Tuesday, August 19, 2014

Väsymystä

Piti kirjoittaa siitä ja tästä, Bloggerin luonnoksiin ja paperille on tullut raapusteltua taas sitä ja tätä, mutta julkisesti blogin puolelle en vaan ole.. saanut aikaa.

Japanin vikat viikot olivat niin kiireisiä, ykskaks kaikki halusi vielä nähdä, ja oli säädettävää ja tapeltavaa niin puhelinliittymien kuin pakkaamisen, huoneen siivouksen, ja muutosta liittyvän stressin kanssa. Kirjoitin asunnon etsinnästä Suomessakin pitkät pätkät, mutta en muista julkaisinko niitä koskaan näkyville: oli kuukausien raskas puurtaminen, että kahdelle opiskelevalle aikuiselle ja kateille löytyisi jostain joku kolo, mihin koko omaisuus menisi. Asunnottomalle, "erittäin kiireelliselle", ei kaupungilta löytynyt yhtään nopeutta tai apua. Lopulta ihmeellä kiva kolo löydettiinkin, Hoasin gettoasuntoa ei tarttenut ottaa vastaan, mutta vielä pitäisi olla rahaa ostaa piirongin laatikkoja ja ihan kaikilta kodinkoneiden ym. vastoinkäymisiltä ei olla säästytty.

Kissojen ja poikaystävän vointi onkin raastanut hermojani oman syömishäiriökamppailun lisäksi: katit olivat eri paikoissa hoidossa ja vaikka "kaikki meni hyvin", ei toinen tullut ihan lähetetyssä kunnossa takaisin. Ei varsinaisesti hoitajan vika, sillä tämä kissa on aika krooninen stressaaja ja saattaa nuolla itseään ihan verille, mutta ettei tyyppi kertonut asiasta ja miten karsealta katti näytti kotiin päästyä, olen taas hajalla mitä nyt taas eteen. Paraneeko elukka koskaan? Voiko se enää elää hyvää elämää tuolla käytöksellä? Voinko ottaa toista lemmikkiä saman katon alle ilman että se pimahtaa?

Poikaystäväni taas on joutunut lähes yksin järjestämään muuttohässäkkää ja hautamaan ajatukset omasta kunnostaan. Nähdessä vastassa oli tosi väsynyt, hurjasti laihtunut, ja haikeasti hymyilevä mies, josta olen kanssa huolissani miten saisin asioita paremmaksi. Muuten kuin halaamalla.

Omat syömiskuviot on olleet suht stabiilissa viikon, vaikka mietinkin että menisin vain ostamaan kasan leipää ja katsoisin jaksanko oksentaa vai sammunko jonnekin kuola poskella. Pitäisi kirjoittaa raportteja vaihdosta, soittaa eläinlääkäriä, selvittää pääsenkö jonnekin hoitoon tai saanko eläkettä enää ensi vuodeksi (rahaa kun ei oo) ja mennä urheilemaan läskejä pois. Mutta pienet rahanit taitaa mennä taas eläinlääkäriin, ja vituttaa montako kertaa vuodessa sinnekin pitää mennä. Olisko nyt viides vai kuudes vuoden sisään? Sit vielä rokotukset ja hammaskivet, raah.

Olo on tosi jetlagginen ja tekisi mieli mennä vaan makoilemaan takas sänkyyn, hukuttautua Lidlin kahviin ja kauramaitoon ja tai nollata muuten aivot. En nukkunut viikkoihin kun tieto Suomeen paluusta alkoi olla kiikarissa, valvoin aamu 5:30 tai 7:00 asti, vaikka jo ennen 23:a olisi jo väsyttänyt kuin kuolema. Olen nyt nukkunut väsymystäni kiinni, mutta haluaisin vain hoidella kuumottavia asioita pois, ilman että energiaa olisi yhtään. Ajattelen ruokaa tai läskejä, ettei tarttisi ajatella mitään. Heitin lääkkeet menemään, apteekissa niitä ei otettu vastaan, joten pistin neuvojen mukaan yleisroskiin. Siitä saa joku puliukko hyvät tripit.

5 comments:

  1. Tervetuloa Suomeen! Oon lukenu säännöllisen epäsäännöllisesti siun blogia Japanin vaihdon aikana, ja yllättäen oon löytäny mukavia hetkiä kun oon miettiny millasta siel fyysisesti oli. En oo nimittäi ulkomaa-fani vaa viihyn kotimaassani.

    Mietin lähinnä syitä siun bulimialle ja yleisestiki mielenterveyden ongelmakohtiin. Mistä kaikki on lähteny? (Sori etten muists, mikäli oot kertonu jo...) onko asioille ees alkuperästä syytä vai onko ne kaiken summa?

    Ai nii ja miks apteekki ei vastaanottanu lääkkeitä????

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei ilmeisesti ainakaan tuolla apteekissa ollut tapana ottaa vastaan lääkkeitä, ei ne tienneet mistä edes puhun selitellessäni "suomalaiset apteekit ottaa roskis-lääkkeet takas.."

      En tiedä alkuperäistä syytä mihinkää syömishäiriööni.. Tai, mitään yksiselitteisiä traumoja (kiusaus, perheongelmat jne) ei ole, mutta terapiassa on auettu että kai pelkään tosi paljon hyväksymistä, ja stressaan, oon hirmu kriittinen ja vaativa etenkin itselleni jne. Olisi kai terapiaa hyvä jatkaa, mutta en ole sieltäkään kuullut enää aikoihin mitään.. (>_>);

      Kirjoitan varmaan japanijuttuja jälkikäteen lisää :) Kiva kun pistäydyt lukee!

      Delete
  2. Hei! Löysin äsken blogisi ja samaistun moneen ajatukseesi, kiva lukea. :-)
    Miten päädyit asumaan japaniin? Opiskeletko/teetkö töitä siellä? Unelmoin itsekin siellä vuoden tai pari asumisesta mutten tiedä mistä lähteä liikkelle joten arvostaisin neuvoja.
    -helena

    ReplyDelete
  3. Moikka ja tervetuloa! Ihan koulun opiskelijavaihdon kautta, jos ei itse opiskele niin es. Suomen suurlähetystön sivuilta löytää stipendisaitteja, jos pääsisi muuten vain opiskelemaan omaa alaa tai vaikka japanilaista teetaidetta. Myös työharjotteluja on ja vaikkapa maaseudulla työskentelyä tai vapaaehtoisena oloa jonkin järjestön kautta. Lukukaudet on aika kalliita, joten jos Suomessa opiskelee ja menee ystävyyskoulun kautta, pääsee varmasti edullisemmin. Näihin voi tutustua ihan koulun sivuilta tai kv-koordinaattorilta. :) Töitä voi myös tietty hakea, mutta ilman kielitaitoa tai firmaa järkkäämässä visaa, voi olla hankalempaa. Mahdotonta tai järjettömän kallista Japaniin meno ei silti ole, rohkeasti yrittämään!

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥