Tuesday, April 21, 2015

Love sucks when you got a broken heart

Nyt mee hyvin.

Olen taas feilannut aktiivisen bloggauksen, vaikka semi-ahkerasti olen luonnoksia kirjoittanutkin. Viimeinen kuukausi on ollut ihan hullua muutosta, mullistusta ja sokkia elämässäni. Mä ja Poikkis erottiin.. öö.. yli 7 vuoden jälkeen. Ihmisen, joka on kestänyt vuosikaudet kaikkea bull shittiäni; katsonut sairastelua, kasvukipuja, epäonnistuneita opintoja, odottanut vuoden ollessani poissa Suomesta. Ollut se, jonka seurassa itken ja nauran, se paras ystäväni jollaista koskaan ei ollut.

Pidän asiat aika hyvin kasassa päälle päin, mutta sisällä repii. En halua pois kotoa, en olla erossa, pelkään kaiken katoavan liian pian. Toisaalta alan hyppiä kotona seinille, jokaisessa lausutussa sanassa on liikaa muistoja. Haluan että kumpikin alkaisi voida paremmin, saisi lohtua, pääsisi asioista pian eteenpäin. Ettei sattuisi enempää. On vain kammoksuttava ajatus päästää irti tai huomata toisen siihen pyrkivän. Tunnen Poikkiksesta joka sentin ja maneerin, hän varmasti tekee samoin. Vain hänelle osaan tässä itkeä ja kiukutella.

Oli lopulta pakko kasata kamat ja ottaa kissa kainaloon. Saada etäisyyttä, jotta voidaan taas nähdä uudelleen.

En jaksa selittää nyt enempää, mutta halusin päivittää.

Love is weird
Love ain't smart
Love can fix a broken heart
Make it glow in the dark