Sunday, April 20, 2014

We don't even have to try, it's always a good time

Tällä viikolla valvottuani jo liikaa, en saanut puoli kolmelta aamuyöstäkään rutistettua Nukkumatista kiinni, vaan pyörin jonnekin puoli viiteen-viiteen asti sängyssä, osaltaan miettieni koulujuttuja, osalta muuten vain innostuneena vähän kaikesta. Nukuin ehkä reilut kaksi tuntia kourallinen manteleita aamupalana, pyöräilin kouluun ja juotuani ekan kahvitölkin, tärisin ja vapisin lounasaikaan.


Ei kauheasti innostanut asia, että ruokalassa oli taas vain liha-annosta (mennään ala-astemenolla että annos lyödään naaman eteen, lisukkeet oman maun mukaan.. mikä Unicafen salaattibuffe? kokeile desiä kaaliraastetta 1/6 tomaattia!), joten jonottamaan maailman paskimpaan kombiniketjuun (Yamazaki). Riisipullero ja trip purkkiin pakattua kinako soijamaitoa ei ihan osunut terveystavoitteiseni, ja surukseni ruokala oli taas lyönyt ovet kii - eikä ollut eka kerta. Kai normiopiskelijoilla on ties mitä antiikin taruihin rinnastettavia mysteerilukkareita, mutta yleensä ammattiopinnot kestää koko aamupäivän, tunnilta vapautuu ~12:30 ja ruokaa ei enää tarjoilla yhdeltä. Paitti currya, mutta ruokalacurry ei kauheen suositulta näytä.

Japanissa lukukausi alkaa huhtikuussa, ja 3-vuosikurssilaisilla tunnit on illalla.. Inhottavaa, preferoin aamulla asioiden aikaan saamista, tuntuu että aikaa paremmin muuhunkin. Suunnittelin jotain zen henkeen menevää kalligrafian tai maalauksen tai muun ekstraopintoa, josta OP ei tulisi, mutta päätin sitten ahnehtia vuoden korkeammalta tasolta ammattiopinnot. Enpä vedä sikeitä kalliin aikani sijasta, vaihto on kohta lopussa. Mutta opettajia ja kansainvälisten toimiston tyyppejä vähän huoletti työmäärä. Väännän vähän tän näköistä (*°-^*);;; ilmettä ja änkytän parhaani tekemisestä, jolla vähän toivon alleviivaavani epävarmuutta ja ihmisten aliarvioivan kykyjäni, jottei tule ikäviä yllätyksiä. Oikeasti oon ihan OU JEA KOULUU I'll show yaa!!1

Joo.. katotaan kun lämpöasteet hieroo 30°, kevätkaudella pyhäpäivät osuu viikonlopuille ja saan miljoona deadlinea niskaani. Hymy tänään vähän hyytyi ekat paperit käteen lyödessä, en ymmärtänyt mitään muuta kuin opettajan tikku-ukkomaisen läpileikkauksen kahdesta vesiammeesta ja toistelun sanasta 'idea' ja 'pool' japaniksi ääntäen. Toinen luu kurkkuun kun piti vaatia oma kirjallinen ehdotus kurssityöstä, ja en taaskaan saanut selvälle mitä tai ketä varten työ tehdään (opiskelen siis viestintää). Pffft, japanislaisyliopistoiden "tiukasta" maineesta. Ainakin meillä, tehtävänannot lähinnä raivostuttaa "tee mitä haluat" ohjeistuksilla. Ja silti, en tainnut saada mitään kunniallisia arvosanoja, sillä kv-toimiston ihana neiti ei millään suostunut niitä kertomaan. "Kyllä sä pääsit läpi, saat tietää ne sit kun lähdet! Opiskele vaa!" OK. Täytin suunnittelupaperini englanniksi hienoimmillani osaamilla sanoilla, että epäselvyys vähän hämäisi idean kristallistoinnin puutetta (yksi openi rakasti 'kristallisointi' sanan ylikäyttöä ♡). :D


Eli, siihen missä suomessa 9:20-12 päivä tuntui jo pitkälle, kolmeen extremeurheilulle, istun Japanissa aikoja kymmenestä 16:30-18:40 (aamutunti vähän normia lyhyempi). Lisäyksiä varmaan vielä tulee, mm. japanin lisäopinnot, läksyt ja töiden teko on luentojen ulkopuolella sitten oma juttunsa.. Vähän nolottaa tässä lukuja luetella, valtaosa ihmisistä Suomessa painaa sen 8h, täällä reilusti päälle ilman ylityökorvauksia tai lomalisiä)

Nyt väsyttää liikaa ja vähän maanisesti miettiäkseni kotimaan stressitekijöitä, lemmikeistä asunnottomuuteen, rahaan (sekä muita ensimmäisen maailman murheita, kuten lattian imurointia), nyt vain iloitsen että huomisesta taas jatkaen on lisää haastavia, inspaavia asioita tehtävänä.

1 comment:

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥