Wednesday, April 09, 2014

Kutina

Talvella, ehkä tammikuun erityisesti helmikuussa, aloin huomata ikävän ja yllättävän oireen kropassani. Se sattui ensimmäisen kerran hot joogassa talvi-ilman ollessa kuivimmillaan. Huoneen lämpöinen syleily alkoi tuntua tulisilta läiskiltä ihossa, kuin reverse kananlihana meneviä aaltoja jaloista käsivarsiin, selkään, otsaan, niskaan, joka paikkaa olisin halunnut raapia. Väännä siinä sitten asanoita tuskallisten läskimakkaroittesi kanssa, kun tekisi mieli alkaa kierimään lattiamatolla lehtikasassa villiintyneen koiranpennun (tai vähemmän pennun) tarmolla. Seuraavalla kerralla kokeilin rasvaa, löin koskeus lotionia/kasvovettä/keshousuita ympäri ruhoani, ajattelin asian menevän ohi.


Koulun päättyessä pitkään lomaan, ilmat yhä viileitä, mutta asteittain lempeämpiä, Tokioon iskenyt lumimyrräkkä alkoi olla ohi. Mikään superkylmä city ei ole kyseessä, mutta tänä vuonna hankea tuli enemmän kuin pariin kymmeneen vuoteen, että kaupat, Starbucksit ym. löi ovensa kiinni sään pahetessa. Olin iloinen kelin lämmitessä, vaikka pelkäänkin kuumaa kesää kuin ruttoa, mutta lämmön syleily alkoi näyttämään ikäviä merkkejä eli kutinaa, taas. Näytin kaduilla varmaan tosi länkkärifriikiltä, junissa seisominen oli mitä tuskallisinta, olin michelinilmestyksessäni taas tosi edustava kun ilma vaihtui viileämmäksi, meisillä rotsi kainalossa kun normiväki vetää korvaläpät leukaan asti.

"Ei sulla kirppujakaan voi olla koska me nukutaan samassa sängyssä" tms kiitos rakas poikaystäväni huomaavasta kommentista. Vihainen ilmeeni kääntyi yleensä kaduilla ja junissa napakkaan "Rapsuta! >:O" komennukseen, ennen kuin ehdin rynnätä istumaan jonnekin. Iltaisin ei Shinjukusta saa mitään vapaata istumapaikkaa ellei suostu odottamaan, sitä-sitä seuraavaa junaa, mikä tosin on parempi vaihtoehto kuin hikisesti suolautuminen naapuri salarimanien kylkeen. Kutina tuntui tulelta ja kivulta, joka säteili nilkoista otsaan asti, ja aloin olla toivoton. Mitään jälkiä ei näkynyt, punoitusta, atopiaa tai lohkeiluja. Vaihteen vuoksi kirosin taas miksi näyttää niin terveeltä, kun sisältä sattuu ja voi pahoin. (Ps. jos kumppanilla on superkuivuneet ja karheat kädet, mutta inhoaa kosteusvoiteiden tahmaisutta, rasvaa tämän kädet tyypin nukkuessa kookosöljyllä).

Olen valmiina menemään lääkäriin, mutta poikkesin ensin lempi drug storeeni* Harajukun Omotesando doorilla (lähellä Hartsan assaa, vas. puolella katua ja suurin piirtein Niken vieressä) ja pyysin "kaikista kosteuttavinta voidetta" jota talosta saa, mielellään ei minipurkissa, ja myyjä ohjeisti minut jonkin geneerisen törpön luo (valmistana Rohto, kuinka osuvaa), vieressä piirros kihisevästä ukkelista. En ymmärtänyt pakettiteksteistä mitään, olin skeptinen, ihan sen takia että jokin on japanilainen ei saa enää onnentähtiä syttymään silmissäni (korealaiset asiat taas saa), kaikki Idän mystiikka kuoli sitä mukaan kun lämmitettyyn vessanpytyn kanteen tottui. Mietin kanssa, käyttääkö Japanissa moni työaikaansa koristelemaan myymälöiden kotikutoisen näköisiä suositus-tekstilappuja pyyväritetyillä manga-hahmoilla, vai onko kotikutoisuus juuri myyntikeino. Palkataanko joka sekatavarakauppaan yksi taiteilija? Mulla on elämässä vielä toivoa!

Rohtorasva auttoi, en uskonut sen olevan tavisniveaa kummempi, kunnes yksi ilta fiksuna likkana löin sitä huulirasvan asemasta ennen nukkumaan menoa, joka täydellisesti puudutti rasvatun osuneen aluen. Olisin voinut ehkä ottaa itse aiheutetulla botoksillani parhaat duckface selfiet ikinä, mutta päädyin nykyiseen vakioratkaisuuni pahaa maailmaa kohtaan - nukkumaan.

Inhoten odotan kesää, peläten jos kutina iskee kun yritän pyöräillä kouluun. Eikö lämmön pitäisi hoitaa atopiaa ynnä? Kesään valmistuen pyysin Suomesta jo syöpädödöä ja tsekkasin kaupoissa kainalohikilappujen valikoimaa. Kyllä Japanissakin sticki- ja spraydödöjä on, mutta luulen varavaatteiden ja erinäisten kosteuspyyhkeiden olevan se suosituin vaihtoehto (haisee pahalle ja puuteriselle). Vaikka ilmankosteus hyppii kohta höyrysauna-asteille, ostin Cosmessa korkealle rankatun Avenen kasvomistin, jotka kai on Aasiassa tosi suosittuja: eli siis spraypullo, joka kosteuttaa kasvoja ja ties mitä (sisältää ylibrändätyn nimistä vettä tai lotionia, mutta ihan jees). Olettaisin että löytyisi Suomestakin, mutta olen tosi ulalla kaikesta kotimaan kosmetiikasta. En enne tännen tuloa tiennyt että meikillekin on fiksatiivia (setting spray). Kuulostaa tosi turhalle ja huijaukselle. Tartten sellaisen seuraavaksi.

*Japanissa, kuten varmaan Jenkeissä ja monessa muussa, markettikosmetiikkaa, hiustuotteita, käsikauppa apteekkisälää, vitamiineja, vessapaperia ja pieniä snäksejä myydään 'drug storessa' tai apteekissa, joka on sälähybridi, jonne mielellään eksyy pitkäksikin aikaa. Useissa liikkeissä on erikseen kosmetiikkaneuvojat ja erikseen meidän reseptiapteekkia näyttävä tiski. Tunnetuin ketju on Matsumoto Kiyoshi.

4 comments:

  1. Empatiseeraan rajusti. Kärsin itse taannoin on-off nokkosihottumasta, johon söin antihistamiinia kuurin toisensa perään. Oli todella piinallista. Talttui sentään lopulta, eikä ole palannut. Tsempit sinne!

    -L

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ja samoin <3
      Tuli mieleen etten antihistamiinia vielä kokeillut, sitä netin self-helpeissä ehdoteltiin.. Miljoona voi olla ties mitä pöpöjä, pidän mielessä.

      Delete
  2. Joo! Mulla kutinaa aiheuttaa urtikaria (nokkosrokko). Mutta jos ei näkynyt mitään, niin ei pitäisi olla nokkosihottumaa. Se kun on punaista. Kokeile silti antihistamiineja seuraavalla kerralla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei näy! Kiitos vinkistä, en ole tiennyt mitä allergialääkettä alkaa etsiä kun en noista puistakaan kärsi. Käyn tutkimassa! >< pakko..

      Delete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥