Monday, January 13, 2014

Ruokakahnailua

Ei se energisin päiväni. Kouluni International Center (IC) olisi kutsunut toisen yliopiston vaihtareiden kanssa traditionaalisiin uuden vuoden juhliin, lennättämään leijaa, tekemään mochia ym. Kuulosti kivalta, rakastan mochia ja riisin hakkaus puusaavissa "tahnaksi" olisi kiva nähdä. Paikka olisi ollut omakustanteella ihan pirun pitkän matkan päässä (lähellä Chibaa? parih?), ei tuttuja paitsi joku IC:stä, ja olin sopinut näkeväni Suomesta vierailevaa tuttuani. Edeltävänä iltana sovittiin koska tavataan, viideltä aamuyöllä sain fäsäviestin että peruu. Rahan takia. Seittemältä illalla rahaa oli taas ja meno päällä, pikkasen.. ärsytti.

Torstai on the paska päiväni (ennen sunnuntai). Vannon aina meneväni aamujoogaan, mutta vakituisesti päivästä tulee makaan-sängyssä-en-käy-suihkussa-ahmin-oksentaakseni-mutta-sammun-päivä. Onnistun aina valvomaan edellisenä iltana, sotkemaan, järjestämään halvalta hotellihuoneelta näyttävän kämppäni Hoarders-kuntoon. Aluksi riemuitsin ma-ke, pe koulupäivistäni, mutta nyt tartten sinne sen torstain!!

Aamulla väsytti, sitruunavesi jäi välistä, sekasotku ja pöllynen ohjeistaa etsimään keittiöstä jääkahvitölkkiä (mustaa of course! that's why I♡Japan), stop meinasit vaalentaa hampaitasi! Ja paskat mun kahvin pinttymässä rivistössä näkyny mitään eroa). Raah. Nälkäisenä, syön chia-siemen aamupalani päälle mikrouuni-bataattia ja katson meikki- ja japanivideoita Youtubesta. Se jooga, ahdistaa, jälkikäteen on aina hyvä olo, mutta lähtö tuntuu niin pirun vaikealta ja velvoittavalta - vaikka haluaisin, pidättäydyn koskakoskayh. Mitä enemmän harjoittelisi, sen enemmän nauttisi. Otan suihkun, jos iltapäivällä menisi. Löhöän.

Iltapäivällä onigirikuvat ja mäkkärin ranskanperunat pyörii päässä. Alentavaa, mutta paikkispotaatit on tosi pieniä. Päätin että jos sessioin, teen sen ainakin gluteenitta ja maidotta, jotta ei tulisi aiheutettua monta syy-seuraussuhdetta lopputuloksella = paljon läskiä, vähän rahaa. Ehkä ajatukset ovat verensokerista, undercarbed as Freelee would say, teen terveellistä ruokaa, kasvonaamion jne, nukun lisää. Ei auta. Lähen charilla (ts 'tsygällä') kauppaan, ja pysähdyn paikkis teiniostoskeskukseen katsomaan aleista vaate thinspirationia. Ei ollut tarkoitus, koska en ollut meikannut, mutta jos nätit asiat kääntäisi mieleni. Mitä pitäisin kun laihtuisin tai ostaisin ruuan sijasta. Unelmoin aina asuvani Japanissa ja kuorruttautuvani accessoreihin, vaatteisiin ja mangaan, mutta olen keskittynyt ihan muuhun... Ostin hyvillä mielin -50% jotain, mihin menen taas kun painoni laskee takaisin.
kuva oikeasti seuraavalta päivältä kai kun hain vielä saladia

Silti jatkoin kauppaan, ja äkkiä lahtasin -30% onigirejä (japanilainen riisipallo, jossa on yleensä täyte sisällä ja kääritty norilevään - ei sushia!) koppaan. Oli pakko ostaa normiruokaakin, daikonhyllyllä (jap. ISO valkoinen retikka, saa paloina Suomestakin), suru alkoi tulla Temestalla lievennetyn ahdistuksen tilalle. Hyllyillä oli kaikkia hienouksia mistä kokata jotain eksoottista ja kunnollista, minä olen syönyt lisäaineista höttöpaskaa (Tokiossa varmaan kaikki syö toisinaan myös samoja..). Eikö tämän pitänyt olla se elämäni paras vuosi? Kotonna ahmiessa olisin apean surullinen, itkisin jälleen kurjuuttani. Crying while eating, oh yeah! Onko pakko? Tarvitseeko rankaista itseään vuosia tiedostetusta pahuudesta, jos nyt haluaa tulla paremmaksi? Rasvaa, suolaa, hiilareita, aah, mielihän sitä tekenee, mutta tulin selvästi lapsellisesti iloisemmaksi löytäessäni halpaa luomu persiljaa(!!) koppaani. *aivot raksuttaa* Ruoka x suru, ruoka y ilo? Palautin riisipallot ja vaihdoin ne 99¥ 0kcal juomaan, maksoin, kävin vihanneskauppa-sanilla furaito poteetto-mestan sijasta, ja istuin kirjoittaa tätä. Kippis sille!

Maistu vähän kuoharille. Ei pahaa, yleensä jap. on harvoin hiilihappojuomia, ja ne ylihapotettuja. 

Onnistumisen askeleita: Suihku, ravinto, viivytys ja ahdistuksen lievitys (mielihyvää tuottavat, inspiroivat asiat), kuvittele itsesi sellaisena kun haluaisit olla (terve ja onnellinen), palkitse itsesi jollain muulla kuin ruualla. Ei mennyt opit ~5v sh-klinikalla ihan hukkaan. On ollut päiviä kun nämä kaikki (+jooga) ei toimi syömishäiriötä vastaan, mutta annan tästä nyt tarran itselleni. (^-^)

5 comments:

  1. Riisipallot kuulostaa hyviltä :3 ja kiitos paljon "suomennoksista"! :)
    Ja tiedän niin ton tunteen, kun ajatukset pyörii rataa " haluun syödä ranskiksii suklaata tota ja tätä ja sit vois oksentaa" ja koita siin sit tapella vastaan et kuin turhaa rahankäyttöö ja hampaiden tappamista -_- muthei voit lohduttautua sillä et monille tulee vaihtarivuotena se perinteinen +10kg? :D okei ei varmaa lohduta mut kelaa vaikka sillein et jos et lihokaan yhtään/laihdut pari kg, niin oot "pärjännyt" ruoka-asian kans paremmin ku monet muut vaihtarit! (okei did I make any sense..)
    + auttaisko siihen joogastressiin/morkkikseen se et jos kokeilisit vaihdella harjottelupäiviä jos mahdollista?
    Tsemppiä ja koita olla asettamatta niin paljon paineita sille "japanivuodelle", usein niit parhait hetkiä ja muistoja tulee just silloin kun ei ees yritä olla tuottasa/pitää hauskaa, pidä vaan aistit hereillä ja koita poimii niit pienii ilonhetkiä <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kirjoitin kai johonkin, että ehdin jo lihoa pariin vuodeen parhaasta kunnostani takas lähemmäs ylintä painoani. Siinä on jo ~10kg :D Japanilaisten ruualla, not too hard. Kiitos kuitenkin rohkaisusta, ymmärsin mitä tarkoitit x) Tarkoitus olis kuitenkin tiputtaa nämä pois, että voin muutaman kk päästä taputtaa kirjoittamallasi tavalla olalleni. Hehe

      Delete
  2. Mä niiin samaistuin sh-puolen asioihin ja ilahduin lopun käänteestä positiivisempaan!

    ReplyDelete
  3. Onneks asiat käänty parempaan suuntaan! Millasta mangaa muuten luet?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivotaan, nyt on taas ollut tosi surullinen olo (lemmikkihuolia), että voisin päättää elämäni ruualla, nukkumisella ja youtuben tuijotuksella.. Lähiaikoina oon lukenut melko vähän, mutta yleensä pidän shounenista/poikien mättösarjoista eniten. *-*; Myös kauniit, kontrastikkaat piirrostyylit vetävät puoleensa. Viimevuoden 1. on ollut oi-niin-kuuluisa 進撃の巨人 (Shingeki no kyojin). Uusia tiedän tosi huonosti, suosituksia otetaan!

      Delete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥