Wednesday, November 06, 2013

Jutellaan tästä toisella viikolla

Eilen ja tänään ahmimatta, kulunut ja viime viikko yhtä paskaa. Paino jossain Fuji vuorella, en jaksanut edes oksentaa kuin kerran pari ja määrissä mitä vähemmän. Kropalleni sopimaton ruoka, ts kaikki prosessoitu vehnärasvamaitomössö vetää niin ventin veks että suunnilleen sammun jos koskenkaan johonkin. Riehu siinä sit. Yritin parhaani, olin 6 päivää tasan kuivilla. Oli viimeisinä päivinä tosi vaikeaa, kaiveli, kuin alkoholistia. Piirsin, kuuntelin musaa, katsoin sarjaa, luin inspiraatiolehteä, juttelin avoimesti poikakaverille, menin joogaan, menin ulos syömään, tein samaan syssyyn kaiken etten kävisi kauppaan ihmettelee leipähyllyä. Fail.

Yksi kommenteissakin hyvin tullut neuvo oli että pääsee elämään kiinni, pääsee myös syömisiin. Yritinkin silloin noudattaa tuota, nyt tähän takaisin. Viime 1,5 viikkoa oli nääs lomaa koulusta, eihän se hyvä idea ollutkaan, vaikka olin uupunut ja loman tarpeessa, sillä päätäni keitti kun en jaksanut japaninkielisiä tehtäviä ja miten en ymmärtänyt mitään.

Tänään olin itseeni älyttömän tyytyväinen tajunneeni jotain koulussa: ihan mitä kirjagraffakurssillani on seuraavina työvaiheina (mittaa viivottimella neliöitä, kopioi ja niittaile sälää), perjantaina kirjastossa kirjojen pällyilyä ja loppukurssin meitsi vääntääki oman kirjan. Suomeksi selostukseen ja ihmettelyyn olisi mennyt ehkä 14min, japaniksi se 4h näin hyvänä päivänä. Aattelin tehä syömishäiriötä epäsuorasti käsittelevän taidekirjamätön, koska se loossisti sopii annettuun teemaani. Näytän sitten kuvia.

Seinät alkoi tippua ja naamavärkki vääntyä tuttuihin pillittäjän ilmeisiin viimeistään illan japanintunnilla. Siinä vaiheessa kun itkun pidettely alkaa olla mahdotonta, mietin mikä olisin vähiten huomattava veto:
A: äkkiä hieraista silmät kuiviksi (japsit kantaa kaikkia kangasnenäliinarättejä normisti mukana), päästää pahaolo pois ja jatkaa
B: nousta 3 ihmisen oppitunnilta kesken "vessaan"
C: väännellä lisää naamaa ja feikata hymyä
A kiusallista, kakara. B outo, draamakuningatar. C oooobvious. Vastaus? C. Nolo nolo noloo!
Nojoo ja syy olikin niin yksinkertainen että ryhmämme on onneksi nyt jaettu minuun ja muihin (ts huonot ja edistyneet), että kaikki saisivat tasonsa mukaista opetusta. Opettaja päätti silti kysäistä minulta jotain partikkeliasiaa, johon vastasin väärin luullessani kirjassa olleen kompakysymys, ja tein tietty itsestäni taas tyhmän. Noh, toisinaan ko partikkelia voi käyttää samankaltaisissa tilanteissa, mutta selitä siinä japaninkielisellä tunnilla selkeästi englanniksi että olet nähnyt ja kuullut erikoisia tilanteita, joissa partikkelia on käytetty erilailla - samaan aikaan kun toiset ojentavat vastaustasi, tietäessäsi vastanneesi väärin. Noh, "Kafi-san let's discuss about this next week" tms. Kiitos.

Voisin tiletä nyt myös siitä miten ihmiset aina luulee etten tajua numeroita, lainkaan katakanaa tai osaa lukea jos luen mieluiten ensin koko lauseen ja sitten vasta ääneen (koska japania kirjoitetaan putkeen, erotan sanat paremmin). Silti kaikki vaikeat ammattisanastot, monisteet (ei voi kopioida kanji-merkkejä nettisanakirjaan) ym kuvitellaan minun tajuavan. Olen tosi tollo kun en osaa kaikkia verbitaivutuksia tai partikkelisääntöjä. No anteeks, oon lukenut 1,5 kurssia japania, alkaen toukokuun lopusta ja asunut täällä vasta 2kk. *_* Oon syömisvammainen ääliö, joka ei pysty painamaan kaikkea heti mieleensä tai lähde hengaamaan baariin uuden sanaston tai ihmisparven toivossa. Jään kötiin mättää ja kattoo Youtubee. Ei vain luonnistu, oon liikaa varpaillani. Silti ihan älyttömän epäkohtelias niin monella lailla, mokaillessani sana- ja aihevalinnoillani. End of rant.

Oli ihana muuttaa uuteen valtioon ja aloittaa tyhjältä pöydältä. Uutena ihmisenä, ahkerana, tykättävänä, mielenkiintoisena ja kauniina, reippaana, itseään kunnioittavana, toisia huomioivana ja rohkeasti välittävänä niistä asioista jotka on tärkeitä. Ei varmaan ole vielä liian myöhäistä. Olen lihonut taas pilalle, mutta voin kai kompensoida muulla kunnes taas laihdun edes ahmintakilot pois (japanintulopainoon)? Nyt mulla on 1/2 hintaan saadut uus Jelly-lehti ja sushia, pistän jonku sarjan pyörii, otan ehkä toisen temestan ja let-it-go. Nukun ja meen joogaan aamulla. Teen jotain kehittävää ja kivaa huomenna, että päivä tuntui elämisen arvoiselta. Olispa vielä kissat joita halata.

13 comments:

  1. Et voi lihoa pilalle, paino ei tee susta parempaa tai huonompaa, oikeasti!
    Oot pärjännyt siellä hengissä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta - saat olla tyytyväinen itseesti!
    Mä opiskelen intensiivisesti vierasta kieltä ihan koto-Suomessa ja oon päässyt tunneilla apokalyptisiin fiiliksiin aika usein ku en osaa enkä ymmärrä. Joten on aika ihailtavaa että selviät ulkomailla, missä sitä vierasta kieltä tulee joka tuutista! Se EI oo helppoo, älä vaadi iteltä liikoja!!
    Toivon niin kovin että viikonloppuun ja ens viikkoon löytyy jotain joka antaa toivoa...! Ansaitsisit sen.
    Voimia. (niin kulunut kuin toivotus onkin, tarkoitan sitä)
    ps. olis tosi hienoo sit nähdä ees vilaukselta täällä töitä, joista mainitsit :))

    ReplyDelete
  2. Voi Kafi, et uskokaan miten voin samaistua tilanteeseesi (myös aiempiin olemisiin ja tiloihin, hiukan liiankin moneen elämän asiaan).

    Viimeistään ulkomaille lähtösi jälkeen olen ollut totta puhuen äimistyneen hämmästynyt siitä miten paljon elämäsi voikaan kuvastaa omaani aina aika-ajoin. Muotoilen tämän nyt ihan taatusti niin että aiheutan vaan vaivaantuneisuuden tunteen sinulle, äh.

    Tuntuu silti ihan järkyttävän hurjalta, että olet siellä tuhansien kilometrien päässä fyysisesti omillasi. Omilla ulkomaan vuosillani kuvioissa oli aina kumppani, ei aina ja joka päivä, mutta myös fyysisesti läsnä ja vähintään 200km sisään tavoitettavissa.
    Voin silti sanoa, ettei sekään auttanut - kumppaninkaan läheisyys - samalla kun itse rämpi niin uusissa asioissa (ja samoissa vanhoissa) että tipahti laudalta tuon tuosta.
    Tämän sanon puhtaasti tsemppaavana, eli you go girl, vieraasta atmosfääristä huolimatta! Ihailen suunnattomasti rohkeuttasi olla siellä, joten älä nyt yhtään säti itseäsi vaikka olisi takapakkipäiviä ties minkä suhteen.
    Uusi päivä on joka päivä.

    Pidä pintasi siellä, äläkä vaivu melankoliaan niinä aikoina kun tuntuu lohduttomalta, vaikka se sitten olisi joka päivä (toivottavasti ei), sillä olet aivan mielettömän suloinen ihminen, ja ansaitsisit viimein päästä nauttimaan elämästä ja ennen kaikkea siitä että se olet sinä joka sitä elät, eli kaunis nuori nainen jolla on taatusti paljon annettavaa sekä vastaanotettavaa maailmalle/lta.

    Kirjoitan nyt ihan pseudosti, mutta tarkoitan joka sanaa, enkä vain osaa muotoilla niitä fiksunhauskasti ja niin etten kuulostaisi idiootilta. Toivottavasti ymmärrät mitä meinaan!

    Loppuun kysymys autuaan tietämättömälle: näkyykö joulun vietto ja sen saapuminen siellä millään lailla, ihan sen perusteella mitä itse olet tähän saakka nähnyt? Kuulemani mukaan vain pieni osa väestöstä viettää siellä joulua ns. kaupallisissa merkeissä, ei uskonnollisissa tietenkään.

    - Emmeline


    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kaikille lämmittävistä kommenteista! ♥ Olen välillä vaivautunut lukeeko tätä enää kukaan, kun en kirjoita anoreksiaitkuja kun äiti ei tajuu jos haluan mennä viidettä kertaa Töölön lahden ympäri ompun voimalla..

      Emmeline, en yhtään vaivaantunut, lähinnä vähän että jaksauduit kirjoittamaan noin pitkän viestin, jakamaan ajatuksiasi ja kauniita sanojasi minulle. Kiitos, se oli oikeasti lohduttavaa. <3 :>

      Joulusta voin kirjoittaa myöhemmin oman viestin, mutta todellakin näkyy.. Halloween on paljon isompi juttu kuin Suomessa. En ole ihan varma mitä joulun "perinteeseen" kuuluu, paitsi että se juhlitaan 25.pvä, mutta heti Halloweenin (31.10) loputtua 1.11 kaikki vaihtu joulukoristeisiin, Starbucksissa soi joululaulut, tätä kirjoittaessani tulee joulupallomainoksia töllöstä, kiskoilla on joulukakkuja tilattavissa jne. Ainakin pari vuotta sitten rallatuksia tuli kaupoissa ihan ärsyttävyyden kipurajojen yli :D

      Delete
  3. ex-syömishäiriöinenNovember 9, 2013 at 10:07 PM

    Mä luen ainakin. Tykkään sun kirjoitustyylistä :). Vaikka joskus kyllä mietin, että tosi vaikea sanoa, miten hyvin tai huonosti sulla oikeasti menee, kun selkeesti korostat epäonnistumisia. Tokihan sulla on itseironiaakin mukana, mikä on hienoa.
    Myönnän kyllä itse olevani ihan samanlainen, joten tätä ei ole tarkoitettu arvosteluksi.

    Sun tekstejä lukiessa tulee sellainen olo, että perimmäinen ongelma ruokavaikeuksien takana ei ole ruoka tai sen himoaminen, vaan sun asenne painoosi ja syömiseen. Negatiivinen asenne ja kieltäymys lisää himoja. Ortorektinen suhde ruokaan vain pahentaa bulimiaa, usko tai älä. Veikkaan, että syöt normaalisti liian vähän ja sun pää on liian täynnä rajoittavia ajatuksia, mikä ajaa ahmimaan. Toki stressilläkin on varmasti osuutta asiaan. Tämänkin sanon ihan vaan kokemuksesta. Itsellä on taustalla 10 vuotta anoreksiaa, bulimiaa ja määrittelemätöntä syömishäiriötä. Toivuin vasta, kun opin syömään riittävästi ja antamaan kropan päättää sille sopivan painon (joka ei muuten ole mikään stratosfäärinen lopulta). Paranemisvaiheessa kokeilin kaiken karppauksesta paleoon, koska uskoin olevani sokeririippuvainen, yliherkkä maidolle ja viljoille ja blaa blaa blaa. Mikään näistä ei auttanut, vaan se, että hylkäsin rajoitukset ja annoin itselleni luvan syödä. Tokin mun syömisissä on jonkinlainen järki pohjalla, mutta niihin mahtuu nykyään myös paljon leipää ja kohtuullisesti sokeria useita kertoja viikossa. Voin paljon paremmin kuin ikinä erilaisilla dieeteillä, eikä edes stressi enää herätä tarvetta ahmia ja oksentaa. Ja minä sentään olin aikoinaan hard core -ahmija: joskus 12-vuotiaana vetäisin jo kerralla litran jäätelöä ja suklaalevyn ja vanhempana sitten niitä 7000 + kalorin ahmimispäiviä...

    Tämän pointti oli osoittaa, että aina on mahdollisuus toipua ja saada sinut hiukan miettimään, olisiko uusi lähestymistapa syömisongelmaan paikallaan.

    Lopuksi vielä pakko sanoa, että olet ihan mielettömän reipas, kun olet lähtenyt noin haastavaan paikkaan vaihtoon!

    ReplyDelete
  4. Tuli ihan oma kielikurssi parin vuoden takaa mieleen, kun kerroit tuosta itkun pidättelemisestä tunnilla... Se ei tosiaan ole mukavaa! Yritä kuitenkin muistaa, etteivät mitkään saavutukset tai ulkoiset ominaisuudet määritä arvoasi ihmisenä <3

    Jos haluat tehdä pienen haasteen, käy kurkkaamassa blogiini :)

    ReplyDelete
  5. Paljon voimia. Sun elämä siellä niin kaukana ilman konkreettista tukiverkkoa kuulostaa järin raskaalta. Itsellänikin on ongelmia syömisen kanssa, ja yritän yhä uudestaan ja uudestaan tosissani lopettaa oksentamisen. Mä toivon koko sydämestäni, että sä ja mä molemmat löydetään terveempi suunta ja taito nauttia elämästä ilman kaikkea tätä paskaa. Voimahalaus. ♥

    ReplyDelete
  6. Haluun vain sanoo et mä yhä muistan sun läpän heiton ku kerroit kertoneesi angstisesti haluavasi hirttää itsesi vessapaperilla lamppuun osastolla. Mustaa huumoria kyllä:'D Kaikkea sitä jääkin päähän.

    ReplyDelete
  7. Täällä luetaan kanssa!

    ReplyDelete
  8. tuskin mikään "läski" oot tai edes ylipainonen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haastan sanomalla mistäs tiedät ;> Vuosien sössöilyt on hyvinkin tehny että on rasva% lähellä sataa, se saa normaalipainon puitteissakin olevan ihmisen näyttämään aika hylkeeltä (+suola, oksentaminen, ahminen ts turvotus). Oon tässä blogihistoriassa myös käynyt ylipainon puolella, ja lihon tosi helposti. Jaksan inttää vastaan, silä minua raivostuttaa denialetteikö ex anoreksiapotilas voisi myös lihota, sattuu se ettei ihmiset usko jos uskaltaudun myöntämään lihomisesta (nolompaa ei ole). Ehkä auttaa joskus pääsemään kroppavihasta vielä yli jos edes täällä en valehtele itselleni ja piilottaudu, samoin ehkä joku muukin lukee ettei ole yksin vaikka numero alkaa ties millä. :)

      Delete
  9. Hei! Sellanen kiinnostas, että mistä sait idean lähteä juuri Japaniin? Tai siis ootko kiinnostunu jostakin erityisesti Japanissa, tyyliin kulttuuri, anime, katutyylit tai musiikki? :)

    Tsemppiä hirmusti. ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jaa, joskus lapsena tykkäsin jo kimonoista, piirroselokuvista, kamppailulajeista, myöhemmin musiikista ja räteistä ym. :) Ehkä joskus '98-99 alkaen (oli markka-aika) lähdin "harrastelemaan" japanijuttuja keräilemällä pelejä ja sarjakuvia, sekä istumalla kirjastossa, tämä lähti ensimmäisenä piirtämisen kautta, sillä pidin/pidän kovasti mangatyylistä. Yläaste-lukio aikoina kulutin j-rockia ja ernumuotia, nyt luen ilokseni kielestä ja tavoista. Voin tehdä tästä kunnon postauksen, voi olla yleiskiinnostava aihe, mutta vähän.. nolottaa... haha.

      Vaihtosyyt oli kieltä lukuunottamatta oli vähän toiset, enemmän kuin hepeneet, minua miellyttää japanissa oleva atmösfääri, arvot, miten sekaisin löytyy melua ja rauhaa, uutta ja vanhaa. Olen käynyt täällä pari kertaa reissussa ja tykännyt kovasti, halusin oppia kieltä paremmin, mutta myös ammattiani ajatellen koin maavalinnan olevan eniten uutta näköalaa ja tekniikkaa antava. :)

      Delete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥