Friday, October 25, 2013

Pärjäilypäivitys

Iso ilo jättiomenasta, joka kaupassa on vain Tohokun läheltä.. Fukushimasta ja Aomorista, no thx.

Tämä viikko on sujunut ihan hyvin, joskaan joogassa en ole päässyt käymään niin paljon kuin haluaisin. Tänään ehtisi, taas kaksi taifuunia kimpussa, mutta studio on muista syistä kiinni. Bleh. Syömisten kannalta vaikein päivä on ollut eilinen. En ole saanut nukutuksi, mitä enemmän valvoo, sitä jossain vaiheessa syö ja minusta tuntuu että syö myös enemmän kompensoidakseen unen puutetta. Ei aamujoogaa, olo auton alle jääneellä hiirellä. On myös ahdistanut enemmän, nähnyt painajaisia uudelleen ja uudelleen, mielessä kieppuu etten jaksaisi pyöritellä tunteita, en tahdo nähdä itseäni, rasvaista turpeaa naamaani ja läski%:a kerännyt kroppaani peilistä. Haluaisin nollata kaikki tunteet, helppoa olisi kävellä kauppaan. Otan pullon vettä esille ja syön salaattia tai kaalia jos ruoka-ajatukset eivät ole menneet pois.

Sosiaalinen elämä taas on mennyt hyvin! Kaikki tietää miten paljon pelkään nestemäisiä kaloreita, en juo mehuja, smoothiet on rahantuhlausta jos hedelmät voi syödä. Eivaines, smoothiet on ihania! Miksi rehuja tarttee syödä jos kasan kaikkea hyvää voi juoda! Tutustuin täällä yhteen maailman matkaajaan ja ystäväni kanssa olemme testannut jotain raakavegaani mestoja Omotesandolla ja Mejirossa, myös jälkiruokien puolesta. Suomessa pähkinä tms systeemeihin koskeminen oli monen päivän hautomisen takana, joten jännitin, mutta itse tilanteet oli miellyttäviä ja stressittömiä etten ajatellut oikeastaan kuin mitä tekee mieli (tai mihin on rahaa).

Toisena päivänä sain yllätyskutsun ystäväni luo päivälliselle - samalle illalle! Eikä siinä kaikki, ystäväni äiti oli tullut käymään jostain Korean akselilta ja luvannut kokata. (*_*); Ostin kukkia ja pyöräilin illalla mestoille, paikalla oli toinenkin vaihtari ja tuttu. Pelkäsin että omiyageni (tuomiseni) on liian pieni ja keppoinen, muttei siille annettu tullessani hirveästi huomiota. Ilta oli tosi rento ja hauska, vaikka en ymmärtänyt välillä koreaa enkä japania, mutta yllätyksekseni ihmiset olivat kiinnostuneita ja huomioivia minullekin. Olen aina tuntenut ja ajatellut olevani se epämielenkiintoisempi tyyppi, liian äänekäs ja omista asioistani pälpättävä, muille kuin läheisille ystävilleni aika irrelevantti. Liian paksu, ei tyyliä, rentoutta tai itsevarmuutta - enkä juo bisseä. No bisseä piti vähän selittää, sake voi olla ulkomaalaisille Japanin kansallisjuoma, mutta oikeasti bisseä täällä juo kaikki. Lähtiessäni poskiin sattui koska olin hymyillyt niin paljon.

Siitä oli kiva pyöräillä kotiin. Unohdin tosin TAAS (3. kerta) lukita pyöräni ja avaimenkin vielä lukkoon kiinni (ei irtoa ellei lukitse). Tajusin tämän eilen vasta astuessani Shinjukun junaan (too late!!!), ja pääsin Ikebukurosta kotiin vasta kasin aikoihin. Kadullahan se tsygä kökötti, kyllä Tokio on mukava ♥

2 comments:

  1. <333

    Kommentoin näin koska muuhun olen liian väsynyt. Mut tuo on tooooosi painollinen <333

    ReplyDelete
  2. Heitin sinulle haasteen blogissani, käy katsomassa! :)

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥