Monday, November 25, 2013

Huomauttelun, vittuilun ja välittämisen ero Suomi vs Jpn - rant ahead

 Yksi asia, mikä tuli kulttuurisokkina, ja olen sitten oppinut rakastamaan japanilaisissa, on huomauttelu ja/tai välittäminen. Sanotaan, että kommentoit suomalaiselle nettipalstalle jotain yleistävää kritiikkiä tai vinkkiä, joka osuu jollain lailla lauseyhteyteen aiemman kanssa, ja saat pian kuulla kunniasi. Edellinen postaaja tai sitä sitä edellinen kuvittelevat olevansa universumin napa, vetävät härkäpavut nenään ja alkavat perään vuodattaa sydänverisesti loukkaantuneensa, puolustautuvat kuin ahvenen perkuu jätteet saanut kissa tai karjuvat "Kuka-vittu-sä-olet-sanomaan" nopeammin kuin teinityttö paiskoo äidille ovea hang over-dayna.

Sanotaan, että kaupassa myyjä huomauttaa "Tarttetko toisen kauppakassin eväillesi?", itket seuraavat 2 päivää suklaajäätelöä mättäen kuka helvetti se ämyli luulee olevansa, kommentoidessaan ostatko kenties paljon syötävää itsellesi (etkä esim perheellesi)! Että kehtaa! Vitsit ku oon läski! Kaikista rasittavimpia marttyyreitä ovat syömishäiriöiset, vieläpä vähän sosiaalivammaiset sellaiset. Montako itkubloggausta sinä olet täällä lukenut kun mummon 60-vuotis kahvipöydässä jollekin on sanottu "Oletko varma että haluat syödä tuon?" tai "Osaatko varmasti laittaa kahvinkeittimen päälle?" Uskoisin, että aika monta vähintään täältä. Jos tosielämä on henkisesti epävakaalle, herkälle, nuorelle tms noin kovilla kolauksilla, kannattaa netissä tehdä itselleen parhaaksi, ja välttää altistumista ylimääräiselle paskalle sekä pohtia if it's not all about you. Etenkin jos se saa käyttäytymään epämiellyttävästi takaisin toisille - tai itsellesi.

Mietin tänään tullessani kombinista kirjoitanko rageviestiä nettiin taas 7elevenin leidin jostain "Anko daijoubu?"-letkautuksesta, sitten avasin FB:n ja joku ventovieras naamakirjan sh-vertaistukipalstalainen hyökkää ranteet-auki-ootpa-ilkee meiningillä johonkin geneeriseen "Liika rasva on epäterveellistä vaikka olisit terve" replyyni, sillä sehän ei voi olla a) yleistävä kommentti b) ainakaan että aidosti välittäisin jostain toipuvasta tsirbulasta, että uhraisin aikaani parille samaistuvalle sanalle ettei sh:stä(kään) ohi kiilanneen kannattaa syödä silmät kiinni. Just like I'm doing. (◕‿◕)ノ

Totta, että Suomessa kulttuuriin kuuluu piilovittuilut ja sarkasmit, joten varsinkin 1kk Japanissa oli hämmennystä, kun täällä huomauttellaan joka päivä joku ja monta kertaa länkkärille erinäisistä asioista. Jos käyt kombini-kiskalla, yleensä mukaan pakataan mukaan kertisaterimetkin ostostesi mukaan. Kaupoissa monesti myyjä ei myöskään toista sanomaansa hintaa, vaan naputtelee sen laskimelle ja näyttää. Kolmantena tulee sitten se huomauttelu, "Osaatko mennä junalla?", "Käyttää puikkoja?", "Ottaa kengät pois jalasta!", "Tiedäthän että tuossa on wasabia?", "Voitko syödä raakaa kalaa/merilevää/hedelmät kuorineen?" jne. Itselleni ei ole tullut vastaan, mutta olen kuullut myös myyjien huomauttelevan kaupoissa jos ihailemasi vaate on arsellesi liian pieni. Useammin tulee sanomista jos luullaan ettei syö, imho.

Ekoina päivinä lähdin loukkaantuneena kotiin, ai olenko niin läski länkkäri ja tyhmän näköinen turisti, että en osaa syödä itse puikoilla, sen takia nuo kertakäyttöaterimetkin on mukana koska en *voi* asua täällä ja omistaa omia, myyjä näyttää hintaa koska en *voi* osata edes numeroita jne. But here's the difference, japsit tekevät sen välittämisestä (ja uteliaisuudesta tai ihmetyksestä). Huomiointi, kommentointi, tarkistelu ja varmistelu ei ole ihmisarvosi aliarvioimista, vaan aidosti siitä että täällä ajatellaan ensin toisia (tai ryhmää), sitten itseä, palvelukulttuurissa mennään oletuksella paljon pidemmälle.


Toivon että vuosi Japanissa muutttaa minua ystävälliseksi, empaattiseksi, aidosti toisia ensimmäisenä huomioon ottavaksi ihmiseksi, sillä pidän jo nyt kovasti arjestani voidessani tuudittautua  "Ehkä hän tarkoitti vain välittävänsä minusta kukkia ja perhosia~" ajatuksiin asioista, mistä vedin ennen kengännauhat hirttosolmuun. Tai että kieli- ja kulttuuritaitoni tulee niin ässäksi että erotan paikkisten piilovittuilut. Sillä välin, 7eleven-täti, pakkaa vain ne kertakäyttispuikot mukaan vaikka asun täällä, edistetään sademmetsien tuhoontumista! Voin kaivaa niillä varpaankynsiäni irti kun luen suomalaista verkkomediaa! Believe in denial! Shōganai! Hyvää viikkoa. ♥

8 comments:

  1. Tiedän tunteen - ja se on ehkä paras ympäristönvaihdos, jonka sh:lle voi tehdä. Minä pakenin kiinaan ja thaimaaseen ja tuo kollektiivisuus on hyvin aasialaista. Olisi tervettä myös härmäläisille, kun meille tuo piilovittuilu on rakennettu aivorakenteisiin, emmekä osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan.

    Way to go Kafi!

    ReplyDelete
  2. Moi. Oon joku random ohikulkija, mutta ajattelin tähän puikkoasiaan silti kommentoida. Ne syömisvärkit sujahtaa mukaan yleensä kansallisuuteen katsomatta, koska konbini-ruokia syödään paitsi kotona niin myös koulussa, työpaikalla, kaupan parkkipaikalla ynnä muissa puikottomissa paikoissa, joten oman ulkomaalaisuutensa alleviivaamisena asiaa ei tosiaan kannata ottaa. :D Siinä vaiheessa, kun pussista löytyy haarukka, vaikka olen puikkoja pyytänyt, voi välillä itseäni ärsyttää. Niin ja etenkin monissa paikoissa, joissa kassaa ei ole tai siitä puuttuu numeronäyttö, laskun loppusumma naputellaan laskimelle oli asiakkaana sit Jirou tai Hannes. (^^)

    T. Joku random ohikulkija

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lol I know this :---D

      Nyt ehkä et huomannut, että jutun pointti oli että suomalainen yleinen ajattelutapa kaikkea (positiivistakin) ihmiskontaktia kohtaan on negatiivinen, sekä sen tuomasta kulttuurisokista, ei etten oikeasti tietäisi miten kombinit toimii ja laskimia tungetaan muillekin. *_* Mutta ehkä randomisti lukiessa kirjoittajan pointit menee hiukan ohi, on hauskempaa päästä pät.. jakamaan vinkkejä, vai mitä? ;) Kiitos kuitenkin että jaksoit kommentoida, tästä on varmaan tietämättömille iloa.

      Delete
    2. Musta tässä vastaustyylissäsikin ilmenee vähäsen toi suomalainen tapa nähdä asiat heti negatiivisesti, sillä mitään sen kummempaa pätemisen saatika piilovittuilun tarvetta mulla ei kommentoidessani ollut. :D Itselleni jäi vain tekstin lopun "vaikka asun täällä" -kohdasta hieman sellainen kuva, että japanilaisten huolenpito olisi seurausta nimenomaan kirjoittajan ulkomaalaisuudesta/länsimaalaisuudesta, mihin halusin sitten poikkeavan näkemyksen muodossa tarttua. Vai onko se sittenkin niin, että japanilainen osoittaa kommentoinnillaan välittämistä ja suomalainen pätemistä. Mutjoo, sen verran vaikea laji tämä internetkommentointi että siirryn tästä takavasemmalle. (^^;)

      Delete
    3. Olipas jotenkin vittuileva vastaus... Aika kummallista ottaen huomioon, että tuosta sun blogitekstistä kuitenkin saa vaikutelman, että tosiaan ajattelisit saavasi puikot mukaan ulkomaalaisuuden takia. Ehkä en sitten itsekään ymmärrä mahtavaa ironiaasi?

      Delete
    4. Kirjoitin vähän nuijasti, anteeksi siitä. Yritykseni oli kuitenkin pehmintää vastaustani vikalla lauseella ('Kiitos kuitenkin että jaksoit kommentoida, tästä on varmaan tietämättömille iloa.) etten oikeasti ottanut mitenkään ärsyyntyneenä tai tarkoituksenani ilkeillä. :) Huomautukseni oli lähinnä alleviivaamaan sitä ettei alkuper. teksti olisi mennyt ohi (että valittaisin tietämättömyyttäni Siirin mainitsemista kulttuurijutuista), jne. Osaan olla tökerö, mutta jälleen kerran, ehkä senkin otti joku vittuiluna, eikä neutraalina tai vilpittömänä kiitoksena että joku jaksoi nähdä vaivaa ja kommentoida. :P

      Toivottavasti ei tullut yllätyksenä että olen suomalainen negatiivinen ämyli ja sarkastinen sekasorto-ironia toinen nimeni (kts. blogin kuvaus). ;_; Toinen anteeksi ja kiitos tästä, ehkä opin joskus :)

      Delete
  3. Voi ihanat japsit ja Kyary kuvissa. <3

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥