Tuesday, December 02, 2014

No kun ei voi

Kaikki tietää, mitä lähiaikoina on tahdottu. Yleensä, jätän ajankohtais aiheet blogista pois, ja pysyttelen oman navan kaivamisessa, mutta joskus on asioita joista en tahtoisi olla hiljaa. Miten iloinen olin eilen päivittäessäni uutisia Twitteristä, kuinka kilistin illalla vähän monta kertaa asialle, ja näytin vähän tanssiraajanikin. Miten harmitti, etten ollut miekkarissa fyysisesti paikalla. Sukupuolineutraali avioliitto, tai, kuten eräs pastoribloggari sanoi "ideologisesti muotoiltuna 'tasa-arvoinen' avioliitto".

Tiedättekö, perinteinen avioliitto ei ole koskaan kauheasti kiinnostanut. Pienenä en haaveillut hirveästi häistä, hepoista tai kahdesta kakarasta. Japanissa asuttuani, sain kyllä paljon kysymyksiäni haluaisinko naimisiin, ja rupesin ajattelemaan miten mukava asia voisi olla. Ehkä lähtökohdat oli eri minulla ja tyypeillä, joiden synnyinmaassa on normia katsoa asioita konservatiivisten lasien läpi tai mennä järkätyille avioliittotreffeille (usein ne on tupla-, tripla-, jne treffit) - alkoi kutkuttamaan idea mennä naimisiin. Oli syyt uskonnollisia, juridisia tai symbolisia - yksi vastanainut ystäväni summasi, että halusi pitää tosi hyvät bileet, minusta kaikilla pitäisi olla samat määrätä rakkauselämästään ja oikeudet solmia liitto. Ymmärrän jos jonkun elämänkatsomusta se nyrjäyttää, mutta fakta vain on ettei enää eletä muinaisajoilla, ja voida vedota uskonnon kirjoihin, rasismiin ja pelkoon.

Haaveista huolimatta en toisaalta nähnyt hirveästi ideaa naimisiin menossa, jos sitä ei sallittaisi sukupuolesta riippumatta. Vaikka itse naimisissa olo ei olisi tärkeintä, avioliittojen rikkominen tai adoptio-oikeus varmasti on. Tämä oli yksi syy, miksi tunsin hirveää ahdistusta tulla takaisin Suomeen (muita mm. proteiinirahka ja pakastesushi). Pääni ei yksinkertaisesti kietoudu sen ympärille, miten jotain persukommentteja voidaan laukoa isossa mediassa. Miten paljon välinpitämättömyyttä, ennakkoluuloja, vihaa ja vääriä mielipiteitä on. Joo, mielipiteitä on vääriä - tahdotko että kerron sunkin?

Onneksi 28.11. jotain hyvää kävi, kuten jo sanoinkin. Seuraavaksi kannustaisin huomiota translakien suuntaan, joka on valtavirrassa aika pukahdettu aihe. Harva tietää interseksuaaleista lapsista muuten kuin 5D-dokkareista, saati että kadulla on tavallisia ihmisiä, jotka eivät koe syntyneensä oikeassa kehossa. Tiedän asiasta verrattaen vähän, mutta astuessani AMK:n ovista sisään tapasin kaksi tuttuani, joilla kummallakin oli eri nimet ja vastakkainen sukupuoli. Varmaan moni ajatteli teinirakkauden erilaisiin vaatteisiin ja oman identiteetin haeskelu olevan vain vaihe, mutta heille osa matkaa minuksi. Haluan inttää ettei nämä asiat ei koske ja vaikuta vaan pieneen yksittäisryhmään. Kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen kohteluun, sukupuoleen ja siitä riippumattomaan mahdollisuuteen elää omana itsenään, ja osoittaa rakkautta.

That's just my two cents.

No comments:

Post a Comment

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥