Sunday, December 22, 2013

Joulu japanilaisittain

Tiistaina on.. jouluaatto? Se vähän stressaa, mutta ei ostamattomien kinkkujen tai lahjojen takia, vaan tiistaina on perus presentaatio, töiden ja raportin palautusta.. Maanantai 23. on vapaa, mutta ei joulun takia, vaan koska on 天皇誕生日 tenno tanjoubi, keisari Akihikon syntymäpäivä. Päivänä olisi mahdollisuus käydä vähän enemmän perällä keisarin palatsissa, mutta taidan mennä koulujuttujen parissa.. Koska en mennyt lauantaina tulostamaan vikan kurssini työtä, hikoilen onko macciluokka tiistaina tarpeeksi aikaisin aamusta auki.


Takaisin jouluun, täällä vietetään sitä myös 24. päivä. Joulu on enemmän ystävien ja rakastavaisten juhlapäivä kuin perhejuhla, vaikka varmasti perheidenkin kanssa sitä vietetään. Syödään kakkua ja Kentucky Fried Chickeniä. Not jokin'. Japanilaiset, kuuluisat terveellisestä ruuastaan, on tosi paljon makean leivän perään. Kombini-kiskat on täyttyneet hyvän aikaa sitten kakkumainoksista, ja tavarataloissa on varmaan pitkä jono. En ihmettele, on täkäläiset kakut aika upean kauniita taideteoksia, enkä usko yksittäisten palojen olevan järkyttävän kalliitakaan. Kuivan hedelmäkakun sijaan joulukakku on yleensä jotain kerma-mansikkakakkua, mutta luulen kääretortun olevan myös jossain muodossa suosittu.. Japanilaiset kun rakastaa kääretorttua. Mikä terveellisyys? Kakku, kääretorttu, kreemipulla, parfait jäätelöanos ja makea paputahna.. japanilaisen välipalaravitsemuksen kulmakivet.

Mutta miksi KFC? En ole lähinurkilla nähnyt koko parlouria, mutta kombineilla ja hampparikiskoilla näkyy omat mainosversionsa kuorrutetusta tapetusta kanasta. Pitäähän keeäfseet tilata mielellään monta viikkoa (1-2kk?) etukäteen, tai saa jonotella niitä tunteja - jos sekään hyödyttää mitään. Ilmeisesti Japanin KFC rikkoo myyntiennätyksiään joka vuosi. Olen lukenut kanaperinteen juontavan taakse n. 70-luvulle, jolloin traditio jäi elämään erittäin onnistuneen mainoskamppanjansa takia. On kai siinä pieni järjen toleranssi, jenkit syö kalkkunaa, elukkaa jota ei täältä saa - KFC is the next best, ne? Suomessa ei joulukokista juuri juoda, mutta kaikki tietää että pukin ykköslitku on Coca cola. :P Kanamenut on aika kalliita, ~2000¥:stä ylöspäin neljään tonniin saakka (ehkä reilu 30€), enkä osaa sanoa onko satsit japanilaisittain kovin isoja. En tiedä, en ole koskaan syönyt pikaruokakanaa.

KFC:n ja kakkutiskien lisäksi rahaa niittää randomit ravintolat, sekä Disney Land, jonne oman pupusen voi viedä treffeille. Luulen ettei leffatreffit ole yhtä suosittuja kuin Suomessa, mutta Disney kyllä myy itsensä läpi. Kaupungille voi myös mennä katsomaan jouluvaloja, jotka on täällä upeudessaan ihan omaa luokkaansa. Vika vaihtoehto on tietysti mennä love hotelliin, vähän fancymmin sisustettuun hotlaan, jonne yleensä mennään.. panemaan, kun kotona asuvat japanilaiset eivät himassa deittejään näytä. Voi valita "rest" tai "yön yli" levon tarpeittesi mukaan, ehkä parin tonnin hintaerolla. Luin, että aikuisia (+25v) naimattomia tyttöjä on joskus aikapäiviä sitten sanottu "joulukakuiksi" (kurisumasu keeki), koska kakutkin vanhenevat tai vedetään myyntitiskeiltä 25 päivä. :P

Me, joilla ei ole treffiseuraa tai arubaitoa eli sivuduunia, menemme tyttöporukalla syömään ja varmaan karaokeen aattoiltana. (^^); Vähän jännittää, koska järkkäävällä luokkalaisellani on ollut taas säätöä erikoisruokavalioni takia.. Mitä tulee lahjoihin, olen kuullut että japanilaiset perheissään antavat yleensä 1 lahjan per naama, joten en ole kamalasti kavereilleni mitään hankkinut. Pari tölkkiä kookosöljyä/levitettä aion antaa pois, ehkä jotain Muumikrääsää maksimissaan. Ei ole ikävä suomalaista hössötystä, lahjastressiä, ruokaähkyä, tappelua kelle sukulaiselle mennään, sokeriglögiä tai vihaamiani joulutorttuja. Glögiä keitin kavereille itsenäisyyspäivänä halpispunkusta ja mausteista, josta tuli yllättävän oikean makuista  mutta vahvaa. Porkkanalaatikkoa on vähän ikävä, syökää sitä puolestani!

メリークリスマスとあけましておめでとう2013!

Saturday, December 21, 2013

Puunausmömöt to come post


Kauneusobsessiot, ah. Minusta tuntuu että siinä missä suomalaiset painuvat salille ja hedelmätiskille, japanilaiset panostavat "oikeaoppisiin" kauneudenhoitorutiineihin ja tuotepuolelle. Kaikenpuolisena laiminlyöjänä innostun välillä kunnostautumaan, etenkin ihoni ollessa kaameassa kunnossa ruokasekoilun ja unettomuuden takia. Se on myös kivaa, täällä ei tule koskaan ylipynttäytynyt olo, Suomessa taas en voinut käyttää kirkasta kynsilakkaakaan tuntematta liikaa huomiota ja häpeää. OK, täällä kotinurkilla kyllä hävettää välillä kulkea meikittä vs huoliteltuna, lähinnä koska uskon oman länkkärinaamani jäävän kaikkialle mieleen. (._.); Paranoiaa? Mutku kombinitädit aina vaihtaa irasshaimase-ilmettään, kun näkee että astun sisään..

Olen jaksanut yhtä sun toista opiskella ruuasta, mutta en kosmetiikan ainesosista tiedä ihan kamalasti, joten en sitä kautta lähde japanilaisia rojuja suosittelemaan. Hammastahnassa ja dödössä käytän ehdottomasti luonnonkosmetiikkaa, samoin saippuat, vartalovoi/öljy, samppoo ym. sattuu olemaan jollain mallin ekoa - usein edullista (kaakaovoi, afrikan musta saippua ym). iHerb-posteja voin tehdä erikseen, nyt on kanavoitava jonnekin apteekkilöytöjäni ym ym. Tulossa:

- päivittäinen kasvojenhoitorutiini suomi vs. japaniversio
- ihonhoitotuotteet (aurinkovoiteista, keshousuista, kosteusvoiteet)
- värikosmetiikkaa (BB, powder, luomivärit, top rank ja edulliset)
- muut, ei-japanilaiset käyttämäni suositukset (MAC, UD, Sephora, iHerb sälä)
- yleinen mielipiteeni täkäläisistä kauneustrendeistä mm. puffy eyes meikistä, glitteristä, luomiteipeistä, syötävästä kollageenista, etanoista tai naaman hieroja-vempeleistä..
(+ mitä ehkä kannattaisi syödä että ei näyttäisi optimaalisen hirveältä..)

Kirjoitetaan nyt johdatuksena, että en varmaan monen naisen mittapuulla omista kauheasti töhniä - es. mitään ihonhoitotuotetta (voiteita, putsareita ym), en omista kuin 1 per laatua. Vaikka en jotain hirveästi rakastaisi, käytän yleensä loppuun, enkä osta uutta. Muutettaessani annoin kaiken mitä en käyttänyt eteenpäin. Kynsilakkoja omistin ennen tänne muuttoa tasan 2 väriä, nyt muutaman enemmän, koska ne on halpoja ja ah kira kira bling bling I like. (*_*) Teen ostokseni lähinnä reissussa, ja käytän drug strore sälää ts. ehkä rumilla sanoilla jenkkien/japanilaisten markettikosmetiikkaa, paitsi että joukosta löytyy niitä Maybelinejä vähän kalliimpia ja parempiakin mömmöjä. Vähän naiivia pitää japanilaisten neonpinkkiä ja hileillä varustettua kolmen euron poskipunaa Lumenea kummempana, mutta oh yeah I do, koska saan ihottumaa rumista mainoksista ja Anttilan alennustarroista.

Hiuksista tai kynsistä tod näk. en kirjoita, koska kumpikin on tosi tylsää ja aikaa vievää. Tiskaus, kokkaus, koulussa askartelu ja nenän raapiminen tuhoaa lakkaukseni äkkiä, ostin viikko-kaksi sitten ekan hoitoaineeni ainakin vuoteen (käytin jotain toissa synttäreilläni lahjaksi saamaani settiä, enkä jaksanut ostaa uutta kun se loppui..). Japani olisi ideali ihmemaa kaikille kynsien, silmäripsien ja peruukkien harrastajille, ja voin tuntea miten gyarubeibet itkee, kun en tahdo edes kokeilla Dolly Winkkejä (as seen above).. En vain tykkää ideasta pitää keinotekoisia/toisten karvoista tehtyjä varaosia, thanks. Kaikkea kyllä harrastetaan (unohdin kokonaan väripiilarit), ihailen usein luokkalaisteni lakkauksia, kunnes iltaisin salaattia lavuaaritapista irti raapiessani muistan etten tiedä ketään a) yksin asuvaa b) omat eväät tekevää ikäistäni japanilaista.

Vaikka diggaankin lukea tuotearvosteluja, pidän vähän häijynä julkaista niitä itse. Olkoot tämäkin harrastukseni, jollain sitä itsetuntoa on kohotettava. (^_^) Naama on yleensä se, mitä kehtaan eniten kropassani katsoa, koska kaikkia muita osia niin palavasti inhoan. Ei että naamani olisi erityisen nätti, mutta koska jotain yhtenäköisyyttä on äitiini, joka taas ei ole ruma ihminen, tällä logiikalla... you know. Plus, bilsanmaikkani opetti lukiossa: jos on läskiä, tulee vähemmän ryppyjä! (FYI Miranda Kerr, rusina sinustakin tulee). Rakastan myös sotkemista ja piirtämistä, mutta viime aikoina eniten pelkään vanhenevani/näyttäväni.. vanhalle. Vittuolenvanha. Jos on jotain erityistä kiinnostusta herättävää, lemme know~

Thursday, December 12, 2013

My mad fat diary

koulun lähellä

Nyt ei ole ihan inspistä kirjoittaa. Ne itsetunnon rippeet, joita Suomessa kasvatin, tai "hälläväliä kiip positiiv en aattele mitä vieraat musta aattelee!" attituudi on sitten kuihtunut pois. Tunnen menneeni pari vuotta taas taaksepäin kun olen jälleen megaitsetietoisempi ja ahdistuneempi kropastani: voinko seistä näin ettei jalkani näyttäisi niin läskeiltä? Tai puristaako rintsikat tästä kainaloläskejä, montako paria jenkkakahvoja on laskettavissa? En voi pukea tätä tai näytän hylkeeltä grillitukussa, en meikata noin tai vedän liikaa huomiota itseeni. Menin tänään jo Donkiin ihmettelemään kaikkia paikkisten naamavöitä, naamarollaattoreita, maskeja laihentamaan kaulaa/leukaa, saunabelttejä keskivartaloläskeille, laihentavia hierontasauvoja alleille, lisäravinteita ja ties.. mitä. Villejä arvauksia mitä ostin..

Reilun kuukauden takainen rakkaus joogaani on myös alkanut valua suohon. En mieti käynkö että minulla olisi parempi fiilis, mietin velvollisuudentunnosta ihmetteleekö tämä ja se ohjaaja, jos minua ei näy. En voi lopettaakaan, sehän olisi ehkä loukkaavaa ja seliteltävää (en oikeasti tunne salilta ketään, sanon vain moi jne). Välillä ärsyttää olla länkkäri, en jaksaisi aina olla viimeisen päälle ulos mennessäni, en tehdä parhaani joka olosuhteessa.

Tahdon olla välillä laiska ja kulkea puolipyllyisesti.

Pitkän tauon jälkeen, menin joogaan ja hikipäissäni talsin noin 3-5min matkaa himaan laittamatta takkia päälle. Täällä on vähän kalseaa, mutta kylminpinäkin päivinä ~11°. Salarimänit ei ees peitelleet möllötystään, käveli edessä, kääntyi katsomaan taakse, jatkoi, kääntyi uudelleen, siinä missä mä meen tukka hiestä jo kosteana, hihattomassa, puolisääreen ulottuvissa adidaksissa ja ballerinoissa - muilla on toppatakit ja korvamuhvelit. Ei mullakaan pitänyt pokka, virnuilitti.

laatu-engrishiä Ginzassa

Syömiset on menneet päin vittua ja on mennyt järkyttäviä määriä rahaa, aikaa ja energiaa ahmintaruokiin. Niinä hyvinä päivinäkin, kun olen ollut valmis ja kaikkea lähtemään kouluun, oon katsonut peiliin ja ollut liian ahdistunut mennäkseni. En nuku. Oon välillä iloinen että nettiyhteys on niin paska, ettei nettipuheluissa poikaystävän tarvitse katsoa pullottavaa naamaani. Syötyäni Suomessa nätisti luomusti ja ruoka-aineyhdistelyä noudattaen leipämaidot sekaisin sai heti jo niin väsyneeksi, että harvoin edes oksensin. Fail fail fail. Kaikista turhauttavinta on, että ylipainon tiputtamiseen meni ylämäki-alamäellä 1,5v. Tsemppasin kesällä ja olin lähempänä sitä "tervettä kehon luontaista ihannepainoa" joka oli teinityttönä. Olin yrittänyt treenata, ja jaksoin paremmin. Nyt pari-kolme kk ja lähtöpiste. FML. Btw, jos jollain muulla on epäonnea jäädä kotiin ahdistelemaan, suosittelen Youtube-viihteeksi brittisarjaa My Mad Fat Diary (mielellään skippaa etukäteen juoniseloste).

Mietin tuhlaanko aikaa 100€/kk hot joogaan ja onko se edes kivaa tai kuntoon/painoon/aineenvaihduntaa auttavaa jne. Näytän seizassa (japanilainen istunta) ties miltä vonkaleelta, muilla napapaidat päällä ja kylkiluut vilkkuu. Vai olenko vaan kyyninen, ja nauttisin asioista jos oikeasti taas menisin ja pääsisin läskeistäni että posedkin tuntuisi mukaville? (lokakuun lopussa vielä haaveilin 5krt viikossa tai 30day challengista w) Käykö teistä kukaan hot joogassa tms?

Sit~ten kiitos joulukorttiarvontaan osallistuneille :> Olin tosi lämmittynyt kaikista kehuista. (T__T) *egoboost* Juttutoiveina oli Japani-aiheita, syömishäiriö (täällä ollessa), unelma/kiitollisuus/itseensä tyytyväinen -päiväkirjan tapaista, peleistä, ruokafilosofiasta ja raakaruuasta. Kiinnostaako ketään muuten postaukset japanilaisesta kosmetiikasta tai ihonhoidosta (vaikka tuotejutut blogimaailmassa on mitä on >_<)? Japanilaiset on siitä kuuluisia, ja olen täällä ollessani vähän enemmän innostunut taas niistä. Kortit lähtee nimimerkeille SIXX, Miina-Mari ja Inget Herrman. Jos ette jättäneet osoitetta, tsekatkaa meilinne asap! :>

Monday, December 02, 2013

Kurisumasu Kafi-kaado

Postitin ensimmäiset 3 joulukorttiani ja yhden kevyen kuplamuovikirjeen Suomeen, josta maksoin reilun kybän. Ihan itkettää, sillä ensi syksynä Suomeen palatessa laukuissani on varmasti ylipainoa, ja milläs näillä hinnoilla mitään postitat. Haaveilin jo mehustimesta tänne, mutta en tahdo tuhlata mihinkään mitä ei kannata postittaa takaisin, mutten taas postareihin. -__- Äitini lähetti tänne vähän omiyagetankkausta, puurotattaria ja purkkaa, kuulemma meni niistäkin ~80€. Holy shiat.

Lämmittelin mielessäni lähettäväni 10 ekalle kommentoijalle joulukortit ja summittaisesti pari lahjaa, mutta näin fiksut suunnitelmat taitaa mennä pakettibudjetistani ohi. Laitan ainakin muutaman ja mahdollisuuksien mukaan ekstraa, eli jos haluaisit joulu- tai new year kortin Japanista, laita kommenttia boksiin. ↓

- nimimerkki/nimi
- osoitteesi (tai jos et halua, sähköposti josta saa kiinni)
- vastaa: millaisia postauksia/aiheita haluaisit lukea tulevaisuudessa Kahvista?
tai onko muuta palautetta kirjoittajalle?

Huom. viestejä ei julkaista ! Ainoastaan nimimerkin (tai etunimi jos ei nickiä ole) mainitsen postittaasseni arvonnan tulokset. Vastausaikaa on torstaihin 12.12 asti (kl 10 Japanin aikaa, eli Suomessa ke-to väliseen yöhön). ♫~