tunteen tunnistan ruokaan dumppaamaltani tyhjyydeltä, on tässä se ahdistus ja kiukku. Potenssiin about sata. Japani on ihana, mutta miten 7800km saa angstitunteet kaakkoon, muuten tilalla on tyhjää kuplaa ja hymyä? Itken. Sanon tässä olevani niin hyvällä tuulella, nauran koulussa vaikken tajua aina mikä oli niin hauskaa (noooh japanitytöt on söpöjä nauran niille), menen koulun vessaan ja itken, tulen kotiin, haen ruokaa, syön, oksennan, valvon, haen lisää ruokaa, jatkan, sammun kalorivuori jossain mahassani. Tänään ei enää. Sitten pala jotain, hiilaria, pahaa, outoa tekstuuria, ajatusvirtaa, olen alkoholisti Alkon ystävämyynnissä ja en osaa lopettaa.

Saan kohta Lawson-kiskalta Rilakkuma juhlamukin, sen verran leipäpakettitarroja on kohta kerääntynyt. Onneksi en vielä(kään) hahmota jenejä ihan euroissa, vaan elän leveästi kuin aurinkomatkalainen, en tahdo edes tietää paljonko safkaan on mennyt. Tänään en ole tehnyt mitään tyhmää, enkä enää ajatellut. Tänään pyöräillessä kotiin puristelin mukaan tulleita makkaroitani, naamani on saanut takaisin pyöreän, iljettävän muodon. Syömissekoilut on pakko lopettaa, kumpa osaisin kuinka, kumpa saisin voimia jostain kuinka. Pakko päästä takaisin mittoihin.

T__T afdsadfgfadga

3 comments:

  1. Ristiriitaisia ajatuksia mielessä ja silti vaikea laittaa yhtäkään niistä sanoiksi. Näin yksinkertaisesti sanon kuitenkin ettei sinussa ole mitään mikä oikeuttaisi kärsimään kaikesta helvetistä ja pahasta olosta. "Voima olkoon kanssasi!" ja lämmin halaus sinne puolelle maapalloa. ♥

    ReplyDelete
  2. so, tämä blogi on tullut tiensä päätökseen...
    elämässä ja eläessä tulee olla rauhallisen tyytyväinen ja onnellinen, kuka jaksaa tätä angstia...
    ota koppi ja nauti pienen ihmisen olosta...
    Rinnassa rakkaus polttaa,-----

    ReplyDelete
    Replies
    1. :D Oke. Imho jokainen luo ihan omat tunteensa, ja henk.koht sivuilleen avautuu niistä omalla tavallaan. Blogin sisältö ei koskaan ole ollut mitenkään hyperiloinen, mutta kummasti ~5v. verran näitä tekstejä on jaksanut ilmestyä.

      Delete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥