Monday, January 12, 2015

Pidä kivaa, pidä säki - feat hoitokuviot

Yksi klinikka, kolme sairaalaa. Olin Suomeen palattua aika pian ottanut yhteyttä Vantaan kautta Helsingin psykiatriapoliin ja pyydellyt lähetettä sh-klinikalle. Ei siinä kauheasti tullut mietittyä ja panikoitua, ei maalattua yhdestä klinikkakäynnistä elämää suurempaa pyhiinvaellusmatkaa Syömishäiriöiden Mekkaan, jota varten pitäisi etukäteen sairastua, parantua, laihtua tai tankata. Yleispsykalla ei paljoa muuta ollut tarjota kuin puhelinaikoja lääkityksen viilaukseen ja pari yhtä tyhjän kanssa käyntiä sairaanhoitajalla, joka arvuutteli olenko tosiaan masentunut. Inhoan mankumista 'yhy olenko tarpeeksi oikeasti sairas', kuten inhoan sairauksista vakuuttelua. Sairaudet hei hävettää, en halua kuvailla ja inttää niiden puolesta. Spekuloin jatkoani sh-polilla ja häpeän iskeässä itsepintaisesti hoin, että siellähän ne mun puolesta päättävät tarttenko sitä tai tätä. Ammattilaiset, you know.

Heräsin aamulla silmien ympärykset turvonneina, vedin kahvia ja ihan liikaa aamupalaa (gluteenitonta sämpyläpämpylää), haaveilin oksentamisesta kun mahaani puri, ja en ehtinyt meikata kunnolla. Sattumat piiloon, vähän ripsaria ja vahvalla kädellä poskipunaa. Ah, poskipuna, miten teet naamastani.. elävän. Vähän kinaan poikaystävän kanssa ja jökötän ratikassa, kun en vieläkään osaa fiksua reittiä Ulfåsaan. Taas yksi antiikkinen, ankea sairaalarakennus, joka sopisi paremmin kummitustarinaan tai 20-luvun pukuelokuvaan kuin potilaiden palveluun. Hämmennys 1: sihteeri ollut yhtään tuntevinaan. Hämmennys 2: Vieraat hoitajat hakevat potilaita tapaamisiin, "Puhuisin ensin kaksin kesken", äidin näköisten henkilöiden jäädessä odottamaan. Miksi jengillä on äiti mukana? Aa, niin, tämä on nykyään myös lasten yksikkö.

Lääkäri on niin mahtava, kuin on aina ollutkin. Tullessa moikataan ja ilma on enemmän huvittunut kuin ylihuolestunut. Muistaa potilashistoriani unettomista öistä ja syömistäni lääkkeistä lähtien. Kysyin tarkastiko hän, "Kyllähän mä sut muistan" – olenhan käynyt kauan jne. Murskatragediallani vaihdon aikana ei ole niin väliä, ei yhtään että ahmin itseni ylipainoiseksi. Poikaystävän kanssa yhteen muutettua olen ollut 'kuivilla', maksimissaan joskus oksentanut vatsan ollessa liian täysi. Käyn kouluilla syömässä, kun olen liian masentunut kokkaamaan itse. Vaikka olen yhä lihava ja haaveilen, näen unia bulimioinnista, en kauheasti niitä toteuta. Ajatukset kuulemma muuttuu viimeiseksi, ja niiltä en saa rauhaa. Painoni on laskenut +1X kg, mutta se on sitä 'painon normalisointia'. Lääkäri muistuttaa, että jos jotain tulee niin täällä he ovat. Muuten minua ei oteta hoitoon.

Toivotetaan kivat jatkot, ja lähden sekaisissa tunnelmissa kotiin. Jee, olen terve, bileet! En todellakaan ole terve, blogi ei meinaa mennä vielä minnekään. Buu, laihdutan itseni hengiltä kun en kelpaa! Nääh, jos ei kuitenkaan.

Kuluu 1,5-2kk(?) ja Kela lähettää lapun, että hyväksyy mut kuntoutusterapiaan. En tiedä millä maksan koko terapiakulut, mutta jotain täytyy suunnitella.

Friday, January 09, 2015

2014 rewind

Vuoden eka postaus. Josta kirjoitin suurimman osan jo yli viikko sitten, mutta ei tule yllätyksenä että oon enimmäkseen pöytälaatikko -kirjoittaja. Tulisin hulluksi ilman kaikkia vihkoja, päivyreitä, notepadia ja luonnoskirjoja jos en saisi laittaa kaikkia aivo-oksennuksia ylös. Mutta alkuvuosi on lähinnä ollut koomailua, pari viimeisintä päivää makasin orastavassa migreenissä.

Entinen opiskelukaveri on vääntänyt mageen infografian kuvituksineen viime vuodesta, täynnä iloisia oivalluksia, työssä ylentämisiä ja gradujen valmistumisia. Lukiolaistyttö pohtii uuden vuoden bileissä olevansa seuraavan vuoden armollisempi itselleen. Kateus+100^n+1. Mä, taas, oon väsynyt välittämään. Ajattelin kuitenkin koota tähän juttuja, joita katsoa takaisin päin hyvillä mielen. Ehkä vuoden 2014 kaltaista 'parasta vuotta' ei tule hetkeen, oli ajatukseni, mut sanottaneen että 'toistaiseksi paras' ja siitä edes päin? Anyway.

Vuonna 2014 Kafi..

- Ekat päivät pilvenpiirtäjässä Tokiossa, shoppaillen törkeissä uv-aleissa
- Vietti maailman parhaan 2kk loman Poikaystävän kanssa Japanissa
- Rakastui Hiroshimaan ja Japanissa matkusteluun
- Menetti väärin pysäköidyn polkupyöränsä (takavarikoitiin)
- Oppi alkeista keskustelua nipponiksi, ja pärjäsi jollain kurssilla tyydyttävästi
- Kastui pari kertaa taifuunissa ja säikkyi salamoita
- Söi kakan muotoista leivosta Etelä-Koreassa
- Koomasi 4 seinän sisällä ja ahmi yksinäisyyteen
- Silitti estotta läheis jokaista kulkukissaa
- Istui +30° helteessä ihailemassa kesän ilotulituksia
- Sääti ja ratkaisi paljon kissaongelmia
- Mursi sydämmensä palaamalla Suomeen
- Muutti Poikaystävän kanssa yhteen
- Lievitti Helsinki/Suomi inhoaan tutustumalla kiinnostaviin tyyppeihin
- Sai AMK kurssinsa suht loppuun käytyä
- ..Ja päätti ettei halua valmistua, vaan opiskella lisää
- Kävi ensimmäisissä polttareissa ja ystävän häissä
- Paikkasi TV-draama ja videopeli -aukkoaan voimakkaasti
- Päätti luopua otsatukasta
- Muuttui päivittäisestä bulimiasta/ahminta helvetistä lähes oireittomaan
- Haki lisää terapiaa, ei päässyt sh-hoitoon
- Tanssi tasa-arvoisen avioliittolain kunniaksi
- Alkoi piirtämään taas tosissaan

Tolleen listattuna, kuulostaa ihan.. hyvälle? Jännälle?